kuolemaa joka ilta. Vuoden olen hänet tuntenut ja nyt voimani ovat aivan loppu. Tämä ystävä tai ennemminkin tuttu jättää jäähyväisiä miltei joka ilta ja kiittää ystävyydestäni. Itseasiassa hänellä ei ole mitään vakavampaa sairautta todettu, mutta hän ei usko lääkäreitä, eikä ketään muitakaan, vaan haukkuu kaikki kun eivät ymmärrä häntä tai usko hänen sairauksiinsa. Ja niitä sairauksia on paljon, samoin lääkäri käyntejä. Häntä on tutkittu paljon ja lopulta lääkäri antoi diagnoosinkin, mikä häntä ei mielytä ja sama valitus jatkuu. Olen yrittänyt olla empaattinen ja olen soittanut lääkäreille hänen puolestaan ja muutaman kerran soitin ambulanssinkin hänelle, mutta ei nekään riittäneet. Olen oppinut reilun vuoden aikana tuntemaan ihmiskehon ja nimeltä toistakymmentä lääkäriä jopa sairaalan johtajia myöten. Tein, mikä oli pakko, eli en soita hänelle enää, en vaan jaksa, tarvitsen pian itsekin lääkäriä hänen takiaan. Hänellä kuitenkin mies ja sisaruksia, jotka auttavat, jos hekään enää jaksavat. Kaikilta tuntuu olevan voimat loppu hänen suhteensa, jopa lääkäriltä, joka oli sanonut, että saisi tietyn palkinnon kun keksisi, mikä tuttuani vaivaa. Vielä palaan tähän asiaan , että tämä tuttuni on toki hoitoa saanut, useampi sairaalajakso vuoden aikana eri sairaaloissa, mutta näillä jaksoilla hän soitteli lääkäreille töihin ja kotiin, eikä keskittynyt hoitoihinsa. Eli autettu ja yritetty on, mutta mikään ei ole oikein eikä riittävää hänelle.
Miten enää voin auttaa ystävääni, joka tekee
Kaikella rajansa
7253
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
hän on sairas, eikä selvästi osaa ottaa apua vastaan...
on ehkä sairastuttanut sinut siinä sivussa,ei ehkä ole itse tajunnut. Oletko hänelle kertonut, että nyt sinulla on myös huono olla? Miten hän siihen vastaisi?
Entä jos ehdottaisit, että menisitte yhdessä hakemaan apua?
Voimia sulle, ja hienoa, että kaltaisiasi ihmisiä vielä on...jotka jaksaa olla läsnä.
Ainoa sairaus mikä hänellä on, on korvien välissä. Siihen ei auta muu kuin juttelutuokiot psykiatrin/psykologin kanssa.
Seuraavan kerran kun hän taas tekee kuolemaa, vain myotäile ja sano että voi miten ikävää - äänellä joka voisi sanoa yhtä hyvin Hyvää huomenta.
Niin kauan kuin jokainen hyysää ja tukee hänen kuviteltuja sairauksiaan, niin kauan hän uskoo niihin itsekin.
Vain jokainen, viitatkaa niille kintaalla ja vaihtakaa välittomästi puheenaihetta.
Niin, kyllä hänelle on lääkäritkin sanoneet, että psyykkistä, mutta ei hän usko. Ja hänelle kun soittaa , ensinmäiseksi vastaa , että huonoa kuuluu, Ei hän kuuntele muita, eipysty keskittymään vaivoiltaan. Auroraan on useita pakkohoito lähetteitä laitettu ja hän kuitenkin onnistuu pääsemään puhumalla pois, eikä näin ollen mikään muutu. Toisaalta kun ihminen itkee minulle puhelimessa, että kivut kovat ja kuolee yön aikana, ei siinä ole voinut kuin kuunella ja toivottaa jaksmista. Kyllähän minä tiedän ettei hänellä ole niitä parikymmentä sairautta, mutta ei sitä kehtaa sanoa suoraankan, että olet luulosairas, vaikka itselläni pinna meinannut pettää useamman kerran hänen kanssaan.Vaikea tilanne kaikenkaikkiaan kaikille.
Voisko olla ihan paniikkihäiriö/ahdistuneisuushäiriö tai luulosairaus? Tai niiden sekoitus? Eli ei tarvitsisi pakkohoitoa vaan tavallaan voisi auttaa jos hänelle selittäisi noista että johtuu tuommoisesta ne tunteet. Itselläkin kun paniikkihäiriö alkoi, enkä tiennyt mistä johtuu tunne että sydänkin pysähtyy, luulin kuolevani. Todella tavallista paniikkihäiriössä, kuolemanpelko, vissiin diagnostisissa kriteereissäkin.
Ystävyys karkaa "energisyöppö" ilmiön puolelle. Kuulostat arvon aloittaja siltä että olet yrittänyt kyllä parhaasi usean ihmisen voimin, mutta itsekkin toteat että et voi tehdä enempää. Sinusta ei ole hyötyä hänelle jos olet hiljainen ja flegmaattinen hänen seurassaan (uupunut), joten parempi tunnustaa tosiasiat että hän tykkää enemmän valittamisen säälipisteistä nojaten toisiin ihmisiin kuin tasapainoisesta ystävyydestä.
Minullakin oli eräs tuttu joka parin päivän välein valitteli mitä hänen elämässään meni pieleen ja kaipasi jatkuvasti tukea. Tuli lopulta niin hyväksikäytetty olo että en enään jaksanut häntä. Jos liikaa nojaa kävelykeppiin kun ei halua opetella omia jalkoja vahvistamaan, niin kävelykeppi lopulta katkeaa...
Sano hänelle suoraan, että ainoa joka häntä enää voi auttaa, on Jeesus ja Jumala. Vie hänet johonkin herätyskristilliseen seurakuntaan, jossa hänen ongelmiensa puolesta rukoillaan. Auttaa! Olen sen itse kokenut! Kyllä Jumala ihmeparantaa jopa kuolemansairaita edelleen tänäkin päivänä, irronneita käsiä ja jalkoja kasvaa uusia tilalle, silmätön saa silmät, sokea näön, kaikkea tätä Jumala tekee ympäri maailman tänäänkin!
Laita hänet katsomaan nämä pätkät:
http://www.tv7.fi/vod/player/?program=6424
http://www.tv7.fi/vod/player/?program=10682
http://www.tv7.fi/vod/player/?program=10690
http://www.tv7.fi/vod/player/?program=10693
Siis hän ei pysty puhumaan saatikka kävelemään normaalisti enään. Lääkärit ja sairaalat hänsottaa läpi lähes päivittäin. Ei tähän auta mikään ja minä en yksinkertaisesti enää jaksa häntä, vaikka pahaa tekee toisen huono olo, mutta rajansa kullakin.