Hänellä on kuulemma seitsemän vuoden parisuhde katkolla, hän on asunut ja ollut kihloissa naisensa kanssa lähes koko tuon ajan. Nainen on toki suhteen jälkeen loppuunjynssätty ja hänelle tulee ikääkin ensi vuonna jo 25 vuotta minkä jälkeen nopea alamäki alkaa ulkonäön puolesta, monilla se alkaa toki jo aikaisemmin.
Veikkaan, että YTM kaverini viettää aikansa railakasta ja viinanhuuruista poikamieselämää baareissa pyörien ja useita eri naisia paneskellen, kenties hankkii vakipanonkin. Ennemmin tai myöhemmin hän kuitenkin asettuu taas aloilleen jonkun kunnollisen itsään nuoremman naisen kanssa.
Hänellä on erittäin hyvä P/S cv, jonka kelpaa lyödä"työhaastattelijan"eteen. Hänen ensimmäinen teinirakkaus oli 17-vuotiaana, kuten miehellä kuuluukin olla mikäli ei aio syrjäytyä markkinoilta myöhemmällä iällä, tätä ennekin hänellä oli ilmeisesti lyhyempiä säätöjä, mutta tuo oli ensimmäinen pitkä suhde, joka kestikin kolme vuotta ja jona aikana hän tietenkin sai reilusti panokokemusta ja oppi taitavaksi naisenkäsittelijäksi. Teinisuhteen loputtua hän vietti em. poikamieselämää reilun vuoden kunnes löysi nykyisen naisensa.
Hänellä on siis katkeamaton CV viimeisen 11 vuoden ajalta ilman pitkiä aukkoja ja jos nainen kysyy, että mitä olet tehnyt suhteiden välissä, voi hän kertoa lukuisista panoistaan joka on tietysti naiselle iso plussa kun tietää, että mies saa myös irtopillua sinkkuaikoinaan eli mies on kelvannut monelle muullekkin naiselle sekä vakavaan suheeseen että myös irtosuhteisiin ja nainen voi myös olla ylpeä saadessaan kesyttää panomiehen.
Miehestä sen verran taustatietoa, että hän on noin 163cm pitkä, hänellä on korvikset, värjätyt hiukset sekä tatuoidut käsivarret. hän käy salilla, hänellä on custom-pyörä, jenkki pick-up ja pari muuta harrasteautoa, hän myös soittaa bassoa bändissä ja on muutenkin rock-henkinen
Veikkaan, että YTM kaverini viettää aikansa railakasta ja viinanhuuruista poikamieselämää baareissa pyörien ja useita eri naisia paneskellen, kenties hankkii vakipanonkin. Ennemmin tai myöhemmin hän kuitenkin asettuu taas aloilleen jonkun kunnollisen itsään nuoremman naisen kanssa.
Hänellä on erittäin hyvä P/S cv, jonka kelpaa lyödä"työhaastattelijan"eteen. Hänen ensimmäinen teinirakkaus oli 17-vuotiaana, kuten miehellä kuuluukin olla mikäli ei aio syrjäytyä markkinoilta myöhemmällä iällä, tätä ennekin hänellä oli ilmeisesti lyhyempiä säätöjä, mutta tuo oli ensimmäinen pitkä suhde, joka kestikin kolme vuotta ja jona aikana hän tietenkin sai reilusti panokokemusta ja oppi taitavaksi naisenkäsittelijäksi. Teinisuhteen loputtua hän vietti em. poikamieselämää reilun vuoden kunnes löysi nykyisen naisensa.
Hänellä on siis katkeamaton CV viimeisen 11 vuoden ajalta ilman pitkiä aukkoja ja jos nainen kysyy, että mitä olet tehnyt suhteiden välissä, voi hän kertoa lukuisista panoistaan joka on tietysti naiselle iso plussa kun tietää, että mies saa myös irtopillua sinkkuaikoinaan eli mies on kelvannut monelle muullekkin naiselle sekä vakavaan suheeseen että myös irtosuhteisiin ja nainen voi myös olla ylpeä saadessaan kesyttää panomiehen.
Miehestä sen verran taustatietoa, että hän on noin 163cm pitkä, hänellä on korvikset, värjätyt hiukset sekä tatuoidut käsivarret. hän käy salilla, hänellä on custom-pyörä, jenkki pick-up ja pari muuta harrasteautoa, hän myös soittaa bassoa bändissä ja on muutenkin rock-henkinen
Vastaukset 31
Vanhimmat
No tämä kaverisi ex-nainenhan on vielä tosi nuori, jos hän täyttää ensi vuonna vasta 25 vuotta, eli hänelläkin on vielä ne kaikkein parhaat nuoruusvuodet edessäpäin ja tulossa vasta sitten n. 5-10 vuoden kuluttua, koska silloin yli kolmekymppisenä kun ihmisillä on elämässä ne kaikkein parhaat nuoruusvuodet.
Taitaa olla tämä sun kaverisi myös vielä nuori mies, eli hänelläkin on varmaan ne kaikkein parhaat nuoruusvuodet vielä edessäpäin?
Miksi sinä määrittelet milloin ne ihmisten parhaimmat nuoruusvuodet ovat? Tosiasia on, että ihminen alkaa fyysisesti rapistumaan viimeistään 30-vuoden iässä eli nuoruus on takana. Parhaimmillaan ihminen on fyysisesti 20-25 vuoden iässä.
Yli 30-vuotiaana voi olla parhaimmat aikuisvuodet edessä, koska silloin on luultavasti edennyt urallaan, maksanut osan omistusasunnostaan, on perhe/seurustelukumppani, on ehtinyt matkustelemaan ja itseluottamus yleensä on kasvanut myös. Mutta NUORUUSvuodet ovat kaukana takana.
Kuulostaa kivalta panolta:)
"jos nainen kysyy, että mitä olet tehnyt suhteiden välissä, voi hän kertoa lukuisista panoistaan joka on tietysti naiselle iso plussa kun tietää"
Totta, naiset aina haluaa tietää kaikki irtopanot ja miehen panohistorian ja iso plussa jos kehuskelee yhdenyön jutuillaan, taatusti tekee hyvän vaikutuksen.
Lievästi säälittävää kehuskella kaverin "saavutuksilla". Aloittaja on AT-mies pahimmillaan. Haluaisi itse olla kaverinsa asemassa, mutta päätyy vain hehkuttamaan toisen vaatimattomia tekemisiä täällä.
Hyi hitto, mua kyllä oksettaisi jos joutuisin suoraan miehen suusta kuulemaan hänellä olleen satoja panoja. Esimerkiksi ekan eksän kanssa oli kokoajan tunne että "varmaan parempi etten tiedä tarkkaa määrää", ja tokan kohdalla mietin että ehkä oli hyvä että sekään ei itse mennyt lukuaan koskaan sanomaan, sillä se "kun on mullakin noita naisia ollut" alkoi jo yksistään vähän vaivata mua. Itse en siis todellakaan halua tietää tarkkaa määrää niissä tapauksissa jos on jo miehen menneistä suhteistaan tai kumppaneistaan puhumisten perusteella syntynyt vaikutelma että miehellä on "liikaa" panoja, koska se tuntuu epämiellyttävältä.
En kehuskele, kerron vain faktat.
Ja nuo ovat todellakin saavutuksia. Miehelle jokainen pano on saavutus, jonka voi ylpeänä lisätä ceeveehen, olipa pantu pari tai irtosuhteessa.
Hänen p/s ceeveensä ei todellakaan ole vaatimaton. Ihan sama kuin väittäisit, että Jorma Ollilan työ cv on vaatimaton.
Ja tottakai jokainen mies haluaisi olla YT-miehen asemassa.
Sinua oksettaa kuulla jos miehellä on ollut satoja panoja, mutta tällaisia miehiä olet kuitenkin valinnut parisuhteeseen? Aika ristiriitaista mielestäni.
Ja eivät ne miehet ole vain sattumalta sinun kanssasi suhteeseen päätyneet, pillu tulee saamamiehen luokse ja asiat noiden miesten kanssa ovat sinullakin"vain tapahtuneet"
Sinulle olisi kyllä ollut tarjolla myös kokemattomia miehiä. Ja tykkäisitkö muka kuulla miehen suusta suoraan jos hän lähmmäs kolmekymppisenä kertoisi, ettei ole koskaan saanut koska lukuisista yrityksistään huolimatta yksikään nainen ei ole häntä panolle saati suhteeseen kelpuuttanut. Eikö se muka oksettaisi?
No mitä se sulle yleensä kuuluu yhtään mitenkään, että kenen kanssa kukakin seurustelee tai on seurustellut? Pidä sä vaan huoli niistä omista seurusteluasioistasi, äläkä turhaan puutu muiden ihmisten elämään.
Sitä kyllä jokainen nainen tietää sen itse kaikista parhaiten, että kuka mies sitä oikein on paras ja mieluisin omaksi seurustelukumppanikseen, että sun on aivan turha yrittää ketään naista tässä asiassa neuvoa. Sä kun oot vaan itse katkera siitä, kun en ole koskaan elämässäsi kenellekkään kelvannut, eli jotain vikaa sussa varmaan onkin ja pahasti.
Aikuiset koittaa keskustella. Mene sinä viettämään niitä parhaita lapsuusvuosiasi jonnekin muualle.
Itseasiassa ainoa mies entisistä partnereistani jonka kanssa toivoisin olevani edelleen oli se totaalikokematon partnerini. Noiden kahden kanssa kuitenkin seurustelin koska a) heille kelpasin (se kokematon olisi halunnut neitsyen ja oli luullut minuakin ensin sellaiseksi), ja b) he olivat muuten mukavia ja moneen kriteeriin sopivia miehiä. Toisin sanoen, ihanne on vähän kokemattomampi, mutta noiden kahden muut ominaisuudet olivat niin hyviä, että sitä liikaa kokemusta sieti sen takia. Heidän kanssaan kuitenkin tuli muuten mainiosti toimeen ja pystyi oikeasti keskustelemaan sekä kevyemmistä että syvällisemmistä asioista, eivät olleet juoppoja tai huumeidenkäyttäjiä eivätkä koskaan esim. hakanneet minua yms.
Niin sua varmaan vain harmittaa se, kun mä en ollut tässä asiassa samaa mieltä naisasialuuserin kanssa ja pitänyt tässä hänne puoliaan, kuten sä selvästi pidät.
Tiedoksesi vaan sulle se, että mä kun kommentoin just mitä itse haluan ja mihin haluan, ilman että mä sulta tulen siihen mitään lupia vittu kyselemään saatana!!!!!!!!!!!!!!!! Että ole vittu sitten mun tekstejäni lukematta perkele, jos et halua.
"hän on noin 163cm pitkä,"
Ja sitten täällä volistaan, että mukamas 173 cm pitkä mieskään ei "kellekään" kelpaisi, vaikka tuossa on esimerkki 10 cm LYHYEMMÄSTÄ tapauksesta jolla on ainakin tuon kuvauksen perusteella jo takanaan satoja naisia? Eikö se osittain merkitse, että on lopulta todella monia naisia joille pituudella ei ole merkitystä, JOS sitä "puuttuvaa" pituutta kompensoidaan muilla tekijöillä. Palstankin lyhyet miehet voivat yrittää kompensoida sitä muilla asioilla, ja niiden muiden asioiden joukosta rautainen itsevarmuus yleensä on se suurin tekijä.
Mites sulle, käviskö 160cm mies?
MIten saa itsevarmuutta?
Rehellisesti sanoen ei, mutta johtuu siitä että olen itse 173. Kuitenkin se noin 173 ja siitä ylöspäin riittää jo miehellekin. Mutta sen sijaan 160 cm ja sen alle olevista naisista löytyy enemmän heitä, joille edellä mainitun pituuden omaava mies riittävällä (mieluiten kuitenkin terveellä eikä ylimielisellä, kuten ap:n kuvaama tapaus) itsetunnolla varustettuna kelpaa vallan hyvin.
Mutta miksi tämänpituisena pitäisi ottaa se 10 cm lyhempi mies? Eka eksäkin (184 cm) sukupuolestaan huolimatta sanoi, että yksi hänen teini-iän eksistään oli lyhyt nainen, mutta että ennemmin hän nykyisin ottaa vähän pidemmän naisen (olin siis 11 cm häntä lyhempi, mutta tuo nainen oli ollut häntä jotain 20 cm lyhempi tai ylikin). Hassua kyllä, omalla kohdallani niitä itseni pituisia on ollut enemmän niissä yhteen iltaan jääneissä jutuissa, ja molemmissa parisuhteissa on ollut taas selkeä pituusero niin että mies ollut pidempi. Toisin sanoen, ei se että mies on omaan pituuteeni jäänyt ole ollut este seksille tai seksuaaliselle viehtymykselle.
"Mutta miksi tämänpituisena pitäisi ottaa se 10 cm lyhempi mies?"
Sen takia että hän voisi olla ihmisenä ihan mukava, jos et olisi niin pinnallinen. Mutta eihän sinua itse ihminen kiinnosta, vain se lihaklöntti, maallinen omaisuus ja status yms.
Riippuu varmasti pitkälti ihmisestä, mutta itse sain sitä vasta oikeanlaisen kaveripiirin löytymisen jälkeen, ja ennen kaikkea sen jälkeen kun huomasin että vuodesta toiseen he myöskin pysyivät ja sen myötä siis kehittyi myös tunne, että ensikertaa mut hyväksyttiin. Toisaalta taas paskat kaverit voivat aiheuttaa päinvastaisen fiiliksen ja lyödä huonoa itsetuntoa entisestään maanrakoon. Aika usein kuitenkin ne ihmiset ympärillä vaikuttavat siihen asenteineen ainakin osaltaan, ja mikäli lähipiiristä sattuu löytymään niitä "huonompia" kavereita, jotka saavat jotenkin tuntemaan sut alempiarvoiseksi, on ne parempi pistää vaihtoon.
Sen kaveripiirin missä tunsin oloni oikeasti onnelliseksi ja rennoksi löytymisen jälkeen alkoi olla enemmän varmuutta muissakin sosiaalisissa tilanteissa. Aloin esim. löytää treffikumppaneita huomattavasti useammin rentoutuneempana ja hyväntyylisempana kuin ennen ollessani masentunut ja jatkuvan sosiaalisen jännityksen alaisena.
Ajan myötä opin sitten myös toimimaan sosiaalisissa suhteissa sen verran rennommin, että alkoi löytyä ensikertaa myös sellaisia treffikumppaneita joiden kanssa juttu kesti pidemmäs kuin vain yksiin treffeihin. Kun taas aiemmin mulla oli ollut jokaisen treffikumppanin kohdalla jatkuvasti ekojen treffien jälkeen päällä hirveä hermostuneisuus siitä että "no tämäkin varmasti pistää jutun poikki ihan justiinsa" (ja niin se sitten aina oli myös johtanut siihen, että tyyppi pistikin jutun poikki aika pian, itseasiassa osa deiteistä oli siihen aikaan sanonutkin että olin "hirveän vakava, kylmä ja ujo" tai "sä jännität ihan liikaa ja sun pitäs oppia rentoutumaan").
Mutta vastaavasti taas ihmisten joilla on jo loistava ja luotettava kaveripiiri (koskee ylipäänsä muutenkin lähipiiriä, mutta yleensähän kaverit ovat niitä joiden kanssa sinkku tulee eniten aikaa viettäneeksi) pitää yrittää vaan nähdä että on ihan ok tyyppi. Voi miettiä vaikka että miksi kaverit hengaisivat seurassa, jos ei olisi riittävän hyvä tapaus.
Tietysti eri asia jos pidät jo itsestäsi, koska en tiedä tarkoitatko nyt sitä että on samalla myös huono itsetunto vaiko vain ettei ole itsevarmuutta naisten suhteen mutta itsetunto muuten on kohdallaan. Monella ihmisellä jännitys sitä vastakkaista sukupuolta lähestyessä on isoin ongelma, varsinkin kun osa menee täysin lukkoon silloin kun parempi tulos saavutettaisiin vain aloittamalla keskustelu mahdollisimman rentona. Itse opin rentoutumaan kiinnostavien miesten seurassa vasta myöhemmin kuin yleisesti ihmisten kanssa asioidessa, siihen uskoisin vaikuttaneen osaltaan ensimmäisten miespuolisten pidempiaikaisten kavereiden löytymisen.
En tiedä paljonko näillä pahimmin naisten lähestymistä jännittävällä on naispuolisia kavereita, mutta heidän seurassaan aikaa viettäminen voi auttaa jännitykseen, kun ei enää näe sitä vastakkaista sukupuolta jonain itseä "ylempänä" olentona jolta saatu vastaus/palaute pelottaa tai jännittää liikaa.
Ja mukavia ihmisiä ei löydy vaikkapa 173 cm tai 180 cm pitkistä miehistä? Täytyykö ottaa se ensimmäinen "mukava" vastaantulija, ja olla sitten onneton suhteessa kun myöhemmin kaduttaa? Ja olen kyllä käynyt treffeillä huomattavasti itseäni lyhempienkin miesten kanssa.
Esimerkiksi erästä sellaista treffasin 3 treffien ajan, yrittäen tavallaan pakottaa itseni juuri tuohon "onhan se niin herrasmiesmäinen ja sillä on todella ihana luonne" -ajatusmaailmaan. Mutta kaikesta yrityksestä huolimatta en voinut sille mitään, että miehen huomattava lyhyys vaivasi, eikä suutelukaan sitten tuntunut kuin joka kerta pelkältä tuskalta.
No, niiden kolmansien treffien jälkeen mies aisti itsekin etten vaikuttanut hirveän luontevalta, kysyi että tapailinko häntä siksi koska pidin häntä viehättävänä vaiko ainoastaan siksi että saisin poikaystävän, ja sanoi että ei meidän suhteesta varmaan tulisi mitään vakavaa (huom, ei oltu ehditty harrastaa vielä seksiä eli ei ollut tässä tapauksessa mikään klassinen "dumpataan akka seksin jälkeen" -lopetus). Tuskinpa siis olisi se kituuttamiseni tehnyt miestäkään onnelliseksi? Et nyt ota huomioon, että osa lyhyistäkin miehistä haluaa tuntea olevansa kumppaninsa silmissä myös viehättävä, kuten esimerkiksi tuo tapailemani tyyppi.
Huom: Tämä tyyppi oli lakimies, eli en tosiaankaan katsonut ammattia tai rahaa, hän ei vaan tuntunut muuten oikealta. Olen jo sanonut ettei statuksella ole mulle väliä, ja olen kyllä muutaman muunkin kerran torjunut ns. hyvässä ammatissa olleita tai hyvän yhteiskunnallisen statuksen omanneita miehiä muiden seikkojen takia.
Näinhän se on, sitten kun lisäät siihen pelkkään typerään pituuskriteriisi ne äärettömät muut nirppanokkakriteerisi niin pommi on valmis. Eli pelkästään sellaiset pinnalliset vaatimukset rajoittaa jo mielettömästi miehiä pois ja sitten jos joku sattuu täyttämään sun älyttömät vaatimukset, niin edelleenkin mietit "oiskohan jossain vieläkin parempi", tällä reseptillä pysyt varmasti sinkkuna niin pitkään, että lopulta et itse oikein kelpaa enää kenellekkään ja sitten hädissäsi takerrut siihen ensimmäiseen mieheen joka vähänkin on mieleen.
Jos kuitenkin unohtaisit kaikki pinnalliset kriteerit ja tutustuisit ihmiseen itseensä, niin voisit tavata erittäin miellyttävänkin miehen. Lisäksi kun ottaa huomioon että kaikki naiset pidätte yllä samallaisia asioita millä syrjitte ja torjutte osan miehistä päädyt kilpailemaan niistä miehistä ketä kaikki muutkin naiset tavoittelevat ja sitten lopulta se mies ei edes arvosta sinua paskan vertaa, koska saisi milloin vaan jonkun muunkin sinun kaltaisen naisen joita riittää jonoksi asti.
Itsevarmuutta saat onnistumalla ja tietämällä, että olet naisten himoitsema mies niin, että sinulla on siitä konkreettisia näyttöjä. Et mitenkään muuten. Jos urhelijia pystyy tiettyyn suoritukseen niin hän saa siitä itsevarmuutta ja tietää pystyvänsä jatkossakin.
Sen sijaan jos ei koskaan lukuisista yrityksistä huolimatta ole onnistunut eikä ole mitään näyttöä siitä, että olisit naisille muuta kuin ilma niin itsevarmuutta ei tyhjästä nyhjästä.
Ei tarvitse olla rikas tai töissä saadakseen naisia. Normi ulkonäkö riittää että saa naisia. Pitää osata käyttäytyä, pitää olla sosiaalinen ja pitää olla itsevarma.
Minulla on ollut n 80 yhden yön juttuja enkä ole mikään komea. Olen alle 170 cm ja työtön tällä hetkellä. Tunnen myös muita työttömiä ja isoja lihavia miehiä joilla on nainen. Ne vaan osaa puhua naisille, niillä ei ole pil.lu heti mielessä. Yks kaverini painaa 120 kg ja seurustelee naisen kanssa ja niillä on kaksi lasta. Tää keveri ei tosiaan huolehdi itsestään, ryyppää ja vetää kessua mutta on seurustellut jo 10 vuotta.
"sitten jos joku sattuu täyttämään sun älyttömät vaatimukset,"
Kerro mitä älytöntä vaikka tupakoimattomuudessa (tuo lyhyt esimerkkitapaus oli muuten vielä ketjupolttaja eli siltäkin osalta oli hankalaa mm. suutelemisen suhteen) tai huumeiden käyttämättömyydessä on? Varsinkaan kun en itse ole huumehörhö (ymmärrän että narkkarinaiset eivät huumeitä käyttämättömille miehille niin helposti kelpaa, mutta kun en itsekään käytä)?
Ja oikeasti, mitä se pituuskriteerin totaalikarsiminen (onhan se nytkin mulla "alempana" kuin monella muulla naisella eli omanpituinen tai pari cm lyhempi voi olla ok jos muuten on upea persoona) hyödyttäisi, jos tosiaan se mieskin tuon esimerkkitapauksen tapaan huomaa vaivautuneisuuteni ja alkaa kysellä että "näätkö sä sittenkään mua yhtään viehättävänä"? Kurjaltahan se hänestäkin silloin tuntuu, jos toinen ei kykene myös tuntemaan syvästi häntä kohtaan, eli ei se puhtaasti PELKIN järkisyin tehty valinta onnea tuo, mikäli aitoa tunnetta ei ole mukana ollenkaan.
Montako miestä palstalla uskoisit täyttävän sun kriteerisi, jos täällä olisi vaikkapa noin 50 miestä kirjoittelemassa?
Vaikea sanoa, koska esimerkiksi huomattavasti ylipainoisten tai esim. yli 30-vuotiaiden osuus voi olla mikä vaan (en tunne s24:n käyttäjätilastoja). Mutta oletetaan, että valtaosa olisi ihan normaalipainoisia miehiä (kuten ainakin sinkut-palstalla omien kuvaustensa mukaan lähes kaikki ovat). Ja oletetaan ihan mututuntumaan perustuen miesten iän täällä vaihtelevan enimmäkseen akselilla 25-35, lisäksi muutama 40-vuotias tai sitä vanhempi ja muutama parikymppinen. Iän puolesta siis aika moni olisi ok, samoin painon. Myös pituuden suhteen täällä tuntuisi olevan aika paljon vaihtelua, on 170 cm kuin myös 180 cm miehiä.
Pelkät ulkoiset tai ikään liittyvät ominaisuudet siis tuskin vielä rajaisivat huomattavan isoa joukkoa pois, vaikea tosin sanoa kun en tiedä yhtään miltä palstan tyypit tosiasiassa näyttävät.
Mutta aika monen kohdalla kompastuskiveksi muodostuisi kuitenkin asenne (joko kaikkien naisten näkeminen tietynlaisina tai äärimmäisen huono itsetunto/masennus), joten jäljelle jäisi se elämänmyönteisempi porukka täältä, joka yleensä ei ole niin paljoa äänessä. Mutta on hyvin vaikea sanoa kuinka iso osuus täällä käyvistä miehistä on niitä joilla on omasta näkökulmastani ajatusmaailma kohdillaan, koska he kirjoittelevat tänne niin satunnaisesti. Nykyisellään syntyy vaikutelma kuin heitä ei olisi kuin ehkä 10 viidestäkymmenestä (ja kun päälle lasketaan ne aiemmin mainitut vaihtoehtoja karsivat ominaisuudet, voi olla että kaikki heistä eivät täytä esim. normaalipainon tai iän kriteereitä), mutta voi olla että tosiasiassa he ovat tällä palstalla sittenkin ns. "hiljaisena" enemmistönä NAL:n, Jii:n, Äädämin ja muiden radikaalien seassa.
Jii olis sulle just unelmienmies, miksette mene treffeille.
Se vasta olisikin unohtumaton kokemus: koko ilta menisi siinä kun Jii haukkuisi minua lutkaksi ja naisia "kiimavittujensa ohjaamiksi elukoiksi" samalla kun minä, siitä järkyttyneenä vetäisin pääni täyteen valkkaria ja alkaisin inttämään kännin suomalla raivolla hänen näkemyksiään vastaan.
Ei se Jii oikeesti kehtais sellaisia sanoa, Jii on vain sellainen äitin pikkupoika, joka tulee tänne kiukuttelemaan kun ei saa kaipaamaansa huomiota. Sinä voisit olla se nainen joka huomioisi Jiin ja teistä tulisi hieno pari.
Jorma Ollilan työhaastattelu:
"Niin että millainen koulutus sinulla olikaan?"
"No ihan elämänkoulu, ei näitä juttuja koulun penkillä opita. Turhaa katsella mitään liikemiesvideoita tai kopioida maneereja tutuilta"
"Entäs työkokemus?"
"No pari sellaista lyhyttä työsuhdetta oli nuorempana, mutta nykyään en välittäisi ottaa vastaan pätkätöitä. Eivät ole palkitsevia lopulta."
"Mutta sinähän olit iso tekijä Nokian menestystarinassa?"
"Kaippa siinä kävi tuuri, en oikein osaa selittää...kaikki vain tapahtui"
"Mutta osaat kuitenkin johtaa isoa pörssiyhtiötä, tunnet kännykkäbisneksen kuin omat taskusi, ja työnantajat kilpailevat palveluksistasi?"
"No luulen että minulla ja Nokialla vain oli sitä kemiaa, eihän näitä asioita voi järjellä selittää"
Nauroin, kiitos tästä illan piristyksestä.
Oleppa hyvä :)