Hirveä ikävä

Anteeksi kirjoitusvirheet. Olen tolaltani. Ja lukihäiriökin on :(

Kannattais viettää vähemmän aikaa siellä facebookissa ja salandoissa ja leikkiä ja puuhastella sen muksun kanssa. Jännä kyllä ettei lapsen kanssa mitään viitsitä tehdä ja touhuta, mutta kun lapsi pääseekin sellaiseen ympäristöön jossa virikkeitä, leikkejä ja oppia riittää niin aletaan mussuttaa. Ajattelette vain itseänne, ettekä lapsen hyvinvointia. Kun minulla on niin paha olla ja ikävä ja kaikkee... Ymmärtäkää sellanen asia ettei lapsi ole mikään lelu jonka voi nostaa hyllylle ja ottaa sieltä taas esiin kun itse sitä kaipaatte. Hävetkää!!!!

Ero ei koskaan ole helppoa, eikä siitä vanhemmasta joka joutuu menettämään lapsensa. Mutta lapsen etu on aina etusijalla. Lohtuna voin sanoa, että ikävän kanssa oppii elämään. Sinä sentään näät lastasi viikonloppuisin. Mutta ajattele niitä vanhempia joilta lapsi on kuollut. He eivät voi edes nähdä lastaan, vain haudalle viedä kukkaset. Se on ikävä joka ei sammu koskaan.

Joten lakkaa parkumasta ikävääsi. Anna aikaa silloin lapsellesi kun hän on luonasi ja keskity elämään kun hän on isän luona.

Miehesi rakastaa lastanne.

Se on kaikista tärkeintä.

Hänellä on myos taloudelliset raamit tarjota lapsellenne henkisesti virikkeellinen ympäristo (ikävä kyllä useinmmiten noista joutuu maksamaan), koulutus ja turvallinen koti.
Ajatellessasi lapsen parasta, eiko sinunkin mielestä tuo ole ihanteellinen ratkaisu?
Näethän sinä lasta joka viikonloppu, käytä tuo aika niin positiivisesti kuin mahdollista että lapsesi haluaa viettää sen sinun kanssasi.

Taidat olla masentunut? Hae apua itsellesi ja jaksamiseesi. Tuolla menolla saat vielä syövänkin tms. psykosomaattisen jutun jos et reipastu. Lapsi on terve, reipas ja hengissä, samoin sinä. Ota yhteys lastenvalvojaan ja tiedustele miten voisit yhden päivän viikossa saada aikaa lapsesi kanssa, hän kun on kovin pieni vielä ja kaipaa äitiään.
Olit suoraan sanoen tyhmä kun allekirjoitit jotakin mitä et halunnut. Ei sossu päätä eikä sanele että lapsen pitää jäädä isälle, sen piti olla vanhempien yhteinen demokraattinen yhteispäätös. Noin pieni poika olisi saanut jäädä äidille lähihuoltajuuteen. Ei siinä mammonat auta jos isä on kiireinen, tekee pitkää päivää ja matkustelee. Itse omakohtaisesti kokeneena en mies-ekonomia hääppöisenä lähihuoltajana pitäisi..

Kuulostaa Sori Siitä -ohjelman äidiltä. Ei rahaa, on siivooja, eronnut miehensä kanssa..