Hei!
Olen tavannut ihanan miehen ja hän minut. Näen selvästi hänen silmistään, että hänellä on takanaan vaikea ero mutta hän ei sitä minulle kerro. (Meillä on yhteisiä ystäviä, joilta olen saanut varmistuksen teorialleni) Olemme tunteneet useamman kuukauden ja minä otan rauhallisesti koska en halua häntä ahdistaa. Olemme nähneet yhteisissä juhlissa, joissa olemme aina kuin paita ja peppu. Kaksinkin olemme tapailleet, mutta se on hänelle aina saavutus. Olemme välillä menneet kaksi askelta taaksepäin ja välillä eteenpäin. Tiedän varmasti että kiinnostan häntä, mutta silti hän aina pakenee kun osoitan välittäväni hänestä. Esimerkkinä voin kertoa, että tapaamisemme päättyvät useimmiten vain halaukseen. Kerran hän on uskaltanut antaa minulle hyvänyönsuukon.
Haluaisin olla hänen tukenaan ja auttaa purkamaan sitä suurta ahdistusta. En odota, että tällä saisin aikaan loppuelämäni kestävän suhteen, mutta nyt pystyn ajattelemaan vain tätä ihmistä ja haluaisin hänelle vain hyvää. Olen ihminen joka on hyvin avoin ja pystyn hänelle helposti kertomaan tunteistani. Olen ajatellut, että se auttaisi häntä kun oppisi luottamaan minuun ja minun tunteisiini. Ja että hän uskoisi oikeasti olevansa arvokas ihminen. Nyt mietin kuitenkin myös, että ahdistaako tämäkin häntä.
Ihmisenä hän on seuramies ja minä myös porukan väriläiskä. Molemmilla on itsetunto kohdallaan ja kaveritkin jo kiusaavat meitä siitä kemiasta mikä välillämme näkyy. Voi kunpa...
En haluaisi luovuttaa, mutta pian minunkin energiani ovat lopussa ja haluan jo siirtyä elämässäni eteenpäin. Olisiko kellään vastaavassa tilanteessa (kummalla puolella vaan) olleella asiaan jotain uutta annettavaa?
Olen tavannut ihanan miehen ja hän minut. Näen selvästi hänen silmistään, että hänellä on takanaan vaikea ero mutta hän ei sitä minulle kerro. (Meillä on yhteisiä ystäviä, joilta olen saanut varmistuksen teorialleni) Olemme tunteneet useamman kuukauden ja minä otan rauhallisesti koska en halua häntä ahdistaa. Olemme nähneet yhteisissä juhlissa, joissa olemme aina kuin paita ja peppu. Kaksinkin olemme tapailleet, mutta se on hänelle aina saavutus. Olemme välillä menneet kaksi askelta taaksepäin ja välillä eteenpäin. Tiedän varmasti että kiinnostan häntä, mutta silti hän aina pakenee kun osoitan välittäväni hänestä. Esimerkkinä voin kertoa, että tapaamisemme päättyvät useimmiten vain halaukseen. Kerran hän on uskaltanut antaa minulle hyvänyönsuukon.
Haluaisin olla hänen tukenaan ja auttaa purkamaan sitä suurta ahdistusta. En odota, että tällä saisin aikaan loppuelämäni kestävän suhteen, mutta nyt pystyn ajattelemaan vain tätä ihmistä ja haluaisin hänelle vain hyvää. Olen ihminen joka on hyvin avoin ja pystyn hänelle helposti kertomaan tunteistani. Olen ajatellut, että se auttaisi häntä kun oppisi luottamaan minuun ja minun tunteisiini. Ja että hän uskoisi oikeasti olevansa arvokas ihminen. Nyt mietin kuitenkin myös, että ahdistaako tämäkin häntä.
Ihmisenä hän on seuramies ja minä myös porukan väriläiskä. Molemmilla on itsetunto kohdallaan ja kaveritkin jo kiusaavat meitä siitä kemiasta mikä välillämme näkyy. Voi kunpa...
En haluaisi luovuttaa, mutta pian minunkin energiani ovat lopussa ja haluan jo siirtyä elämässäni eteenpäin. Olisiko kellään vastaavassa tilanteessa (kummalla puolella vaan) olleella asiaan jotain uutta annettavaa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
mä olin just tollanen mies! moni yritti mua avata onnistumatta... sit nyt jo ex naiseni aika päättäväisesti jääni rikkoi! kiitos siitä hänelle.. ja enää en jäätyä aio! ootko reilusti puhunut hänelle asiasta?
Kiitos vastauksesta. Jep, olen yrittänyt puhua ja aina silloin portit menevät kiinni ja kaikki muuttuu vaikeaksi. Vaikka haluan silloin uskoa, että vika ei ole minussa niin siltä se kuitenkin joka kerta tuntuu. Tällainenkin "hyljätyksi tuleminen" toistuvasti vie voimia. Lähinnä tässä mietin, voisiko siellä tunnelin päässä olla valoa ja pitääkö vain jaksaa yrittää?
Msjn, ahdistivatko exäsi pyrkimykset sinua joissain vaiheissa ja miten silloin reagoit? Miksi uskot, että tämä nainen ei kuitenkaan luovuttanut? Mikä oli se keino millä hän sai sinut puhumaan?
Uskoisin myös, että "minun miestäni" ahdistaa parisuhteen syntymisen mahdollisuus. Niinpä olen ajatellut nyt vain pudottaa homman ystävyyden tasolle ja tarjota sitä lähtökohdaksi uusille kohtaamisille...
Heips,
mietiskelin tuota ystävänä pysymistä, ja olen sitä mieltä että se todennäköisesti olisi se oikea lähestymistapa.
Silloin hän tulee ystävänä huomaamaan että olet luottamuksen arvoinen ja mikäli välillänne on ollut suuria tunteita ei ne noin vain sieltä katoa ... ts. jos sille suhteen syntymiselle on edellytykset niin ne kyllä siellä pysyykin.
Toisaalta tämä on aina hankala tapa jatkaa eteenpäin, koska jos itselläsi on suuria tunteita ja mies myöhemmin löytää uuden kumppanin niin silloin se olet sinä joka siitä kärsii, eli aivan kokonaan ei kannata niitä tunteitaan piilotta, niitä voi myös ystävälleen näyttää ... kunhan ei yritä painostaa liikaa.