Olen asunut kihlattuni kanssa jo lähes kolme vuotta. Silti ei anoppia eikä appea ole kylässä näkynyt, vaikka pyydetty on? He ovat eronneet: appi asuu samalla paikkakunnalla, noin kilometrin päässä, ja anoppi noin 130 km:n päässä toisella paikkakunnalla. Appiukko esimerkiksi kävelee tästä talomme ohi joka päivä työpaikalleen ja sieltä takaisin...
Välit ei ole kyllä enää kovin läheiset heihin nykyään. Välit appiukkoon meni siitä, kun erehdyin sanomaan hälle oman mielipiteeni juopoista (=appiukkoni on lähes alkoholisti: ei selvää viikonloppua ja joskus viikollakin juo)päin naamaa. Tappelu alkoi muistaakseni siitä, kun kerroin, että meille ei saa soitella vapaapäivinä(=viikonloppuisin)jo heti aamuvarhain! Hänellä kun oli tapana soittaa puhelimella kihlatulleni (siis pojalleen) jokaikinen lauantai-aamu noin kello seitsemän!!! Eihän sellainen ole tervettä? Herättää nyt tahallaan?!!! Onko appiukollani kenties joku läheisriippuvaisuus tähän poikaansa, häh?!
Anoppiani ei näköjään kiinnosta poikansa huusholli. Monta kertaa olemme häntä kylään pyytäneet, mutta aina vain siirtää ja siirtää tuloaan. Nyt on siis kulunut jo kohta kolme vuotta...Kävin itse ensivisiitillä anoppini luona seurustelumme alussa: se ei ollut kovinkaan mieltä ylentävää, sillä koko suku siellä ryyppäsi koko sen viikonlopun, ja anoppi ei tarjonnut meille edes ruokaa koko aikana!!! Kukaan siellä ei siis kysellyt minusta yhtikäs mitään...kahviakaan en siellä kihlattuni mummolassa olisi saanut, jos en olisi omaa pullaa vienyt sinne mukanani! Että näin meillä. Purskahdin kotiväelleni itkuun, kun kerroin tästä "ensitapaamisestani" anopin kanssa...Kihlattuni valmistui tänä keväänä, ja pyydettiin siis taas kerran anoppiani meille valmistujaiskahville. Eipä näkynyt, ei. Postissa tuli pelkkä pahvinen kortti - anoppini ei siis ostanut pojalleen edes minkäänlaista valmistujaislahjaa!!!
Jokaikinen loma tulee kihlattuni veli meille kyläilemään (veli asuu siis vielä äitinsä luona, kun on alaikäinen 16-vuotias), luulisin, että "paremman" elämän piiriin?! Koko loman se asuu meidän "piikkiin": pelaa tietokoneella niin, että muut ei voi sitä käyttää, syö jääkaapista...toisin sanoen, asuu kuin kotonaan? EIKÄ ANOPPINI LAITA MITÄÄN POJAN MUKAAN, EDES KAHVIPAKETTIA TAI VÄHÄN EDES RUOKARAHAA??! Itse olen vielä opiskelija, joten ei tod. tee mieli elättää esim. koko joululomaa tätä vierasta lasta...VARSINKAAN KUN KIHLATTUNI VANHEMMAT EIVÄT KOSKAAN OLE AVITTANEET RAHALLISESTI ESIM. KIHLATTUNI OPISKELUA TMS. (=päin vastoin: kihlattuni isä otatti kihlatullani esim. 10000mk:n opintolainan tämän ollessa alaikäinen!!!). Että näin minulla suhteet anoppiin ja appiukkoon.
Viimeinen niitti oli taas tänäaamuna, kun puhelin soi klo 7!!! Appiukkohan se siellä taas ilmoitti itsestään, vaikka hälle on tuhat kertaa sanottu, että ei saa soittaa niin aikaisin!!! MIKÄ TÄTÄ PERHETTÄ OIKEIN RIIVAA? KUN NÄYTTÄÄ SILTÄ, ETTÄ HALUAVAT VAAN HÄIRIKÖIDÄ JA RIIDELLÄ OMIEN PERHEENJÄSENTENSÄ KANSSA??? Kihlattuni on erittäin kiltti mies, ja hän ei varmasti koskaan sano pahaa sanaa kenestäkään...EI EDES NÄISTÄ KUSIPÄÄ-VANHEMMISTAAN!!!
Omat vanhempani ovat toista maata. Käyvät meillä kylässä, ja haluavat muutenkin olla tekemisissä kanssamme. Auttavat silloin tällöin myös rahallisesti ym. ym. Olen aiemmin kirjoitellut Tukiasemalla asiasta, mutta nytpä löysinkin tämän oikean tantereen...;)
Välit ei ole kyllä enää kovin läheiset heihin nykyään. Välit appiukkoon meni siitä, kun erehdyin sanomaan hälle oman mielipiteeni juopoista (=appiukkoni on lähes alkoholisti: ei selvää viikonloppua ja joskus viikollakin juo)päin naamaa. Tappelu alkoi muistaakseni siitä, kun kerroin, että meille ei saa soitella vapaapäivinä(=viikonloppuisin)jo heti aamuvarhain! Hänellä kun oli tapana soittaa puhelimella kihlatulleni (siis pojalleen) jokaikinen lauantai-aamu noin kello seitsemän!!! Eihän sellainen ole tervettä? Herättää nyt tahallaan?!!! Onko appiukollani kenties joku läheisriippuvaisuus tähän poikaansa, häh?!
Anoppiani ei näköjään kiinnosta poikansa huusholli. Monta kertaa olemme häntä kylään pyytäneet, mutta aina vain siirtää ja siirtää tuloaan. Nyt on siis kulunut jo kohta kolme vuotta...Kävin itse ensivisiitillä anoppini luona seurustelumme alussa: se ei ollut kovinkaan mieltä ylentävää, sillä koko suku siellä ryyppäsi koko sen viikonlopun, ja anoppi ei tarjonnut meille edes ruokaa koko aikana!!! Kukaan siellä ei siis kysellyt minusta yhtikäs mitään...kahviakaan en siellä kihlattuni mummolassa olisi saanut, jos en olisi omaa pullaa vienyt sinne mukanani! Että näin meillä. Purskahdin kotiväelleni itkuun, kun kerroin tästä "ensitapaamisestani" anopin kanssa...Kihlattuni valmistui tänä keväänä, ja pyydettiin siis taas kerran anoppiani meille valmistujaiskahville. Eipä näkynyt, ei. Postissa tuli pelkkä pahvinen kortti - anoppini ei siis ostanut pojalleen edes minkäänlaista valmistujaislahjaa!!!
Jokaikinen loma tulee kihlattuni veli meille kyläilemään (veli asuu siis vielä äitinsä luona, kun on alaikäinen 16-vuotias), luulisin, että "paremman" elämän piiriin?! Koko loman se asuu meidän "piikkiin": pelaa tietokoneella niin, että muut ei voi sitä käyttää, syö jääkaapista...toisin sanoen, asuu kuin kotonaan? EIKÄ ANOPPINI LAITA MITÄÄN POJAN MUKAAN, EDES KAHVIPAKETTIA TAI VÄHÄN EDES RUOKARAHAA??! Itse olen vielä opiskelija, joten ei tod. tee mieli elättää esim. koko joululomaa tätä vierasta lasta...VARSINKAAN KUN KIHLATTUNI VANHEMMAT EIVÄT KOSKAAN OLE AVITTANEET RAHALLISESTI ESIM. KIHLATTUNI OPISKELUA TMS. (=päin vastoin: kihlattuni isä otatti kihlatullani esim. 10000mk:n opintolainan tämän ollessa alaikäinen!!!). Että näin minulla suhteet anoppiin ja appiukkoon.
Viimeinen niitti oli taas tänäaamuna, kun puhelin soi klo 7!!! Appiukkohan se siellä taas ilmoitti itsestään, vaikka hälle on tuhat kertaa sanottu, että ei saa soittaa niin aikaisin!!! MIKÄ TÄTÄ PERHETTÄ OIKEIN RIIVAA? KUN NÄYTTÄÄ SILTÄ, ETTÄ HALUAVAT VAAN HÄIRIKÖIDÄ JA RIIDELLÄ OMIEN PERHEENJÄSENTENSÄ KANSSA??? Kihlattuni on erittäin kiltti mies, ja hän ei varmasti koskaan sano pahaa sanaa kenestäkään...EI EDES NÄISTÄ KUSIPÄÄ-VANHEMMISTAAN!!!
Omat vanhempani ovat toista maata. Käyvät meillä kylässä, ja haluavat muutenkin olla tekemisissä kanssamme. Auttavat silloin tällöin myös rahallisesti ym. ym. Olen aiemmin kirjoitellut Tukiasemalla asiasta, mutta nytpä löysinkin tämän oikean tantereen...;)
Vastaukset 52
Vanhimmat
etteivät käy kylässä. Viestisi on alusta loppuun sellaista vuodatusta, että epäilen sinun pystyvän käytännössäkään suhtautumaan asioihin diplomaattisemmin ja rakentavammin. Jos et halua kuulla puhelimen soivan viikonloppuna aamutuimaan, ota se irti seinästä perjantai-iltana. Kytke takaisin, kun olet saanut nukuttua tarpeeksi.
Juopoista voit olla mitä mieltä tahansa, mutta tärkeää heihin on usein säilyttää välit. He ovat sinänsä harmitonta, leppoisaa porukkaa, mutta turha heidän on odottaa elävän porvarillisten tapojen ja arvomaailman mukaan. Kun kohtaat heidät, kohtaa heidät sellaisena kun he ovat, ilman lounas-, päivällis- tai muitakaan odotuksia. Ja ole kiitollinen kaikesta mitä saat, sillä ne eivät ole mitään itsestäänselvyyksiä.
Tässä alkuevästystä suhteen rakentamiseen. Lykkyä tykö!
No, kokemusta on siitäkin. Vuoden verran olin (=jaksoin olla) heille "mukava". Vasta esimerkiksi vuosi sen anoppini "ensitapaamisen" jälkeen uskalsin sanoa mielipiteeni asiasta myös suoraan tälle kihlattuni äidille. Ja appeni "ensitapaamisen" jälkeen jaksoin leperrellä mukavia hänen kanssaan myös jotain vuoden verran...sitten tuli stop. Eli olin oikea "toiveminiä" heille sen vuoden (=alkuseurustelun ajan) verran: kävin kylässä appeni luona kihlattuni kanssa monia, monia kertoja, hyväksyn hänen kyydittämiset (=kihlattuni joutuu ajeluttamaan isäänsä milloin missäkin, tällä itsellä kun ei ole autoa), aamuherätykset yms. yms. SIITÄ HUOLIMATTA EI KYLÄÄN TULLUT MEILLE VASTAVUOROISESTI...Näin olisimme myös pystyneet tutustumaan paremmin toisiimme?!
Kihlattuni äidin kanssa ensitapaaminen ei siis sujunut kovinkaan mukavissa merkeissä. Kovin syrjäänvetäytyvä ja hissukka tuntui olevan - hävetti varmaan, kun tiesin heidän "alkoholihuuruisesta" perhe-elämästä? SILTI, TÄSTÄKIN HUOLIMATTA, JAKSOIN ODOTELLA VUODEN VERRAN HÄNTÄ VUOROSTAAN MEILLE KYLÄÄN...Lähetin hälle jopa tekstivietejäkin tyyliin: "Olisi niin mukava tutustua toisiin" jne. Mutta kun ei niin ei. Vasta sitten tulkitsin nämä asiat niin, että tällaiset anopit ja apet ei miniää kaipaa elämäänsä. Ei todellakaan. Jos on noin vähän kiinnostunut oman lapsensa huushollista, niin eipä tarvitse sitten myös vastavuoroisesti odotella lapsenlapsiakaan kyläilemään?? EIKÖS NYT VANHEMPI SUKUPOLVI PITÄISI OLLA VIISAAMPI JNE??!!! Ja mitä siitä puhelimesta, niin kihlattuni ei vaan jostain syystä suostu sulkemaan puhelintaan yöksi...vaikka eilen illallakin asiasta hälle mainitsin.
Mulla sama ongelma. Tosin mun tapauksessani anoppi on alkoholisti. Ollaan seurusteltu 3,5 vuotta ja olen tuona aikana nähnyt anopin n. 5 kertaa. Anoppi on usein kutsumassa kylään mutta on JOKA KERTA perunut kutsun aivan viime tipassa, se pistää vihaksi! Kerrankin kun olimme syömään menossa sinne ja olin ostanut kukkakimpun (hänellä oli juuri vähän aikaa sitten ollut syntymäpäivä), niin hän peruutti tuntia ennen ajankohtaa! Hänellä on aina jokin meno mukamas... Mutta mä oon tullut siihen tulokseen, että anoppi tavallaan "häpeää" itseään ja juopotteluaan. Esimerkiksi jos edellisenä päivänä ollaan sovittu että mentäis syömään sinne niin seuraavana aamuna peruttaa menon. Mä luulen että kännissä ovat sekoilleet jotain siellä kämpässä...
Samoin on toisin päin. Eli monesti oon pyytäny meille mutta peruuttaa senkin! Ei oo kovin kiva ku oon leiponut valmiiks anoppia varten jotain hyvää ja sitten tämä ilmoittaa taas VIIME TIPASSA ettei pääsekään.
Mies ei voi sanoa mitään tuohon. Itse en vielä uskalla sanoa päin naamaa että miten törkeää on JOKA KERTA peruuttaa tulo/kutsu. Mä en kehtais.
Joten ootko varma jos appisi/anoppisi häpeää itseään...? Pitää jotenkin sinua parempana?
siis tarkoitin etten kehtaisi tehdä noin, eli peruuttaa viime tipassa.
Kyllä mä uskon että pian kehtaan päin naamaakin sanoa kun niin paljon ärsyttää!
tämän peruuttamisongelman. Lähipiirissäni on ihmisiä, jotka elelevät keskikaljan voimalla. Heidän kanssaan ei yksinkertaisesti voi sopia mitään. Eletään kuin kanat pellossa ja ollaan niin lapsenmielisiä. Mitkään sopimukset ei pidä. Itse olen ratkaissut asian niin, etten mitään sovikaan. Jos haluatte sopia ja pitää yhteyttä, paras olla etukäteen valmistelematta mitään tai odottamatta kummoisempia. Tunnin-parin extemporevisiitit olisi ehkä sopivimpia.
Kiitokset vastauksista! =)
Ahaa, tällaisia ihmisiä on olemassa siis muuallakin? ;)
Just niin, se ensivisiitti anoppini luo toi mieleen just tuon "kanat pellossa"- ajattelun...millään ei näyttänyt olevan mitään väliä - ei siis meidän vierailullakaan...=( Kaikista ärsyttävintä on se, että kihlattuni on niin "herkkähipiäinen" ja kiltti, että ei voi sanoa suoraan vanhemmilleen, mitä ajattelee?! Siis haistattaa päin naamaa vaan - aihetta siihen kun TODELLA olisi...
Olen nyt siinä vaiheessa, että parasta tuntuu olevan katkaista välit kokonaan. Esimerkiksi tässä lähipäivinä tuli appiukkoni kadulla vastaan: käänsin pääni äkkiä pois, enkä edes enää tervehtinyt...
Minusta on silloin juoppo, jos joka viikonloppu pitää oluen kanssa läträtä. En voi sietää kaljottelijoita! Appiukollani on yleensä viikonloppuisin suuret kaljatuopit olohuoneen pöydillä ja juoppoja lappaa ovista ja ikkunoista sisään...huh! =( Ajattelin muistuttaa heitä (appiukko ja anoppi) olemassaolostani nyt joulun alla: ostan heille molemmille joululahjaksi jonkun alkoholismista kertovan kirjan - hyviä ehdotuksia? ;)
Mikäs halu on esitellä huushollia anopille ja muille...ei kai se niiden hyväksyntää tarvitse!
Paistaa läpi kuitenkin asenne, että tulkaa katsomaan kun täällä on kaikki paremmin ja hienommin...!
Koska aivan selvästi halveksit k.o. henkilöitä, niin uskot tai et, se kyllä välittyy
tunnetasolla, vaikket edes suoraan sanoisi.
Mieti, miten kävisi, jos osat olisivatkin toisinpäin...menisitkö kyläilemään paikkaan, jossa sinun huonommuuttasi vain tahallaan korostetaan!!!
Jokainen elää OMALLA tavallaan , kasva aikuiseksi ja ymmärrä, ettei sinun kuulu arvostella muiden valintoja, teethän itsekin omat valintasi!
Ymmärrän sua ja ei siinä mitään jos et halua olla niiden kanssa tekemisessä, mutta kyllä miehelläs on oikeus pitää äitiin ja isään yhteyttä tykkäät vai et. Ajattelit ostaa heille loukkavan joululahjan... haloo? he ovat sun miehes vanhemmat! Voisit olla diplomaatisempi.
... Jos sun oma sisko tulisi teille viikoks koska kotona on paha olla niin mitä tekisit? sanoisit et mene pois täältä tai maksa? Totta kai tiettyjä sääntöjä pitää olla ja teidän pitää selittää se teinille.
Jos ymmärsin oikein, sun mies valmistui ja sä opiskelet eli käytännössä hän elättää teitä molempia. Olisit kiitollinen.
Vaikka hänen vanhemmat ovatkin juoppoja ja epäystävällisiä sulle (ja vaikka mitä muuta) he ovat silti äiti ja isä joita sun mies rakastaa ja hyväksyy sellaisina kuin ovat. Mietipas sitä.
Jos itse olisin anoppi, menisin jo silkasta mielenkiinnosta katsomaan jälkeläiseni huushollia...! En kaipaa anoppini hyväksyntää asunnostani tai sen kalustuksesta, vaan minulle olisi ollut todella tärkeätä, että hän olisi käynnillään osoittanut siten edes hiukan mielenkiintoa miniäänsä ja poikaansa kohtaan. Siitä tässä nyt on kyse. Asuntomme on sisustettu "opiskelijabudjetilla", joten mikään hieno se ei todellakaan ole!
Appivanhempani ovat sen verran "tyhmempiä" juoppoja, että nään sellaisen joululahjan hieman...hmm...sivistävän heitä?! He eivät varmaan koskaan ole lukeneet mitään kirjallisuutta alkoholismiin liittyen, joten eikös nyt olisi jo korkea aika heidänkin aloittaa itsetutkiskelu??? Jospa he siitä sitten saisivat vielä kimmokkeen raittiuteen? ;)
Kyllä se teini (=kihlattuni veli) jo tajuaa kantani hänen vierailuihinsa. Olen katsonut häntä meillä jo mm. kolme joululomaa (joululoman kesto noin 3 viikkoa, kaksi kesälomaa (kihlattuni pikkuveli oleilee meillä yleensä kuukauden verran joka kesä), kolme syyslomaa (=viikko putkeen), pääsiäislomat jne. jne! Kaikilla näillä lomilla kihlattuni on joutunut hänet elättämään - pennin jetiä ei ole äidiltä herunut - eihän mikään hotellikaan ilmainen ole?!!! Ja varsinkaan opiskelijabudjetilla viikkokin on pitkä aika elättää jotain ylimääräistä henkilöä?
Ja mieheni ei elätä minua. Maksetaan kaikki, ruokia ja laskuja myöten, puoliksi. En ymmärrä sitä, että juopottelevat vanhemmat pitäisi hyväksyä?! Juopottelua ei pidä hyväksyä missään tapauksessa - se ei ole normaalia, että tarvitaan aina jotain vettä väkevämpää?
Yksinkertaisesti olet nipo
Vaikka mä en omaa anoppiani olekaan nähnyt kuin muutaman kerran, niin en mä sentään noin paljoa sitä vihaa! Miksi haluat sellaiset ihmiset käymään luonasi jos et heistä pidä yhtään...? Ihmettelen vaan...
Ymmärrän sinun tilanteesi ja se on tosiasia että anoppeja ja appiukkoja löytyy joka lähtöön.
Tuli vaan mieleen lukiessani sinun kirjoitustasi kun appiukko soittaa pojalleen sunnuntaiaamuisin aikaisin että onko teillä lankapuhelin tai kännykkä?Jos on lankapuhelin niin ottakaa ennen nukkumaan menoa puhelin pois seinästä ja kännykkä kiinni niin eipä enää appi pääse häiritsemään.
Tottakai sitä haluaa nukkua aamulla pitempään etenkin viikonloppuisin ja muutenkin olla perheensä kanssa rauhassa.
Ymmärrän sinua hyvin ja se miten ikäviä ne on alkoholistit ja sitten ollaan häiritsemässä toisia.
Sinun kannattaisi lähteä hakemaan apua jostain vaikka perheneuvonta keskuksesta ja keskustella tilanteestasi jonkun kanssa.
voimia sinulle!
Voimia sulle ja myös (tai ehkä ennen kaikkea) kihlatullesi. Mulle on tapahtunut samantyyppisiä asioita, paitsi että olen itse se jonka vanhemmat eivät tule käymään, eikä kyse ole alkosta vaan tappeluista, pettämesestä, ja psyykkisistä ongelmista. Olen joutunut elättämään itseni 17-vuotiaasta, ja kun valmistuin viimein korkeakoulusta joku aika sitten vanhempani riitelivät keskenään niin ettei kumpikaan saanut aikaiseksi tulla juhliini... Mieheni vanhemmat sen sijaan tulivat, ja se tuntui todella mukavalta! Eli pointtini on se, että miehesikin varmaan arvostaa paljon sinua ja vanhempiasi ja ns. normaalia perhe-elämää jota saa elää sinun ja vanhempiesi kanssa. On totta, että alkoholistien kanssa ei pysty olemaan tekemisissä, ja sen vuoksi varmaan miehesikin haluaa veljensä teille, jotta hän näkisi vähän normaalia perhe-elämää. Mutta kannattaa tosiaan tehdä hänelle säännöt selviksi tietokoneen ym. osalta juuri senkin takia että hän oppii samalla ns. normaalielämää.
Elikkä... tuhat kertaa olen sanonut kihlatulleni, että laittaa sen puhelimensa aina äänettömälle viikonloppuisin (=appiukko soittelee siis poikansa kännykkään), mutta eipä laita, ei. En tiedä perimmäistä syytä, mutta kihlattuni sanoo, että joku tärkeä puhelu (esim. työpuhelu?) saattaa mennä silloin ohi? Luulisin, että hän kokee tämän nalkuttamiseni myös jotenkin isäänsä luokkaavana, ja ei siksi periaatteestakaan sulje puhelinta?!!!
nnnn: kuinka miehesi vanhemmat suhtautuvat vanhempiisi? Entä vaikuttaako omat vanhempasi (=heidän tila) siihen, kuinka appivanhempasi suhtautuvat sinuun? Vähän monimutkaiseksi menee...
Kihlatussani ärsyttää se, kun hän ei sano vanhemmilleen koskaan "poikkisanaa", eikä siis riitele heidän kanssaan koskaan. Vaikka aihetta todella olisi. Hänestä on kuulemma esim.nomaalia elättää pikkuveljeään viikkotolkulla/kuukausi kaupalla, kyyditä isäänsä jatkuvasti kaupoilla ja mökille/mökiltä pois yms. yms. En ymmärrä, en. Isänsä on vielä otattanut kihlatullani opintolainaakin tämän ollessa alaikäinen (=joutui maksamaan kuulemma isälleen lähes 10000mk ruoasta ja elämisestä tämän luona ammattikoulussa =ALAIKÄISENÄ!!!).
...teillä olisi puhelinvastaaja? Asia hoituisi sillä. :) Tekeekö miehesi joka viikonloppu päivystysluonteisia töitä? Ei sekään kuulosta uskottavalta, koska tuskin laki tai työehtosopimukset sallisivat jatkuvaa päivystämistä. En keksi mitään muita töitä kuin juuri nämä päivystysluonteiset, joissa olisi pakko saada joku kiinni juuri viikonloppuaamuna seitsemältä. Muut asiat ehtivät odottaa pari tuntia vastaajassa.
Alkoholistin lapsena tiedän hyvin miltä miehestäsi tuntuu. Hänelle on sysätty liikaa vastuuta aivan liian nuorena ja sen vuoksi esim. isä pystyy manipuloimaan poikaansa koska pojalla on "velvoite" pitää huolta isästään.
Älä hyvä ihminen pakota miestäsi tekemään mitään muuta, hän näet tarvitsee ammattiapua päästäkseen vastuuntunnosta. Jos väkisin alat pistää häntä johonkin muuhun muottiin hän kyllä kaikkoaa luotasi.
Ymmärrän myös hänen suhtautumisensa veljeensä, niin minäkin tekisin jos veljeni olisi samanlaisessa tilanteessa jotta tämä edes joskus näkisi "normaalia" elämää.
Luettuani viestejäsi minusta rivien välistä paistaa tarve kontrolloida kaikkea. Ei kaikkea tarvitse eikä pysty kontrolloimaan. Te olette miehesi kanssa kaksi erillistä ihmistä ja molemmilla on oma tahto. Miksi kaiken pitäisi mennä sinun mielesi mukaan? Antaisit olla, itselläsikin olisi paljon helpompi olo kun ei tarvitsisi pyrkiä johonkin pikku täydellisyyteen ja varmistella että kulissit harmoniasta pysyvät pystyssä joka suuntaan.
Muista että veri on vettä sakeampaa.
Sano miehellesi että lopettaa alkoholisti-isänsä hyysämisen ja ei mitää kyydityksiä autolla koska bussit kulkevat ja jos ei kulje niin sitten pääsee polkupyörällä tai jalan. Miehesi ei ole vielä itsenäistynyt lapsuuden kosista ja ei osaa laitta stoppia esim. puhelinsoitoille ja siihen on hyvä keino se etää puhelin äänettömälle tai sitten suljetaan kokonaan. Itselläkin puolisoni edesmennýt äiti joskus soitteli viikonloppuisin klo 8.00 aikaan niin ei vastattu koska katsottin ettie kenellekkään ole siihen aikaan meille mitään asiaa. Minustakin anoppi yritti autokuskia tehdä itselleen ja josku kyyditsin kun oltiin kyläässä mutta sanoin kun olin jotain hommia suunnitellut etten joudä ja onhan sinun tyttärelläsikin ajokortti että hän voi lähteä kuskiksi. Miehsi pitää lopettaa kaikenlainen kyyditseminen ja höösäminen jos se toimii vain toiseen suuntaan.
Appivanhempasi ovat alkoholisteja ja silloin ei vierailla sellaisten luona, joilta ei saa kuin kahvia. Ymmärtäisit myös, että alkoholismi (vaikkakin itse aiheutettu) on sellainen sairaus, että se ei yhden kirjan lukemisella parane eikä arvostelemalla. Sinun pitää elää näitten ihmisten kanssa sellaisena kuin he ovat eli älä odota mitään ja ota selvää alkoholismista, rupeat ymmärtämään.
Sinun tehtäväsi ei ole ymmärtää eikä kannatella alkoholisti sukulaisia.
Keskitytte omaan elämäänne kihlattusi kanssa.
Ymmärrän kyllä että helpommin sanottu kuin tehty käytännössä, sillä asutte samalla paikkakunnalla valitettavasti.
Itse pääsin eroon alkoholisti vanhemmistani muuttamalla heti mahdollisimman nuorena pois kotoa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan.
Nyt välimme on suht. hyvät kun näemme silloin tällöin.
En kuluta energiaani heidän ongelmien parissa vaan keskityn omaan elämääni.
Pikkuveljelle voit sanoa suoraan että sinulla ei ole varaa syöttää ilmaiseksi joka viikonloppu häntä, sillä olet itsekkin opiskelija.
Tietokoneen käytöstäkin voit sanoa suoraan, onhan se sinun kotisi.
Kaikkein paras lääke ongelmaasi valitettavasti olisi että asuisit mahdollisimman kaukana näistä sukulaisista.
Olen sanonutkin kihlatulleni, että sitten kun minä valmistun, niin muutetaan mahdollisimman kauas kihlattuni isästä. Siitä on muuten niin paljon harmia (ikävä sanoa näin, mutta tosiasiahan se on)...esim. jatkuvasti täytyisi käyttää autolla kaupassa milloin minkäkin kissanhiekkapussin takia jne.
"Tyttönen" puhuu asiaa, lukekaas vielä kerran, mitä sanoikaan!
Ei alkoholismi loppujen lopuksi ole kenenkään "oma valinta", siis kukaan ei sitä HALUA....koitas nyt vaan ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia, eikä yksi miniä muuta kenenkään elämäntapaa!
Enkä vieläkään ymmärrä, että yhteen soittoon valitetaan toisten elämäntavasta ja samalla kiukutellaan, kun eivät tule käymään!
Enkä tarkoittanut, että pitäisi kämpän olla hieno, mutta kirjoituksesta näkee silti, että "tulkaa katsomaan miten hyvin täällä on asiat, vaikka te olettekin surkeita juoppoja!"
Ja käyvätkös he muualla(kaan) kyläilemässä niin ahkerasti...?
Suvaitsetko ylipäätään muitakaan erilaisia ihmisiä? Miten nuo vammaiset, onkos nekin inhottavia? Entäs ulkomaalaiset?
tuliko mieleen miettiä, kuinka moni sinua pitää alempiarvoisena?!!!
Onhan nykyajan puhelimissa se soittaja-ryhmät valinta. Jos miehesi itse haluaa olla vastaamatta isänsä puheluihin ja silti ottaa vastaan työpuheluita, niin ehdota hänelle että ryhmittäisi nimivalikossa olevat nimet eri ryhmiin.
Mutta jos hän haluaa vastata isälleen, niin älä puutu siihen, koska heidän väliin et koskaan pääse.
Voimia! :)
hyvänen aika, en tiennytkään, että on olemassa vierailuvelvollisuus - kiitos kun valistit! Pakkokahvista ollaan ainakin kaupungeissa päästy jo eroon, maaseudulla ikiaikainen tapa näyttää olevan yhä kunniassa. Huh, onneksi minulla ei ole tuollaisia velvoitteita, vierailemme vain ystävien kesken ja takuulla valkoviinipullo kainalossa, ei kahvipaketti...
Ei minun appivanhemmatkaan ole meillä pahemmin käyneet (1 kerta/4v?), eivät halua sekaantua meidän elämään. Minä arvostan suuresti tätä, käymme heidän luonaan aina välillä. Ei tulisi mieleenikään loukkaantua moisesta.
Minun appivanhemmat myös juovat paljon, mutta sehän on heidän oma elämänsä, miksi minun siitä pitäisi ahdistua/valittaa? He eivät vahingoita kuin itseään ja ovat onnellisia, joten mikä minä olen heitä arvostelemaan?
Ihmiset ovat erilaisia, elävät elämänsä eri tavoin, vähän suvaitsevaisuutta ja positiivisuutta niin elämä on kaikille mukavampaa! :) Jos asiat vaivaa, keskustelkaa niistä perheen sisällä, suomi24-palsta ei ehkä ole paras paikka selvittää päätään..:)
Voimia kuitenkin teille molemmille! Ja iloista joulunodotusta!
Itse olen 17 vuotias tyttönen jonka äiti on alkoholisti,isä kuoli viinaan. ja huomaan että sä et todellakaan ymmärrä mitä on elää semmosessa perheessä missä juodaan,siis joka ikinen päivä.mä ainakin oon käyny siskoni ja hänen miehensä luona kylässä usein, ihan heidän omasta pyynnöstä. Siskoni mies ei pidä minua loisena joka vaan lojuu nurkassa vaan oikeasti tykkää kun olen siellä.No pakko myöntää etten minä kyllä mikään suursyömäri heillä ole ja joskus yritän maksaakin mutta siskoni ja hänen miehensä ovat niin reiluja etteivät anna minun maksaa..voisit opetella suvaitsevaisuutta..vaikka itse oletkin hyvästä perheestä(näin käsitin)ei sinun tarvitse tuomita miehesi veljeä,joka on syytön vanhempiensa sekoiluun.eikö sinun vahenpana ihmisenä pitäisi ajatella muitakin ihmisiä. Mutta toisaalta, jos tämä poika vaan löhöää teillä,ei auta kotitöissä yms,eikä muista kiittää,niin onhan se hieman törkeää..itse olen todella kiitollinen siskolleni,parempaa saa hakea
En ole rikkaasta perheestä: vanhempani ovat hankkineet kaiken OMALLA TYÖLLÄÄN ("tavan duunareita"), ja pennin jetiä eivät ole saaneet esim. perintöä mistään. Auto, omakotitalo, kesämökki jne. on siis, vielä kerran, OMALLA TYÖLLÄ hankittuja. Tästäkin esim. appiukollani tuntuu olevan herne nenässä: ollaan kuulemma (=siis minun vanhempani) porvareita, HUH! Itse (=appiukkoni) hän ei omista yhtikäs mitään - KAIKKI TYÖSTÄ ANSAITTU RAHA ON MENNYT KURKUSTA ALAS!!! Eli: asuu edelleen 50-vuotiaana vuokralla, ei ole ajokorttia eikä autoa...omistaa vain vaatteet päällään? Hän on perinyt kyllä kesämökin, mutta eipä sitten ole ollut varaa lunastaa sitä tonttia (=joku "halkaisumaksu" 100-200e?) kokonaan itselleen??? SIIS: TOISET MAKSELEE ESIM. KESÄMÖKKIÄ ITSELLEEN MONIA VUOSIA, MUTTA SITTEN JOKA SELLAISEN ON SAANUT "LAHJAKSI TAIVAALTA", EI JAKSA MAKSAA SIITÄ EDES 100-200 EUROA?!!! HUH...
Kyllä katson, että minulla on nyt oikeus pistää vähän "jöötiä" tähän mieheni perheeseen, etenkin esim. kihlattuni pikkuveljen vierailuihin. Koskaan, siis KOSKAAN ei ole tullut kiitosta veljen suusta, eikä myös äitinsä ole kiitellyt, vaikka veli oleilee meillä yleensä kuukauden päivät kesälomallaankin! Kihlattuni on siis elättänyt veljeään nyt jo esim. kolme kesää kuukauden päivät aina kerrallaan. Miksi anoppini ei anna ruokarahaa tälle veljelle mukaan, KUN ON KYSE NIINKIN PITKÄSTÄ AJASTA?! (Saahan hän vielä esim. elatusmaksut kihlattuni isältä) NO, SAAPAHAN ANOPPINI RYYPÄTÄ AINA NEKIN RAHAT SILLÄ AJALLA!!! ...?
Jos itse olen joskus äiti, en mene lapseni luo oleilemaan ilmaiseksi. Tuon mukanani varmasti ruokaa, ja ostan sitä myös jääkaappiinkin. KYLLÄ NYT SEN VERRAN YLEISSIVISTYSTÄ PITÄÄ OLLA!
En ymmärrä miksi olet niin tuohtunut, miksi tuomitset kaikki(?) muut ihmiset.. Onko se ihmisen mitta että omistaako 50-vuotiaana talon vai ei.. Ihmiset ovat erilaisia, arvostavat eri asioita. Mielestäni sinun pitäisi olla kiitollinen että sinulla on ollut ns. hyvä koti, eikä alkaa ruikuttamaan jostain ruokarahoista. Varmaan kihlattusi pikkuveli mielummin kuitenkin olisi omassa kodissaan, jos se olisi mahdollista (elämä siellä olisi siedettävää). Kaikki eivät ole niin hyväosaisia kuin sinä. Onko tullut mieleen että alkoholismikin voi johtua masennuksesta tai muusta syrjäytymisestä? Ei elämä mene aina niinkuin on suunnitellut, en minä usko että kukaan on tarkoituksella esim. "huono äiti"..
Tunnut hyvin materialistiselta, mikä ei sinänsä ole huono asia, jokainen valitsee sen mikä on tärkeää itselle, mutta älä tuomitse erilaisia ihmisiä. Kirjoituksistasi paistaa läpi, että todellakin kuvittelet olevasi paljon parempi ihminen kuin appivanhempasi. Olisiko peiliin katsomisen aika? Älä ole niin hyökkäävä, älä huuda ja arvostele, ei sillä voita mitään muuta kuin pahan mielen kaikille.
No kyllä se kertoo paljon ihmisen järjenkäytöstä, jos esim. pubiin on mennyt koko omaisuus vuosien mittaan - sen sijaan, että olisi niilläkin rahoilla ostanut katon päänsä päälle?! Paljon on sitten tässä kihlattuni suvussa masentuneita ja syrjäänvetäytyviä???!
Ja kyllä voin tässä kirkkain silmin sanoa, että olen paljon järkevämpi tms., mitä appivanhempani. Siitä ei pääse mihinkään. Niin moni esimerkki sen sanoo...
Ja ihmettelen anoppiani TODELLA. Antoi esim. ensivisiitillä silloisen miesystävänsä mollata minua oikein olan takaa: anoppini oli kertonut hälle, että olen "uskovainen" (=en kuulu mihinkään lahkoon tms.), ja siitäkös tämä anoppini miesystävä sai puheenaihetta...paukautteli kahvipöydässä päin naamaa esim., että "hän se ei per..le mihinkään Jumalaan usko". Ja kaikenlaista muuta paskaa siellä sai niskaansa...
Kovin sivistymätöntä porukkaa siellä oli. Tällaiset hieman keskitasoa alapuolella olevat (=ei esim. ammattia) juopot on itsekeskeisiä, kateellisia, herneen nenäänsä ottavia, hyväksikäyttäjiä (=esim. anoppini juoppo-sisko on huijannut omalta dementiaa sairastavalta äidiltään huimia summia rahaa!) jne. jne. Pysyn vastedes porukasta mahdollisimman kaukana.
Ahaa, olet siis uskovainen. Nyt ymmärrän ahdasmielisyytesi, kirjassahan sanotaan kuinka pitää elää jotta on ylipäätään ihminen.
Synti on syntiä saatana.
Huima on pudotus appivanhempien kohdalla edellisistä (=ex-poikaystävän). Voi kun saisin nämä edelliset appivanhempani vielä elämääni! He olivat mm. ystävällisiä, auttavaisia, sosiaalisia, iloisia...olivat AIDOSTI kiinnostuneita elämästämme (=edellinen suhteeni)! =) Vierailivat usein omien vanhempieni luona jne. jne. HE OLIVAT NORMAALEJA, muuta en appivanhemmilta toivoisi...?
minä tunnen yhden ihmisen, joka arvostelee lähes kaikkia muita, vaan ne jotka hän hyväksyy ovat oikeita ihmisiä. se on hirveän surullista en minäkään halua häntä nähdä kun en kelpaa inhimillisine piirteineni hänelle. en ymmärrä ihmisiä jotka asettavat itsensä muitten yläpuolelle. ja olen surullinen heidän puolestaan koska elämä heillä ei varmastikaan ole kovin helppoa.
Provo mikä provo, tämä vakuutti.
Kunpa olisikin provo. Mutta ei ole, ei.
Mikäli tämä ei ole provoilua, olet kiireellisen hoidon tarpeessa! Mikäli mielestäsi iloinen virnuileva toisten luona ramppaava uskovainen on NORMAALIA käytöstä, niin vakavasti suosittelen jonkun tasokkaan terapeutin kanssa keskustelua. Säälin todella kihlattusi perhettä ja toivon että he kykenevät jatkossakin suojautumaan miniältään - ja hänen iloisilta sukulaisiltaan.
joo tosi hyvin sanottu! se tais toivoa että muut sanovat vain sen mitä se haluaa kuulla (jos ei niin ne ovat juoppoja ja eronneita kaikki;) eikä mitään muuta ja nyt ottaa päähän ... *hih*
Voi jessus sentään. Jos sua ärsyttää anoppis ja appes niin paljon niin eroa siitä sun kihlattusta!
TAJUATKO ETTÄ KAIKKI EI VOI OLLA YHTÄ TÄYDELLISIÄ KUIN SÄ! Ja jos perhe on eronnut (miehes porukat), voi se olla raskasta VAIKKA siitä olisi kauan aikaa. Voi että mua ärsyttää just tollaset sunlaiset! Haista paska.
Ja mikäköhän on tärkeintä? Rakkaus? Mutta kun se ei riitä, niin se on SUN ONGELMASI!
Täällä taitaakin olla itse juopot ja eronneet liikkeellä? Vaikuttaa ainakin siltä...
On se nyt kumma, että "väärintekijöitä" ei saa solvata? Jos kerran aihetta on, niin sitten on? Nykyajan nuoriso, tai ainakin osa siitä, on näköjään tottunut "helppoon" ja "kaikensuvaitsevaan" ilmapiiriin...?!
Ensinnäkin: alkoholia ja sen jatkuvaa nappailua ei koskaan tulisi hyväksyä. Mielestäni siitä pitää myös ÄÄNEEN voida puhua, vaikka appivanhemmille, jos siihen on tarvis. Ovathan he joskus tulevaisuudessa esim. lapsieni isovanhemmat? En todellakaan halua olla humalaisten sukulaisten kanssa missään tekemisissä - tulkoot kyläilemään sitten selvinpäin, jos haluavat joskus tavata?!!!
Ja en koe olevani täydellinen. EN TODELLAKAAN! Pikemminkin päinvastoin? Jos näen kuitenkin mielestäni "vääryyttä" lähipiirissäni, niin katson, että siihen on puututtava. Eikös sitä sanota, että esim. yksikin alkoholisti sairastuttaa lähes 8 lähimmäistään ympäriltään?!
Hei etkö sä tajuaa että vaikka äiti on juoppo ja vaikka mitä muuta (vaikka kyllä se *on* huono asia), se on silti oma ja -ainoa- rakas äiti. Siis sun ei ole pakko olla sen kanssa tekemisessä! mutta se ei käy sulle, et voi antaa olla ... miks *sinun* pitää hyökätä sen kimppuun?... mitä sun miehen pitäis sun mielestäs tehdä? jos mun äiti sairastuis alkoholismiin yrittäisin auttaa häntä. jos mun tyttökaveri jauhais vaan sitä miten paljon parempi hän on ja mitä _&(¤ mun vanhemmat ja miten hän kärsii vääryyttä koko ajan niin jättäisin sen jo.
>>juopot ja eronneet
- joo sähän et ikinä eroa, hyi kamalaa ...
, että jokaisella on vain yksi äiti. Mutta jos esim. minun äitini sairastuisi alkoholismiin, en todellakaan yrittäisi häntä auttaa (=alkoholismista voi vain jokainen itse parantua, siihen ei auta toisten apu!), enkä kävisi häntä katsomassa kuin korkeintaan kerran vuodessa...
Enkä jauha kihlatulleni, että olen häntä parempi. Mistähän tuo väite on tullut? Se on vaan niin, että en kertakaikkiaan voi sietää edes kaljan hajua!!! En jaksa kuunnella humalaisten "paskanjauhamista" tms. Ja ero voi tulla nykypäivänä ihan kenelle vaan, myös minulle! Mutta en todellakaan rupea sen eron jälkeen esim. tappelemaan ex-puolison kanssa (=kuten esim. kihlattuni vanhemmat ovat tehneet nyt jo 10 vuotta!)... tai juomaan viinaa...HUH!
Totta kai jokainen voi itse parantua huumerippuvuudesta, alkoholismista jne
Se on sun oma asia mitä tekisit jos sun äitis sairastuis, mutta se mitä sun mies tekee ei kuulu sulle, kyllä hänellä on oikeus pitää yhteyttä(huolta) vanhemmistaan jos hän vain haluaa. Sinuna olisin ylpeä hänestä.
Kuka pakottaa sua olla tekemisessä niiden kanssa?... Olisi hyvää jos jättäisit miehen sukulaiset rauhaan koska (sun kirjoitusten perusteella) et tykkää heistä ja et itsekään osaa muuta ku ajatella vaan itteäs ja ilkeillä!
Jos suhtaudut eroon järkevästi, ei tartte kirjoittamaan tyhmiä komentteja vai mitä?
>> Täällä taitaakin olla itse juopot ja eronneet liikkeellä?
Kaikenlaisia typeriä kommenteja jotkut osaavat kirjoittaakkin.
Minun isä on alkoholisti. Alkoholismiakin on monenlaista. Isäni ei kuulu tähän "ei omista mitään kastiin". Hänellä on mennyt elämänsä aikana aika paljon rahaa alkoholiin. Olen hänelle kertonut alkoholin haitoista/vaaroista, kantanut hänelle erilaisia kirjoja. Kaikki turhaan. Alkoholistia ei voi pelastaa kukaan muu kuin hän itse. Olen tullut siihen tulokseen, että on parempi mitä vähemmän hänen kanssaan on tekemisissä. Muutenkin hän usein puuttuu meidän asioihin.
Mielestäni ihmisellä täytyy olla sen verran hyviä käytötapoja, että osaa edes kiittää. Jos kotona ei ole koskaan kiitetty, niin ehkä se voi olla vaikeaa miehesi veljelle. Sitä täytyy oppia kuitenkin kiittämään.
Meillä kotona esim. aina huudettiin toisille. Siksi en osannut ennen keskustella normaalisti "ensimmäisen miesystäväni kanssa". Olin niin tottunut kotona siihen, että huudetaan jos haluaa tulla kuulluksi. Muuten kukaan ei kuule/kuuntele.
Isä ja äiti eivät juuri koskaan sanoneet, että he rakastavat minua. Siksi minulle oli joskus aiemmin vaikeaa sanoa miehelle, että rakastan häntä. Olen sen jo oppinut, eikä se enää tuota minulle mitään vaikeuksia. Kerron lapselleni päivittäin rakastavani häntä, vaikkei hän vielä paljoa ymmärräkkään. Minä aion tehdä kaikkeni lapseni eteen, että hänellä olisi ihana lapsuus/nuoruus ja tulevaisuus.
Mitä minun anoppiin tulee niin hän päätti ilmeisesti heti ensitapaamisesta lähtien olla pitämättä minusta. (Oletkin jo lukenut kirjoituksiani).
Meillä ensitapaaminen sujuin näin:
Matkustin noin 5h opiskelupaikkakunnaltani kotia. Seuraavana päivänä matkustin 2h miesystäväni luokse. Olin todella väsynyt matkustamisesta ja kuluneesta viikosta. Opiskelua päivittäin 8-16 ja keskiviikkoisin 9-21. Intensiivistä opiskelua. Minua jännitti ensimmäinen viarailu hänen luokseen. (Asui silloin vielä kotona). Yllätykseksi hänen sisarensakin oli päättänyt tulla viikonlopuksi kotia. En olisi tullut jos olisin tiennyt. Jännitti ihan tarpeeksi tavata hänen äitinsä. Enkä miesystäväänikään tuntenut vielä tarpeeksi hyvin.
Hänen äitinsä tuli vastaan ovelle ja toivotti tervetulleeksi. Menimme miesystäväni huoneeseen. Halusimme olla hetken rauhassa. Olimme onnellisia kun näimme toisemme pitkästä aikaa. Nukahdimme. Kun heräsimme niin huomasimme, että olimme nukkuneet useita tunteja.
Muutama vuosi myöhemmin kuulin mieheni sisarelta, että anoppi oli keittänyt kahvit ja odottanut meitä kahvipöytään. Silloin kun nukuimme. Hän ei kuitenkaan ilmoittanut meille siitä mitään esim., että olisi koputtanut oveen ja sanonut tulkaa kahville. Tämänkö takia anoppi on alkanut inhoamaan minua??
Jatkuu......
Nousimme ylös ja menimme syömään iltapalaa. Hetken päästä tuli toinenkin sisar. Istuimme hetken jutustellen heidän kanssaan olohuoneessa. En oikein alusta alkaenkaan tullut mieheni äidin kanssaan juttuun. Ehkä johtuu siitä ettei meillä ole paljoa yhteistä keskusteltavaa. Vaikutti muutenkin tiukkapipoiselta ja vanhanaikaiselta. Onhan hän muutenkin todella huomattavasti vanhempi kuin oma äitini. En ymmärrä miksi vanhoilla päivillä pitää vielä lapsia alkaa tekemään.
Kerroin opiskelevani teologiaa ja siitäkös yksi sisaruksista innostui väittelemään kanssani. Minua ärsytti, mutta pitihän hänelle selventää asioita.
Seuraavalla käyntikerralla ei sitten anoppikokelas toivottanutkaan enää tervetulleeksi, eikä tullut samaan kahvipöytäänkään.
Että sellaista meillä.....
En kehtaa edes näistä asioista kenellekkään kertoa. Täällä voin kun voin esiintyä "nimettömänä".
Huomasin vasta nyt viestisi -kiitos siitä.
No niin...mistähän taas aloittaisin? ;)
Tänään mulla sitten paloi pahasti pinna tämän kihlattuni veljen kanssa. No...tulimme vasta eilen kihlattuni kanssa minun vanhempieni luota joulun vietosta -ja eikös tämä kihlattuni veli jo tänään -yllätys yllätys- tullut meille!!! Luulin, että tällaisen "hulina-viikon" jälkeen pääsen RAUHAAN (=omaan kämppään...tai siis kihlattuni ja minun yhteiseen), mutta kun ei niin ei...?!
Eilen illalla kyllä keskusteltiin kihlattuni kanssa siitä, että tämä päivä oltaisiin ihan vaan kaksistaan - RAUHASSA...ilman kolmansia osapuolia tms. Mutta eiköhän mitä: kihlattuni veli soittaa jo heti aamulla, että hänet pitäisi hakea meille, mitä pikimiten. No, kihlattuni siis lähti hänet hakemaan, vaikka toisin oltiin sovittu?!!!
Kun he tulivat, kysyin tältä veljeltä heti, että: "Taasko sinä olet täällä?". Tämä ei ollut mielestäni töykeä kysymys -hänhän kävi meillä vasta oleilemassa viikonlopun pari viikkoa sitten?! Laitoin siinä sitten ruokaa, mutta en tarjonnut sitä kellekkään muulle: enhän minä ja kihlattuni ole hänen elättäjiä? Hänhän asuu meillä kuitenkin varmaan tämän viikon?!!! Käyköön poika isänsä luona syömässä -kun kerran samalla paikkakunnalla asuu.
Kihlattuni ja minun asunto on todella pieni, noin 30 neliötä. On suorastaan katastrofi, kun kolmas osapuoli tulee siihen sitten sotkemaan viikonkin ajaksi tms! Tällä kihlattuni veljellä on tapana esim. levitellä tavaroitaan MEIDÄN olohuoneen pöydälle -istuukin siinä pöydällä jopa!!! Siis ei mitään käytöstapojakaan tällä veljellä...! Jo noin neljä vuotta olen katsonut tätä touhua (=joka loma), mutta nyt se on loppu. Nukkukoon kihlattuni veli yönsä tästä lähtien isänsä luona -vaikka siellä ei tietokonetta hälle olekaan!!! Eikä yhtään tee edes "häijyä"...
Mitähän tähän vastaisi. Minusta voisit ottaa kiltin miehesi kunnon puhutteluun. Lyö kortit pöytään: ota tai jätä.
Ei tuollaista kukaan kauan jaksa kuitenkaan.
Mies valitsemaan sinun tai perheensä välillä!
On parempi yksinään elellä kuin tollaisen töllön suvun uhrina.
Hei tupsukorva... Wilhelmiina kirjoitti ongelmasta vuonna 2004, joten eiköhän se ole ratkennut suuntaan tai toiseen tähän mennessä.
Hauska ketju silti.
Voi nenukka, noinko kävikin. Wilhelmiina vois silti vastata, miten on käynyt.
Eipähän näin meheviä kirjoittajia ole täällä aikoihin ollutkaan tai en minä täällä kauan ole roikkunut, josko olis yhtä meheviä ongelmia.
Siitä soittamisesta pääsee sillä että kännykkä joko äänettömälle tai yöksi pitää sammuttaa koko puhelin.
Wilhelmiinan vuodatuksesta on nyt yli 6 vuotta. Voidaan kai toivoa, että tilanne on lauennut.
Enää on turha antaa neuvoja. Luin mielipiteet jo vuosia sitten.
Onkohan kihlattu (?) yhä sama kiltti mies?
Lukiessasi viestisi, tuli ensimmäisenä mieleen, että et taida olla ihan helppo ihminen sinäkään. Jotenkin "minä, minä, minä"-fiilis jäi kytemään. Kannattaisiko katsoa ihan ensimmäiseksi omaan suhtautumistaan ihmisiin, ennenkuin voi vaatia sitä muilta. Oletan, että olet vielä kovin nuori, niin ehdotonta tuo tyylisi oli.
Nyt vasta huomasin, että tämä on tosiaan vanha viesti. Mahdollisuus nostaa vuosia vanhoja viestejä esii, pitäisi poistaa kokonaan!!!!
En yhtään ihmettele, että eivät käy luonanne. kirjoituksesi on niin kielteinen ja appivanhempia halveksiva ja moittiva, että kyllä hekin ovat huomanneet asenteesi ja pysyvät kaukana teistä. Jopa ainoan yhteydenpidon - puhelinsoitot - yrität kieltää apeltasi! Ihmettele ensin omaa käytöstäsi, niin huomaat syyn heidän käytökseensä