Joo, ei se elämä hymyile.Olen nyt 2kk ollut exästäni erossa ja 3 kuukausi alkaa.
Tässä välillä on nähty ja juteltu asioita selviksi.Hän jätti minut tekstiviestin välityksellä ja olin saada hepulin.
Koska siihen asti minun mielestä meni hyvin ja se oli tosi kova isku, mutta kun aina kun näen hänet niin aina tulee muistot mieleen ja toivo entä jos..
Satutan itseäni tiedän sen mutta kun ei pysty vaan unohtaa.
Ja kun soitellaan, niin aina hän sanoo että katellaan..mitä h... sitä pitää katsoa.Mutta kun hän ei halua lopullisesti vielä erotakkaa.
Kyllä on niin tyhjä olo että en tiedä jaksanko enää yrittää.- Ja se minua pelottaa että entäs sitten kun se oma raja tulee vastaan..
Omalta puoleltani haluaisin jatkaa, mutta kun pelottaa että ollaan taas joskus samassa pisteessä, niin entäs sitten..
sattuu ja kovaa..enkä halua sitä myllyä toiste käydä läpi.
Tässä välillä on nähty ja juteltu asioita selviksi.Hän jätti minut tekstiviestin välityksellä ja olin saada hepulin.
Koska siihen asti minun mielestä meni hyvin ja se oli tosi kova isku, mutta kun aina kun näen hänet niin aina tulee muistot mieleen ja toivo entä jos..
Satutan itseäni tiedän sen mutta kun ei pysty vaan unohtaa.
Ja kun soitellaan, niin aina hän sanoo että katellaan..mitä h... sitä pitää katsoa.Mutta kun hän ei halua lopullisesti vielä erotakkaa.
Kyllä on niin tyhjä olo että en tiedä jaksanko enää yrittää.- Ja se minua pelottaa että entäs sitten kun se oma raja tulee vastaan..
Omalta puoleltani haluaisin jatkaa, mutta kun pelottaa että ollaan taas joskus samassa pisteessä, niin entäs sitten..
sattuu ja kovaa..enkä halua sitä myllyä toiste käydä läpi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minulla on takanapäin tollanen samallainen ero. Vähän yli kolme kuukautta on nyt takana, eikä millään tunnu halpottavan. Kaikki oli aluksi niin hyvin, että ihan ihmettelin, ja sitten yhtäkkiä tulikin viesti, ettei hän olekkaan valmis seurustelemaan. No minä yritin siinä itselleni uskotella, että ehkä hän ei oikeasti ole valmis, että ehkä vielä joskus oltaisiin yhessä...kun hän on siihen valmis, mutta enään en tiedä. Vähän aikaa sitten olin vielä valmis odottamaan sitä ikuisuuden, mutta enään en oikein tiedä mitä haluan...kun kolme vuotta tätä henkilöä sain odotella, ennenkö edes suutelimme ensimmäisen kerran.
Pidämme yhä yhteyksiä, ja jutellaan niitä näitä. Hänkään ei tunnu millään haluavan erota lopullisesti. Olen yrittänyt siltä kysellä, että onko minun ihan turha odottaa häntä, mutta en saa koskaan mitään tarkkaa vastausta. Aina vaa hän sanoo ympäripyöreesti, "että eihän sitä koskaan tiedä..."
Tätä on kestänyt jo niin kauan, että olen jo melkein valmis luovuttamaan. Välillä sen päätöksen olen tehnytkin, mutta heti kun hän ottaa yhteyttä...niin muutan taas mieleni. Sen olen jo alkanut tajuamaan, että ehkä jos häntä odotan, niin joudun olemaan yksin todella pitkään, ja mitäs jos lopputulos ei olekkaan haluamani?