Suhteet-palstan osioiden aloitukset tuntuvat nykyään koskevan kahta asiaa: joko sitä miten naisille ei kelpaa mikään tai sitten sitä, miten miehille ei kelpaa mikään. Ei huvita lukea miten vain supermallit naivat miljardöörejä ja kuinka kaikki ovat internetissä ammatiltaan supermalleja ja miljardöörejä, koska joku on taas finniensä puristelujen lomassa valaistunut luettuaan hieman markkina-arvoteoriaa.
Valehdelkaa mitä valehtelette, mutta kun menen ulkoilmaan vaikka mille tahansa suomalaiselle ostarille näen totuuden omin silmin. Kaikista lentävistä teorioista huolimatta ihmiset, siis huom. ihmiset, eivät visuaaliset tai psykofyysiset konstruktiot tai miksi tuotantoyksiköiksi nämä raajojaan laahaavat veronmaksusta innostuneet tsombit onkaan mielletty, käyvät tavallisesti tavallisessa kaupassa tavallisen näköisinä tavallisten puolisoidensa kanssa ostaen tavallisia ostoksiaan ja eläen tavallisia elämiään, jotka eivät ole mitenkään salattuja ja vaikka olisivatkin, eivät millään tasolla kiinnostaisi ketään.
Koska maailma koostuu taviksista, ihmettelen keille ja miksi tavallisesta elämästä on tullut vähäisempää kuin parisuhdemarkkinateorianäyttämöstä. Joudun itsekin muka stressaamaan siitä, olenko KTN, ATN vai YTN vai mikä N olen, n:n kerran. Osta vokaali, myy konsonantti. Sitten saan stressata sitä riitänkö miehelleni vielä 20 vuoden päästä. Näiden teorioidenhan mukaan hän vaihtaa minut pian 20-vuotiaaseen YTN:n, koska tämän kauneus on sukukypsyysteoreettisesti merkittävämpää kuin minun sieluni tai huumorintajuni, koska joku naisten ja miesten käyttäytymistä tutkinut tyyppi on joskus jossain sanonut niin. Tätä keskustelukumppanini yrittää tolkuttaa minulle, koska hän on katkeroitunut vastakkaiseen sukupuoleen ja kuvittelee helpottavansa omia traumojaan sillä, että hän aiheuttaa uusia sellaisia minulle, turhaan.
Minähän en aio tietenkään pitää miestäni, koska löydän jonkun rikkaamman. Mitä sitten, vaikka olisi ollut rikkaampia. Se ei ole mikään argumentti, koska teoria sanoo niin, että vain huippurikas toimitusjohtaja käy. Koska baareissa naiset eivät sano käsipäivää vaan hyi **ttu, sen on oltava niin, että kaikki naiset haluavat rikkaan toimitusjohtajan, koska se baarin kaunein nainen haluaa toimitusjohtajan. Koska tavalliselle miehelle kelpaa vain baarin kaunein nainen on vaatimus toki kohtuuton ja aiheuttaa mielipahaa.
Otin mieheni, koska rakastan häntä aidosti. Rakastan hänen kasvojaan, ihoaan, tuoksuaan, olemustaan, meisseliään, pankkitiliään, pierujaan ja muistoa hänen entisistä tyttöystävistään, koska he ovat opettaneet hänelle monta asiaa, joita minun ei tarvitse enää opettaa. Ja varmaan he ovat olleet täydellisenkauniinupeita, mutta nyt mieheni tyytyy minuun tavalliseen ämmään, joka ryyppää, räyhää ja läyhään ja on muutenkin monella tasolla käsittämättömän kuvottava. Meistä on kuitenkin ihanaa piereskellä yhdessä.
On mukavaa jakaa pierut niin ei tarvitse aina samoja pieruja haistella. Ja jos vaihtaisi pierijää joka päivä sairastuisi pian johonkin odöristiseen seksuaalirappeumaan, jolla voisi olla tuhoisia vaikutuksia sille tärkeimmälle parisuhteelle, jonka varjossa on tarkoitus tehdä hämäriä asioita, joiden ilmitulo muille voi parantaa omia markkina-arvoteorioita ja lisätä skillsejä ja respektiä kaikkien silmissä.
Tiedä sitten itkeäkö vai nauraa.
Valehdelkaa mitä valehtelette, mutta kun menen ulkoilmaan vaikka mille tahansa suomalaiselle ostarille näen totuuden omin silmin. Kaikista lentävistä teorioista huolimatta ihmiset, siis huom. ihmiset, eivät visuaaliset tai psykofyysiset konstruktiot tai miksi tuotantoyksiköiksi nämä raajojaan laahaavat veronmaksusta innostuneet tsombit onkaan mielletty, käyvät tavallisesti tavallisessa kaupassa tavallisen näköisinä tavallisten puolisoidensa kanssa ostaen tavallisia ostoksiaan ja eläen tavallisia elämiään, jotka eivät ole mitenkään salattuja ja vaikka olisivatkin, eivät millään tasolla kiinnostaisi ketään.
Koska maailma koostuu taviksista, ihmettelen keille ja miksi tavallisesta elämästä on tullut vähäisempää kuin parisuhdemarkkinateorianäyttämöstä. Joudun itsekin muka stressaamaan siitä, olenko KTN, ATN vai YTN vai mikä N olen, n:n kerran. Osta vokaali, myy konsonantti. Sitten saan stressata sitä riitänkö miehelleni vielä 20 vuoden päästä. Näiden teorioidenhan mukaan hän vaihtaa minut pian 20-vuotiaaseen YTN:n, koska tämän kauneus on sukukypsyysteoreettisesti merkittävämpää kuin minun sieluni tai huumorintajuni, koska joku naisten ja miesten käyttäytymistä tutkinut tyyppi on joskus jossain sanonut niin. Tätä keskustelukumppanini yrittää tolkuttaa minulle, koska hän on katkeroitunut vastakkaiseen sukupuoleen ja kuvittelee helpottavansa omia traumojaan sillä, että hän aiheuttaa uusia sellaisia minulle, turhaan.
Minähän en aio tietenkään pitää miestäni, koska löydän jonkun rikkaamman. Mitä sitten, vaikka olisi ollut rikkaampia. Se ei ole mikään argumentti, koska teoria sanoo niin, että vain huippurikas toimitusjohtaja käy. Koska baareissa naiset eivät sano käsipäivää vaan hyi **ttu, sen on oltava niin, että kaikki naiset haluavat rikkaan toimitusjohtajan, koska se baarin kaunein nainen haluaa toimitusjohtajan. Koska tavalliselle miehelle kelpaa vain baarin kaunein nainen on vaatimus toki kohtuuton ja aiheuttaa mielipahaa.
Otin mieheni, koska rakastan häntä aidosti. Rakastan hänen kasvojaan, ihoaan, tuoksuaan, olemustaan, meisseliään, pankkitiliään, pierujaan ja muistoa hänen entisistä tyttöystävistään, koska he ovat opettaneet hänelle monta asiaa, joita minun ei tarvitse enää opettaa. Ja varmaan he ovat olleet täydellisenkauniinupeita, mutta nyt mieheni tyytyy minuun tavalliseen ämmään, joka ryyppää, räyhää ja läyhään ja on muutenkin monella tasolla käsittämättömän kuvottava. Meistä on kuitenkin ihanaa piereskellä yhdessä.
On mukavaa jakaa pierut niin ei tarvitse aina samoja pieruja haistella. Ja jos vaihtaisi pierijää joka päivä sairastuisi pian johonkin odöristiseen seksuaalirappeumaan, jolla voisi olla tuhoisia vaikutuksia sille tärkeimmälle parisuhteelle, jonka varjossa on tarkoitus tehdä hämäriä asioita, joiden ilmitulo muille voi parantaa omia markkina-arvoteorioita ja lisätä skillsejä ja respektiä kaikkien silmissä.
Tiedä sitten itkeäkö vai nauraa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pierupainotteisuutta lukuun ottamatta erinomainen kirjoitus!
En lukenut, koska naisen kirjoittama.