Ennen oli herttainen ihminen, kaunis sielu, fiksu nuori nainen. Nyt hänestä on tullut kyynärpäätaktiikkaa käyttävä minä-minä-minä-ihminen, joka ei tajua toisten ihmisten lähtökohtia ja tilanteita lainkaan. Sosiaalinen pelisilmä täysin kadonnut.
Toki ollut rankka elämä; avioero alkoholisoituneesta ja väkivaltaisesta miehestä, jonka vuoksi jäi pienen tyttären yksinhuoltajaksi ja ex-mies sittemmin kuoli. Opiskelut vaativalle hoitoalalle, kokenut työpaikkakiusaamista. Syöpäsairaus, joka toistui, nyt sen kuitenkin selättänyt. Mahdottomia miessuhteita pettävien narsistien kanssa. Ollut psykoottisten oireiden vuoksi laitoshoidossa aikanaan ja nykyään tulee depressiokausia, jonka jälkeen alkaa vauhdikkaampi kausi ts. hänen kohdallaan minä-minä-käytös korostuu huippuunsa. Kaikki muut ovat pazkaa.
Nykyisin ystäväni rähisee lähes kaikkien kanssa, oma etu ensin, on epäluuloinen täysin neutraaleistakin asioista (voin vaan hämmästellä mielensä notkeutta tässä), vetää herneen nenäänsä pikkuasioistakin, haukkuu kaikki ja kaiken, mikään ei mene hänen mielikseen, kaikki on häntä vastaan ja sitten kun hän aloittaa sen messuamisen jostain kokemastaan vääryydestä, sitä monologia kestää loputtomiin eikä toinen saa suunvuoroa. En jaksa vastata hänen puheluihinsa enää. Jonkinlaiset välit haluan pitää, koska hänen tyttärensä on minulle todella tärkeä, kummilapseni.
Ystävästäni on tullut sietämätön energianimijä, eikä tällaiselle kestonärkästyjäraivostujalle voi oikein totuutta paukuttaa, koska hänestä on tullut myös kostonhimoinen jokaiselle poikkipuolisen sanan sanojalle. Vetää ihmisiä herkästi oikeuteen närkästyksissään.
Surettaa, kun haluaisin edelleen viihtyä hänen seurassaan sen harvan kerran kun näemme, mutta samalla myös ahdistaa koko ajatus.
Toki ollut rankka elämä; avioero alkoholisoituneesta ja väkivaltaisesta miehestä, jonka vuoksi jäi pienen tyttären yksinhuoltajaksi ja ex-mies sittemmin kuoli. Opiskelut vaativalle hoitoalalle, kokenut työpaikkakiusaamista. Syöpäsairaus, joka toistui, nyt sen kuitenkin selättänyt. Mahdottomia miessuhteita pettävien narsistien kanssa. Ollut psykoottisten oireiden vuoksi laitoshoidossa aikanaan ja nykyään tulee depressiokausia, jonka jälkeen alkaa vauhdikkaampi kausi ts. hänen kohdallaan minä-minä-käytös korostuu huippuunsa. Kaikki muut ovat pazkaa.
Nykyisin ystäväni rähisee lähes kaikkien kanssa, oma etu ensin, on epäluuloinen täysin neutraaleistakin asioista (voin vaan hämmästellä mielensä notkeutta tässä), vetää herneen nenäänsä pikkuasioistakin, haukkuu kaikki ja kaiken, mikään ei mene hänen mielikseen, kaikki on häntä vastaan ja sitten kun hän aloittaa sen messuamisen jostain kokemastaan vääryydestä, sitä monologia kestää loputtomiin eikä toinen saa suunvuoroa. En jaksa vastata hänen puheluihinsa enää. Jonkinlaiset välit haluan pitää, koska hänen tyttärensä on minulle todella tärkeä, kummilapseni.
Ystävästäni on tullut sietämätön energianimijä, eikä tällaiselle kestonärkästyjäraivostujalle voi oikein totuutta paukuttaa, koska hänestä on tullut myös kostonhimoinen jokaiselle poikkipuolisen sanan sanojalle. Vetää ihmisiä herkästi oikeuteen närkästyksissään.
Surettaa, kun haluaisin edelleen viihtyä hänen seurassaan sen harvan kerran kun näemme, mutta samalla myös ahdistaa koko ajatus.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Joskus hyökkäys on paras puolustus, ja ehkä ystäväsi on oppinut tuon. Olettaa että on pakko puolustautua jokaista vastaan.
Sen "totuuden paukuttaminen" voi olla ainoa konsti herättää näkemään ettet ole hänen vihollisensa, mutta mieti miten voit tehdä sen ilman että hän kokee joutuvansa puolustautumaan. Kerro miltä sinusta tuntuu kun joudut varomaan jokaista sanaasi, kysy miksi hän alkaa tulkitsemaan sanojasi joksikin muuksi kuin mitä olet sanonut. Varo kuitenkin ettet mene mukaan riitaan koska se olisi epäonnistuminen. Hiljainen hetki on parempi kuin huutaminen.
Luonnollisesti työpaikkakiusaamiset yms. ovat rankkoja kokemuksia, mutta on syytä huomioida etteivät suinkaan kaikki ihmiset ole pahoja. Tai hyviäkään sen puoleen, eli kaikkien töksäytyksiin tai sanomisiin ei vaan saa takertua.