Parisuhteemme on pahasti jumissa ja pelkään kuollakseni sen loppumisen puolesta. Syy tämän suhteen alhoon on se, että minä olen roikkuja.
En pidä itseäni mustasukkaisena, mutta silti tuntuu siltä, että minä teoillani järjestän asiat niin että ahdistan partnerini nurkkaan kun en anna tilaa hengittää.
Te jotka olette olleet samassa tilanteessa ja "parantuneet" niin kysyisin neuvoa ja apua.
Miten saisin itsevarmuuteni takaisin ja voisin olla parempi ja kokonaisempi partneri parisuheessamme.
Näen sen itsekkin, että en anna hetken rauhaa toisella ja se on piirre mitä inhoan itsessäni eniiten... Miten tälläinen paranee.
Suhde on jumissa ja jopa loppumassa jos en osaa muuttua ja nyt toivoisin totisesti apua ongelmaani.
rakastan perhettäni ja yhteistä lastamme. haluan tehdä kaikkeni tullakseni paremmaksi mieheksi.
epätoivoinen.
En pidä itseäni mustasukkaisena, mutta silti tuntuu siltä, että minä teoillani järjestän asiat niin että ahdistan partnerini nurkkaan kun en anna tilaa hengittää.
Te jotka olette olleet samassa tilanteessa ja "parantuneet" niin kysyisin neuvoa ja apua.
Miten saisin itsevarmuuteni takaisin ja voisin olla parempi ja kokonaisempi partneri parisuheessamme.
Näen sen itsekkin, että en anna hetken rauhaa toisella ja se on piirre mitä inhoan itsessäni eniiten... Miten tälläinen paranee.
Suhde on jumissa ja jopa loppumassa jos en osaa muuttua ja nyt toivoisin totisesti apua ongelmaani.
rakastan perhettäni ja yhteistä lastamme. haluan tehdä kaikkeni tullakseni paremmaksi mieheksi.
epätoivoinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä se vaatii aikaa ja kasvamista. Itsevarmuus saadaan aikaan, kun omat arvot ja elämä on kohdallaan. Hyväksyy itsensä ja rakastaa itseään.
Kun on kokonaisempi ihminen, on myös kokonaisempi partneri. Asioita ei voi väkisin vääntää, vaan ne tulevat elämänkokemusten myötä. Tämä on minun mielipiteeni.
Luuletko, että vaimosi rakastaa sinua siitä huolimatta, että olet roikkuja. Rakkaus hyväksyy toisen sellaisena kuin on. Silloin sinulta paineet sen muuttumisen suhteen helpottuisi.
Keskity enemmän niihin asioihin, jotka sinulle ovat tärkeitä ja kehitä niitä. Silloin vaimollesikin jää tilaa hengittää enemmän.
Millä tavalla roikut? Mitä haet vaimoltasi niissä tilanteissa? Oletko ajatellut? Onko se huomiota, rakkauta, seksiä vai mitä? Onko se vielä normaalia vai extraa? Onko se sen takia, että itse saisit sitä mitä haet vai ettei joku muu saisi tai hän itse voisi olla omissa puuhissaan?
Niin, olen itse kyllä ollut jonkin sortin roikkuja, ainakin suhteen alkupuolella kun ei ollut niin varma toisen tunteista. Asia paheni osaksi kun muutimme yhteen, sillä silloin todella "vaadin" että kaikki vapaa-aika vietettäisiin yhdessä.Avopuolisoni ahdistui usein siitä että minun mielestäni aikaa piti viettää kahden ja jos emme kerennet saatoin saada itkukohtauksia.
Rupesin sitten miettimään omaa käytöstäni ja huomasin ettei koko maailmaa kaadu jos tehdään omia juttuja. Vaikka olimmekin puhuneet aiheesta ja olleet molemmat sitä mieltä että omia juttuja, tilaa ja vapautta pitää olla en kuitenkaan ollut sisäistänyt asiaa vielä. Omalla kohdalla rationaalinen ajattelu auttaa useimmiten, vaikka myönnän että vieläkin hetkittäin tuntuu siltä että roikun avokissa liikaa..
Meidän kohdalla myös auttoi se että lähdin nyt ulkomaille opiskelemaan pariksi kuukaudeksi ja olen jo tähän menneessä oppinut taas asioita itsestäni ja miettinyt myös tätä roikkumisasiaa. Sanoisin että muutos lähtee itsestä, pitää vaan tajuta että toista ei voi omistaa eikä väkisin pitää vierellä. Parisuhde on kahden ihmisen sopimus yhdessäolosta ja silloin molempien tunteet pitää ottaa huomioon.
Jaksamista sinulle tilanteeseen ja uskon todella että myös sinä pystyt muuttumaan. Ei sen tarvitse tapahtua kertaheitolla mutta hiljaa hyvää tulee. Onnea.
Muutin poikaystäväni luokse vieraalle paikkakunnalle, jossa en tunne ketään. Olen hyvin kiinni poikaystävässäni tämän takia ja se tietysti välillä ahdistaa molempia. Nyt olen päättänyt, että hankin täältä itselleni harrastuksia. Menen johonkin jumppaan, työväenopiston jollekin kurssille ja ehkä jonkin lastensuojelujärjestön toimintaan mukaan. Itselle on vaan kehitettävä omaa elämää, jotta ei ole toisesta riippuvainen koko ajan.
En tiedä millaisesta roikkumisesta on kysymys, vaaditko että koko vapaa-ajan olette yhdessä. Odotatko,että hän kerran tunnissa huomioisi sinut jotenkin. Yritä tätä, istutte keittiön päydän viereen ja molemmat kirjoitatte kolme asiaa, joita haluaisitte tehdä ilman toista ja kotinne ulkopuolella. Siinäpä sinulle ongelma, mutta keksi silti, vaihtakaa lappuja ja sitten toinen saa valita näistä yhden ja voi mennä ilman pahaa oloa harrastamaan. Olen sitä mieltä, että bailaamaan mennään yhdessä. Eihän tuossa muu auta, kun päästää toinen yksin ulos pariksi tunniksi viikossa ja lisätä aikaa sitten, kun huomaa, että sieltähän se palaa.