Tiedän miksi naiset ovat katkeria miehille

silti nainen on yleensä se joka tuota kärsimystä väkisin haluaa, ihme masokisteja?

onko aloittajalla mennyt sukset ristiin äitinsä kanssa? äiti päätti vihdoin ilmoittaa ettei olisi koskaan moista moukkaa halunnut vaivoikseen. hmm..
eipä käy aloittajaa kateeksi!

Itseasiassa et kadehdi turhaan. Suurin osa naisista keitä tunnen, on kaikista kokemuksistaan huolimatta ylpeitä/onnellisia/tyytväisiä kokemaansa. He kokevat viisastuneensa, moni on kokenut raskauden ihmeenä, missä saa kantaa omaa lastaan ja tutustua tähän tavallaan jo etukäteen. Moni kokee jopa synnytyspeloistaan huolimatta, että miehet jäävät jostain paitsi.
Ymmärrän että kadehdit siis, koska et tosiaan koskaan sitä koe. Et tiedä mitä on kantaa ja luoda elämää: naiset on elämän lähde ja alkuperä ja mies saattaa siinä kokea itsensä pelkäksi siittäjäksi, toissijaisesti, korvattavaksi... Kun nainen luo yhden kokonaisen elämän kerrallaan, mies voisi olla kuka tahansa.

Sinäkin olet alkusi niin saanut. Äitisi ja isäsi on todennäköisesti yhtyneet ja harrastaneet siis seksiä. Tietysti on hedelmöityshoitojakin, kyllä. Mutta niin se sinäkin olet kasvanut siittiöt ja munasolun tuotoksena, äitisi kohdussa sikiöstä vauvaksi ja syntynyt. Joko alateitse tai keisarinleikkauksella.
Tavallaan siis olet kuitenkin saanut kokea siitä jotakin, vaikkei sitä muistakaan.
Elämä on ihme ja onnelliseksi ei voi koskaan tulla, jos sitä ei kunnioita.

Ei vaan voi. Sillä niin kauan kun halveksit yhtäkin elämää, miesten, naisten tai luonnon, eläinten, et arvosta yhtäkään elämää. Niin kauan kun halveksut elämää (syntymänkin muodossa) halveksut itseäsi.
Se joka tätä ei opi, tulee tavalla tai toisella olemaan onneton. Masentumaan, katkeroitumaan, juoksemaan tyhjän perässä, peittämään tyhjyytensä, mitä vaan. Tapoja tuhoutua on monta, samoin tapoja yrittää epätoivolla peittää epätoivoaan tai yrityksiä keksiä mitä tahansa tavaraa elämän tilalle.
Valitse itse.

Uskooko kukaan nautintoosi kirjoituksesi perusteella? Miksi uskoisi, kun et usko itsekään. Mitä sillä on väliä? Muille.

En haluaisi olla mies, olen iloinen siitä että olen syntynyt naiseksi. Juhlin naisellisuuttani joka päivä, naiset ovat esimerkiksi deittailussa etuoikeutettuja.

Kuulun ryhmään "naiset". Enkä ole katkera kenellekään miehelle. Tykkään "suvunjatkamisesta" ja olen kolme kertaa ollut raskaana ja joka kerta on ollut ainutlaatuinen kokemus, positiivisesti. Loppuhuipennuksen kärsimystä en ole tuntenut, päinvastoin.

Kenen mukaan raskausaika on kärsimystä muulle kuin ehkä miehelle?