Olen aina pitänyt itseäni "fair and square" -tyyppinä, joka pelaa aina puhtailla korteilla. No nyt on kuitenkin päässyt käymään niin, että suhteeni vaimooni on osaltani aikalailla heikoilla kantimilla. Petin vaimoani työkaverini kanssa useamman kerran työmatkallani enkä kadu pätkääkään.
Voisivatko muut, jotka ovat pettäneet, kertoa että onko pettäminen kaduttanut jälkeen päin? Minä, kun olisin voinut luulla, että olisin katunut, mutta kun en.
Voisivatko muut, jotka ovat pettäneet, kertoa että onko pettäminen kaduttanut jälkeen päin? Minä, kun olisin voinut luulla, että olisin katunut, mutta kun en.
Vastaukset 7
Vanhimmat
olen pettänyt, jos niin voi edes sanoa nykyään. Harrastin vain haluamaani seksiä ilman tunteita.
Ei tosiaan kaduta eikä sitä kannata hautoa mielessä. Elämä jatkuu ja kokemus karttuu.
Katuminen ja häpeä ovat ainoat asiat mielessä tällä hetkellä. Luulin tuntevani itseni paremmin, mikä lisää tuskaa entisestään. Mutta minkäs sitä enää teolleen mahtaa. Ainoa asia mikä lohduttaa on, että tietää selvinneensä pahemmistakin fiiliksistä.
Sinä ainakin rakastat puolisoasi tosissaan syrjähypystä huolimatta. Olisin toivonut tuntevani noin, mutta kun en. Jos et ole kertonut puolisollesi mitään, niin suositukseni on älä kerrokaan. Tsemppiä sinulle.
itse en ole kumppaniani pettänyt, mutta ollut "toinen nainen" eikä se silloin kaduttanut, vaikka minäkin luulin moraalini olevan korkeampi. MUTTA katumus tuli myöhemmin ja sitten se häpeä ja muu eikä voinnut kuin itkeä katkerasti.
Vaikka tuntui vaikealta antaa itselle anteeksi, olen iloinen, että omatuntoni lopulta alkoi toimimaan. Se on mielestäni terveyden merkki.
Muistuu mieleeni kielikuva (taitaa olla raamatusta) siitä, kuinka jotkut asiat voivat maistua suloiselta suussa, mutta myöhemmin mahassa kipristelee..
On se kuitenkin eri asia olla toinen nainen. No joo voihan siinäkin omatunto kolkutella, mutta kyllä pettäminen enemmän kuin toisena naisena oleminen.
Sitten sinua voi kaduttaa, kun tämä työkaveri "rakastuu" sinuun palavasti ja soittaa vaimollesi ihanista työmatkoista.
Samassa tilanteessa olin minäkin muutama vuosi sitten. Olen varattu kolmekymppinen nainen, ja suhteeni työtoveriin jatkui useita kuukausia. Työmatkat olivat mieleenpainuvia, enkä muista omatuntoni kertaakaan kolkuttaneen tai tunteneeni katumusta, en jälkeenpäinkään. Ainoastaan kiinnijääminen harmitti. En siis pidä tuntemuksiasi merkillisinä.
Kaikkea hyvää alkavalle talvelle toivoen,
A