Serkkupoika, 39v, on saanut kokea nykynaisten ongelmakohdat valitettavan moneen kertaan. Kun olen itsekin havainnut samansuuntaisia asioita, oli pakko lähteä ihmettelemään mistä tuo johtuu.
Serkkupojan eka seurustelu alkoi 16-vuotiaana ja kesti kolme vuotta. Se oli kuulemma hyvää harjoittelua. Sitten 20-v:nä hän löysi uuden tytön, jonka kanssa olivat oikein vakavasti. Menivät kihloihinkin. Vaan sitten kun puhuttiin häistä, tyttö lähti vetämään. No, 28-v:nä serkkupojan elämään tuli nainen joka sitten "viimeistään" piti olla se oikea. He seurustelivat ensin 7 vuotta, sitten menivät vähitellen kihloihin, ja vuonna 2000 naimisiin. Jo seurusteluaikana oli kuulemma puhuttu ja sovittu, että kun mennään naimisiin, tehdään lapsia. Vielä ennen häitä molemmat oli kuulemma sitä mieltä, että hääyönä heitetään ehkäisyt pois. Mutta kun se hääyö tuli, morsiamelle ei asia enää sopinutkaan. Hän oli yhtäkkiä lakannut haluamasta lapsia. He elivät vielä vuoden verran onnettomassa avioliitossa, kunnes päätyivät eroon. Eroakaan ei olisi muuten tullut, mutta nainen löysi uuden miehen, joka ei halunnut lasta. Oma, hyvä ja sitoutumiskykyinen aviomies ei enää kiinnostanut eikä kelvannut.
Onko niin, että naisilla on jotain lasten tekemistä vastaan?
Vai onko niin, että nykynaiset ovat sitoutumispelkoisia?
Serkkupojan eka seurustelu alkoi 16-vuotiaana ja kesti kolme vuotta. Se oli kuulemma hyvää harjoittelua. Sitten 20-v:nä hän löysi uuden tytön, jonka kanssa olivat oikein vakavasti. Menivät kihloihinkin. Vaan sitten kun puhuttiin häistä, tyttö lähti vetämään. No, 28-v:nä serkkupojan elämään tuli nainen joka sitten "viimeistään" piti olla se oikea. He seurustelivat ensin 7 vuotta, sitten menivät vähitellen kihloihin, ja vuonna 2000 naimisiin. Jo seurusteluaikana oli kuulemma puhuttu ja sovittu, että kun mennään naimisiin, tehdään lapsia. Vielä ennen häitä molemmat oli kuulemma sitä mieltä, että hääyönä heitetään ehkäisyt pois. Mutta kun se hääyö tuli, morsiamelle ei asia enää sopinutkaan. Hän oli yhtäkkiä lakannut haluamasta lapsia. He elivät vielä vuoden verran onnettomassa avioliitossa, kunnes päätyivät eroon. Eroakaan ei olisi muuten tullut, mutta nainen löysi uuden miehen, joka ei halunnut lasta. Oma, hyvä ja sitoutumiskykyinen aviomies ei enää kiinnostanut eikä kelvannut.
Onko niin, että naisilla on jotain lasten tekemistä vastaan?
Vai onko niin, että nykynaiset ovat sitoutumispelkoisia?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ei taaskaan voi yleistää. Kun löydän miehen, jonka kanssa menen naimisiin, haluan varmasti lapsia. Lasten määrän saa päättää mies.
Eli ei se ihan yleistä ole.
Itse olen aina halunnut lapsia. Haluan edelleenkin. Mutta ei sitä tässä maailmassa uskalla enää lapsia tehdä kun ihmisiin ei voi luottaa.
Ex-aviomies jätti minut heti kun tulin raskaaksi vaikka yhdessä sovimme että nyt hankitaan niitä lapsia. No sitten kun tulin raskaaksi hän ei enää halunnutkaan lapsia. Mies sitten lähti toisen naisen luo.
Aika jännä juttu. Ehkä kaikki ei vain halua lapsia. Tai sitten tuossa on käynyt niin, että hgäiden kynnyksellä nainen inkin ruvennut katumaan ja miettimään, onko tämä sittenkää se oikea.
Tietysti jotkut voivat olla vain niin mukavuuden haluisia.
Itse olen ehkä pitänyt liiankin kiirettä, kun olen 27 v, 3 lapsen yh. Mutta onnellinen lapsista. Ne ainakin on ja kukaan ei voi ottaa niitä pois. Ei tarvitse vanhempana katua, jos olisi lapset jäänyt tekemättä.
No kyllä sitä naimisissa voi olla vaikkei lapsia olekaan ja avioliitto voi olla onnellinen vaikka lapsia ei ole tulossa.Itsestä se paljon riippuu onko avioliitto onnellinen ja suhteen eteen pitää tehdä töitä.
Seurusteluaikana pitäisi sopia tehdäänkö lapsia ja keskustella tällaisista asioista ennen kuin mennään naimisiin niin ei tule sitten kummallekaan pettymyksiä.
"Seurusteluaikana pitäisi sopia tehdäänkö lapsia ja keskustella tällaisista asioista ennen kuin mennään naimisiin niin ei tule sitten kummallekaan pettymyksiä."
> Lähtökohta taitaa kuitenkin olla se, että jokainen haluaa lapsen/lapsia rakastamansa ihmisen kanssa. Jokaisen pitäisi voida jo pelkästään olettaa, että oma kumppani varmasti haluaa lapsia. Ei tunnu kovinkaan uskottavalta, jos toinen sanoo rakastavansa sinua, muttei halua lapsia sinun kanssasi - yhtä hyvinhän hän voisi sanoa, että rakastaa sinua, muttei koskaan voisi rakastaa sinun lapsiasi!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=708&posting=22000000005239134
Niin tiedät jotakin syistä, miksi nainen ei halua lapsia. Syitä löytyy varmasti tuhansia.
toisaaltaan kun miettii itse en sen takia halua lapsia koska minussa ei ole ns (äiti ainesta) eli en varmaan osaisi suhtautua lapseen kuin omaani..
ja olen sitä mieltä että maailmassa on jo sinällään liikaa esim nälkään kuolevia lapsia tai tulevaisuus on kovin epä-varma muutenkin. että itse varmaan adoptoisin mieluummin lapsen joka tarvitsee kotia kun itse tekisin niitä.
Naiset ovat nykyaikana tajunneet sen, että ei ole pakko tehdä lapsia jos ei halua.Mutta edelleen vanhat muotit kummittelevat.Eli nainen saattaa luulla haluavansa lapsia vaikka oikeasti ei itse halua.Hyvä vain jos tiedostaa ajoissa mitä elämältään haluaa.
Ja sitten on sekin juttu,että miehet pystyvät luistamaan vastuustaan niin helposti.Vaikka olisi mitä lupailtu etukäteen niin ei se mitään takaa.Nainen kuitenkin joutuu kantamaan lasta 9 kk,synnyttämään sen ja vauvan hoito on muutenkin suurilta osin naisen vastuulla.
pettämisineen ja huoltajuuskiistoineen ja patologisine tapauksineen on ihmeellisempää se, että joku viitsii vielä tehdä lapsia. Luottamus täytyy olla aikamoinen. Suhteeseenhan voi alkaa, mutta mikään ei takaa, että jossain vaiheessa sukset ei mene pahasti ristiin ja poikkiteloin. Jos meneekin, suhteesta pääsee pois, kun ei ole lapsia. Mutta kuka ottaa sen riskin, että on loppuelämänsä naimisissa jonkun paskan kanssa, joka häiriköi omaa elämää, vaikka ero olisi ollut voimassa kuinka kauan. Tai vielä pahempaa: vie (sosiaaliämmien tuella) sinulta lapset, jotka ovat koko elämäsi.
Entäs jos menet naimisiin maailman ihanimman miehen kanssa, joka rakastaa sinua täydestä sydämestään, ei petä luottamustasi ja on kaikin puolin mahtava - kunnes yhtenä päivänä hän ei vain tulekaan töistä kotiin ja viikon päästä on hautajaiset! Ihan turhaa on nykymaailmassa harrastaa noin paljon perusteellista mietintää, jos kykenee miettimään asioita vain yhdeltä kantilta.
Niin just..yhdeltä kantilta..vailla loogista asioiden suhteellisuudentajua.
Tottakai suksien ristiin menoa,ja pettämistä voi verrata siihen että toinen kuolee..heh.
Mistä ihmeestä teitä sikiää?
Tällaset palstat voi olla joskus todella raskasta luettavaa..mieti nyt hieman mitä kirjoitit.
Jos on tyhmä niin ei sitä kannata julkisesti julistaa.
Kommentoimasi tekstin kirjoittaja ei tarkoittanut menettämistä ylipäätään,vaan nykymaailman ilmiöistä johtuvaa kieroutumaa koskien parisuhdetta.
Mistähän se "kieroutuma" mahtaisi johtua? Ei kukaan voi elää pelkän tilastotiedon tai juorujen valossa, olettaen, että sitoutuminen on turhaa, kun kehenkään ei voi luottaa kuitenkaan. Jokainen meistä tekee valintansa itse - pitää osata kuunnella omaa sydäntään. Pettämiseen on aina syy eikä kukaan voi syyttää siitä vain toista, ja suksien ristiinmenoonkin on syy, "pitää kulkea silmät auki rinteessä ja antaa tilaa toisillekin laskijoille". Meitä ihmisiä sattuu olemaan aika paljon ja tilastojen valossa voi näyttää siltä, ettei kehenkään voi luottaa, mutta ei se tarkoita, että sinun suhteesi ei voisi onnistua. Ei tilastot kerro sitä, että kuinka monen elämä on onnellista, ja sen onnenkin rakentamiseen meillä kaikilla on omat palikkamme käytössä. Unohtakaa jo "ne muut".
minulla 3 lasta ja yhtä aion vielä yrittää.
Ystävättärelläni 3 ja toisella 4.
Kaikilla meillä ammatti ja työpaikat, ei olla
ees kotiäitejä.
Mistä sinä niitä naisia etsit, eikö me normaalit
naiset kelvata.
Onko naisihanteessa parantamisen varaa,
terve rehevä (ei siis valtava vaan muodokas)
nainen ei meinaa kelvata suomipojalle.
Etsitään aina missinmitoissa olevaa,vartalonsa
rupsahdusta pelkäävää trimmimimmiä,joka ei
lapsia halua "kun ulkonäkö kärsii".
Tosin ei minulla kyllä ole ollut ottajien
puutetta rehevistä muodoista huolimatta,mutta
olen kyllä törmännyt liian usein miehiin,jotka
ovat suoraan sanoneet,ettei ulkonäkö kelpaa.
Suomalaiset miehet ovat kyllä mielestäni kuitenkin maailman parhaita,vaikka muutama
nirppanokka sekaan mahtuukin!
Menee vähän aiheen sivusta, mutta mikä saakutin vakio(selitys) tuntuu olevan, että lasten (viimeistään toisen jälkeen) NORMAALI, TAVALLINEN nainen (=äiti)alkaa lihomaan? En vain mitenkään ymmärtänyt tätä kysymystä "miksei muodokas, tavallinen nainen kelpaa?" Miksei nainen, olipa lihava tai laiha, äiti tai ei, kelpaa sellaisenaan, jos on kelvatakseen?? Miksi tavallisen naisen, kirjoittajan mukaan, pitää olla pyöreä?
Eikä lapset ole mikään syy lihoa. Pelkkä tekosyy. Olen itse varmaan juuri sellainen, jota sitten "tavalliset" naiset (tässä tapuksessa tavalliset äidit) kadehtivat, kun vielä neljännen jälkeen olen sutjakassa ja hyvässä kunnossa. Olen erinomaisen TAVALLINEN nainen ja äiti!
Ja jos miehen naisihanne on hoikka, etsiköön puolestani ihan rauhassa hoikkaa naista. Jokaisella meillä on jonkinlainen mielikuva ihannemiehestämme/naisestamme. Jos siitä vaan pitää LIIAN tiukasti kiinni, voi jäädä ilman. Mutta tämän jokainen varmaan ymmärtää ja pystyy tekemään kompromisseja ja ottamaan ihmisen ihmisenä, vaikkei tämä omaa ihannetta ihan vastaisikaan.
Mitä haluttomuuteen hankkia lapsia tulee, näen sen suorana seurauksena ajan hengestä, jossa ei uskalleta ottaa riittävästi vastuuta, syystä tai toisesta sekä pelosta sitoutua lapseen ja/tai puolisoon. On aika murheellista katsottavaa, tämä elämänmeno, jossa ei uskalleta tai haluta ottaa vastuuta yhtään mistään. Hitsi, sehän voisi tuottaa epäonnistumista,huonoa omaatuntoa ja osoittaa, etten olekaan täydellinen. Ainakin subjektiivisesti koettuna. On elämän kokoinen tragedia, jos tällainen henkilö menee yksiin sitoutumiskykyisen ha -haluisen kanssa ja liian pitkän ajan kuluttua selviää, ettei toinen kykene tai edes halua sitoutua. Siinä kyllä toinen kokee tulleensa hyväksikäytetyksi. Että olikin pelkkä lelu.
Vastaus kysymykseesi on erittäin yksinkertainen, nainen ei rakasta serkkupoikaasi tarpeeksi, jotta hän uskaltaisi ottaa 20 vuotta kestävän projektin vastaan. Nainen on mennyt naimisiin serkkusi kanssa jonkun myyn syyn ( raha, taloudellinen asema, status yms.) kuin ihan hänen itsensä vuoksi, joten ei hän silloin tietenkään ala riskeeraamaan ja laittamaan lapsia. Nämä muut seikat kun saattavat olla hyvinkin suhdanneherkkiä tässä maailmassa.
Tietenkin osa naisista on niin mukavuudenhaluisia, että he eivät halua lapsia kiusakseen nuorella iällä. Kuitenkin monet tällaiset lapsivihaajatkin myöhemmällä iällä saattavat halutakin lapsen, mutta silloin lapsenteko saatta muodostua ongelmalliseksi ihan biologisista syistä.
Tällaiset uranaiset ovat jo nuoresta pitäen käyttäneet ehkäisypillereitä, joten heidän luonnollinen hormonitoimintansa sattaa olla täysn sekaisin. Serkkusi vaimokin on jo siinä iässä, että pitkällinen hormonihoito on jo saattanyt tehdä tehtävänsä, ja hän saattaa siten olla hedelmätön. Silloin on helppoa turvautua siihen väittämään, että ei haluakaan lasta. Totuutta ei tietenkään ulkopuolinen tiedä.
No missäs ne lapsia haluavat miehet sitten piileskelee?Mä olen seurustellut kuus vuotta ja pikkuhiljaa alkaa biologinen kello tikittää mutta ikävä kyllä mies ei lapsia halua,ei ainakaan vielä.Yleisin kompastus kivi on raha ja millon mikäkin.Että näin meillä.
Istupa miehesi kanssa sohvalle ja kysy asiaa häneltä. Kysy, mitkä kaikki asiat HÄNEN mielestään pitää olla kunnossa, ennenkuin hän suostuu lapsentekoon. Jos ei vastaus miellytä, "SOTIKAA JA TAPELKAA" asiasta niin, että pääsette jonkinlaiseen kompromissiin! Ei sinun tarvitse tyytyä vain odottamaan, että herra ilmoittaa sitten, kun hänelle sopii. Silloin voi olla jo liian myöhäistä. Haluattehan itse varmasti elää loppuelämänne yhdessä? Jos on vähänkään epäilyksiä, ei lasten aika ole vielä! "Suostuuko" mies avioliittoon, onko senkin aika joskus hamassa tulevaisuudessa, jos ja ehkä? Harja käteen ja niitä kiviä raivaamaan!!!
(Minä tein omat lapseni nuorena pohjaten puhtaaseen järkeen, biologinen kello ei ole tikittänyt koskaan, joten onneksi en jäänyt sitä odottamaan - "tartuimme hetkeen" ja olemme siitä kiitollisia itsellemme! Mies on tyytyväinen, kun ei enää tarvitse miettiä niin vaikeita asioita! Raha-asioita miettiessä kannattaa muistaa, että lapsi perheessä voi myös muuttaa menoja muutenkin, kuin vain lisätä niitä - jotkut entisistä menoista saattaa jäädä pois kokonaan, ainakin joksikin aikaa. Kaikkia tarvikkeitakaan ei tarvitse ostaa uutena, vaan voi lainata, ostaa kirpputorilta tai opetella uusia niksejä ja siten välttyä turhilta ostoilta. HALU on tärkein, muu kyllä selviää sen voimalla!)
MUTTA on se kyllä niin, ettei lapsiperheitä juuri tueta, joten jos kykenee varallisuuttaan kartuttamaan ennen lastenhankintaa, niin ei se ainakaan pahasta ole...
Jaa-a. Tapausta (eli henkilöä) tietysti sen enempää tuntematta on hankala vastata miksi naiset ovat hänen elämästään kaikkonneet. Mutta yleisellä tasolla sanoisin kyllä, että kyllä niitä lapsia haluavia edelleen löytyy. Paljonkin.
Itse kuulun siihen joukkoon, joka ei koskaan ole "sairastunut" vauvakuumeeseen. Silti minulla on yksi tytär ja toista toivon nyt kovasti. Vietin railakasta onnellista elämään ennen raskauttani, ylellistäkin joten voisi kysyä miksi luovuin siitä? Omalla kohdallani sen takia, että vain huomasin olevani raskaana. Ajatukset ja tunteet muuttuivat välittömästi. Taisin kasvaa aikuiseksi. Tajusin entisen elämäni mielettömyyden ja tyhjyyden kun pieni kantapää potki massuani vasten. Nyttemmin en olisi asioiden halunnut tapahtua mitenkään toisin. Näin on hyvä. Enemmän kuin hyvä!
Ehkäpä ko. henkilö vielä löytää sen äitiehdokkaan. Ehkä me nykyajan naiset olemme niin kovin kyllästettyjä ajatuksella, että meidän on pärjättävä siinä missä miestenkin. Ja että me voimme tehdä muutakin kuin oleilla hellan ja "nyrkin" välissä. Nautimme siitä, että voimme valita omat polkumme ja olla oman itsemme herroja. Olemme vain niin kovin vähän aikaa tätä saaneet tehdä, että emme vielä oikein hallitse kaikkea. Toisilla herrottelu ampuu yli. Mutta uskon, että hekin heräävät viimeistään kolmevitosina miettimään oliko lapseton polku sittenkään järkevä. Minut onneksi herätettiin jo aikaisemmin. Ehdin vielä tehdä toisen ja ehdäpä kolmannenkin.
Toivottaisin onnea äitiehdokkaan löytämiseksi, mutta henkilö ei taida lukea palstaa. Kerro sinä puolestani.