Lapsi muutti parisuhteen

Isyys voi olla jo hallinnassa, mutta se miten tunnollinen perheenjäsen ja aviomies toimii on ihan hakusessa. Hän ei ymmärrä miten suurta vastuuta onnellisen perheen pyörittäminen vaatii ja miten suurta tuhoa sillä saa aikaan kun jättää sinut syrjään. Tuollainen käytös voi myös viestiä siitä että hän on hakusessa itsensä kanssa muutenkin ihmisenä ja mitä haluaa elämältään. Ei siis ole poissuljettua että hän saattaisi tarvita jopa ihan psykiatrin apua, että oppisi hiljentymään, löytämään itsestään motivaatiota ja laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen.

Kannattaa mietiä tosissaan perheneuvontaan tai parisuhdeneuvontaan menemistä, kun tämä on kumminkin teidän ensinmäinen lapsenne, mikä toki vaikuttaa tosi paljon siihen miten käyttäydytte toisianne kohtaan ja koko suhteeseen, kun jaksamista riittää vain sellaisiin asioihin mistä tuntee vastuuta, eli siihen lapseen, työhön ja sitten vain laiskotteleekin omissa oloissaan. Tarvitsette uusia sääntöjä ja rutiineja, missä toimitte perheenä ja pariskuntana.

Rupeat lähtemään pariksi tunniksi harrastuksiin useana iltana viikossa. Eiköhän mies pakostakin huomaa lapsenkin ja saat itse muuta mietittävää kuin mies sitä ja mies tätä. Voit myös ihan avoimesti kertoa tuntevasi niin suurta pettymystä, että tämä voi johtaa eroon piakkoin, jos mitään ei muutu.
Kun muutat omaa ajatteluasi ja käytöstäsi, miehenkin on pakko muuttua jotenkin, johonkin suuntaan.
Toki pitää pitää mielessä, että siellä tabletin takana voi olla toinen/toisia mielenkiinnonkohteita kuin sinä. Hanki varalta tukiverkkoa= sukulaisia ja muuta lähipiiriä joilta voit tarvittaessa saada lapsenhoitoapua.

Isällä on tärkeysjärjestys kohdallaan. Lapsi on tietysti numero uno. Sinun onnettomuutesi kuuluu tavallaan asiaan. Lapset tunnetusti romuttavat kuhertelun.

Hae apua, jos et tahdo kestää. Mutta sinulla on ollut varmaan liian ruusuiset kuvat perje-elämästä.

Niinhän se pitää ollakkin, että lapsi on se tärkeä perheessä. Mutta- pohja perheen hyvinvoinnille on aikuisten välisessä suhteessa, sittenkin.
Mietipä seuraavia vaihtoehtoja.
- Kysyt omaa lupaa harrastuksillesi, toteutat niitäkin että saat muuta ajateltavaa kuin koti, mies, lapsi. en tarkoita kapakoita, tms. villiä elämää- vaan ihmisten pariin vaikka kansalaisopistoon- juttuja.
-Keskustelkaa asioista. siitäkin, ettet ole naisena huonontunut...
-Harrastakaa jotain kivoja juttuja yhdessä, sovitusti. Tietysti muksukin mukaan.

Joskus kummastuttaa, mikä nykyään on niin vaikeaa vanhemmuudessa. Sehän on normaalia, ja normaali elämä on osa sitä... sekin, että isi ja äiti halaa. Tai istuvat sohvalla yhdessä vaikka muksu siinä kolmantena- Myös seksi kuuluu vanhemmillekkin, ei se ole mikään lapsettomien juttu. Itsellä aikuiset lapset, ja meillä aikoinaan oltiin lähellä... samoin kun kasvoivat vähän, makuuhuoneen ovi oli joskus... lukossa, jonkin aikaa ns. milloin tahansa, kun oli sen aika.

Voi olla että miehesi keskittää energiansa lapseen. Työhön, jne. eikä edes ole huomannut että parisuhde kärsii.

Entäs jos keskittyisit siihen mikä on hyvin ja lopettaisit tuon itsesäälissä kieriskelyn?

Minulla samantapaisia kokemuksia ja olen tullut siiheen tulokseen että en enää ole mieheni silmissä haluttava nainen vaan äiti.
Miestä ei perhe elämä kiinnosta ei edes lapsi. Tuolla se juoksee kylillä.

Plussat miehellesi siitä että huomioi lasta kuitenkin. Se on lapselle tärkeää että molemmat vanhemmat näyttävät että välittävät ja antavat aikaansa hänelle.

Harmi sinun kannaltasi että näyttää siltä ettei mies enää näe sinua naisena, voisin kuvitella näin omasta kokemuksestani. Jos noin jatkuu, kehottaisin miettimään vaihtoehtoja. Pelkästään lapsen takia ei kannata jatkaa onnetonta liittoa...

Tuo nyt on ihan normaalia. Useimmiten se on äiti joka ei huomaa muuta kuin lapsen. Totta kai lapsi onkin etusijalla teidän elämässä, mutta ottakaa omaa aikaa myös parisuhteelle.

Ehkä isovanhemmat, sedät, tädit ja enot voisi hoitaa lasta sen aikaa että saatte muutaman tunnin aikaa toisillenne.

Toivottavasti ette ole niitä vanhempia, jotka haluaa sulkea isovanhemmat ja muun perheen pois teidän perheestä. Sillä sillon olisitte omillanne.

Kerro miehellesi että sulla on ikävä hänen läheisyyttään ja hellyyttään., kyllä hän sen ymmärtää.

Kuulostaa niin kovin tutulta. Toisen lapsen odotusaika ja nyt tämä vauva-aika on vienyt minusta ilmeisesti kaiken viehättävyyden. Pleikka, tabi ja telkku vaan kiinnostaa, mutta lapset kyllä huomioi.

Oon sanonutkin etten aio ikuisuuksiin olla se kotiorja joka hoitaa huushollin, talousasiat, pääasiassa lapset ja vielä muistaa olla jalat levällään sillon kun sattuu herraa huvittamaan. Saan huomiota muilta miehiltä ja se tuntuu hyvältä, kivahan se ois et sitä tulis kotonakin..

Noh, sit kun otan ja lähden niin turha on perään vollottaa -asiasta on puhuttu jo sata kertaa. Lupaa muuttua vaan kun ei mitään tapahdu.

Saanko kysyä, että montakos kiloa jäi raskaudesta? Jos et pidä itsestäsi huolta ja makaat vain kotona lapsen kanssa niin ei ihmekään jos miestä ei enää kiinnosta.

Ala itse harrastamaan ja pitämään ulkonäöstäsi huolta. Ja mies mukaan lenkille! Yritä itse tehdä avioliittosi eteen jotain. Oletko esim. kertaakaan lapsen nukkumaan mentyä järjestänyt jotain romanttista, esim. kermavaahtoleikkejä, uusia alusasuja, herkkuillallinen? Jos itse yrität ensin niin voit myös mieheltäsi pyytää vastapalveluksia. Jos häntä ei kiinnosta, niin sitten voit harkita avioliittoneuvontaa tms.

Meillä on 1,5-vuotias poika. Olemme molemmat työelämässä ja hoidamme lapsemme puoliksi. Raivaamme myös yhteistä aikaa kalenteriin ja laitamme lapsen hoitoon. Ensi viikolla esim. lähdemme kaksin viikonloppumatkalle keski-eurooppaan. Ja uusia alusasuja on pyydetty hankittavaksi mukaan ;)

Tsemppiä teille!