Olen juuri kokenut eron ja poikaystäväni teki sen päätöksen ettei meillä voi olla onnellista tulevaisuutta. Olen jo yli parikymppinen ja rakastuin ja seurustelin ensimmäistä kertaa vasta nyt kunnolla. Suhteemme kesti vuoden. Rakastan ex poikaystävääni yhä. Hän on todella ihana ihminen, mutta me olemme kyllä aika erilaisia ja pidämme erilaisita ajanviettotavoista jne. Olisin itse ollut valmis vielä tekemään töitä suhteen eteen. Pelkään etten pääse yli tästä ihmisestä. Että seuraavissa suhteissa vertaan kaikkia aina häneen. Kertokaa kokemuksia. Pääseekö tästä yli siten, että vaikka kauniita muistoja mieleen palaisikin ne eivät häiritse tulevaa pysyvää parisuhdetta ja voin jopa löytää jonkun jota rakastan enemmän???
PÄÄSEEKÖ ENSIRAKKAUDESTA YLI?
suruinen81
104964
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mul on vähä sama juttu...en millää pääse eteepäin. Jo neljä kuukautta oon kamppaillu näitten tunteitten kaa, mut ilman mitää tuloksii. Mun on tosi vaikee ees uskoo, et pääsen tästä yli, mut yritän vaa uskoo et aika paikkaa nää haavat. Pitää vaa yrittää. Kaikist niist ihanist muistoist en ees haluu päästä eroo, sen takii tää ehkä onkii niin vaikeeta.
Odotan sitä päivää, kun olen ymmärtänyt tämän kaiken...ja huomannut etten minä loppuelämääni yksin ole. Uskon että aika parantaa, sinunkin kohdalla.
Tervehdys
Erosin tyttöystävästäni noin 10 vuotta sitten.
Minulla oli ja on sen jälkeen 2v ja nyt 7 vuotta kestävä suhde enkä ole vieläkään päässyt yli :(
Jos sinulla on siis nyt jo niinkin kauan kestänyt suhde niin toivoisitko silti siis mielessäsi, ettet olisi tämän nykyisen kanssa vaan voisit olla sen ensimmäisesi kanssa. Eikö tämä uusi ihminen tunnu hänen vertaiseltaan? Mitenhän se minut jättänyt osapuoli...kun olin hänenkin ensirakkaus...haikaileeko hän minua joskus tulevaisuudessa, vaikka oli nyt aivan vakuuttunut ettei meillä voi olla tulevaisuutta ja ettei vaan enää rakasta minua.
haikailee jos on sinua rakastanut. Mikä ei ehkä näy tänäpäivänä mutta, joku kaunis päivä olet kyllä taas hänen mielessä! Usein miehillä kyllä pelkästään ihastuksiakin joiden kanssa voi seurustella.
ei pääse.
Jos itse otit eron niin kuinka tyttöä silti kaipaat? Tai siis etkö rakastanut silloin, mutta nyt kuitenkin?
Luuletko sinä, että mies joka jätti minut kaipaisi minua vielä? Jotenkin kun ajattelen surullisesti ettei hän tule minua ikävöimään, koska sanoo ettei vaan enää rakasta minua vaikka on etsinyt sitä tunnetta jo muutaman kuukauden, mutta ei saa sitä takaisin. Ettei edes oikein tiedä mitä minussa rakasti...
Meillä on ollut erilainen kasvatus. Minulla uskonnollinen ja hänellä "normaali". Siksi olen aina liikaa epäillyt että baarissa kavereiden kanssa juominen yms. tekisi hänestä jotenkin huonon ihmisen ja se on aiheuttanut minussa pelkoa ja olen jotenkin häntä sellaisista turhista asioista syyllistänyt : (
vaikka hän on tosi hieno tyyppi, kiltti ja kunnollinen.
Silti en koskaan ole haukkunut häntä tms. Olen ollut kiltti hänelle, mutta en ole osoittanut tarpeeksi arvostusta ja luottamusta, jota hän olisi ansainnut : (
Tästä on nyt muutama vuosi(noin 3vuotta) Kun tuli ensi rakkaudesta ero. Mikä tosi kesti vaan 1,5 vuotta,mutta silti niin kipeä ero, ja se sattuu viellä tänä päivänä. On sen jälkeen kyllä ollut,suhteita jos jonkun näköstä. Mutta tosi asia on tämä,ei se tunnu yhtään samalta..:( Mutta ei sitä kannata jäädä, koko loppuelämää suremaan. Pettymyksiä tulee aina,sehän on aivan selvä... "Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen. On puhdas niinkuin hanki helmikuisten aamujen,voi kunpa joskus kauemmin sen loisto kestää vois. Vaan illan tullen katoaa, ja tummuu aina pois."
Se riippuu paljon ihmisestä. Mutta mun mielipide on että kyllä pääsee. Ei sitä koskaan täysin unoda, mutta yli pääsee kuitenkin. Mä alan nyt olla pääosin yli ensirakkaudestani. Hyvät muistot jäljellä. Tottakai sillon tällön tulee haikee olo ja kaipaa niitä aikoja, mutta uskoisin, että se on ihan normaalia.
Aika parantaa. Vaikka se aina aluksi tuntuukin ylitsepääsemättömältä, niin kyllä se siitä.
Yli pääsemiseen vaikuttaa myös oma asenne. Jos kierii vaan itsesäälissä yms. niin en ihmettele jos on vaikeeta mennä eteenpäin. Kasvot kohti aurinkoa, vaikka pahalta tuntuiskin!
Mulla on nyt reilu vuosi kulunut erosta ensirakkuden kanssa (5v. suhde) ja koko vuos on ollu tosi rankka. Oon uskotellu itselleni et löydän jotain parempaa, mutta tähän asti kaikki viritykset on kosahtanut pahemman kerran. Aina kun mokaan miesrintamalla, ni alan miettii tätä ensirakkauttani ja sitä mahtavaa alkuaikaa, joka meillä oli.
Tiedän, että ihastun helposti ja sitten myös petyn yhtä nopeasti, jos toinen ei vastaa odotuksia. Olen pitänyt nyt syksyllä 2 kk yhteyttä erääseen mieheen, jonka tapasin vähän aikaa sitten. Siitä ei sitten tullut yhtään mitään, joten taas olen alkanut haikailemaan menneitä, vaikka yritän järjellä miettiä että ei kannata.
Eli neuvoisin sinua ottamaan iisista ja kuullostelemaan tunteitasi. Älä kuitenkaan jää roikkumaan tämän exäsi perään, jos hän on sinut jättänyt..se vaan satuttaa enemmän ja vaikeuttaa ylitsepääsemistä! Vasta sitten ku tunteet on sammunu ni voi miettiä kaveri välejä.
Mulla suhde ensirakkauden kanssa kesti 4,5 vuotta,välillä erottiin mutta aina palattiin takasin yhteen.Lopullisesta erosta on nyt reilu vuosi,ja kaikenlaisia virityksiä tähän vuoteen on mahtunu...Mä myös ihastun helposti,mutta yhtäkään miestä kohtaan en oo tuntenu samoin kuin ensirakkauttani,ja kun noi viritykset on kerta toisensa jälkeen kuihtuneet niin aina vaan palaa mieleen vanhat hyvät ajat,vaikka en välttämättä tahtoiskaan..Kovasti olen yrittänyt unohtaa ja jatkaa elämääni mutta tuntuu olevan mission impossible...Eikä asiaa ainakaan helpota se että ensirakkauteni pitää edelleen yhteyttä,sanoo ikävöivänsä mua jne.(välimatkaa on 700km,mikä oli osasyy meidän eroon)...Pitäis varmaan lopettaa yhteydenpito kokonaan niin ois molempien helpompi jatkaa elämää,mutta en vaan osaa kuvitella elämääni ihan kokonaan ilman häntä...Helpommin sanottu kuin tehty!Järki kyllä sanois että menneet on menneitä eikä niitä takasin saa,mutta näissä asioissa kun ei järjellä paljon sanansijaa ole...