Enkä nyt 38 vuotiaana edes ole oikeasti mutta on liian vanha nuoreksi ja liian nuori vanhaksi. Kun en mikään pesänrakentaja ole ikinä ollut, velaksi omakotitaloa yms. ikinä halunnut ostaa. Jos katselen ikäisiäni naisia niin eipähän monia yhdistäviä tekijöitä löydy, enkä tunne kiinnostusta nuoriakaan kohtaan, tosin tunne tod.näk. molemminpuolinen.
Ottaa kupoliin olla vanha
15+15
8130
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mä olen sun ikäinen, enkä koe olevani "vanha".
Se, ettei yhdistäviä tekijöitä löydy samanikäisten kanssa, johtuu ainakin mun kohdalla ainakin siitä, että mun ikäiset miehet ovat jo yleensä aika ukkoontuneita ja stressaantuneita perheenisiä. Ruuhkavuodet puskee päälle; hirveät asuntolainat, muutama ipana, vaimo joka pihtaa, kaksi autoa ja koira.... jne.
Onneksi kaikkien ei tarvitse elää tuota elämää, vaan voi valita myös oman tien :)
En itsekään tunne olevani vanha, tarkoitin ehkä enemmänkin niin että monella tapaa olisi yhteistä nuorempien kanssa mutta siihen on liian vanha.
Muuten sama juttu, ei kiinnosta kenenkään velat, lapset, työt jne.. En usein ota kuppia mutta jos niin toivoisin kavereideni pysyvän hereillä. Jos jotain kysyy mukaan vaikka reissuun niin kauhea pähkäily, pitäisi olla aina helppoa ja mukavaa.
Mä liikun itselleni sopivien ihmisten kanssa, eikä silloin heidän fyysisellä iällään ole väliä. Tärkeintä on, että ajatukset natsaa :)
On kurjaa olla nelikymppinen kaveriton ikisinkku ätmi.
Parempi olla pelkästään vanha kuin vanha juoppo, kuten esim. minä.
https://www.youtube.com/watch?v=HtsIZHx9UaQ
Niin ja uskoisin että kyllä sitä 40-vuotiaana tuntee itsensä vanhaksi kun ajattelee mitä muut ovat saaneet aikaan jo joskus 20-vuotiaana ja kun itse on elänyt ätminä koko elämänsä.
Itse olen samoja ikiä.
Ei ole perhettä tai omakotitaloa, eikä muutakaan maallista omaisuutta.
Ottaahan se kupoliin, että tulee koko ajan lisää ikää, mutta se on tosiasia,
jolle ei voi mitään.
Pyrin kuitenkin elämään omannäköistäni elämää.
Sinkkukin olen, mutta en enää etsi mitään.
Miksi tuhlata aikaansa johonkin sellaiseen, joka ei tuo tyydytystä.
Mieluummin sinkku, kuin huonossa suhteessa.
Ainakin saan tehdä mitä haluan ja elää niinkuin haluan.
Mä olen 40 nainen enkä nykyään yleensä koe olevani vanha...Minullakaan ei ole ilmeisestikään ollut mitään pesänrakennusviettiä koska pesänäni toimii edelleen vuokrayksiö, jossa asun yksin. Tulevaisuudessa ehkä asun maalla omakotitalossa, ja siinäkin luultaviimmin yksin...tai parin kissan kanssa. Perheenperustamisikä on kohdaltani väistämättä ohi. Tällä mennään.
Tänään töissä kuitenkin hetken halusin taas olla nuorempi koska näin erään "söpön" paljon nuoremman samassa talossa työskentelevän miehen. En tiedä miksi aina menen niin "kujalle" nähdessäni hänet. Mutta puumaksi minusta, ja omanarvontuntoa sen verran, että en ala tyrkyttämään itseäni hänelle. Vaikka joskus kun työskentelimme enemmän yhdessä, kävi mulla mielessä tunnustaa ihastumiseni. Mutta onneksi en niin tehnyt. Ehkä joskus vapaa-ajalla huppelissa saattaisin lipsauttaa asian mutta"onneksi" ei ole tullut tilausuutta...Huoh.