Vaikka itse olen syntyisin suuresta kaupungista, missä jälleen asun, on minulla pitkä aika jo muutamien vuosien takaa maalla asumisesta.
Oma kokemukseni on se, että kyllä se on nuorelle ja vähän jo vanhemmallekin miehelle täysin elinkautistuomio.
Naiset sieltä muuttavat pois, ja ehkä jotkut uteliaat ja mieleltään avoimet kaupunkilaistytöt voivat sinne muuttaa jo ihan uteliaisuudesta - miehen perässä - mutta kyllä muuten on varmaa, että naisia siellä ei yleensä ole, eikä heitä sinne saa.
Paikallisia "ravintoloita" kun oli peräti yksi, jossa oli aina ne samat kasvot, ja tämä merkitsi myös kierrätettyjä naisia, tai sitä että vapaita ei juuri ollut edes. Itse kävinkin aikoinani kymmenien kilometrien päässä viihteellä, aika ajoin, kunnes lopulta sieltä pääsin muuttamaan.
Täällä kaupungissa puolestaan jokaisessa baarissa on aina eri naiset seuraavalla kerralla - mikä kertoo aika hyvin sen vaihtuvuuden eron. (Toki kilpailuakin sitten on enemmän).
Joten mikäs on palstan sinkkujen tilanne?
Luulisin että tämä jos jokin aiheuttaa tahantonta "ätmiyttä" miehessä kuin miehessä.
Oma kokemukseni on se, että kyllä se on nuorelle ja vähän jo vanhemmallekin miehelle täysin elinkautistuomio.
Naiset sieltä muuttavat pois, ja ehkä jotkut uteliaat ja mieleltään avoimet kaupunkilaistytöt voivat sinne muuttaa jo ihan uteliaisuudesta - miehen perässä - mutta kyllä muuten on varmaa, että naisia siellä ei yleensä ole, eikä heitä sinne saa.
Paikallisia "ravintoloita" kun oli peräti yksi, jossa oli aina ne samat kasvot, ja tämä merkitsi myös kierrätettyjä naisia, tai sitä että vapaita ei juuri ollut edes. Itse kävinkin aikoinani kymmenien kilometrien päässä viihteellä, aika ajoin, kunnes lopulta sieltä pääsin muuttamaan.
Täällä kaupungissa puolestaan jokaisessa baarissa on aina eri naiset seuraavalla kerralla - mikä kertoo aika hyvin sen vaihtuvuuden eron. (Toki kilpailuakin sitten on enemmän).
Joten mikäs on palstan sinkkujen tilanne?
Luulisin että tämä jos jokin aiheuttaa tahantonta "ätmiyttä" miehessä kuin miehessä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
jumitin koko nuoruuteni maalla työttömänä. Sossulta pyysin muutto apua, mutten saanut. Turhauduin, sain rikosrekisterin ja menetin luottotiedot. En välittänyt melkeinpä mistään. Minulla on siellä lapsi, jota en työttömänä kyennyt viihdyttämään. Seurustelin myös yh:n kans ja tunsin huonoa omaa tuntoa vieraan lasten kans vietetystä ajasta.
Minä olen maalla kasvanut, opiskelujen perässä kaupunkiin muuttanut ja takaisin maalle kaivannut siitä asti kun pois muutin. Onhan tuo suhdetarjonta aivan eri luokkaa näin kaupungissa mutta siitä huolimatta täältä tuntuu olevan vaikeampaa löytää samankaltaista seuraa. Tai ylipäänsä seuraa joka ei ole vain seksin perässä.
Ei minusta kaupunkilaista saa tekemälläkään, ehei. Maalle mieleni tekevi, ehkä sieltä joskus heilankin löydän. Siihen asti taidan suosiolla pysyä sinkkuna, ei näihin kaupunkilaispoikiin ole luottamista.
Jumitan maalla Helsingissä.
Maalla on mukavata ja saaolla rauhassa, ja jos kaupunkkii haluu joskus bilettämään, ni ei sinne matkusta ko puolituntia..
Olen syntynyt Heidekenissä Turussa.
Ja Turussa asun.
Sain myös arvosanan 10 . Ihan näin kuriositeettina.
Helsingissä syntyi faijani ja äitini.
Joten Turku ja Helsinki.
Siinä mun Suomi. Muut paikat ei oikeastaan ole ikinä kiinnostanu. Tampere ihan jees, mutta hiukan vajaita tjtn, sori.
Mutta huomaa miten urpot palstaämmät menee viikonlopuksi "landelle", eli sinne missä olisivat voineet aina pysyä. Raukat asunu niin kauan stadissa että kotikonnuille palaaminen on menemistä "landelle". Hahhaahhahaha, luoja mitä torspoja, kyllä torspoja. Hävettää ja nolottaa puolestasi, eikö sua?
Mielummin olen yksin syrjäseudulla, kuin yksin tungoksessa kaupunkialueella.
Tuli mieleen Mikko Alatalon laulu jossa on kohta: "Kiiminkijoki, sun rannoilta lähti ensin tytöt, sitten pojat, kuin varpuset". Niinhän se muuttoliike taitaa tapahtua. Miehet muuttavat kyllä maalta kaupunkiin, yhtenä toiveena löytää vielä joskus kumppani. Kaikki eivät tietenkään sitä voi tai halua tehdä ja aika surullisestihan siinä usein käy koska liikettä ei ole toiseen suuntaan. Eivät naiset lähde pikkupaikkakunnille miehiä katselemaan, sehän nyt on selvä.
Kaikki on niin yksisuuntaista. Naiset juoksevat karkuun kuin Benny Hill -sarjan lopussa ja miehet perässä. Jos miehen juoksu lakkaa, niin käytännössä toivon voi heittää samalla. Maaseutu kuolee myös romanttisessa mielessä koska siellä ei ole kuin vanhuksia ja yksinäisiä miehiä - ei siis ketään kiinnostavia eikä haluttuja ihmisiä.
minäkin asun maalla ennen ja tuli siellä käytyä peruskoulu.
Ikinä en löytänyt kaltaistani seuraa ja tunsin olevani erillainen.
muut olivat tälläisiä pikkukylän amiksia kuten tällä videolla
https://www.youtube.com/watch?v=mEUpIomejk4
http://yle.fi/uutiset/tulevaisuus_maaseudulla_kiinnostaa_nuoria/7449285?origin=rss