Tutustuin ehkä reilu puoli vuotta sitten tyttöön joka oli aivan lääpällään minuun. En kuitenkaan halunnut viedä juttua pidemmälle ja meistä tuli kavereita. Silloin tällöin hän aina kokeili olisinko hänestä kiinnostunut mutta en antanut vastakaikua. Hän menetti hiljalleen kiinnostuksensa, pystyin sen näkemään, vaikka silti joskus ns.flirttailee kanssani. Hän on nykyään aivan liian itsevarma seurassani ollakseen kiinnostunut. Hän ei pelkää koskettaa mua ja hän on yleensä se joka tekee aloitteen kaikkeen ''intiimimpään''. Huomaan sen siitäkin kun jonain päivänä hän haluaa olla lähelläni ja toisena häntä ei voisi vähempää kiinnostaa. Silti hän tekee sitä. Viestittelemme ehkä pari päivää putkeen ja sitten ollaan taas laittamatta mitään vähään aikaan.
Nyt kun mulla alkaa olla tunteita häntä kohtaan, ja vihjasinkin siitä hänelle silleen että varmasti tajusi sen, niin ei. Onko peli menetetty jos hänen tunteensa on jo ehtinyt kylmenemään? Hän ei sanonut tuohon vihjailuun oikein mitään, ei juuta eikä jaata, mutta ei hän ainakaan sen innokkaammalta vaikuta.
Silloin alussa huomasin miten mulla oli kontrolli koko tilanteesta, tyttö halusi nähdä minua ja oli todella, todella kiinnostunut. Tunsin olevani hallitseva ja itsevarmempi osapuoli, tunsin itseni mieheksi. En kuitenkaan osoittanut mitään kiinnostuksen merkkejä, koska en sitä ollut, mutta annoin tytön silti lääppiä minua. Tuntuihan se naisen läheisyys kivalta.
Nyt tilanne on kääntynyt melkein toisinpäin. En tunne itseäni enää mieheksi vaan pikemminkin naisen perässä juoksevaksi koiranpennuksi. Kun aloin huomaamaan että ehkä hänen kiinnostus alkaa hiipumaan, aloin itse kiinnostumaan hänestä. Aloin antamaan enemmän ja enemmän merkkejä ja tämän takia musta on tullut arempi hänen kanssaan. Tuntuu että mitä enemmän paljastan tunteitani, niin sitä enemmän itsevarmuuteni hänen kanssaan laskee. En pysty enää tekemään oikein mitään aloitteita, en flirttailemaan, tekstaamisen aloittaminenkin ahdistaa, kun luulen näyttäväni epätoivoiselta.
*Pahinta tästä tekee sen, että juuri kun olen täysin varma että häntä ei kiinnosta, niin puhelimeen pamahtaakin sydän, tai tavatessaan käyttäytyy kuin haluaisi mua. Sitten taas ei mitään, ei niin mitään*
Olenko menettänyt pelin aivan totaalisesti? Siltä tämä valitettavasti alkaa näyttämään.
Nyt kun mulla alkaa olla tunteita häntä kohtaan, ja vihjasinkin siitä hänelle silleen että varmasti tajusi sen, niin ei. Onko peli menetetty jos hänen tunteensa on jo ehtinyt kylmenemään? Hän ei sanonut tuohon vihjailuun oikein mitään, ei juuta eikä jaata, mutta ei hän ainakaan sen innokkaammalta vaikuta.
Silloin alussa huomasin miten mulla oli kontrolli koko tilanteesta, tyttö halusi nähdä minua ja oli todella, todella kiinnostunut. Tunsin olevani hallitseva ja itsevarmempi osapuoli, tunsin itseni mieheksi. En kuitenkaan osoittanut mitään kiinnostuksen merkkejä, koska en sitä ollut, mutta annoin tytön silti lääppiä minua. Tuntuihan se naisen läheisyys kivalta.
Nyt tilanne on kääntynyt melkein toisinpäin. En tunne itseäni enää mieheksi vaan pikemminkin naisen perässä juoksevaksi koiranpennuksi. Kun aloin huomaamaan että ehkä hänen kiinnostus alkaa hiipumaan, aloin itse kiinnostumaan hänestä. Aloin antamaan enemmän ja enemmän merkkejä ja tämän takia musta on tullut arempi hänen kanssaan. Tuntuu että mitä enemmän paljastan tunteitani, niin sitä enemmän itsevarmuuteni hänen kanssaan laskee. En pysty enää tekemään oikein mitään aloitteita, en flirttailemaan, tekstaamisen aloittaminenkin ahdistaa, kun luulen näyttäväni epätoivoiselta.
*Pahinta tästä tekee sen, että juuri kun olen täysin varma että häntä ei kiinnosta, niin puhelimeen pamahtaakin sydän, tai tavatessaan käyttäytyy kuin haluaisi mua. Sitten taas ei mitään, ei niin mitään*
Olenko menettänyt pelin aivan totaalisesti? Siltä tämä valitettavasti alkaa näyttämään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vähän samaa, nainen oli ihastunut ja tuijotteli kovin, mutta mulla oli mikälie kompleksi ettei pystyny vastaamaan samalla lailla. Tuijottelut ja seuraanhakeutumiset väheni naisen osalta ja eipä siitä voi syyttää kun itse olin niin helvetin pökkelö. Nyt tietenkin mä aloin kiinnostumaan kun sitä ei kiinnosta, ainakaan kaveria kummempana ja tää tilanne on aivan absurdi. Just samat että meen sen seurassa aivan hiton epäitsevarmaks niin että hädintuskin pystyn silmiin katsomaan. Oon koittanu päästä eroon tästä fiiliksestä, mutta työstä se näyttää käyvän ja oon vielä vähän mustasukkainenkin aina kun nään sen kaveeraavan jonkun muun äijän kanssa. Siltä se valitettavasti vaikuttaa, että tilanteeseen pitäis tarttua silloin ku se on hollilla, turha se on enää jälkeenpäin mattimyöhäsenä mitään haaveilla. Eihän se varmasti tuntunut naisesta kivalta tuntea itsensä torjutuksi ja epäkiinnostavaksi, ettei ihme vaikkei tällaseen ihmiseen enää anna itsensä sortua toista kertaa joka heti loukkasi.
No jos ny ekaks kysyisit mite ois treffien kaa? Kieltäytymine tarkoittaa ettet kiinnosta.
Toisaalt, ku naine e enää oo sust kiinnostunu toisee iskee paniikki, ettei oo niin kiinnostava ku luuli.
"hän on yleensä se joka tekee aloitteen kaikkeen ''intiimimpään'', tiedä mitä kaikkee toi sisällään pitää, ni kandeis kysyy niinä hetkinä oisko vakavampi seukkailu mahollist.
"Olenko menettänyt pelin aivan totaalisesti? Siltä tämä valitettavasti alkaa näyttämään."
.
Siltä sen pitääkin näyttää...jotta sun mielenkiinnon herättäisi.
Likka on oppinut lopultakin leikin säännöt! Tässä leikissä kun ei ole pysyviä sääntöjä olemassa..
Hän on vaihtanut oletuksia, se on sinun vuoros kulkea narun nokassa ja toivoa parasta!
.
Sulle ei helppo ja kiltti tyttö kelvannut..halusit saalistaa jotain vaikeampaa..salaperäisempää.
Siinä sulla on nyt oikkupussi kesytettäväksi... tyttö vaihtoi rooleja. (jollet käsittänyt)
Minulla on sama tilanne erään naisen kanssa, mutta mitä murehtimaan asioita, mille ei mitään voi.