olemme tapailleet yhden miehen kanssa nyt 3kuukautta. Meillä synkkaa tosi hyvin ja ollaan monesti vaan käyty kävelyllä jos muuta emme ole keksineet.
No nyt sitten haluan kysyä koska on sopivaa kysyä toista suhteeseen kanssaan?
Vai pitääkö tapailla ensin 10-12 kuukautta ennen kun voin kysyä suoraan haluaako mies mitään suhdetta vai jatkaa vapaata sinkkuuttaan (ja samalla tapailla ketä vaan naista)?
Miten varmistan mieheltä onko tämä vain yksipuolista tykkäämistä toisesta? Kysynkö häneltä pitääkö hän minusta? Tämä on jokseenkin hankala tilanne, koska en haluaisi saada KIELTÄVÄÄ vastausta jos kysyn voimmeko aloittaa suhteen.
Ymmärrätte ainakin kaikki tunnepuolen ihmiset tämän varmasti oikein hyvin.
Ei halua pettyä niin ei kysy koska ei halua pettyä. Jos taas kysyn pitääkö hän minusta, en voi pettyä samalla tavalla, koska en kysy mitään mihin sitoisin miestä ;)
No nyt sitten haluan kysyä koska on sopivaa kysyä toista suhteeseen kanssaan?
Vai pitääkö tapailla ensin 10-12 kuukautta ennen kun voin kysyä suoraan haluaako mies mitään suhdetta vai jatkaa vapaata sinkkuuttaan (ja samalla tapailla ketä vaan naista)?
Miten varmistan mieheltä onko tämä vain yksipuolista tykkäämistä toisesta? Kysynkö häneltä pitääkö hän minusta? Tämä on jokseenkin hankala tilanne, koska en haluaisi saada KIELTÄVÄÄ vastausta jos kysyn voimmeko aloittaa suhteen.
Ymmärrätte ainakin kaikki tunnepuolen ihmiset tämän varmasti oikein hyvin.
Ei halua pettyä niin ei kysy koska ei halua pettyä. Jos taas kysyn pitääkö hän minusta, en voi pettyä samalla tavalla, koska en kysy mitään mihin sitoisin miestä ;)
Vastaukset 27
Vanhimmat
Ei pidä tapailla noin kauaa ennen suhdetta. Asutteko kuinka kaukana toisistanne? Siis välimatkaa on paljon? Se voi vaikuttaa siihen haluaako ihmiset mitään suhdetta vai eivät. Mun mielestä teillä ei ole vielä mikään kiire tai hoppu suhteeseen.
ihan varmasti mies tykkää susta jos 3kk ootte jo nähneet, aivan hyvin voit kysyäsuhteeseen, itse jopa pitäisin sitä jo suhtteena jos 3kk mennyt
Asumme 7 kilometrin päässä toisistamme ja matka aika toisen luo on alle 30min.
Mitä 'suhde' sinulle tarkoittaa? Miten 'suhteen aloittaminen' eroaisi siitä, miten nyt tutustutte toisiinne?
Entä jos kertoisit hänelle omista fiiliksistäsi; "kanssasi on kiva olla", "haluaisin viettää yhdessä joulua/uutta vuotta/..."
Eihän 'suhde' pohjimmiltaan ole mitään muuta kuin että toisen kanssa 'synkkaa' niin hyvin, että haluaisi tulevaisuudessakin olla hänen (ja vain hänen) kanssaan. Pikkuhiljaa tutustutaan molempien ystäviin ja sukulaisiin, elämäntapaan ja elämänarvoihin, tulevaisuuden toiveisiin ja suunnitelmiin jne.
Tuohon ei ole mitään sääntöjä, jokainen etenee miten parhaaksi näkee.
Täällä on edetty niin, että mies sanoi ekan tapailuviikon jälkeen, että haluaa minut naisekseen ja haluaa kanssani suhteen. Itse halusin edetä hitaammin, mutta nyt ollaan muutaman kuukauden yhdessä olon jälkeen tultu siihen tulokseen, että mennään vielä naimisiin joku kaunis päivä.
Itse en olisi kolmea kuukautta odotellut, että mies kertoisi tunteistaan. Aika kaverillista käytöstä mieheltä, jos ei ole tuossa ajassa vielä rakkauden tunteet roihunneet ja halut heränneet. Itse tykkään, kun mies vie varmalla otteellaan naista ja laittaa tunteet kuumiksi.. ;)
Voi apua... Me tapailtiin vuosi, ennen kuin rupesimme seurustelemaan. Siitä meni lähes toinen vuosi, että käytimme sanaa rakkaus.
Minun mielestäni kuumimpia tunteita ovat ne, jotka kasvatetaan todelliselle pohjalle, eikä mielikuvien, mutu-tuntuman ja pelkän seksuaalisen vetovoiman varaan.
Esimerkiksi meidän suhde oli vahvasti kiimaa alussa, kun tapailimme. Ei siihen mitään rakkautta ehdi kasvamaan, kun valta osa ajasta menee sängyssä. hehheh. Edelleen on toki sitä seksuaalista vetovoimaa, mutta onneksi aikaa jo muullekin.
Onneksi olet löytänyt kaltaisesi. Itse en edes harrastaisi seksiä ennen kuin rakkaus on syttynyt. Pelkkä paneminen ei kiinnosta, rakastelu on taivaallista rakkauden huumassa.. Kuumat tunteet syntyvät rakkauden tunteesta ja rakkaus voi leimahtaa hyvinkin nopeasti, vaikka sekunnissa, kun toisen näkee.
Sinulla on sitten kuvaava nimimerkki. Minusta rakkaus vaatii toisen syvällistä tuntemista ja hyväksymistä niin hyvässä kuin pahassakin. Se taas ottaa aikaa enkä minä ainakaan odottaisi seksiä niin pitkään. Tai sitten nimität ihastumista rakkaudeksi.
Rakastaminen ON toisen hyväksymistä sellaisena, kuin toinen on. Silloinhan ei tarvita toisen tuntemista, koska tämä hyväksytään automaattisesti omana itsenään.
On ristiriitaista ajatella, että rakkaus vaatii toisen tuntemista, että tämän voi hyväksyä sellaisenaan. Tällöin rakastaminen on ehdollista, eikä se ole aitoa rakkautta.
Seksi ilman rakkautta on panemista.. kukin tyylillään, mutta minulle se on tunneköyhää höttöä.
Minä en ottaisi sellaista miestä, joka haluaa seksiä ilman rakkautta. Hyvä mies jaksaa odottaa, ja rakkaushan voi syttyä sekunnissakin ;)
Sinä ratikkakuski et varmaankaan tiedä, mikä on aito rakkauden tunne, kun tuollaista kirjoittelet..
Mä taidan olla ihan pihalla toisella kierroksella ollessani näissä suhteen aloitus asioissa. Oikeastiko aikuiset ihmiset kysyy toisiltaan että ruvetaanko parisuhteeseen tai seurustelemaan?
Sä et halua saada kieltävää vastausta joten älä kysy. Nauti yhdessäolosta. Aika sen näyttää tuleeko teistä oikea pari ja vanhenetteko yhdessä. Mikä himputin kiire nykyisin ihmisillä on päästä saman katon alle tai saada se parisuhde?
No me tapailtiin kanssa 3 kk, puhuttiin ihan yhteenmuutostakin ym kun oli välimatkaakin. Mieskin ehdotti itse. Sitten kun alettiib puhua että ei enää tapailtaisi vaan oltaisiin ihan oikeasti, niin sutten kun minä sanoin että haluan ihan oikeasti olla yhdessä enkä vaan tapailla, niin mies vetäytyikin ja ruoesi hankkimaan haaremia ympärilke. No suhde on nyt loppu. Mies oli varmasti oikeasti kiinnostunut, mutta kun ei joutunutkaan enää metsästään, niin sitten ei enää napannutkaan tarpeeksi. Että kysy vaan miten suhde jatkuu, ettei tule yllätyksiä. Minäkin luulin että 3 kk tapailu jo merkkais jotain, kun hyvin tultiin toimeen ja nähtiin todella usein ja viihdyttiin yhdessä vaikka vaan oleillen tekemättä mitään.
"Mies oli varmasti oikeasti kiinnostunut, mutta kun ei joutunutkaan enää metsästään, niin sitten ei enää napannutkaan tarpeeksi."
Tuo ei pidä paikkaansa. Jos miestä kiinnostaa oikeasti, hänen suhteensa ei perustu vain metsästyksen jännitykseen. Juuri suhde jossa EI ole riittävästi kiinnostusta, voi pysyä hetken koossa vain naisen jahtaamisen antaman jännityksen turvin.
No siitä se alamäki alkoi, kun alettiin YHDESSÄ puhua yhteenmuutosta ja tulevaisuudesta. Sitten kun suhde lopahti ja minä sanoin itseasiassa että tämä juttu oli varmaan tässä, niin johan mies taas kiinnostui (eli sai taas mettästää) ja alkoi pommittamaan suhteen jatkumisella. Mutta se oli ja meni, mun kiinnostus lopahti.
Täällä on toinen yhtä pihalla oleva toisen kierroksen täti..!
Olen yrittänyt tässä kaivella muistilokeroitani, että miten joskus 15 vuotta sitten asiat oikein hoituivat ja kahdesta ihmisestä tuli pariskunta, kun nyt tuntuu olevan ihan hirveän vaikeaa..?
Ihmiset tutustuvat, tapailevat, viihtyvät yhdessä = aikaa muille seuralaisille ei ole ... Meilläpäin tuota kutsuttiin "vuonna miekka ja kilpi" seurusteluksi ilman, että piti erikseen sopia olevansa suhteessa.
Nykyään tapaillaan ensin, ja tapailu tarkoittaa, että saa tapailla myös muita. Sitten kun tapailtu ja tiedetään että halutaan vaan toi yks, niin kyllä se tehdään selväksi ja ihan sovitaan nykyään. Ainakin yli kolmekymppisten maailmassa nykypäivänä.
Vaikka tuohon ikäluokkaan kuulun niin en ole koskaan sopinut seurustelusta. En myöskään siitä, että on ok "tapailla" monia. Ehkä tuo kuuluu nettideittailumaailmaan mutta sen ulkopuolella kokisin kummalliseksi treffailla muita miehiä sen jälkeen, kun olen ihastunut johonkin.
Minulle on ihan sama, millä nimellä nykyistä suhdettani kutsutaan, onko se treffailua, tapailua, seurustelua, parisuhde vai jotain muuta. Ainoa, millä on merkitystä, on että kyseinen ihminen tekee minut onnelliseksi.
Juu samaa olen miettinyt - että kaipa se on tuo nettideittailun ihmemaa, joka on muuttanut käytäntöjä... Ehkä niin, että jos nettideittailee useampaa, kirjoittelee ja chattailee ja sitten siirrytään tapaamiseen, niin jossei heti sata lasissa "kolahda", niin katsellaan lisää "apajia"... ?
Mene ja tiedä, itselle kun "jutut" ovat alkaneet käytännössä tilanteesta, jossa on toisen saman tien tavannut face to face. Ekasta kontaktista pystyy jo pitkälle päättelemään, toisesta viimeistäänkin, onko tuttavuudessa aineksia esim seurusteluun.
Ei tuo metsästysvietistä johtunut vaan siitä, että halusi pitää sinua varalla parempaa etsiessään.
Tuossa vain on se riski, että se tapaamasi mies toimiikin tuon "vuosimallia1977" kertomalla tavalla. Ihmiset valitettavasti toimivat eri tavalla ja yhteisen sävelen löytäminen usein vaatii keskustelua eikä vain olemista. Muuten voi tulla onnen sijaan pettymyksiä.
Jos hänellä on tarve tapailla muita niin eiköhän hän tee sitä joka tapauksessa ja silloin sillä, mitä "sovitaan", ei ole merkitystä. Ja silloin hän ei ole se ihminen, jollaiseksi häntä kuvittelen.
Hän on sanonut toivovansa, että meidän suhteemme kestää ja hän tietää, että minä toivon samaa. Tulevaisuushan sen sitten näyttää kestääkö se, mutta ainakin nyt tuntuu hyvältä.
Ihan miten vaan.
Entinen avovaimoni katsoi asiakseen tapailla toistakin miestä alkuaikoinamme kunnes vedin pidemmän korren. Samoin se oli aivan ok yhdelle nettideitilleni. Se tosin tuli toisiin aatoksiin heti kun sanoin, etten ala toistamiseen kilpasille ja muuttui yksiavioiseksi.
Näistä tapauksista oppineena en enää luota oletuksiin vaan avoimeen keskusteluun. Vaikkei se poista mahdollista suhmurointia selän takana, se ainakin kirkastaa näkemystä sen sopimattomuudesta.
Juu juu, niinhän sitä sanotaan minä ja mies, että toivotaan että suhde kestää. Puhumme jopa yhteenmuutosta ja duunnittelemme tulevsisuutta. Ei sitä kai kysyä tarvi aletaanko seurusteleen, vaan tulee ihan puheeksi halutaanko tapailla vielä muita jne. Mekin tapaillaan, vaikka vietetään viikonloput yhdessä ja nähdään myös arkena.
Se voi olla kyllä totta, vaikka minun kanssa viettikin aikaa hyvin paljon, pe-ma ja viikolla nähtiin myös. No se on menneen talven lumia, ja varsinainen pelimies oli kyseessä, joten näytän hänelle vaan pitkää nenää!
Jaa-a, nykyäänkö pitää oikein kysyä, että aletaanko suhteeseen. Kyllä kai se ennen meni niin, että kun alettiin tapailla, niin silloin oltiin suhteessa saman tien kummankin omasta halusta. Seurustelutarkoituksessa vietettiin aikaa yhdessä ja yleensä rakastuttiin siinä jo ensitapaamisella.
Tänä päivänä tuntuu, että suhteita solmitaan kuin jotain sopimuksia. Ollaanko vaan panokavereita vai ihan oikeasti yhdessä.
Ei kannata pyytää toista suhteeseen, vaan kannattaa keskustella suhteen pelisäännöt selviksi pelkän tapailunkin osalta. Kannattaa myös miettiä onko niitä yhteisiä juttuja tarpeeksi ettei tapailusuhde vaju siihen pelkkään sekstaamiseen ja keskustella jo suhteen alussa mitä suhteelta haluaa. Itse olen tehnyt sen virheen, että en tutustunut mieheen ensin kunnolla vaan hypättiin sänkyyn ja lopulta hän ei siltä suhteelta enää muuta halunnutkaan.
Ei kannata kysyä mieheltä mitään.. säästyt pettymyksiltä kun ET KYSY mieheltä mitään liittyen tapailuunne niin ei tule SURUA.. Mä kysyin mieheltä jota tapailin 2 kk syömisen ja kahvin merkeissä mitä hän lopulta haluaa naisista ja kuulema ei ainakaan parisuhdetta. Se loppui lyhyeen kun itse lopetin sen tapailun sitten siihen (onneksi seksiä ehti olla vain 4 kertaa ennen kun päätin koko tapailun). En jaksanut enää tapailla ihmistä jolla ei ole aikomustakaan luoda tai tehdä töitä parisuhteen eteen :)
Oli vain hyvä, että kysyit, koska myöhemmin olisi tullut vielä isompi suru.. sinähän halusit suhteen ja mies ei koskaan! Mitä olisi hyödyttänyt jatkaa tapailua tuossa tilanteessa?!