Olen parisuhteessa oleva nainen. Mies haluaa lapsen, itse en ole asiasta varma. Lupasin itselleni 11-vuotiaana, että en koskaan aikuisena hanki lapsia. Syynä oli fyysinen poikkeavuus, josta kärsin.
Olen "kovettanut" itseni kaikki nämä vuodet siihen ajatukseen, että en halua lapsia. Kuitenkin syvällä sisimmässäni haluan lapsen ja perheen. Ottaisinkö riskin, että suvun sairaudet ja muut ongelmat eivät periytyisi? Ottaisinko varman päälle ja jäisinkö lapsettomaksi? Menisinkö keinohedelmöitykseen?
Olen "kovettanut" itseni kaikki nämä vuodet siihen ajatukseen, että en halua lapsia. Kuitenkin syvällä sisimmässäni haluan lapsen ja perheen. Ottaisinkö riskin, että suvun sairaudet ja muut ongelmat eivät periytyisi? Ottaisinko varman päälle ja jäisinkö lapsettomaksi? Menisinkö keinohedelmöitykseen?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Toi on kyllä oikeesti aika paha paikka. Jos miehellä olisi fyysinen poikkeavuus, niin asia olisi helpompi hoitaa (edellyttäen että teidän suhteenne on oikeasti kunnossa), mutta tuohan riippuu ihan geeneissäsi kulkevien ongelmien laadusta.
Adoptio on yksi vaihtoehto, koska äitiys ja isyys ovat kuitenkin jotain aivan muuta kuin pelkkä genetiikka. Tosin onhan se eri asia saada vauvalapsi kuin hieman vanhempi (itse kyllä voin kokemuksesta sanoa, että vanhempainrakkaus kyllä on olemassa, vaikka tutustuisi lapseen hänen ollessaan vasta muutaman vuoden ikäinen).
Toinen vaihtoehto on sitten tietenkin tuo keinokonsti, niin että synnytät jonkun toisen naisen munasolusta lähteneen. Hinnoista ja vaikeudesta en osaa sanoa mitään kun en asiaa tunne, mutta silloin ainakin varmasti pidätte lasta omananne.
Ja toki riskinkin voi ottaa. Perinnölliset ongelmat tosin jäävät geeneihin, ja vaikkei lapsellanne olisikaan ongelmaa, hän kantaa kuitenkin geenejäsi.
S24-keskustelupalsta ei kuitenkaan taida olla paras paikka näiden asioiden selvittämiseen. Jospa teidän kannattaisi kysellä asiaa mieluummin vaikka perhesuunnitteluneuvolasta.