Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Petin, parhaan ystäväni

    Petin parhaan ystäväni pahimmalla mahdollisella tavalla. Menin sänkyyn hänen poikakaverinsa kanssa, en kerran, vaan useamman kerran. Itse olin silloin sinkku. Asia tuli tietty ilmi. Edelleenkin ajattelen tätä asiaa päivittäin, kiroan itseäni, vihaan jopa itseäni. Tapahtumat muuttivat mua. On olemassa minä ennen näitä tapahtumia ja minä näiden tapahtumien jälkeen. Valokuvistakin näen eron itsestäni, noilta vuosilta ja nyt näiltä vuosilta, hymy ei ole sama.
    Aikaa näistä tapahtumista on jo yli viisi vuotta.
    Muutaman kerran olemme entisen ystäväni kanssa olleet tekemisissä, anteeksi olen saanut. En pysty vain itselleni anteeksi antamaan. Pystyn vaan kuvittelemaan miltä hänestä tuolloin tuntui.
    Onkohan mitään mahdollisuutta saada ystävääni koskaan enää takaisin? Toista hänenlaistaan ei ole. Eikä tule. Mikäänhän ei palaa enää ennalleen, sen tiedän.
    Ja kyllä, tiedän, että olen kaiken tämän paskan ansainnut. Sen ymmärrän. Silti. Älytön kaipaus. Miksi ihminen menee tekemään jotakin noin h*lvetin typerää...?
    1107
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 1

    Vanhimmat

    Niin olet paskan olosi ansainnut,. No, tiedät, että et tulevaisuudessa mokaile ystävyyssuhteissasi samalla tavalla. Joskus vain täytyy tehdä ne virheet ensin, jotta ymmärtää arvostaa ystävää enemmän kuin jotain panoa.....

    Jos jotain positiivista, niin hän on anteeksi antanut. Kaikki ei anteeksi antaisi.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    SwingLady kirjoitti:

    Petin parhaan ystäväni pahimmalla mahdollisella tavalla. Menin sänkyyn hänen poikakaverinsa kanssa, en kerran, vaan useamman kerran. Itse olin silloin sinkku. Asia tuli tietty ilmi. Edelleenkin ajattelen tätä asiaa päivittäin, kiroan itseäni, vihaan jopa itseäni. Tapahtumat muuttivat mua. On olemassa minä ennen näitä tapahtumia ja minä näiden tapahtumien jälkeen. Valokuvistakin näen eron itsestäni, noilta vuosilta ja nyt näiltä vuosilta, hymy ei ole sama.
    Aikaa näistä tapahtumista on jo yli viisi vuotta.
    Muutaman kerran olemme entisen ystäväni kanssa olleet tekemisissä, anteeksi olen saanut. En pysty vain itselleni anteeksi antamaan. Pystyn vaan kuvittelemaan miltä hänestä tuolloin tuntui.
    Onkohan mitään mahdollisuutta saada ystävääni koskaan enää takaisin? Toista hänenlaistaan ei ole. Eikä tule. Mikäänhän ei palaa enää ennalleen, sen tiedän.
    Ja kyllä, tiedän, että olen kaiken tämän paskan ansainnut. Sen ymmärrän. Silti. Älytön kaipaus. Miksi ihminen menee tekemään jotakin noin h*lvetin typerää...?

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu