Pitääkö kertoa kaikki miehelle??

Tai naiselle? Seurusteluaikana tiesin tulevan vaimoni siihen astiset elämisen puitteet suurin piirtein.
Kumppanilleni olin kertonut kiertelevistä poikamiesvuosistani yleisiä asioita ja loput hän pystyi päättelemään.
En koskaan kertonut mitään noiden vuosien naistuttavuuksistani eikä hän kysynyt.

Ainoa aikaisenpi pitempiaikainen seurustelusuhteeni tuli vaimoni tietoon minun vanhempieni kertomana koska he eivät hyväksyneet elinkumppanini valintaa.

Emme ole keskustellet menneistä ja vielä vähemmän yksityiskohdista.
Emme ole kokeneet aiheellisiksi eikä ole kiinnostanutkaan.

Kyseinen elämänalue ei ole ollut merkityksellinen.

Nyt kun jo keski-iällä aloittelimme seurustelua, kerroimme päällisin puolin menneisyydestämme. Mielestäni on ihan jees tietää toisen tärkeimmät entiset suhteet ja ehkä myös vähän esim. siitä, mihin ne kaatuivat. Kovin yksityiskohtaiseen avautumiseen en kuitenkaan lähtisi, enkä välttämättä haluaisi sellaista kuulla toiseltakaan - jos nyt ei sitten ole kyse jostain traumoja tuottaneesta asiasta, josta on luontevaa puhua läheisen ihmisen kanssa.

Joskus tosi nuorena seurustelin sellaisen miehen kanssa, joka halusi tietää ihan kaiken. Se oli aika rasittavaa, etenkin kun mulla ei siinä iässä vielä juuri ollut kerrottavaa. Siinä vaiheessa, kun mies alkoi kysellä lapsuuden leikkikavereista (oliko poikia, pidänkö vielä yhteyttä), homma meni kyllä vakavasti kipeän puolelle.

Tietysti olennaisimmat asiat: onko ollut naimisissa, onko lapsia, onko tyopaikkaa, velkaa, terveydellisiä ongelmia, jne...
Lista edellisistä suhteista ei kuulu kenellekään, sillä tiedolla ei ole mitään merkitystä.

Valitessa tulevaa puolisoa, energia keskittyy vain häneen ja mahdolliseen yhteiseen tulevaisuuteen.Tosin on jokaisen itsensä päätettävissä mitä haluaa menneisyydestään kertoa. Hyotyyko toinen niistä tiedoista vai ovatko ne vahingollisia yhteiselle tulevaisuudelle?

Ei pidä kertoa, jossei se itsestä hyvältä tunnu. Vain ne seikat, joilla voi olla merkitystä parisuhteen kehityskaarelle, kannattaa puhua. Jokainen kertoo, mitä parhaaksi näkee eikä ketään voi pakottaa.

Kaikilla on oikeus itse määritellä yksityisyytensä rajat. Minä voin kokemuksesta kertoa, että liika yksityiskohtaisuus ei aiheuta tietyissä asioissa muuta kuin tuskaa, varsinkin jos kuulijalla on hyvä mielikuvitus. Edellisessä suhteessani tiesimme toistemme menneisyydet kauttaaltaan, yksityiskohtia myöten. Suhteemme alkoi ystävyydestä, missä puimme silloisten kumppaniemme puutteita ja hyviä puolia. Pohdimme silloin vielä molemmat jäädäkö suhteeseen vai ei. Tällaisessa tilanteessa tuli sitten kerrottua ihan liikaa, koska ei osannut ajatella että toisesta tulisi uusi kumppani. Minä esimerkiksi kerroin silloisen miehen peniksen koosta positiiviseen sävyyn niin sehän jäi tosi vahvasti kummittelemaan uuden miehen mieleen, vaikka hänenkin peniksensä oli ihana. Mutta ei kenenkään pitäisi kuulla kehuja toisen exän intiimialueista... Itsekin tiedän hänen eksänsä alapäästä väriä ja kokoa myöten. Seksielämä entisten kanssa asentoja myöten tuli puitua.... Ei kenenkään pitäisi sellaisia asioita tietää. Minulla ainakin vilkkuvat mielikuvat asiasta yhä, vaikka tuosta on jo aikaa vaikka kuinka enkä ole enää edes k.o. miehen kanssa yhdessä.

Itse vedin yksityisyyden rajan lähinnä viestintäsalaisuuteen. Pystyin kertomaan päällisin puolin mitä esimerkiksi jonkun ihmisen kanssa on juteltu, mutta en alkanut näyttämään mitään keskusteluja. Mies olisi halunnut nähdä mitä olin jutellut erään miespuolisen kaverini kanssa ennen suhteen aloittamista. Juttelu oli seksuaalissävytteinen ja miestä se korpesi kovasti. Kerroin päällisin puolin mistä oli juteltu, mutta en antanut miehen lukea. Tiesin että jos olisi nähnyt tarkasti mitä minulle on sanottu ja mitä minä olin sanonut tälle tyypille hän ei pääsisi siitä koskaan yli. Itsekään en halunnut lukea miehen kirjeitä mitä eksänsä oli hänelle nuoruudessa lähettänyt. Tarjosi näitä siis minulle luettavaksi. Miksi olisin halunnut lukea rakkauden tunnustuksia ja kaipuusta kirjoittamista, kyllä minä sen idean tajusin.

Jatkossa tiedän olla kysymättä ja kertomatta liikaa. Yksityiskohdat ovat pahasta. Voin kertoa uudelle kumppanille päällisin puolin millainen menneisyys minulla on ollut (nimenomaan ne tärkeät asiat joilla on merkitystä), mutta esimerkiksi kaikki seksuaalinen kuvailu jää kyllä kertomatta. En kyllä ala setvimään mitään negatiivistakaan entisistä kumppaneista. Ne ovat heidän yksityisasioitaan eikä niillä ole merkitystä uudelle kumppanille.

Kiitos vastauksista. :) terveisin aloittaja

Kerro kaikki sillä eipä Tuu myöhemmin esiin mitään ikävää. Rakkaus kestää totuuden muttei salailuja/valheita....

Pääsääntöisesti olen kertonut kaikki, koska jos jokin asia paljastuu vuosien päästä niin siinä sitä on selvittämistä.

Ja kun kertoo totuuden niin ei tarvi miettiä, mitä onkaan kertonut. Ja mitä ei

Minusta sellaiset asiat kuuluu kertoa, joilla on vaikutusta nykyhetken elämäänkin. Muutenhan sillä ei niin ole väliä. Kaikillahan on jonkinlainen menneisyys, ja mitä vanhempana ja kokeneempana suhteeseen ryhdytään, sen kirjavampi menneisyyskin sitten molemmilla on.

Se on tärkeää myös, miten siihen menneisyyteen suhtautuu. Sellaiset tapahtumat, jotka nimenomaan ovat menneisyyttä, eivät millään tavoin uhkaa nykyhetkeä. En ole itse mieheltäni (juuri 10v kumppaneina tuli täyteen) mitään tilityksiä vaatinut, mutta jos jotain sattuu mistä hänelle tulee vaikka joku mennyt tapahtuma mieleen, hän siitä kertoo. Eikä sillä mitään syytäkään olisi asioita erityisesti salailla, minä kun en ole koskaan huonosti suhtautunut kerrottuihin asioihin. Jos mies vaikka mainitsee menneen tyttöystävän, siitä tiukan kuulustelun ja mustasukkaisuuskohtauksen järjestäminen on ihan varma keino pitää huoli, ettei mies enää ikinä uskalla kertoa mitään.

Asioita kannattaa siis kertoa, jos ne on merkityksellisiä, tai muuten vaan haluaa kumppanin jonkin asian tietävän. Parisuhteessa oleminen ei kuitenkaan tarkoita, että lakkaisi olemasta yksilö jolla on yksityisyyttä, niin kaiken kertomiseen ei kyllä ole pakkoa

Raamatussa sana TOTUUS tulee kreikankielisesta sanasta, joka tarkoittaa " not hidden" , "not secret." eli KRISTILLISSISSÄ piireissä totuus on se, että kertoo kaiken. Se, että "jättää asioita kertomatta" ja että se ei olisi valehtelua ei ole totta. Avioliitossa on tarkoitus olla läpinäkyviä kuten Aatami ja Eeva olivat alasti ja täysin läpinäkyviä. Kun synti tuli maailmaan niin sitten tuli negatiivisia tunteita mm. häpeä, viha, syyllisyys jne. ja he peittivät itsensä lehdillä. Jumala tuli vielä kysymään mitä tapahtui. Sen sijaan, että he kääntyivät Jumalan puoleen he menivät puun taakse piiloon ja samaa nykyajan ihmiset tekevät vieläkin tänä päivänä. menevät omaa tietä.

Myönnän silti, että se on ollut ärsyttävää kertoa aviopuoliselle KAIKKI asiat ja hän on kysellyt entisistä suhteista jne onneksi ei yksityiskohdista jne jos toinen ei halua tietää niin ei sit kerro ellei tärkeää mut yleisesti ottaen pitää kertoa kaikki myös ne häpeälliset asiat

Mun eksä kertoi avoimesti kaiken, myös pettämiset. Siitä seurasi suuri luottamuspula jonka yli en vaan päässyt. Ihmisen mieli on hauras.

Kaikki pitää kertoa.Kakki entiset suhteet pitää nimeltä mainiten kertoa ja syyt miksi ne päättyi.
Koulutodistukset ja työtodistukset pitää ehdottomasti näyttää.
Lääkärintodistus terveyden tilasta etenkin mielenterveydestä.
Pankkitiliotteet 5 viime vuoden ajalta näytettävä.
Kerrottava kuinka paljon on mahdollisesti perintöä tulossa.

Tuskin kertoo edes oikein niitä asioita, ainakin olen itse todennut, että moni yrittää kaunistella asioita ja syyttää toista niistä.
No tyhmähän on joka uskoo, että asiat niin tapahtuvat, että syy on toisen kokonaan, saattaa nääs jäädä se kertomatta, miksi se edellinen laittoi kilometritehtaalle. Kun sitten aikanaan selviää totuus, voi olla, että tulee mieleen sellainenkin, että olisi pitänyt käydä jututtamassa sitä edellistä suhdetta, jotta olisi saanut selville ajoissa petturuudet.

Ja niistä kertomattomista menneisyyden varjoista, niillä vain on tapana ilmestyä jossain vaiheessa ja kun silloin toinen saa niistä tietää, on se jopa sen tarun loppu.

Kertoisitko, että velkaa on vähän sinne ja tänne, ulosottomies melkein jo kimpussa, et taida. suurin pettymys minkä voi tuottaa toiselle on sotkea hänet tähän omaan sotkuunsa. Sekin on sitä mukaan sotkemista, että ei pysty noiden asioiden vuoksi edes maksamaan omia kuluaan, vaan hyväksikäyttää uutta kumppania maksamaan niitä.

Yksikin syytti ex:ää siitä, että hänelle jäi velkaa erossa, silloin pitäisi hälytyskellojen soida, sillä ei velkaa jää, jos ei sitä todellisuudessa ole, mutta kun jää siihen on täydet perusteet, ja velka on hänen useimmiten yli varojen elämisen velkoja.
No eipä tämäkään koskaan osallistunut mihinkään kuluihin ja elätti itseään, vaan vihdoin taisi aueta totuus toisellekin, nyt vain tämä retostelija yrittää laskuttaa mitä ihmeellisimmillä tavoilla.

Jos on toisen tilille laittanut rahaa ja hän sillä maksaa jonkun tuotteen, ei se muutu hänen varoistaan maksetuksi ei sitten millään, mutta näin tämä tyyppi olettaa, joten jos maksatte jotain niin maksakaa se toki aina omalta tililtänne, eikä missään nimessä mitään kierrätystä kumppanin tilin kautta.

Nykyään ei taida juuri neitsyttä kiinni saada, sillä niin kiire näyttää olevan tuhota se oma puhtautensa. Vaan sillä on merkitystä, montako yhdessä asumista ja lapsia on takana, jos niitä alkaa olla useampia, on syytä miettiä mikä mättää, sillä silloin kyllä taitaa olla tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa, joka ei osaa elää koskaan parisuhteessa. Miksihän niitä sanotaankaan.

Jännää on että nykyinen kumpani (nainen) kertoi esim. olleensa seksisuhteessa ennen mua ja saanut tartunnan mutta kertoi vasta jäkikäteen. Kummastusta aiheutti että nainen ei alussakaan vaatinut kumin käyttöä vaikka ei syönyt pillereitä, vähän niinkuin riskillä mentiin ja siinä sitten tuli vielä tauti mukana. Olisi tietty ollut aiheellista kuulla uudelta naisystävältä että saattaa olla jotain kun on ollut seksisuhteessa yhden miehen kanssa ja paneskeltu ilman kumia että otetaan varman päälle mutta ei.

Eiköhän kukin kerro sen minkä haluaa toisen tietävän. Varsinkin siten että on itseään kohtaan reiluinta. Monesti valehteluilla on pitkä kestoiset seuraukset. Minäkin sain " raportin aikanaan kumppaniltani entisistä ja kumma kyllä niissä oli se vika eikä itsessä. No toisaalta jos kertoisi itsesään olevan vian olisi ollut riski etten ota sitä. Näin ihmiset toimii omanedun eteen. Ettei suhde kariudu heti aluksi. Tuskin senkään ex olivat niin pahoja kuten kertoi. Pikkuhiljaa tuli esille myös kumppanin omat tekemiset ja ei näe niitä omiksi tekemisiksi. Varmaan taas minun viaksi laittaa. Samoin kuinka nuo ukkomiehet valehtelevat liitoistaan kakkoselle ja minkä takia suhteeseen alkaa. Näin ihmiset toimivat oman edun eteen.

Ei pidä, tietenkään.
Vastakysymys: haluatteko, että toinen kertoo kaiken menneisyydestään? Miksi? Jos toinen kertoo jotain mikä ei miellytä, mitä sitten? Tuleeko riitaa? Entä jos paljastuu jotain mitä ei ole kerrottu? Tuleeko riitaa?

Harjoituksen vuoksi kannattaisi miettiä minkälaisia vaikeita asioita voi kuulla kumppaniltaan/kumppanistaan. Mitkä olisivat sellaisia, joista ylipääseminen olisi itselle tavattoman vaikeaa? Vai olisiko sellaisia asioita? Entä jos oma menneisyys tuottaisi kumppanille haittaa ja harmia?

Itse olen sitä mieltä, että keskustelu on taitolaji, jolla luodaan parisuhteen pohja. On tiedettävä ja tunnettava kommunikoinnin perussäännöt ja käytettävä niitä taitavasti, ettei parisuhteessa tule turhia väärinkäsityksiä ja loukkaantumisia. Mielestäni niinkin "yksinkertainen" asia kuin uskonto on yksityisasia, josta ei kovin kannata jauhaa.