Eli te veljestänne mustasukkaiset siskot, mulla ois kysymys teille. Miten mä saisin teidät hyväksymään mut? Mä oon "tavallinen tallaaja" enkä ole tarkoituksellani veljeänne muuttanut. Ihmiset muuttuvat kun ruvetaan seurustelemaan vakavasti toisen kanssa, kaikki muuttuu. Miksi teidän on niin vaikea hyväksyä sitä ettei 28-v. mies välttämättä kävele kanssanne käsi kädessä ja leiki kanssanne kuin pieniä olisitte...?
Se on hermoja raastavaa ja pahaa mieltä tuottavaa kun joutuu koko ajan olemaan varuillaan teidän aikana.
Se on hermoja raastavaa ja pahaa mieltä tuottavaa kun joutuu koko ajan olemaan varuillaan teidän aikana.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Joko aika tekee tehtävänsä siskonkin aikuistuessa tai sitten miehesi pitää tehdä siskolleen selväksi, että hän ja sinä olette tärkein perusyksikkö ja hänen entisen perheensä jäsenet tulevat vasta sen jälkeen. Sisko saattaa yrittää hyppiä varpaille niin kauan kunnes veli itse tämän asian -tarvittaessa inhottavalla äänellä- valaisee.
Minulle kävi niin enkä kanna siitä kaunaa, että veljeni osoitti minulle paikkansa. Jos käly olisi yrittänyt tehdä saman, olisin varmaan närkästänyt (vaikka tavallaan syyttä). Nykyään meillä on hyvät aikuisten ihmisten välit ja kaksi kälyäni ovat tosi läheisiä kanssani, meillä on sellainen naisten välinen henkisen tuen verkko. Yksi käly sitten puolestaan on sellainen suvun ja kaveripiirien myrkyttäjä, mutta se ei johdu sisaruusasetelmista vaan vain hänen perusluonteestaan. Hänenkin kanssaan tulen toimeen kunhan pidän välit riittävän muodollisina enkä anna hänelle liiaksi jalan sijaa elämääni päästä rääpimään asioillani.
Juttele miehesi kanssa. Ei hän siskonsakaan (niinkuin ei äitinsäkään) kanssa voi avioitua, joten hänen pitää puolustaa omaa nykyistä pesäänsä eli sinua.
Joku joka ymmärsi perusasiani, kiitos! Tuo oli niin hienosti sanottu, että näytän sen miehelleni kun pääsen kotiin töistä.
Oletko varma että sisarusten kiintymys on täysin tervettä? Sitä sanotaan muuten insestiksi jos oma veli tai sisko kiinnostaa vähän liiankin paljon. Mua ei voisi vähempää kiinnostaa hengailla aikuisten sisarusteni kanssa muulloin kuin lapsuudenkodilla tavattaessa (joulu, sunnuntai tms.). Puhun kyllä ohimennen niiden kanssa mutta en koe omistushalua niistä.Sen sijaan olen omistushaluinen rakastajistani..=) Joita pidän tämänhetkisen elämäni keskipisteinä.Silloin kun sellainen on,siis. Toisaalta voi myös olla, että sinä Linnea liioittelet asiaa koska et muuten vain pidä toisista naisista, jopa verisukulaista koet uhkana??
Itse asiassa mieheni pitää siskoaan sairaana, mutta ei silti uskalla sanoa tälle mitään. Mielestäni tätä siskoa vaivaa läheisriippuvuus tai jokin sellainen. Tämä sisko mm. säästää veljeltään saamiaan "kivoja tekstiviestejä" jne. Minua ei tämä sisko muuten häiritse, mutta se ottaa päähän kun hän minua on syyttämässä joka asiasta.