Terve!
Jos tästä on jo jauhettu sanokaa, mutta mulla olisi tällainen riski-miehen hypoteettinen näkökulma autorahoitukseen:
Kuvitellaan että haluaisimme ostaa 40 000 euron auton. Kyllä kyllä, se on typerää egoilua, toisin kuin vaikkapa "laatu"-vaatteet, kalliit viinit tai ravintolat - joten ei jauheta siitä sen enempää. Kaiken saituruuden keskellä olemme jo päättäneet järjettömyydestä huolimatta että automiehinä aiomme ajaa jatkossakin mieltä lämmittävää autoa. Tarkalleen ottaen sanotaan vaikkapa parin vuoden ikäistä 40 kilon autoa.
Me emme ole miljonäärejä lähellekkään, mutta 40 kiloa irtoaisi tarvittaessa vaihtoautosta/salkusta.
Kysymys kuuluu: [b]onko käteisellä ostaminen mielestänne indeksi/osake-salkun omaavalle yksityiselle palkansaajalle järkevin vaihtoehto 40t auton maksumuodoista?[/b]
Kuvitellaan että auton huolloista ei tarvitse stressata.
En ole tarkemmin vertaillut autorahoituksia, mutta mielessäni käväisi tällainen skenaario 40t autosta:
Minimi käsiraha, sanotaan vaikka 20%, eli 8 000 €. Maksuajaksi suunniteltu autonpitoaika ennen vaihtamista uuteen, esim. 48kk. Loppuerän mahdollisimman suureksi, jopa 20000 jos mahdollista. Kuitenkin niin tietty että loppuerä on pienempi kuin auton arvo loppuerän koittaessa. Esim rinta-joupin laskurissa todellinen vuosikorko näyttäisi pyörivän 6% pinnassa.
Kun 48 kk on kulunut, niin oli salkun kurssien tilanne mikä hyvänsä - vapautetaan niistä viimeisen erän tai tarvittavan rahamäärän verran pääomaa ulos ja lunastetaan auto itselle.
Auto myyntiin parhaiten tarjoavalle, eli tod näk yksityiselle. Sen jälkeen aiemmin vapautettu loppuerän vaatima pääoma takaisin samoihin sijoituksiin. Käteen jää mitä jää jos jää, mutta sen jälkeen taas autokauppaan ja uudestaan sama rumba.
Järki sanoo että velkaa ei kannata ottaa varsinkaan tuollaista kulutusvelkaa. Lisäksi pakollinen täyskasko on rahoitukseen otettava, ja ei pidä unohda mahdollisten sijoitustuottojen veroja sitten aikanaan. Mutta silti riskimiehenä minusta tuntuu että pitkän aikavälin sijoitustuottoodotuksilla tuon skenaarion pitäisi olla vähemmän kallista kuin tuottopotentiaalisella käteisellä ostaminen.
Ajatuksia?
Kiitos!
Jos tästä on jo jauhettu sanokaa, mutta mulla olisi tällainen riski-miehen hypoteettinen näkökulma autorahoitukseen:
Kuvitellaan että haluaisimme ostaa 40 000 euron auton. Kyllä kyllä, se on typerää egoilua, toisin kuin vaikkapa "laatu"-vaatteet, kalliit viinit tai ravintolat - joten ei jauheta siitä sen enempää. Kaiken saituruuden keskellä olemme jo päättäneet järjettömyydestä huolimatta että automiehinä aiomme ajaa jatkossakin mieltä lämmittävää autoa. Tarkalleen ottaen sanotaan vaikkapa parin vuoden ikäistä 40 kilon autoa.
Me emme ole miljonäärejä lähellekkään, mutta 40 kiloa irtoaisi tarvittaessa vaihtoautosta/salkusta.
Kysymys kuuluu: [b]onko käteisellä ostaminen mielestänne indeksi/osake-salkun omaavalle yksityiselle palkansaajalle järkevin vaihtoehto 40t auton maksumuodoista?[/b]
Kuvitellaan että auton huolloista ei tarvitse stressata.
En ole tarkemmin vertaillut autorahoituksia, mutta mielessäni käväisi tällainen skenaario 40t autosta:
Minimi käsiraha, sanotaan vaikka 20%, eli 8 000 €. Maksuajaksi suunniteltu autonpitoaika ennen vaihtamista uuteen, esim. 48kk. Loppuerän mahdollisimman suureksi, jopa 20000 jos mahdollista. Kuitenkin niin tietty että loppuerä on pienempi kuin auton arvo loppuerän koittaessa. Esim rinta-joupin laskurissa todellinen vuosikorko näyttäisi pyörivän 6% pinnassa.
Kun 48 kk on kulunut, niin oli salkun kurssien tilanne mikä hyvänsä - vapautetaan niistä viimeisen erän tai tarvittavan rahamäärän verran pääomaa ulos ja lunastetaan auto itselle.
Auto myyntiin parhaiten tarjoavalle, eli tod näk yksityiselle. Sen jälkeen aiemmin vapautettu loppuerän vaatima pääoma takaisin samoihin sijoituksiin. Käteen jää mitä jää jos jää, mutta sen jälkeen taas autokauppaan ja uudestaan sama rumba.
Järki sanoo että velkaa ei kannata ottaa varsinkaan tuollaista kulutusvelkaa. Lisäksi pakollinen täyskasko on rahoitukseen otettava, ja ei pidä unohda mahdollisten sijoitustuottojen veroja sitten aikanaan. Mutta silti riskimiehenä minusta tuntuu että pitkän aikavälin sijoitustuottoodotuksilla tuon skenaarion pitäisi olla vähemmän kallista kuin tuottopotentiaalisella käteisellä ostaminen.
Ajatuksia?
Kiitos!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Remonttilainalla käsiraha ja loput velaksi isolla viimeisellä erällä.
Aivan! Miksi sitä käsirahaa edes maksaisi käteisellä, sähän sen sanoit!
Osamaksun saa maksaa loppuun etuajassa yms., ja niiden korot ja kustannukset vaihtelevat eri autoliikkeissä. Jos on vakuuksia voi saada pankista lainan.
Neljä vuotta vaikuttaa aika lyhyeltä pitoajalta, arvonalennus on hyvin kallis kustannus. Pahimmillaan arvonalennus (itse maksettu ostohinta /saatava hyvitys vaihdossa) on ensimmäisenä vuotena enemmän kuin osamaksun lyhennys.
Täyskasko ei ole sekään asia jota ei kannattaisi vertailla kunnolla, eli eri yhtiöt, niiden keskittämishinnoittelut, kannattaako paras kasko (ikä/kilometrirajaehto?), ja tietysti omavastuun vaikutus hintaan.
Kannattavuus riippuu siitä mikä on autorahoituksen korko vs. itsellä pidetyn rahan tuotto vähennettynä pääomaverolla. Realisointi taas riippuu tuurista, ostajan löytyminen saattaa kestää aika kauan eikä kahden auton loukku ole sekään halpaa.
Eli periaatteessa siis laina voisi olla sijoittajalle fiksumpi vaihtoehto auton ostoon, mutta pitää sisällään tietyt riskit. Esimerkiksi 10% kumulatiivisilla vuosituotoilla auton hankkiminen tulisi selkeästi vähemmän kalliiksi lainarahalla. Hatusta heitettynä väitän että n. 11-12 % tuotolla kattaisi myös järkiauton arvonalenemisen.
Silti se kuullostaa vähän hassulta ratkaisulta... Tietääkö kukaan onko yksityisille sellaisia palveluita, joissa jokin yritys vapauttaa auton pääomaa, niin että käyttöoikeus säilyisi? Tai jotain fiksua leasingratkaisua. Mä voisin mielelläni maksaa 4-5% vuosittain autoilusta enemmän, jos välttyisin pääoman sitomisesta autoon. Yli 5% korot on tietty jo aika riskirajoilla kannattaako niittää vastaan ottaa riskiä tuotonmetsästyksessä.
Täytyypä vertailla vähän noita lainoja,
Keskimääräisellä arvon laskulla n. 18% 40 000 auton hinta tippuu ekana vuonna n. 7200€. Sen perusteella on hyvä miettiä asiaa eteenpäin.
Juu mä ymmärrän sen että arvo laskee kovaa vauhtia, mutta se ei ole mun pointti. Vaikka arvosta lähtisi 90% 4 vuoden aikana, niin onko käteinen siltikään järkevin tapa maksaa autoa osakesäästäjän silmissä?
Jos osakkeiden arvo nousee enemmäm kuin lainan korot ja kulut, niin kannattaa ostaa velaksi kokonaan. Jos osakkeiden arvo vaikka laskee, olis kannattanut myydä ja ostaa auto omalla rahalla. Lopputulosta ei tiedä etukäteen ainakaan minun kristallipallolla. Molempia vaihtoehtoja olen käyttänyt.
no äkkiä kun ajatteleee niin ostaa uuden 45.000e ,ilman käsir.laittaa käsirahan huooltoon ja vakuutukseen!
4 vuotta maksuaikaa ja 20000e lopusumma? silolloin uuden arvo kotipihala on 35000e 1 vuotiaana 30000e 2 vuotiaana 25000e 3vuotiaana 20000e 4 vuotiaana 15000e joten salkusta ottaa pois 5000e niin on oma ja kun sitten myyt sen tai vaihdat -parempi vaihtoehto! ja sama uudelleen ja uusiauto alle! osta 50000e auto jolloin hyvitys voi olla jopa 20000e mikäli vähän ajettu! eli noin 60000km!
mutta alla uusi ja koko omistuksen ajan takuu peli! kelle kallista kelle ei mutta se käytettykin maksaa jotain joka kuukausi! ja takuutt ,huollot on mitä on !
Okei kiitos viestistä, ymmärsinkö oikein että meinaat siis että uuden hankinta voisi olla järkevämpää? Uusiin kyllä taitaa saada monesti halvempaa lainaakin. Ehkei uudet autot olekaan niin rahareikiä kuin yleisesti luullaan.