Lyhyestä virsi kaunis:
Persoonastahan se enemmän kiinni on, mutta onko muilla suomalaisilla naisilla, jotka säätävät/seurustelevat/avioliittoilevat intialaisen miehen kanssa, ollut ongelmia yltiöpäisen romantiikan kanssa. Asutaan vielä tällä hetkellä erikseen, minä Suomessa, mies Englannissa. Saan joka ikinen päivä maileja ja monia tekstiviestejä (ihanaa, mutta!) ja jos en ehdi vastaamaan heti, saan aavistuksen marttyyrimäistä mutinaa osakseni.
Toisaalta söpöä kaikki tuo, mutta joskus hermot menevät koetukselle kun koetan taiteilla suomalaisen jäykkyyden ja vähemmän mahtipontisten tunteiden ilmaisun ja toisaalla intialaisen (ainakin minun miekkoseni:) superromanttisen ja kaiken antavan tunteikkuuden kanssa.
Onneksi kultani omaa hyvän huumorintajun. En pysty katselemaan nauramatta intialaisia romanttisia elokuvia tai musiikkivideoita...;D
Kertokaa, ne joilla on kokemuksia. Kiitos.
Persoonastahan se enemmän kiinni on, mutta onko muilla suomalaisilla naisilla, jotka säätävät/seurustelevat/avioliittoilevat intialaisen miehen kanssa, ollut ongelmia yltiöpäisen romantiikan kanssa. Asutaan vielä tällä hetkellä erikseen, minä Suomessa, mies Englannissa. Saan joka ikinen päivä maileja ja monia tekstiviestejä (ihanaa, mutta!) ja jos en ehdi vastaamaan heti, saan aavistuksen marttyyrimäistä mutinaa osakseni.
Toisaalta söpöä kaikki tuo, mutta joskus hermot menevät koetukselle kun koetan taiteilla suomalaisen jäykkyyden ja vähemmän mahtipontisten tunteiden ilmaisun ja toisaalla intialaisen (ainakin minun miekkoseni:) superromanttisen ja kaiken antavan tunteikkuuden kanssa.
Onneksi kultani omaa hyvän huumorintajun. En pysty katselemaan nauramatta intialaisia romanttisia elokuvia tai musiikkivideoita...;D
Kertokaa, ne joilla on kokemuksia. Kiitos.
Vastaukset 16
Vanhimmat
...tai sitten olen tavannut harvinaisen hyvin suomalaiseen yhteiskuntaan sopeutuneen tapauksen. :D Meillä nuo stereotyypit ovat siinä suhteessa hieman vinossa kun minä olen se impulsiivinen ja romanttinen puolisko tässä suhteessa, mies on tuommoisen keskivertosuomalaisen tasolla impulsiivisuudessaan/ romanttisuudessaan... :) (Toisaalta siihen voi vaikuttaa herran rakkaus työhönsä... kun on väsynyt niin on väsynyt...;)
Eli eipä tuo tekstiviesteihin/ maileihin hukuta - mutta kyllä niitä mukavia tekstiviestejä sieltä tulee... ;) Toisaalta ihan hyvä. :) Saan itsekin tilaa. (Voi olla meillä tuossa sekin, että kun voimme koska tahansa tavata kun samalla seudulla kuitenkin asumme niin.... )Ehkäpä se ikävä pistää sinun miesrassusi pään ihan pyörälle. Olet kuitenkin niin kaukana :)
...mutta kyllä se romanttinen puolikin sieltä alkaa paljastumaan kun aikaa kuluu. :) ...jos mies tekee rankan työviikon jälkeen illallisen ja passaa kaiken nenän eteen kun minätyttö vaan näytän nätiltä niin minä pidän sitä romanttisena eleenä... ;)
Mutta mielipiteeni on: persoonapohjainen ominaisuus (Tai sitten minoon syntyny väärään maahan vallan täysin..;)
Tottahan se, että ikävä saa kaipuun kukoistamaan. Ääh, oltaisiinpa jo samassa maassa... Poitsuni lähti juuri käymään Intiassa, tulee vasta kuukauden päästä takaisin. Onneksi on maili! Tosin saan kuulemma monta puheluakin, miekkoseni ei säästele kuluissa kun pitää yhteyttä.
Olen itse seurustellut muutaman kk intialaisen miehen kanssa mutta tukahduin siihen yltiöromanttisuuteen ja ailahtelevaan mieleen. Jos ei rakkauteen vastannut samalla mitalla hän oli hyppäämässä sillalta alas (syynä saattoi olla 1 vastaamatta jätetty tekstari...)Jos en päässyt vastaamaan puhelimeen, hän soitti taukoamatta kunnes vastasin. Hieman oudolta tuntui esim. 35 vastaamatonta puhelua...:)
Hyvä ystäväni on intialainen tyttö jolta olen saanut käsityksen että useimmat intialaiset miehet ovat samantyylisiä, en tietenkään väitä ettei yksilöllisiä eroja olisi. Ystävälläni on ollut myös ongelmia suhteiden lopettamisessa intialaisiin miehiin. Häntä on vainottu lähestymiskieltoon asti.
Usealla intialaisella miehellä on ainakin tiedostamaton halu saada sänkyyn/naimisiin valkoinen nainen ja "hallita" tätä, ikään kuin kostoksi siirtoajoista. Salman Rushdie on tästä paljon kirjoittanut. Siksi kai tuo ylenpalttinen romantiikkakin, halutaan kaikin keinoin varmistaa että homma onnistuu. Intialaisiin naisiin eivät toki suhtaudu samoin tavoin. Mut lukekaa vaikka sitä Rushdieta tai vaikka Hanif Kureishia, molemmat ovat kirjoittaneet aiheesta tosi paljon.
Kun on romantiikkaa elämässä, ja tuollaista todella perinteistä laatua olevaa. Paitsi että ihan itsarilla uhkaaminen ei ole kivaa... Onneksi poikaystäväni ei sentään ole ihan noin dramaattinen.
Tosin kun olen ollut kiireinen, on hän kuulemma nukkunut puhelin vieressään ja joskus jopa valvonut ikävissään ja epätietoisena, jos on kulunut liian kauan viime yhteydenotosta.
Tiedä häntä...suattaahan tuo pitteekin paikkansa tae sittennii ei.. Ihmisen alitajunta on vekkuli asia.
Sarjassamme "valhe, emävalhe, tilasto"...
On tilastollisesti suhteellisen todennäköistä suhteilla intialaissyntyisen miehen kanssa. Kun karkeasti arvioituna joka viides mies tällä pallolla on intialainen. ;) Ok, samaisen karkean arvion mukaan on yhtä todennäköistä suhteilla intialaisen naisen kanssa... ;)
Ja kukin suhteilkoon kenen kanssa tykkää, kunhan tulee onnelliseksi. :)
Intialaisten naisten kanssa länsimaisilla miehillä on vähemmän suhteita, koska intialaisten perinteet eivät salli naisille läheskään samaa liikkumavaraa kuin miehille.
...teoreettisesta todennäköisyydestä. ;) Pannaanpa pilke sinne silmäkulmaan, josko helpottaisi lukemista? :)
Luin juuri kirjoituksesi ja en voi muuta sanoa kuin, 100 % totta .. Minun mies oli aivan samanlainen suhteen alussa, ja meillakin kun oli tuota valimatkaa niin tuli lahetettya emaileja, faxeja, norm.kirjeita, yllari paketteja, puheluita paivittain ja useiden tuntien ajan .. Chattailua ..jne .. Valilla oli tunne, etta mies tuli kotiini jokaisesta sahkoisesta moobelista, ja jopa ovesta, kun lahetteli kukka lahetyksia jne. Mutta ihanaa oli. En ollut tottunut moiseen huomiontiin aikaisemmissa parisuhteissani suom. kanssa.
Minunkin mies oli kerran soittanut 40x minulle ja ei tavoittanut minua, kun olin joutunut extra tyovuoroon ja en kerinnyt sita hanelle ilmoittamaan. Oli jo ihan kuoleman kielissa ...
Mutta mieheni on myos mustasukkainen, mutta sopivassa maarin, eli ei ole vakivaltainen tai muutenkaan mikaan meuhkaaja. Vaan kun mustatsukat tulee kylaan niin silloin mokotetaan.
Nyt ollaan asuttu kohta viisi vuotta jo yhdessa ja elama on muuttunut paljon. Mutta edelleen mies on romantikko, jaksaa kantaa kukkia kotiin, vie illallisille, ostaa lahjoja ja yleensakin kohtelee hyvin ja kunnioittaen. Perheemme on lisaantynyt kahdella suloisella lapsosella myos. Ja voin vain sanoa, etta moista huolenpitoa en olisi voinnut raskausaikana kuvitella saavani. Ja lapsiaan han hoitaa ja rakastaa ja nayttaa heillekkin tunteensa selvasti.
Meilla mies ei kuitenkaan tykkaa intialaisista elokuvista vaan kyllastyy jo alkumetreilla. Mina taasen haluaisin katsella kun kiehtoo ne " torkean " pitkat tanssi ja laulu kohtaukset :)
Mieheni on myos kohtalainen kokki, joten aina silloin talloin saan maistaa hanen keitoksiaan.
Oikeastaan mitaan erityisen arsyttavaa en loyda, mutta ehka valilla ottaa pattiin se ikuinen nyhjaaminen kyljessa kiinni. Eli mies kun on vapaalla niin koko ajan tarvitsee hellyytta oikein extra largesti.
intialaiset - tuo maailman viiksekkäin kansa.
Moikka Sadeye!
Siis ei voi muuta sanoa kuin että sulla ja mulla on käynyt tosi mahtava flaksi! ;) Ja nuo sun jutut kukkien lähettelyineen kuulostavat kans ihan täysin tutuilta. Kun tavattiin, niin seuraavana päivänä oli mailia ja poitsuni oli tehnyt oman nettisivun meidän kohtaamisesta (se olikin kyllä järisyttävä sinänäsä, juteltiin illasta aamukuuteen saakka ja mentiin teelle ensimmäiseen aukiolevaan kahvilaan).
Ollaan kirjoitettu mailia niin paljon, että sen kaverit olivat naureskelleet ekojen viikkojen jälkeen, että romaaniako kirjoitatte. :)
Ja kun miekkoseni tuli käymään mun luona ekan kerran, hän narrasi minua tulemaan 20 minuuttia liian myöhään vastaan, jotta ehti käydä ostamassa kukkia. Ja oli lahjaa jos jonkinlaista mukana. Siis aivan ihanaa! Suurimman osan ajasta...
Välillä vaan olen joutunut pahoittelemaan, että kultsi, anteeksi kun en aina pysty vastaamaan tuohon romantiikkaan asianmukaisella innostuksella kun olen jäyhä suomalainen. :)
Sen verran ollaan oltu yhdessä, että luulen myös mun miehen olevan aivan suunnattoman huolehtiva ja ihana isä lapsille ja tietysti minulle. Ollaan vain leikillisesti sivuttu asiaa, koska halutaan seurustella ihan rauhassa ilman mitään kiirehtimisiä ja jälkikasvua. Mutta kumpikin ollaan samaa mieltä, että muutaman vuoden päästä voitaisiin ehkä mennä naimisiin jos vain kaikki menee hyvin. Aahh....
Voin sanoa olevani tyytyväinen siitä, että kaikki intialaismiehet eivät ole noin yltiöromanttisia. :) Päähän tuommoisessa hajoaisi. :D
Tuosta läheisyyden kaipuusta. Miesystävälläni on sama "vika" kuin miehelläsi, mutta onnekseni olen itse samasta puusta veistetty eli kyljessä nyhjääminen on mukavaa. Olen vain ollut huomaavinani, että hän oli aluksi hieman yllättynyt siitä, että rakastan hellimistä - eli suomeksi olen jatkuvasti silittelemässä, koskettelemassa jne. - ja hellittävänä olemista. Itse arvostan sitä ihmisessä, että hän kykenee ottamaan hellyyttä vastaan - olen tavannut niitäkin miehiä joille se on ongelmallista...
Mutta en ole vieläkään oppinut sitä, että minun 'pitäisi' mennä ensiksi ovista ja jos olemme hänen luonaan hän ei anna minun edes lautastani viedä tiskialtaaseen (Minä vain yritän olla kohtelias...:), sängyn saan sentään pedata aamuisin - kunhan teen sen salaa eli kun hän on suihkussa. ;) Jostain syystä on vaikea oppia olemaan passattavana vaikka se onkin ihanaa. :)
Jostain syystä olen myös erityisen tykästynyt siihen, että hän _haluaa_ laittaa minulle ruokaa. (Ja mikä parasta, hän on alusta asti huomioinut kasvissyöntini ja muut kummalliset ruokarajoitteeni mäkättämättä vaikka itse ei vege olekaan.) Näyttäisi välillä pitävän sitä melkein kunnia-asianaan... Mutta mikäs siinä, hyvää ruokaa hän tekee. ;)
Ja Bollywood-elokuvat... Olen tainnut aiheuttaa hänelle suuremman luokan järkytyksen sillä vaikuttaisi siltä, että pidän niistä. :) Vaikea sanoa parin elokuvan kokonaiskokemuksella, mutta toistaiseksi ainakin. Tanssi- ja laulukohtauksethan ovat todella upeita, niitä katselee ihan ilokseen. :)
Ja ainoa hänessä jossain määrin ärsyttävä piirre on suhteellisen yllättävä - jos stereotypioidaan ja uskotaan stereotypioita: hänen rauhallisuutensa. :)
Täytyy kyllä myöntää, että olen ollut muutamaan otteeseen päänhajoamispisteessä. Sain tänään hieman aikaisen herätyksen, eli kultani soitti viiden aikaan aamulla kuullakseen ääneni. Se oli kyllä ihanaa, koska oltiin juteltu viimeksi tiistaina.
Bollywood-leffat ovat omalla tavallaan hauskoja ja hohdokkaita, mutta jokin niissä saa minut aivan vallattoman huvittuneeksi. Toisaalta elokuvat ovat osa omaa opiskelualaani, joten voipi olla, että sillä on jotain tekemistä asian kanssa, tulee ylikriittiseksi ja niin edespäin.
Mun miekkonen tekee myöskin ruokaa innokkaasti ja on tosi hyvä kokki. Sattumalta pidän intialaisesta ruuasta ihan kympillä. Sehän on kasvissyöjällekin aivan unelmaisen helppo ruokakulttuuri!
Kiinnostaisi minua tietää myöskin se, mihin olette kumppanissanne ihastuneet ensialkuun ja mihin he ovat kertoneet hullaantuneensa teissä. Ja ehkä tulevaisuutta ajatellen muutama anopin ja appiukon kesyttävä vinkki olisi tarpeen...;D Jos hyviä ohjeistuksia löytyy!
Emme ole oikeastaan koskaan keskustelleet tuosta "Mihin ihastuit?" - aiheesta, tosin ei tässä ole aikaakaan hirveästi ollut. ;)
Oletettavasti persoonani oli sen verran kamalan erilainen (Olen kuulemma epätavallinen...), että hän alkusyksystä halusi tavat minut IRL... Itse kun en ollut häneen vielä silloin ihastunut, kaverina vain pidin, mutta lähdin kuitenkin tapaamaan kun ei ollut muutakaan tekemistä sinä iltana...(Hieman epäilen, että hänellä on ollut kiinnostusta minua kohtaan jo jonkin aikaa ennen tapaamistamme...;) Molemminpuolinen ihastuminen tapahtui sen ensimmäisen illan aikana.
Hänessä ihastuin hänen huumorintajuunsa, rauhallisuuteensa, hymyyn... ja aivojen toimintaan. :)
Minussa olevat ihastuttavat piirteet lienevät huumorintaju, 'taianomainen' kosketukseni ('Magical hands' jos halutaan tarkkoja olla) ja impulsiivisuuteni. Myöhemmin äärimmäisen ihanaksi piirteeksi minussa on tainnut myös nousta se, että olen hyvä hieroja. ;)
Appivanhempien iskemisvinkkejä en omaa, mutta hän on 'iskenyt' äitini koskaan ihmistä tapaamatta. :) Äitini tuossa eilen mietti kun kehuin miten hyvää ruokaa miesystäväni tekee, että mistäs hän löytäisi tuommoisen... (Ja jo kovasti haluaisi 'vävyntekeleen' tavata... minun ennen niin ksenofobinen äitini. :)
Minakin pidan nyhjaamisesta, ja suukottelusta, halimisesta ja toisissaan kiinni olemisesta, mutta lapsien syntymisen jalkeen on arki tullut meidankin elamaan ja aina ei vain jaksa tai yksinkertaisesti ei ole aikaa tarpeeksi. Ja sitten iskee syyllisyys, kun tiedan, etta mies odottaa hellittelya ... Mutta kylla meilla edelleen ollaan super hellia, ja jaksetaan olla " RAKASTUNEITA "
Minakin pidan Bollywood- leffoista, mutta mieheni ei. Valilla kun vuokrataan leffoja niin tulee riita, kun mies ei halua, etta otetaan intialainen elokuva. Taalla on paljon intialaisia leffoja vuokraamoissa, koska intialaisia asuu paljon englannissa.
Ja taloudenhoidosta: mies pyykkaa ja silittaa, pesee lattiat, ja laittaa ruokaa n. kerran viikossa, ja keittaa joka aamu aamukahvit !!!
mina: laitan normaalisti ruuan, hoidan enemman lapsia, koska olen koti-aiti,( ja muutenkin keittion yllapito on minun jobini .. )
yhdessa: kaupassa kaynti :)
Yleensakaan meilla ei ole tyonjakoa vaan molemmat tekee ja yleensa tehdaan yhdessa, mutta lapsien syntyman jalkeen olemme joutuneet jakamaan tehtavia, mika on ymmarrettavaa.
Appivanhemmat: Ei ole pahemmin tarvinnut tehda itseaan tyko, silla ihan mukavasti ovat minut ottaneet. Koskaan en ole huomannut mitaan neg. mutta eihan sita tieda, mita mielessaan ajattelevat. Itsellani oli vaikeuksia sopeutua ihan alussa, koska intialaisten vanhempian ja lasten valinen suhde on hieman erilaisempi kuin suomalaisten vanhempien ja lasten valinen suhde. Kun odotin ensimmaista vauvaa niin mieheni aiti oli meilla jatkuvasti ja valilla jopa yopyi, koska halusi auttaa minua, mutta suomalaisen jayhana, en ollut tottunut moiseen. Itsellani kavi hyva tuuri, koska appivanhempani ovat eng.kielen taitoisia joten ns. kommunikointi ongelmia ei ole ollut.
Veljien kanssa olen myos hyvissa valeissa ja he pitavat minusta, mutta 2 sisarta ovat muutaman kerran tokaisseet, etteiko veli onnistunut loytamaan intialaista naista, Mutta hyvissa valeissa olen heidankin kanssaan ..
Minut on otettu hyvin joukkoon mukaan eli en voi pahaa sanaa sanoa. Ja lapsemme ovat todella rakastettuja, ja mika ihaninta niin sedat eli mieheni veljet, ovat todella " ihania " tyyppeja lapset ovat heidan kanssaan melkeinpa kuin oman isansa kanssa. Laheisyys on intialaisille tarkea asia ja se nakyy myos perhe-keskeisyydessa.
Ja miehestani muutama sananen. Paras mies maan paalla. Rakastan sita, etta han rakastaa minua omana itsenani, ja se, etta han antaa minulle 100% oman itsensa. Rakastuin hanessa hanen huumorintajuunsa, ihaniin silmiin ja sopoon hymyyn, rakkauden tunnustuksiin, rakkaus kirjeisiin, mielipiteisiin, hyvaan sydammeen jne jne .. Uskon todellakin, etta han oli kohtaloni ja nain oli tarkoitetu tapahtuvaksi. Ihanaa on, etta on mies johon voi kyballa luottaa, ja joka on mies sanan oikeassa merkityksessa.
Han rakastui minussa " hyvaan sydammeeni " .. Ja kasiini .. Mina myoskin hieron miestani saannollisesti ( + han minua ) ja aina han toteaa, ihanat hoitavat kadet :)
Uskon myos, etta han ihastui rehellisyyteeni ja aitouteeni.
Meilla oli sama tyyli, etta mies halusi aina, etta mina menen ensiksi ovista, mutta kumma kylla, se tapa on pikku hiljaa unohtunut. Mutta jos olemme ulkosalla kahden niin aivan varmasti miehella on " herrasmiehen tavat " aukaisee ovet, auttaa takin paalleni, ostaa kukkia jne. Ja mika ihaninta, vaikka olemme pitaneet yhta kahdeksan vuotta ja siita melkein viisi asunneet yhdessa niin edelleen n. kerran viikossa mina ja mies vietamme laatu-aikaa yhdessa, eli menemme ulos jonnekkin kivaan paikkaan ja saatamme olla yonkin tai sitten olemme vain kotosalla ja lapset turvallisesti isovanhempien luona.
Huh huh tulipa pitka teksti .. !! t. Sadeye
Meillä on ensihuuma menossa, joten ei ihmekään että koko ajan mailiin kilahtaa postia ja puhelin raikaa. Harmillista vain, että asutaan eri maissa, liikaa välimatkaa, vaikka kai tällä tavoin saa erityisesti venytettyä alkuhullaantumista.
Me nyhjätään myöskin koko ajan toisissamme kiinni kun harvoin nähdään. Ei meinattu päästä kämpille ollenkaan kun koko ajan piti pysähdellä halimaan ja katselemaan silmiin... :)
Tottahan toki pitkässä suhteessa arki astuu kuvioihin ennen pitkää ja se vaikuttaa tietenkin kaikkeen, lapsien saaminen on aikamoinen koettelemus suhteelle, toki myös yksi hienoimmista yhdessä jaettavista kokemuksista.
En ole siis vielä tavannut miekkoseni vanhempia, koska ollaan vielä sen verran lyhyen aikaa seurusteltu. Asuvat Intiassa, joten myös heihin on aikamoinen välimatka. Tosin kultani on satavarma siitä, että pystyn hurmaamaan myös hänen isänsä ja äitinsä iloisella ja suloisella luonteellani. Toivottavasti... ;)
Meillä mies tykkää lähestulkoon kaikista elokuvista, myös Bollywoodin tuotoksista, ja niitä on tullut katseltua lähinnä läppärin screeniltä. Uskomattomia ne tanssi- ja laulukohtaukset, juukeri sentään!!!
Olen ihan totaalisen hurmioitunut kultsini ulkoisista avuista (ne silmät...se hymy), mutta tietenkin vielä enemmän aivan upeasta persoonasta, lämpimästä sydämestä, avuliaasta luonteesta ja siitä kaikesta herkkyydestä.
Sain tänäkin aamuna puhelun... ;) Vähän leijun pilvissä!!
Mukavaa lukea muiden kokemuksista, kiitos!! Jatketaan...