http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/art-1288760093034.html?pos=ok-nln
Lukisin mielelläni jättäjän uudesta elämästä myös. Minkälaisia vaikeuksia , vai oliko ollenkaan, uuden elämän alussa. Kysenalaistiko kukaan jättäjän tekoa?
Miksi yleensä jätetyt avautu tuskastaan mutt jättäjä ei koskaan avaudu teoistaan.
Lukisin mielelläni jättäjän uudesta elämästä myös. Minkälaisia vaikeuksia , vai oliko ollenkaan, uuden elämän alussa. Kysenalaistiko kukaan jättäjän tekoa?
Miksi yleensä jätetyt avautu tuskastaan mutt jättäjä ei koskaan avaudu teoistaan.
Vastaukset 13
Vanhimmat
"Miksi yleensä jätetyt avautu tuskastaan mutt jättäjä ei koskaan avaudu teoistaan. "
Jättäjä jatkaa elämäänsä, tavalla tai toisella ; jos hyvin käy, uusi suhde vie mennessään ja oman tunnon kolke vaiennetaan. Jos käy huonosti... No hei, avaudutko itse auliisti, jos teet kehnon valinnan jossain asiassa? Huono valinta "niellään" ja elämä jatkuu - toiset alkavat vonkua jättämänsä kumppanin oven takana, toiset jatkavat kohti "uusia seikkailuja".
Juuri niin! Se mitä lähelläni olen nähnyt niin hevin ei jättäjä ihan heti valita valintaansa, mutta muutaman vuoden päästä alkaa itku ja valitus! Joku ei pääse katuessaan koskaan eteenpäin...
Tietenkin on niitä jotka ovat tyytyväisiä, mutta heidänkin omaatuntoa kalvaa tapa millä hoiti eron! Jos ei yhtään kalva niin kysymyksessä on todella kylmä ihminen...
Aika moni pyrkii entiseen elämäänsä kun suurin uuden suhteen huuma haihtuu.
Ei se jättäjä aina ole onnellinen, mutta ylpeämpi jatkaa...
Jätetty selviää paremmin kunhan aikaa kuluu! Hän on jopa onnellinen siitä, että pääsi moisesta epäluotettavasta ihmisestä eroon...
Totta, läheltä seurannut,. Olen miettinyt monesti sitä kun niin moni jätetty kertoo jättäjän ja jopa ykköstyneen stalkkaavan häntä,että mistä sekin voi johtua?
Varsinkin jos nyxä stalkkaa niin syy siihen on varmaankin pelko siitä, että petturi haikailee entiseen.
Nuo stalkkaukset taitaa tapahtua vain teidän jätettyjen ja petettyjen omassa päässä. Hyvä mielikuvitus ja ihminen, joka ei pääse yli erosta mitenkään ja kas kummaa, eksähän se stalkkaa tai ainakin se uusi puoliso.
Minkä takia se eksä tai eksän nyksä ketään stalkkaisi? Heillähän on uusi hyvä elämä vaikka säkään et halua hyväksyä sitä.
järjetöntä kaivella, niinpä niin. on kuitenkin toditettua, täälläkin monessa keskustelussa tullut esiin, että väite nyxän stalkkauksesta on tosi.
En usko, että stalkkaus on ilkeästi ajateltu, ei jokainen nyxä halua parjata jätettyä, vaikka niitäkin on. Vaan uskon todella kuten tuolla edellä kerrottu pelko petturin katumisesta saa nyxän pelkäämään tulevansa itse petetyksi.
Täällä parveilevat ykköstyneet ovat juuri niitä jotka pelkäävät eniten. Heille on kauhistus huomata, että jätetty pääseekin jaloilleen ja elää onnellisena uudessa elämässään. Pelko siitä että petturi huomaa exänsä iloisena ja onnellisena herättää tässä kaipuun entiseen, on täyttä totta, eikä kenenkään jätetyn toiveunta tai keksittyä.
ja höpöhöpö et usko tuota itsekkään
Riippuu niin tilanteesta ja ihmisestä. Jos on ollut aivan kauhea liitto, niin silloin tuskin kumpikaan osapuoli katuu/tunne tunnontuskia jne. Jättäjä jatkaa elämää siitä se johtuu, koska kukaan ei jätä ihan pienistä fiboista, ainakaan jos on pitkäaikainen suhde. Sitten on niitä reppanoita, jotka katuu joka tapauksessa, teki niin tai näin. Ne ei tiedä itekkään mitä ne haluaa. Tottakai jätetty on ns. "heikommassa asemassa" ja siki kokee suurta tuskaa, jota on pakko purkaa ulos. Hyvä niin. Eihän jättäjä jättäisi jos ei haluaisi jättää. Nämä spekulaatiot on taas naisten luomaa logikkaa. Aina pitää selittää selväkin juttu epäselväksi.
Tero, se mikä on päivänselvä petturille ei ole olleenkaan selvä petetylle. On täysin kohtuutonta vaatia petetyltä ymmärrystä petturin teolle.
Tero. katsoppas nyt tuonne sun yläpuolelle siellä on nyxä stalkkaa koska pelkää petturin haikailua. Jos näiden jätettyjen älykkyyden taso on tota luokkaa niin ei tarvitse miettiä tämänkään ketjun aloittajan olevan se penalin terävin kynä.
Jättäjä jättää koska haluaa jotakin muuta kuin mitä se suhde oli. Naiset varsinkin nämä jätetyt haluavat spekuloida, märehtiä ja vääntää ja kääntää asiat siihen pisteeseen että he pystyvät sanomaan itselleen (tai myös muille) nyxän olevan peloissaan ja pahimmat tylsäkyntä jopa väittävät miestensä olevan niitä tahdottomia
tassuja joita ovat muut naiset vieneet.
Aina ei voi vastata mitä aloittaja haluaa joskus täytyy kertoa myös totuus.
Miksi sä haluaisit jättäjän elämästä tietää mitään? Ei kukaan syyttä suotta hyvästä liitosta lähde. Mitä tuota jälkeenpäin kaivelemaan, että miltä tuntui. Mutta jos sä haluat kuulla; mä olin se joka jätin mieheni parinkymmenen vuoden suhteen jälkeen. Ei kuule kaduta yhtään enkä tunne huonoa omaatuntoa. Ratkaisu oli parhain mahdollinen. Elämäni on onnellista ja tasapainoista. En kaipaa entiseen elämääni yhtään joten en myöskään ruikuta eksääni takaisin. Ja nainen olen.
Tyydyttikö vastaus?
Milla uskoo, että tapahtumilla täytyy olla jokin tarkoitus.
"- Nyt olen löytänyt ihanan ihmisen rinnalleni. Avioliittoni aikana minua ei koskaan huomioitu niin paljon. Tunnen, että minua arvostetaan. Hän on luonteeltaan erilainen kuin ex-mieheni: paljon avoimempi ja puheliaampi. Olemme pystyneet keskustelemaan kaikesta - ei tarvitse kysellä, mikä vaivaa. Olen nauttinut elämästäni viimeisen vuoden aikana enemmän kuin pitkään aikaan".
Tiina Saari
järjetöntä kaivella. Minä vastaan sinulle. Minä jätin ensimmäisen mieheni 22 yhteisen vuoden jälkeen. Syy ei ollut pettäminen, minä halusin vain muuttaa elämääni Opiskelin sain hyvän työpaikan. Kehityin erisuuntaan puolisoni knassa. Hän petti minua kerran, eikä hän hyväksynyt kehitystäni eikä , työpaikkaani jossa matkustelin paljon.
Kaikille oli yllätys että halusin vain ns toteuttaa itseäni, oppia itsestäni asioita joita en ollut vuosien aikana osannut käsitellä oikein.
Ero ei ollut helppo kummallekaan, palattiin kertaalleen yhteen, mutta emme kumpikaan halunneet jatkaa. HArkinta-ajan jälkeen oli ero selvä.
En ole katunut. KOin jonkin aikaa huonoa omaatuntoa lasten vuoksi mutta sekin meni ohi.
Tällähetkellä olen onnellinen säilyneestä ystävyydestä ensimmäisen puolisoni kanssa. Hän auttoi minua selviämään katastrofista jonka toinen puoliso aiheutti.
En tiedä ees miten Pitäis suhtautua. Mut lempattiin just ja vain vuoden suhde takana... Ilmoilla tosin ollut jo sellasta... Yöllä tuli viestinä syytöstä ja "huutoa" jostain mitä en ees tajunnu... Haukkuihin siinä puolin ja toisin lopetus suhteelle... Jollain menis varmaan sanoista joita sain itsetunto iäksi tms, mutta uskon että pääsen yli koska en voinut vaikuttaa asiaan mitenkään... Elämää vaan jatkettava vaikka surua onkin! Mielestäni noin lapsellisesti ilmaistu asia helpottaa toipumista...