Noin otsikon mukaan voi kai sanoa.
Tarina lyhykäisyydessään, tai pitkäveteisyydessään: )
Äitinsä erosi seitsemän vuotta sitten. Kohtalo heitti minut hänen (tyttären äidin) elämäänsä.
Koko ajan tuo yli 30v tytär oli kiviriippana äidilleen. Milloin mistäkin. Vaati äidiltä lastenhoitoa. Rahaa. Päivittäistä tukea, kun oli itse eronnut.
Mutta äitinsäpä laittoi rahahanan kiinni.
Äiti katsoi viisaammaksi muuttaa satojen kilometrien päähän. Keskelle ei mitään. Mutta sai ilmaa ja pääsi irti. Minä kanssansa. hetkisen kaikki oli hyvin.
Tyttären piti miettiä uutta taktiikkaa, kun oli aiemmin vienyt äitiään, kuin litran mittaa.
Hänestä tulikin avuton "alkoholisti", joka tarvitsee tukiverkostoa auttamaan. Muuten hänet kuolo kauhean sairauden vuoksi vie. Sääliihän äiti lastaan ja uskoo.
Eli seuraava vaihe:
Tyttö Alkoi sotkea isänsä ja äitinsä uusia liittoja parhaansa mukaan. Nyt "alkoholisminsa" varjolla. Teki itsestään päivittäisen huolenaiheen.
Sisaruksiaan ja muita sukulaisia unohtamatta.
Velikin tarvitsee äitiä, kun on masentunut ja syrjäytynyt, jos ei omasta juomisestaan halunnut joka päivä itkeä. Eli vanha perhe lähes päivittäin soittelemassa kriisipuheluita.
Seurasi jatkuvaa huolentekoa milloin mistäkin, mikä liittyi vanhaan perheeseen. Ja isän uuden vaimon mustaamista äidille. Varmaan myös toisinpäin. Minua moitittiin isälle päin?
Tarkoitus:
Kun vain saisi lapsuuden kodin takasin.
Saikin tällä "sairaudellaan" kaikkien läheisten huomion ja huolen itseensä.
Äiti sydän syrjällään, milloin kuuluu jotakin pikku kullasta, tai hänen sekoilustaan.
Haloo, tytär yli 35! Pitäisi kai olla napanuora poikki ja aikuisen elää omaa elämäänsä. Jos haluaa tuhota itsensä juomalla, minusta tuon ikäisellä vapaa valinta. Mutta eihän siitä ollutkaan kysymys.
Tämä silmäterä elää edelleen tänä päivänä sossun tuilla. Hän on laskenut että ei kannata tehdä työtä. Kaupunki maksaa vuokrakolmion hyvällä paikalla. Ja lasten isä hoitaa pienten elatusmaksut. Miksi sitä töihin menisikään?
Bailabaila. Mieluummin bailataan mitä oudointen tyyppien seurassa. Huumeiden käyttäjiä, maahanmuuttajia. Ei normaaleja työssä käyviä suomalaisia miehiä, ainakaan omasta ikäluokasta.
Palaan vielä tuohon leikki- alkoholismiin.
Sai sillä vanhempansa todella huolestumaan. Osaa kyllä toki juoda. Ei ole vaikeatakaan. Ja pilveäkin polttelee.
Mutta kas kummaa, nyt kun on isin ja äidin molempien uusioliitot hajonneet tai hajoamassa, tämä pikku alkoholisti onkin raitistunut. Nyt reipas ja työhalukas. Äidin sydänkäpynen taas.
Olen sitä mieltä, että ei oikeasti alkoholisoitunut ihminen lopeta juomistaan noin vain ilman tukitoimia. Joista tämä ihminen on päättäväisesti kieltäytynyt.
Nyt on taas äiti lähellä. Riittävä tuki. Tai ainakin tieto siitä, ettei äidillä enää väärää miestä. Nuppunen saa huomiota. Ja minä sain mennä.
Sääliksi käy. Tytön äitiä, joka on ihan mukava empaattinen nainen. Mutta niin manipuloitava myös.
Säälin myös itseäni, koska yritin katsella, tukea ja puhua järkeä lähes viisi vuotta. Turhaan näköjään, koska olen nyt ulkoistettu. Kohta sama kohtalo isän vaimollakin lienee edessä.
Ymmärrän äidinrakkauden ja sen, että äiti omistaan huolta pitää, mutta johonkin raja olisi pitänyt laittaa. Ehkä jo silloin tämän tyttären lapsuudessa?
Jokin persoonallisuushäiriö taitaa olla tällaisella lähes keski-ikäisellä 'lapsella'. Tai sitten kylmästi laskelmoiva, koska on valinnut helpon elämän ja tietää vanhempansa varsin varakkaiksi. Ja hänelle parempi, että perii aikoinaan suoraan vanhempansa ilman näiden puolisoita. Meillä tosin oli avioehto, joten ei olisi siitäkään pitänyt kiikastaa.
Tällainen jätetyn miehen Halloween -aamupurkaus. Ottakaa kantaa, onko vastaavaa tapahtunut muille?
Tarina lyhykäisyydessään, tai pitkäveteisyydessään: )
Äitinsä erosi seitsemän vuotta sitten. Kohtalo heitti minut hänen (tyttären äidin) elämäänsä.
Koko ajan tuo yli 30v tytär oli kiviriippana äidilleen. Milloin mistäkin. Vaati äidiltä lastenhoitoa. Rahaa. Päivittäistä tukea, kun oli itse eronnut.
Mutta äitinsäpä laittoi rahahanan kiinni.
Äiti katsoi viisaammaksi muuttaa satojen kilometrien päähän. Keskelle ei mitään. Mutta sai ilmaa ja pääsi irti. Minä kanssansa. hetkisen kaikki oli hyvin.
Tyttären piti miettiä uutta taktiikkaa, kun oli aiemmin vienyt äitiään, kuin litran mittaa.
Hänestä tulikin avuton "alkoholisti", joka tarvitsee tukiverkostoa auttamaan. Muuten hänet kuolo kauhean sairauden vuoksi vie. Sääliihän äiti lastaan ja uskoo.
Eli seuraava vaihe:
Tyttö Alkoi sotkea isänsä ja äitinsä uusia liittoja parhaansa mukaan. Nyt "alkoholisminsa" varjolla. Teki itsestään päivittäisen huolenaiheen.
Sisaruksiaan ja muita sukulaisia unohtamatta.
Velikin tarvitsee äitiä, kun on masentunut ja syrjäytynyt, jos ei omasta juomisestaan halunnut joka päivä itkeä. Eli vanha perhe lähes päivittäin soittelemassa kriisipuheluita.
Seurasi jatkuvaa huolentekoa milloin mistäkin, mikä liittyi vanhaan perheeseen. Ja isän uuden vaimon mustaamista äidille. Varmaan myös toisinpäin. Minua moitittiin isälle päin?
Tarkoitus:
Kun vain saisi lapsuuden kodin takasin.
Saikin tällä "sairaudellaan" kaikkien läheisten huomion ja huolen itseensä.
Äiti sydän syrjällään, milloin kuuluu jotakin pikku kullasta, tai hänen sekoilustaan.
Haloo, tytär yli 35! Pitäisi kai olla napanuora poikki ja aikuisen elää omaa elämäänsä. Jos haluaa tuhota itsensä juomalla, minusta tuon ikäisellä vapaa valinta. Mutta eihän siitä ollutkaan kysymys.
Tämä silmäterä elää edelleen tänä päivänä sossun tuilla. Hän on laskenut että ei kannata tehdä työtä. Kaupunki maksaa vuokrakolmion hyvällä paikalla. Ja lasten isä hoitaa pienten elatusmaksut. Miksi sitä töihin menisikään?
Bailabaila. Mieluummin bailataan mitä oudointen tyyppien seurassa. Huumeiden käyttäjiä, maahanmuuttajia. Ei normaaleja työssä käyviä suomalaisia miehiä, ainakaan omasta ikäluokasta.
Palaan vielä tuohon leikki- alkoholismiin.
Sai sillä vanhempansa todella huolestumaan. Osaa kyllä toki juoda. Ei ole vaikeatakaan. Ja pilveäkin polttelee.
Mutta kas kummaa, nyt kun on isin ja äidin molempien uusioliitot hajonneet tai hajoamassa, tämä pikku alkoholisti onkin raitistunut. Nyt reipas ja työhalukas. Äidin sydänkäpynen taas.
Olen sitä mieltä, että ei oikeasti alkoholisoitunut ihminen lopeta juomistaan noin vain ilman tukitoimia. Joista tämä ihminen on päättäväisesti kieltäytynyt.
Nyt on taas äiti lähellä. Riittävä tuki. Tai ainakin tieto siitä, ettei äidillä enää väärää miestä. Nuppunen saa huomiota. Ja minä sain mennä.
Sääliksi käy. Tytön äitiä, joka on ihan mukava empaattinen nainen. Mutta niin manipuloitava myös.
Säälin myös itseäni, koska yritin katsella, tukea ja puhua järkeä lähes viisi vuotta. Turhaan näköjään, koska olen nyt ulkoistettu. Kohta sama kohtalo isän vaimollakin lienee edessä.
Ymmärrän äidinrakkauden ja sen, että äiti omistaan huolta pitää, mutta johonkin raja olisi pitänyt laittaa. Ehkä jo silloin tämän tyttären lapsuudessa?
Jokin persoonallisuushäiriö taitaa olla tällaisella lähes keski-ikäisellä 'lapsella'. Tai sitten kylmästi laskelmoiva, koska on valinnut helpon elämän ja tietää vanhempansa varsin varakkaiksi. Ja hänelle parempi, että perii aikoinaan suoraan vanhempansa ilman näiden puolisoita. Meillä tosin oli avioehto, joten ei olisi siitäkään pitänyt kiikastaa.
Tällainen jätetyn miehen Halloween -aamupurkaus. Ottakaa kantaa, onko vastaavaa tapahtunut muille?
Vastaukset 5
Vanhimmat
saatanasti, kun sut jätettiin lapsen takia.
Yksinkertaista, kuvittelet päässäsi vähän YLIAMMUTTUJA ASIOITA.
Kuule YKSINHUOLTAJA JOUTUU TURVAUTUU YMPÄRILLÄ OLEVIIN LÄHEISIIN HOITOAPUUN JA KUKAS MUU OLISIKAAN, KUIN OMAT VANHEMMAT läheisiä.
"Tämä silmäterä elää edelleen tänä päivänä sossun tuilla. Hän on laskenut että ei kannata tehdä työtä. Kaupunki maksaa vuokrakolmion hyvällä paikalla. Ja lasten isä hoitaa pienten elatusmaksut. Miksi sitä töihin menisikään?"
JUURI NIIN, pienipalkkaisena ei elätä perhettään.
keskiluokkainen joutuu jättää väliin harkinnalla sairaalahoitonsa ja hammashoitokulut(olemalla käymättä). sossu maksaa takaisin joka on turvallisempaa lapsille..
vuokrakolmio kertoo että hänellä on monta lasta koska muuten ei voisi saada täyttä asumistukea. En ihmettele että hänellä on väliin taloudellisesti kuin myös hoito avun tarpeessa.
En ihmettele ettei tytär pidä sinusta kun manipuloit taas äitiä lastaan vastaan. Äidin kuuluu auttamaan lastaan ja lapsen lapsiaan. Olisin itse avuton jos mies lähtisi ja jättäisi 5 lapsen kanssa. Voisiko äitini vedota, että pidän häntä ilmaisena lapsenvahtina koska minulla ei olisi varaa maksaa hänelle jos joutuisin kirppareilla metsästää vaatteita pienille lapsille(lapset eivät kestäisi sitä kuormaa juosta kirppareilla, leikin sijaan ja henkinen kantti ei kestäisi kenelläkään)
Tiesitkö, että elatus katsotaan tuloksi sosiaalitulossa? luuletko että hänellä on rahaa kuin roskaa. luulo ei ole faktaa.
.
Voimia!! Olen itse 35 ja kohta varmaan yh. Vanhempani ,ovat eronneet ja juu, en pidä isäni uudesta naisesta, mutta se taas johtuu siitä, että hän haukkuu äitiäni minulle... kyllä ikäiseni naisen pitäisi todellakin katkaista se napanuora. Tuo kuulostaa niin hemmotellulta "kakaralta", että pois alta! Valitettavaa on se, että jouduit eroon rakastamastasi naisesta lapsellisen ja epäkypsän lapsen vuoksi, mutta onneksi pääsit tyttärestä eroon. Toivottavasti tämä äiti tajuaa tilanteen ja palaa luoksesi!!
"Vähän" katkera ja subjektiivinenhan tuo avaukseni oli. Mutta sanotaan, että totta toinen puoli.
Ymmärrän tulevaa ex-vaimoani ja hänen rakkauttaan lapsiaan kohtaan. Toivottavasti, kaikki menee hyvin hänellä/heillä.
Itsehän aloin aikoinaan seurustella naisen kanssa ja alussa kyllä näin heidän erilaiset perhesiteensä. Itse olin kasvanut kodissa, missä ei äiti juuri lapsistaan huolta kantanut. Siksi kai minun oli helppo pitää heitä outoina?
Olisi tietenkin pitänyt silloin hyväksyä tilanne, tai lopettaa.
Ainakin olen oppinut, että äidinrakkaus on sellainen voima, että menee ohi rakkaudesta uuteen miesystävään. Varsinkin, kun uusi mieskään nyt ei mikään pulmunen ollut.
Kipeintähän tässä tekee se, että rakastan tuota naista edelleen, ainakin välitän kovasti. Ystävinä erosimme ja yhteyttä pidämme. Mutta tässä vaiheessa parempi pitää tuumaustauko ja katsoa sitten ensi vuoden puolella, mikä on tulevaisuutemme.
Eipä sitä välttämättä saman katon alla tarvitsisi asua, vaikka jollain tasolla yhdessä oltaisiinkin.
"Ainakin olen oppinut, että äidinrakkaus on sellainen voima, että menee ohi rakkaudesta uuteen miesystävään."
Minulla menee oma henkenikin lapsien edelle, ei ne mitään esineitä ole.
Lapsien isäkin lentäisi pihalle jos laittaisi itsensä etusijalle OHITTE LAPSIEN.