Fiksujen miesten kokemuksia Suomi24-deiteistä?

No kuule se on varma että tulet saamaan näiltä "fiksuilta" miehiltä hyvin katkeraa tekstiä. KAIKKI naiset mukamas on rumia, läskejä pullasorsia, jotka on nirsoja, pettäjiä, itsekeskeisiä yms..

Eli älä kysele täällä, toimi ja tee omat johtopäätökses!

Kokemuksia on kertynyt vuodesta 2001 jolloin S24 oli ihan alkutekijöissään. Treffejä en muista kaikkia mutta useita ollut. Lyhyitä suhteita muutaman naisen kanssa joista yksi johti 9v. avoliittoon mistä yksi lapsi. Nykyinen vaimoni löytyi myös S24:stä. E-kontaktin kautta yksi lyhyt suhde joka kaatui omaan mahdottomuuteensa.

Pääasiassa ihan mukavia naisia olivat kaikki mutta loppupeleissä ei sitten aina natsannut. Kunnes nyt.. ;)

Kiitos "miesvm_1967x:lle".

Ja samalla myös kysymyksiä naisillekin:

Olen pian 40-v. täyttävä mies, joka siis eronnut ja pari lastakin löytyy. Lähtökohtaisesti aika monenlaisessa elämäntilanteessa olevat naiset voisivat olla omasta mielestäni kiinnostavia...Mutta entäpä naisten näkökulma? "Kannattaako" etsiä juuri oman ikäisiä naisia? Minkä ikäiset naiset ovat minulle liian nuoria, siis palstalaisten mielestä, mikä ikäero on ok? Entäpä lapset - niin minulla kuin mahdollisesti naisellakin? "Kannattaako" etsiä reilu kolmekymppisiä lapsettomia naisia vai ehdottomasti vain sellaisia, joilla lapsia jo on? Tähän kysymykseen en nimittäin edes itse tiedä vastausta....En ole varma haluanko isompaa uusperhekuviota edes potentiaalisesti (siis sellaista, että myös naisella olisi jo omia lapsia)? Toisaalta voi olla turha liikaa näitä miettiä, sillä eniten olen joka tapauksessa kiinnostunut ihmisestä, naisesta, elämäntilanteesta riippumatta. Lapsia voisin kyllä sopivan kumppanin kanssa halutakin, mutta sen täytyy tietenkin tuntua oikealta. Eikä esim. siltä, että nainen haluaa lapsia "jonkun" kanssa, kun biologinen kello tikittää.

Joo, monenlaisia mietteitä...Ymmärrän hyvin, ettei näitä asioita pidä liikaa teoretisoida, mutta jotain suuntaviivoja on varmaan hyvä itselleen mietiskellä.

minä olen käynyt 4 kertaa treffeillä s24 deitin kautta ja minun kohdalleni on joka kerta sattunut ylipainoinen (enemmän tai vähemmän) nainen, vaikka olen peräänkuuluttanut sporttisuutta kun itsekkin olen kuntoilua ja liikuntaa harrastava ihminen. Tuntuu myös että kaikilta tapaamiltani naisilta on puuttunut terve itsekritiikki muutenkin. Kaikilla oli eri asteisia ongelmia itsensä kanssa ja silti heillä oli pitkä vaatimuslista miehelle, jollaisen haluaisivat puolisokseen. Kun kysyin heiltä miten päätyivät lähtemään treffeille kanssani, niin 3 heistä vastasi kuvani mielyttävän heitä. Kokovartalo kuvastani näkyy vuosien kuntoiluharrastukseni tulos selvästi, heillä itsellään oli pelkkä kasvokuva. Itse myös pidin tärkeänä asiana säännölistä ansiotyötä ja tuota ko. asiaa tiedusteltuani sain vastaukseksi epämääräistä selittelyä jostakin "opiskelusta", pitkään jatkuneesta sairaslomasta, "välivuodesta" ja yksi vastasi että ei vielä tiedä mitä tekee isona :D (ikää oli 36 vuotta).

Kaksi deittiäni kutsui minut kahvilassa tapahtuneen ensitapaamisen jälkeen luokseen vielä kahville :D Deittien kotona viimeistään varmistui, että ainakaan juuri he eivät olisi minua varten. Molemmilla oli todella surkean näköiset elämäntilanteet menossa ainakin asunnosta päätellen. Toisella oli todella sekaista ja likaista, aivan kuten jossakin juoppokämpässä, ei nyt ihan seinille virtsattu, mutta melkein. Yök. Toisella oli pahoja mielenterveysongelmia, keittiön tasot lähes notkuivat mielialalääke-purkeista jne. Hetken istuttuani heidän luonaan ilmoitin kohteliaasti, että olen lähdössä kotiin. Toinen deittini yritti ehdottaa, että jäisin yöksi ja toinen tapaus yritti lähtöä tehdessäni viimehetkellä vetää kädestä makuuhuoneeseen :DD Oli varmaan joku viimeinen hätäkeino :) Seksiä olisi siis saanut ainakin, jos olisin halunnut. En halunnut.

Otantani on tieysti pieni ko. asian tiimoilta, mutta täytyy sanoa että kyllä harmittaa, että minulle sattui ainakin todella epämieluisat tapaukset. Kaikilla heillä oli/on takan useita vuosia sinkkuna oloa, sitä ylipainoa enemmän tai vähemmän, mielenterveysongelmia ( varmasti ainakin kahdella), pitkäaikaistyöttömyyttä tai muita ongelmia sopetua yhteiskunnan normeihin jne. Syy, miksi alunperin heistä innostuin oli aika nätti naama kaikilla ja se että onnistuivat kaunistelemaan tarinansa, ennen kuin todellinen puoli tuli julki. Myös se että he itse vaativat mieheltä esim. vakituista työpaikkaa, hyvää ulkonäköä ja päihteettöyyttä, sai minut luulemaan vireellisesti heidänkin tietysti täyttävänsä omat kriteerinsä :D näin ei todellakaan ollut. Noh, saahan sitä vaatia :)

Helkalle: Joo, siis itsekin pidän tuota noin kymmentä vuotta aika lailla maksimi ikäerona tässä kohdin. Toisaalta omassa tuttavapiirissä juuri tuon ikäeron pariskuntia kyllä löytyy ja toki nimenomaan aikuisella iällä tutustuneita. Elämän tilanteeltaan ja kokemukseltaan kolme- ja nelikymppisellä ei välttämättä ole suurempaa eroa. Ja se on omasta mielestäni olennaista parisuhteessa.

Aika mielenkiintoista, että "poistin deittini"-nimimerkillä on käynyt noin ohraisesti. Kuulostaa suorastaan uskomattomalta, että noin moni on huijannut viestittelyvaiheessa. Sen vielä ymmärrän, että noin voi joskus käydä, mutta että joka kerta?

Minulla oli huonot kokemukset nettideiteistä. Olen 40 v mies ja erosin pari vuotta sitten pitkästä avoliitosta.

Netistä yritin seuraa etsiä muutaman kuukauden huonolla menestyksellä. Tässä huomioitani ja syitä pettymyksiini.
- vapaita naisia oli ikäluokassani saitilla alle puolet vapaiden miesten määrästä (miehissä varmaan mukana paljon myös varattuja), tämä siis pk-seudulla, voin vain kuvitella miten epätasapainoinen tilanne on jossain syrjäseuduilla
- osa naisten profiileista oli ihan selvästi feikkiprofiileja joita deittipalvelu tai joku muu taho oli luonut saitille houkuttelemaan miehiä.
- naiset vastaavat laiskasti yhdellä sanalla fiksuihinkin kysymyksiin eivätkä vie keskustelua lainkaan eteenpäin (ilmeisesti saavat niin paljon viestejä etteivät ehdi vastailemaan)
- treffeille asti pääsin ehkä noin 5-6 kiinnostavan naisen kanssa, näistä puolet oli laittanut profiiliinsa tosi vanhan ja epäselvän kasvokuvan ja todellisuus ei vastannut lainkaan profiilin urheilullista ja nättiä naista.
- pari oli kiinnostavia, yhden kanssa tapailtiin pitkäänkin mutta nyt olemme vain kavereita, ehkä sitä kemiaa ei ollut kummankaan puolella riittävästi.

Siis poistin profiilin ja jalkauduin ihmisten pariin. Pääsee ainakin nopeammin juttelemaan kun ei tarvitse lähetellä viestejä yksipuolisesti. Valitettavaa vain on että kulttuurimme ei oikein arvosta lähentymisiä kuin yöllä kännissä baarissa. Alan olla liian vanha sellaiseen. Ulkomaille siis!

Aloitin suomi24-treffeillä jokunen vuosi sitten. Alkuun pääsin treffeille pari kertaa vuodessa, sen jälkeen tahti on harventunut. Naisilta tulee yhteydenottoja ehkä kerran vuodessa, ja ne joille kirjoitan eivät useimmiten vastaa. Perusongelma taitaa olla, että naisia ei kiinnosta miehen hyvät tai kiinnostavat ominaisuudet lainkaan, vaan heidän tärkein kriteerinsä on että miehen pitäisi olla komea ja seksikäs. Itse olen tavallisen näköinen enkä luonteeltani öykkäri enkä pelle, joten mahdollisuudet ovat hyvin heikot.

Kiitoksia mielenkiintoisista kommenteista.

"Rööperin Porsaalle" sanoisin, että tuohan oli vallan mainio tulos siinä mielessä, että löysit lyhyehkössä ajassa montakin naista, joiden kanssa itse halusit treffeille ja naiset halusivat samaa. Lisäksi löysit yhden "lähes oikean", jonka kanssa tapailit pitkäänkin. Se kai on selvää, että on aikamoista sattuman kauppaa sitten, että löytyykö juuri sitä elämänkumppania.

Rööperin Porsas kyllästyi nettideittailuun ja jalkautui ihmisten pariin, mikä on tietysti mainio taktiikka myös. Henk koht täytyy totesin jo tuossa alussa, että duunissa tai harrastuksissa en vapaita naisia näe enkä oikein jaksa yöelämässä luuhata. Jotenkin koen, ettei herrasmies myöskään lenkkipolulla tai kaupan kassalla ala naisten siviilisäätyä tiedustelemaan saati mahdollisesti varattuja naisia pokailemaan. Joten, täytyy tälle nettimaailmalle ainakin mahdollisuus antaa;-)

Tästä pienestä otannasta pari pk-seudulla asuvaa miestä vaikuttaa saaneen ihan kivasti kontakteja, mihin ne sitten ovatkaan johtaneet. Ihan rohkaisevaa. Asuinpaikkakin tuntuu vaikuttavan aika paljon mitä miesten tarinoita muualta lukee. Ja tämä kai on ihan silkkaa matikkaa: pk-seudulla kun on tilastollisesti selvästi eniten sinkkunaisia verrattuna muuhun Suomeen noin keskimäärin.

etsi tietoa ja artikkeleita :)
Netistä voi löytää sen helmen, mutta myös paljon mörköjä...


Olen itse sua nuorempi, ja varttunut netin välityksellä... moni asia voi tulla järkytyksenä.

Kannattaa katsoa sarjaa Catfish (tulee subilta ja MTVltä) koska siinä näkee, mitä nettideittailu voi pahimmillaan olla... että et joudu huijatuksi.
Mutta parhaimmillaan,siitä voi seurata satuhäät.

Aika paljon vaikuttaa se että missä asut. Pääkaupunkiseudulla ja varsinais-suomessa on tosi paljon hyviä ja tosissaan olevia naisia. Mutta muualla on aika työlästä ja pitää erottua joukosta ja olla tosi nopea koska miehiä on sen verran enemmän että koko homma menee kilpailus. Ei se ole naisellekkaan helppoa kun aloitteita tulee niin paljon että ei osaa enää päättää ja siinä samalla rima nousee koko ajan vaan korkeammalle.

minun kokemukseni on, vaikka lahetat viestin sadalle naiselle, hadintuskin yhden kaden sormin laskettuna saat vastauksia

Suomi24-sivujen deiteistä voin sanoa mielipiteeni. Fiksun miehen kokemuksena. Jotkut fiksuksi itseään kutsuvat naiset olivat hyvin epäkohteliaita. He solvasivat minun profillissani olleita asioita ja pitivät minua hyvin pöljänä. He olivat akateemisesti koulutettuja (kuten minäkin), mutta minulla sitten ei olisi saanut olla "sitä eikä sitä". He pitivät itseään yli-ihmisinä ja kaikki muut olivat suuria moukkia. Ivalliseen tyyliin vain naurahti, kun sitten jotain vastasin hänelle. Olipa oma lukunsa vanha 60-vuotias leskirouva, joka etsi nuorta rakastajaa.
Löysin sitten erään toisen deittisivuston. Sieltä löysin sellaisia naisia, joiden kanssa on ollut kiva jutella. Heihin voi luottaa, eikä tunne itseään pöljäksi. Enköhän löydä puolisonkin sitä kautta.