...suossa. Ongelmani on, että minulla ei ole tunteita vaimoani (9v. yhdessä)enää ollenkaan. Syynä on lähinnä vaimoni sanomiset ja meidän kasvaminen vähän erilleen. Toki pidän hänestä kuten kaverista, mutta en todellakaan rakasta. Lisäksi hyppäsin vähän aikaa sitten vähän syrjäänkin, joka oikeastaan katkaisi lopullisesti rakkauteni vaimooni.
Suon tekee kuitenkin syväksi neljä asiaa.
1) vaimoni rakastaa minua yli kaiken ihan oikeasti.
2) Olen luonteeltani kaikesta huolimatta todella kiltti ja ystävällinen ihminen.
3 ja 4) meillä on kaksi ihanaa tyttöä.
Eroaminenkin tuntuu jotenkin vaikealta lasten vuoksi. Halusin vain vähän purkaa tuntemuksiani, kun kaveripiiri on jäänyt tiiviin parisuhteen vuoksi tosi pieneksi.
Onko kenelläkään samantapaisia kokemuksia, ja jos on niin, miten selvitit tilanteen.
Suon tekee kuitenkin syväksi neljä asiaa.
1) vaimoni rakastaa minua yli kaiken ihan oikeasti.
2) Olen luonteeltani kaikesta huolimatta todella kiltti ja ystävällinen ihminen.
3 ja 4) meillä on kaksi ihanaa tyttöä.
Eroaminenkin tuntuu jotenkin vaikealta lasten vuoksi. Halusin vain vähän purkaa tuntemuksiani, kun kaveripiiri on jäänyt tiiviin parisuhteen vuoksi tosi pieneksi.
Onko kenelläkään samantapaisia kokemuksia, ja jos on niin, miten selvitit tilanteen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
vaimosi rakastaa sinua yli kaiken??
Miten ihmeessä voit olla niin vakuuttunut siitä?
Yleensä ne on naiset jotka alkaa ruikuttaa etääntymisestä.
Syytät vaimoasi kaveripiirin pienenemisestä, toista naista tunteiden todellisesta hiipumisesta, lapsia eroamisen vaikeudesta. Kenelleköhän se päätösvalta omasta elämästä kuuluu? Kannattaako niitä syntipukkeja omiin ongelmiinsa hakea aina muualta? Sinä itse olet oman onnesi seppä! On ihan oma valintasi minkälaisen elämän haluat itsellesi rakentaa ja mitä ratkaisuja elämässäsi tehdä.
Tuo suunnaton kiltteys ja ystävällisyys ei ole hyvästä missään suhteessa. Se on vaan vastuun sysäämistä omista ongelmistaan muille. Tyyliin kyllähän sinun on välitettävä minusta kun minä olen näin kiltti, vaikken sinusta niin välittäisikään. Oletko miettinyt ettet ole niin erinomainen ihminen mitä itse kuvittelet? Naisesi on ansainnut parempaa, kuin puolivillaisen suhteen. Naisesi ON ansainnut todellista rakkautta, onko vika siis muissa ettet oikeasti kykene sellaiseen? Miksi syyttelet siitä asiasta muita ja keksit tekosyitä?
Syvä suo on itse kaivamasi, älä unohda sitä.
Siihen missä rakkaus loppuu, tarvitaan moraalia...
mietipäs vielä tekemisiäs ja ajatuksias. Vastuuntuntoinen mies ei vieritä syitä ja seurauksia muille...
Muista, että yleensä sen huomaa vasta siinä vaiheessa, miten hyvin asiat on ollut ja mitä itsellä on ollut, kun sen menettää. Eroasioitakin on helppo pyöritellä mielessä, niin kauan kuin elämä on turvallista ympärillä, mutta kun tilanne on todellinen, silloin ratkaisu ei välttämättä tunnukaan enää hyvältä. Vaarana on silloin se, että toinen osapuoli päättääkin, että tämä oli nyt tässä ja itse jäät rannalle ruikuttamaan...
parisuhteessa on tahto rakastaa eikä rakastaminen. Siihen tahtoon voit vaikuttaa itse todella paljon.