Tuttavaperheissä alkaa olla kova kuhina: yhä useampi saa vauvan, monet jo toisen. Olemme kohta 30-vuotiaita ja mieheni on myös alkanut puhua siitä, että jospa meillekin hankittaisiin taapertaja.
En vielä ihan heti tunne olevani valmis äidiksi, joten yllätyin miehen jutuista. Mutta ajattelin, että hän taitaa sittenkin olla aika lapsirakas.
Olemme nyt keskustelleet aiheesta enemmän ja olen kauhukseni havainnut, että mieheni kyllä ehdottomasti haluaa lapsia, mutta ei tahdo ottaa niistä mitään vastuuta. Hänen mielestään hänellä pitää olla mahdollisuus tehdä ylitöitä ja harrastaa niinkuin tähänkin asti, päävastuu perheestä kuulemma kuuluu äidille. Kyllä hän sitten puheidensa mukaan joskus välillä voi lapsia hoitaa, mutta ei suostu sitoutumaan mihinkään. Eli hoitaa, jos ehtii ja huvittaa. Kotia mies ei ainakaan siivoa, eikä laita ruokaa, joten tuskin se lastenhoitokaan innostaisi...
Miehen kaverit ovat samaa maata: isyys- ja kesälomat käytetään kavereiden kanssa kalareissuihin, äidit istuvat kotona lasten kanssa. Kun olen ihmetellyt tätä, niin mieheni on todennut, että eihän se, että on perhe, saa elämää estää. Hänen mielestään ei lastenhoidon kuulukaan olla niin tasapuolista.
Miehen mielestään olen kummallinen, kun sanoin, että minäkin haluan sitten joskus kavereideni kanssa lähteä reissuun ilman lapsia. Hän elää siinä käsityksessä, että muut naiset eivät edes kaipaa kodin ulkopuolista elämää.
Mies siis haluaa lapsia ilman mitään vastuuta. Ainakin kaksi kappaletta. Miten ihmeessä teen hänestä vähemmän epäitsekkään? Vai täytyykö erota ja etsiä vastuuntuntoisempi mies? Toivon, että asiasta oltaisiin keskusteltu aiemmin vakavasti ennen kuin suhde ehti näin pitkälle.
En vielä ihan heti tunne olevani valmis äidiksi, joten yllätyin miehen jutuista. Mutta ajattelin, että hän taitaa sittenkin olla aika lapsirakas.
Olemme nyt keskustelleet aiheesta enemmän ja olen kauhukseni havainnut, että mieheni kyllä ehdottomasti haluaa lapsia, mutta ei tahdo ottaa niistä mitään vastuuta. Hänen mielestään hänellä pitää olla mahdollisuus tehdä ylitöitä ja harrastaa niinkuin tähänkin asti, päävastuu perheestä kuulemma kuuluu äidille. Kyllä hän sitten puheidensa mukaan joskus välillä voi lapsia hoitaa, mutta ei suostu sitoutumaan mihinkään. Eli hoitaa, jos ehtii ja huvittaa. Kotia mies ei ainakaan siivoa, eikä laita ruokaa, joten tuskin se lastenhoitokaan innostaisi...
Miehen kaverit ovat samaa maata: isyys- ja kesälomat käytetään kavereiden kanssa kalareissuihin, äidit istuvat kotona lasten kanssa. Kun olen ihmetellyt tätä, niin mieheni on todennut, että eihän se, että on perhe, saa elämää estää. Hänen mielestään ei lastenhoidon kuulukaan olla niin tasapuolista.
Miehen mielestään olen kummallinen, kun sanoin, että minäkin haluan sitten joskus kavereideni kanssa lähteä reissuun ilman lapsia. Hän elää siinä käsityksessä, että muut naiset eivät edes kaipaa kodin ulkopuolista elämää.
Mies siis haluaa lapsia ilman mitään vastuuta. Ainakin kaksi kappaletta. Miten ihmeessä teen hänestä vähemmän epäitsekkään? Vai täytyykö erota ja etsiä vastuuntuntoisempi mies? Toivon, että asiasta oltaisiin keskusteltu aiemmin vakavasti ennen kuin suhde ehti näin pitkälle.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mut minä vähän luulen että ne yhdeksänb kuukuatta kasvattaa miestäkin siinä hoitamisen suhteessa. Siihen ainakin kannattaa vetää kunnon rajat. Mehän emme kuitenkaan elä enää kivikaudella. Kyllä miehenkin tulee ottaa vastuu perheen hoitamisesta.
Onhan se tosin ymmärrettävä että jommankumman täytyy käydä myös töissä, ja omasta mielestäni vanhemmista äiti on se, jolla on paremmat valmiudet hoitaa lasta. Enkä suinkaan tarkoita nyt sitä että mies olisi se joka tuo vaan ruoan pöytään ja that's it. Sen sijaan miehen pitää kai pitää huolta vaimostaan ja hänen jaksamisestaan. Vaatii se sitten tiskausta, ruoanlaittoa, öiden valvomista ja 24/7 läsnäoloa. Se mikä on liikaa toiselle voi olla riittämätön kolmannelle..
En ole asiantuntija enkä isä (vielä) mut jotain tuollaista se kai voisi olla.
...lähtökohdat kyllä perheen perustamiselle ja lapsille olisi...
Varoituskellot soimaan! Lasten saaminen on niin suuri elämänmuutos, että pinnaa kiristää usein vaikka molemmilla olisi asenteetkin kohdallaan. Jos miehellä vielä on tuollainen näkemys jo valmiiksi, niin huh huh! Tuskin se ainakaan paremmaksi muuttuu kun arki lapsen kanssa tulee vastaan.
Harkitse, miestäkin ehdit vielä vaihtaa. Kaikista ei ole isäksi.
pitäisi muuttua, ennenkuin aiotte lapsia hankkia, eli sinun pitää myös itse haluta lasta ja sitoutua lapseen pariksi kymmeneksi vuodeksi, ei se riitä , että miehesi muuttuu.
Itse olin valmis sitoutumaan lapseen ja viettämään aikaani kaikissa lapseen liittyvissä asioissa, mutta en tiennyt, mitä se käytännössä tarkoittaa. Aikaa myötä olen oppinut sen ja oppinut nauttimaan isyydestä, enkä ole katunut lapsen hankintaa, mutta jos noin heikoilla eväillä, mitä teillä on lapsi hankitaan, niin suuria vaikeuksia tulee ja lapsi siitä tulee kärsimään eniten.
En itse rupeaisi tuon miehen lasten äidiksi. Oma mieheni on osallistunut lasten hoitoon, ja se on ollut aivan välttämätöntä.
Voithan sinä ne pari lasta väsätä, jos ehdottomasti haluat yksinhuoltajaksi. En muuten suosittelisi. Kummallinen sinä et kuitenkaan ole. Ei se miehesi ole kuulemassa motkotusta, joka niiden kavereiden huushollissa kuuluu - eiväthän kaverit sitä vapaaehtoisesti kerro.
Usko huviksesi: miestäsi et saa koulutetuksi hyväksi isäksi. Eräs nainen kertoi, että hänkin luuli pystyvänsä kouluttamaan miehen, mutta huomasi sitten olevansa käytännössä yksinhuoltaja. Ja juuri siksi esikoinen jäi ainoaksi lapseksi. Viisas nainen, sanon minä - teki kyllä virheensä, mutta myönsi sen eikä toistanut sitä.
Tässäkin pätee laki "saahan sitä haluta". Voit olla tyytyväinen, että mies on reilusti ilmaissut kantansa, joka ei kyllä mielestäni ole mitenkään kypsyyttä tai vastuuntuntoa ilmaiseva. Sinun pitää ottaa järki käyttöösi, harkita mitä haluat. Tuossa systeemissä sinusta tulee pelkästeen yksinhuoltaja, ja omassa jaksamisessasi on, onko sinulla kaksi vai kolme huollettavaa. Miestä ei voi kasvattaa kuten koiria, oppimaan ja tottelemaan. Ehkä hyvä niin, mutta naisten olisi syytä tajuta tämä luonnonlaki jo ennen kuin haaveilevatkaan parisuhteesta. Omiin kykyihinsä liiaksi luottaneet naiset kirjoittelevat palstoilla pettyneinä siitä, ettei heidän rakkautensa voima sittenkään riittänyt muovaamaan miestä mieleisekseen. Totuus miehistä on aika raadollinen, ja naisten pitäisi itsensä takia uskoa se muuten kuin kokeilemalla. Tässä muuten syy siihen miksi naiset aina rakastuvat renttuihin.. Kaikkivoipaiset (nuoret) kokemattomat naiset uskovat ihmeitä tekevään voimaansa kuin pukki suuriin sarviinsa.
En suosittele hankkimaan kyseisen miehen kanssa lapsia... Ehkä 10 v päästä hän oikeasti tajuaa mitä vastuu lapsista tarkoittaa. Ja väsymys voi tulla kaikkein ihanimpienkin hymypalleroiden kanssa, joten siinäkin mielessä äidinkin omat lomat tulee tarpeeseen! Puhumattakaan jos mies tekee kokoajan ylitöitä....
Unohda ks. miehen kanssa kokojuttu!