Tarttis saara, kuis olis?

- Älä avaa mun paitoi ettei mun tissit kylmety ja tule kipiäks.

Me oltiin Eeva-Liisan kanssa istuttu ja pussailtu siinä kalliopaadella, niin kauan et kintut oli puutuneet pökkelöiks ja piti nousta jalottelee. Mä seisoin sen takan ja puristin sitä itteeni vasten, se oli selattiin mukavan mittanen et sen tukka kutitti nenässä. Mun kädet oli kiedottu sen ympäril semmottiin et vasemmal kädel mä tuin sitä ja oikeal kädel alkasin askartelee auki sen farkkujen nappia ja vetskaria sen verran et mul oli siin sija työntää kättäni sen pöksyihin. Ensin mä hypistelin hetken pikkareitten pitsiä sormenpäissäni, mut en jäänyt askartelee minkään elottoman kans, vaan siirsin käteni sen tussulle. Eeva-Liisa huokas ja nojautu mua vasten. Sen paikat oli jo kosteet niin et mun käsipeli pääsi liukkaasti alkuun ja Eeva-Liisa pääsi mun rytmiin mukaan. Se alko huokailee ja huojuu aina vaan enempi kun se vuoroin varpisti itteensä puristaen reidet yhteen ja vuoroin löysäs nojaten eteenpäin. Mun käsi oli vissiin oikeas mestas, kun mä sain sen siltappan tulemaan: ensin sen jalas tärisi kuin ne olis saanet verkkovirtaa ja sit Eeva-Liisan polvet notkahti niin et se olis lentänyt nenilleen jos en mä olis pitänyt varaani.

- Mä teen nyt sulle, se sano ja paino kätensä mun housunetumukselle.

Mä vedin käteni sen pöksyistä ja nuuhkasin sen tuoksuu sormistani. Eeva-Liisa kävi mun etten kykkyvälleen ja selvitteli mun kankeen jolun ulos housuista. Vähän aikaan se tarkasteli sitä puolelt jos toiselta koetellen sormenpäillään suonii sen varres ja klunssii joka punotti paljaaltaan. Sit se vaan hotkas sen suuhunsa ja mul teki heti niin eetvarttii et silmät meni nurinperin ja mä kattelin tähtikarttoi. Ja mult olis kyll koht lenssannu lasti ulos, jos en mä olis pyytäny Eeva-Liisaa hoplaa vähän faarttii.

- Mä haluun laitta se sun sissään, sanoin.
- Kummottis? Ei kai me tääl voida.
- Tuut vaan istuu mun syliin.

Siin kalliopaades oli yks sellanen kulmikkaampi nurkka, joka kävi hyvin vaikka tuoliksi ja mä istuin siihen vehkeet ulkon housuista. Eeva-Liisa laski farkkunsa ja pikkarinsa puolireiteen ja alko tulla sitten peruuttaen kohti mun mulkunkärkee. Mä tartuin sitä vyötäisiltä ja kattelin miten mahtava perse sillä oli, saakeli että mä nautin kun mä sain pidellä sitä siinä edessä. Eeva-Liisa yritti ohjata mua sissään kädellään, mut vaikka se kuin taivutti itteensä etunojaan ja mä tuin sitä takaa, ei me saatu menee kunnolla.

- Ei tää näin onnistu, Eeva-Liisa sano melkein kuiskaten

Mä nousin ylös ja nappasin rotsin päältäni ja asettelin siihen paaden kulmikkaalle nurkalle. SIt mä autoin Eeva-Liisan istumaan siihen rotsin päälle, samaan paikkaan mis ite olin juuri ollut ja aloin auttelee siltä pöksyjä pois jalasta. Kun farkut, pikkarit, sukat ja kengät oli laitellu siististi siihen viereen, mä kävin sen etteen polvilleni. Housuthan siin menee kuraseks, mut mun on mahdollist siistiytyy ennen kun mun pittää enempi esittäytyy ihmisten ilmoilla. Eeva-Liisa alko hieroo tämminkii takasin mun joluuni ja kun se seisos juhlakunnos, ohjattiin se sissään Eeva-Liisaan joka istuu kyhjötti ihan siin reunal mun rotsin pääl. Samal kun mä aloin pumppaa sitä, tuin mä sen ylävartaloo vähän taaksepäin. Eikä se ollu yhtään kehnompi asento, Eeva-Liisa pääsi siin hyvin rytmiin mukaan. Mä painelin verkkasesti, kuunnellen miten se huokaili ja kun mä sitten kiihdytin tahtii rupes se pitää aikamoist vikinää naama mutrul. Sit Eeva-Liisa rupes parahtelee:

- Ei, ei, ei ...
- Otaks mä pois
- Älä-älä!

Sillon mulla lähti lasti ja tunsin samalla miten Eeva-Liisan jalat taas tärisivät. Siihe kaikki liike loppuskin. Eeva-Liisan naama punotti kuin se olis ollut kuumeessa ja se yritti saada henkitystään tasaantumaan. Maankamara oli alkanut tuntuu epämukavalt mun polvien alla ja mä tunsin tarvetta nousta seisomaan. Mun löysäks kutistunu vehkeeni valahti ulos ja mä kaivoin taskustani paperisen nestuukin Eeva-Liisalle et se sais vähän kuivatella paikkojaan. Se känkkäröis huteril kintuil kiven taakse kyykkypissalle ja mä menin viemään sille lissää paperia.

- Et viitteis olla tollottamatta, tää on aika intiimii

Kun se tuli pissalt alko se vetää housui jalkaansa ja mä autoin sitä laittaa kengät niin ettei sukat likastuneet ja muutenkin katteltiin puolin ja toisin et vaatteet ei heti paljastais et täs on käyty mettäs köyrimäs. Tai paljastihan, pläntit mun housunpolvis, mut mä en aikonut niitä ihmisteilmoilla näyttääkkään. Mä kattelin viel männyn suuntaan, varmistukse et ei siel ole kukkaan ollu meittii uutsaamas.

Sen jälkeen kun mä olin nähnyt sen mun kaverin äitin Sirkan ja sen tuntemattoman äijän temput tos kivel sillon keskenkasvusena sällinä, olin mä monta kertaa kiivenny oksanhaarukkaa ja istunu tuntisotal odottamas et ne tulis taas. Mut mä sain odottaa turhaa, ei niit sen koomin tääl näkynyt ja mä rupesinkin kyttää sitä Sirkkaa muuten, mitä se teki ja mis se kulki. Ei siit kuitenkaan koskaan paljastunu mittään muuta kun et se säännöllisesti paarusti töist kottinsa kauppakassit kädes. Siks mä rupesinkin uskoo et mä olin erehtyny naisest, ettei se ollukkaan mun kaverin äiti Sirkka, vaan joku kamalast samannäkönen ja kokonen. Se oli mulle helpompaakin, kun tietää et joku mun tuntema ihminen oli pettänyt puolisoaan ja mul oli hallus tietoo jol vois tehdä paljon pahaa.

Me ajeltiin takaisin keskustaan puhumatta paljon mitään. Eeva-Liisa piti kättään mun niskassa ja välil se silitteli mua sieltä ja katteli vähän sellainen haikee ilme naamalla.Ja haikee oli varmaan munkin naamani. Se pyysi ajamaan Ratapihankadulle parkkiin. Kun me päästiin peril, mä kysyin:

- Nähdääkse me pian?
- En mä tiä ... ei me voida nähdä näin.
- Epäileeks sun miehes jottain?
- Ei se, mut äiti epäilee, tai sill sanoo joku vaisto.

Eeva-Liisa mietti pitkään ennen kun sano:

- Mun mies lähtee ei ens mut seuraavana viikonloppuna hirvimettäl veljensä kanssa, se on pois koko viikonlopun ... Äiti ja isä tulee silloin lauantaina päivällä kylään, mut ne ei jää yöks, kun isä ei osaa olla yötä vierais nurkis ja äiti ei osaa taas jättää sitä yksinään. Ne voi kyll olla aika myöhään.

Sit Eeva-Liisa vilkaisi kelloaan, hätkähti hiukan ja alkoi tehdä lähtöä, mut käänty vielä päin.

- Heikki ei oo koskenut muhun moneen kuukauteen, mä luulin et se olis innostunut kun mä laitatin kierukan ettei sen tartte prenata kumien kanssa, mut meil ei tunnu olevan oikein mittään yhteist paitsi poika. Niin, et ehkäsyst ei tartte olla huolissaan, ja mä toivon etten mä ole ollut liian sinisilmänen kun olen luottanut ettei täs mittään muutakaan tartu ...

Auton ovi kävi kun se lähti, mä heitin sille perään vielä lentosuukon.