Ollaan mieheni kanssa oltu yhdessä jo 7 vuotta ja pikkuhiljaa rupee tulee semmonen fiiilis että vois perustaa oma pikkuperhe, mennä naimisiin jne. Miten saan mieheni samalle aaltopituudelle? Voinko itse kosia? Ja mistä löytäisin ainutlaatuisen, kauniin sormuksen miehelle??
Milloin kihloihin ja mistä löydän hienon sormuksen?
Mistä aloittaa...
7122
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ettekö tähän mennessä ole puhuneet tulevaisuuden toiveistanne?
Kun en tiedä minkä verran tiedät jo miehen suunnitelmista ja ajatuksista, niin en oikein osaa rohkaista kosimaan. Itse ehkä tilanteessasi kosimisen sijaan ottaisin puheeksi sen, mitä itse toivoisin ja haluaisin, ja rohkaisin miestä kertomaan hänen toiveensa ja odotuksensa tulevaisuudelle. Ehkä silloin ei jää kovin romanttinen muisto "kosintatilanteesta" eli hetkestä, jolloin päätitte virallistaa suhteenne, mutta jos hänelle tulee ihan yllätyksenä sinun kosintasi, niin ei sekään välttämättä hyvin pääty.
Sormusta voitte ryhtyä yhdessä etsimään sitten kun olette kihlautuneet eli päättäneet naimisiinmenosta.
Samoihin ajatuksiin tulin aloituksen luettuani. Naimisiin pääsee muutenkin kuin kosimalla.
Aloittajalle sanoisin vielä, että suurin osa miehistä haluaa perinteisen, yksinkertaisen rinkulan jos sitäkään. Kaunis sormus vaikuttaa naismaiselta, jolle kaverit naamakkain hymistelevät ja selän takana nauravat.
Ei tarvitse kosia. Sanot vain, että mennään naimisiin!
Sormuksen voit teettää. Ei ole mikään ongelma.
"Ei tarvitse kosia. Sanot vain, että mennään naimisiin!" Sehän nimenomaan on kosinta, ja pariskunta on jo kihloissa tän jälkeen, jos mies vastaa myöntävästi.
En kokenut tulevan vaimoni lausumaa kosinnaksi vaan ainoastaan toteamaksi.
Naisellista oveluuttaan ajoitti sanomansa välittömästi aamuyhdynnän jälkeen.
Onneksi ajoitti. Itse vierastin sitoutumista ja jos ratkaisu olisi ollut vain minun varassani niin en tiedä olisiko siitä tullut valmiimpaa.
Kannattaa miehen kanssa keskustella missä menette, meillä on ainakin puhuttu asioista. Kumpikin on sitä mieltä että tämä meidän juttu on se loppuelämän juttu, ei tarvita muita eikä etsitä muita.
Siis mehän ollaan siis kihloissa, sormuksia ei tosin ole. Mutta tarvitaanko niitä?
Luin jostain tutkimuksesta, että naimisiinmeno on lähes aina jotenkin naisen alulle panema juttu. Mies eläisi avoliitossa vaikka kuinka pitkään tyytyväisenä, koska saa siitä jo kaiken mitä haluaa. Ne jotka menevät naimisiin tekevät sen usein siksi, että nainen niin haluaa ja on tehnyt toiveensa selväksi miehelle.