Taas kerran yritän analysoida tätä kautta tuota nettideittailun ihmeellistä maailmaa jossa ei ainakaan allekirjoittaneella mene muu kuin itsetunto nollille.
Näitä asioita on väännetty ja käännetty tälläkin sivustolla moninkerroin mutta kertokaa nyt millainen miehen oikeasti kuuluu olla siis sellainen joka kelpaa parisuhteeseen?
Kuvittelin itse alle parikymppisenä että nainen ja perhe on ihan normi juttu niinkun kaikilla ympärillä olevilla. Toiset puhui silloin jo että "vielä ei ole lasten aika" jne eli asia oli jo selvä ennenkuin mitään naistakaan oli olemassa. Niin itsekin kuvittelin. Kun tästä aikuistun niin perustan perheen.
Nojoo. Olen jo päälle kolmenkympin ja perhettä ei ole.
Sukulaiset lopetti jo kymmenisen vuotta sitten sen ainaisen "koskas sen perheen meinaat perustaa" Ilmeisesti näki et tuo ei saa mitään aikaiseksi.
Sitten oli näitä: "miten noin komealla miehellä ei ole naista" tai "oletko kranttu naisten suhteen"
No kun en tiedä ja en ole edes kranttu.
Eräs nainen heitti kerran että "vau jos olisin parikymmentä vuotta nuorempi ottaisin sinut heti" Kerroin että en ole ikärasisti joten lähetäänkö treffeille. No keskustelu vaihtuikin nopeaan tämän jälkeen ja ihan muihin asioihin tyyliin "näyttää että tullee nätti päivä"
No kyse ei ole siitä ettenkö saisi naista. Kyllä saan ja seksiä elämässäni on ihan riittämiin sillä baarista tuo ei ole homma eikä mikään mutta kun haluan parisuhteen mutta en saa kuin maks kolmen kk.n säätöjä. Nettitreffeillä sama juttu. Naiset vuolaasti kehuvat profiiliani ja kyllä lähestyvät mutta seksisuhdetta kummemmaksi en kelpaa.
Puitteetkin pitäisi olla kunnossa kun aina moititaan että miehet eivät ole taloudellisesti vakaalla pohjalla eikä näin naiset heitä halua mutta tuokaan ei kohdallani pidä paikkaansa. Työttömänä en ole ollut opiskeluideni jälkeen ollenkaan eli viiteentoista vuoteen, talous on erinomaisessa kunnossa ja on kertynyt niin omaisuutta kuin säästöjäkin, on mielekkäitä harrastuksia joissa viettää vapaa aikaa ja löytyy kavereita.
Moni on sanonut että edellämainitut asiat omaava mies olisi unelma. Jaa a. Mä en tunnu olevan. Pidän itseni siistinä ja hygieniakin on erinomaisella tasolla sekä kunto parempi kuin hyvä ja paino normaali lukemissa. Haluan huomioida naista suhteessa ja elää perus elämää toista haukkumatta ja syrjimättä mitenkään.
Mutta mikään ei kelpaa. "Ei oo kemiaa" tulee viimeistään aina kolmen kk.n jälkeen.
Nytkin olisi viikonloppuna s24.n treffi palstan kautta deitit mutta jo nyt kuten aina tiedän lopputuloksen. Jos kelpaan niin homma on pelkkää peiton heiluttelua joku viikko tai kuukausi mut sitten en enään kelpaakkaan eli olen aina se vara kakkonen siihen saakka kun parempi löytyy.
Miten mä olisin naiselle se ykkönen? Millainen mun pitää olla? Mitä mun pitää muuttaa itsessäni? Perhe haaveet nyt annan olla kun en sitä lasta ole kymmeneen vuoteen haaveistani huolimatta saanut mutta sais edes pysyvän suhteen. Miten?
Näitä asioita on väännetty ja käännetty tälläkin sivustolla moninkerroin mutta kertokaa nyt millainen miehen oikeasti kuuluu olla siis sellainen joka kelpaa parisuhteeseen?
Kuvittelin itse alle parikymppisenä että nainen ja perhe on ihan normi juttu niinkun kaikilla ympärillä olevilla. Toiset puhui silloin jo että "vielä ei ole lasten aika" jne eli asia oli jo selvä ennenkuin mitään naistakaan oli olemassa. Niin itsekin kuvittelin. Kun tästä aikuistun niin perustan perheen.
Nojoo. Olen jo päälle kolmenkympin ja perhettä ei ole.
Sukulaiset lopetti jo kymmenisen vuotta sitten sen ainaisen "koskas sen perheen meinaat perustaa" Ilmeisesti näki et tuo ei saa mitään aikaiseksi.
Sitten oli näitä: "miten noin komealla miehellä ei ole naista" tai "oletko kranttu naisten suhteen"
No kun en tiedä ja en ole edes kranttu.
Eräs nainen heitti kerran että "vau jos olisin parikymmentä vuotta nuorempi ottaisin sinut heti" Kerroin että en ole ikärasisti joten lähetäänkö treffeille. No keskustelu vaihtuikin nopeaan tämän jälkeen ja ihan muihin asioihin tyyliin "näyttää että tullee nätti päivä"
No kyse ei ole siitä ettenkö saisi naista. Kyllä saan ja seksiä elämässäni on ihan riittämiin sillä baarista tuo ei ole homma eikä mikään mutta kun haluan parisuhteen mutta en saa kuin maks kolmen kk.n säätöjä. Nettitreffeillä sama juttu. Naiset vuolaasti kehuvat profiiliani ja kyllä lähestyvät mutta seksisuhdetta kummemmaksi en kelpaa.
Puitteetkin pitäisi olla kunnossa kun aina moititaan että miehet eivät ole taloudellisesti vakaalla pohjalla eikä näin naiset heitä halua mutta tuokaan ei kohdallani pidä paikkaansa. Työttömänä en ole ollut opiskeluideni jälkeen ollenkaan eli viiteentoista vuoteen, talous on erinomaisessa kunnossa ja on kertynyt niin omaisuutta kuin säästöjäkin, on mielekkäitä harrastuksia joissa viettää vapaa aikaa ja löytyy kavereita.
Moni on sanonut että edellämainitut asiat omaava mies olisi unelma. Jaa a. Mä en tunnu olevan. Pidän itseni siistinä ja hygieniakin on erinomaisella tasolla sekä kunto parempi kuin hyvä ja paino normaali lukemissa. Haluan huomioida naista suhteessa ja elää perus elämää toista haukkumatta ja syrjimättä mitenkään.
Mutta mikään ei kelpaa. "Ei oo kemiaa" tulee viimeistään aina kolmen kk.n jälkeen.
Nytkin olisi viikonloppuna s24.n treffi palstan kautta deitit mutta jo nyt kuten aina tiedän lopputuloksen. Jos kelpaan niin homma on pelkkää peiton heiluttelua joku viikko tai kuukausi mut sitten en enään kelpaakkaan eli olen aina se vara kakkonen siihen saakka kun parempi löytyy.
Miten mä olisin naiselle se ykkönen? Millainen mun pitää olla? Mitä mun pitää muuttaa itsessäni? Perhe haaveet nyt annan olla kun en sitä lasta ole kymmeneen vuoteen haaveistani huolimatta saanut mutta sais edes pysyvän suhteen. Miten?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Mahdotonta tietää, mistä sinun kohdallasi on johtunut, etteivät suhteet ole kestäneet paria kuukautta kauempaa. Itselläni mielenkiinto on tuollaisissa tapauksissa (=ensin kiinnostuu mutta muutaman viikon kuluttua mielenkiinto lopahtaa) useimmiten johtunut siitä, että mies on ollut liian "innokas". Siis en tarkoita, että pitäisi pelata pelejä ja teeskennellä tavoittelematonta, vaan että toinen on alkanut ripustautua ja halunnut olla koko ajan yhdessä ja... No, rumasti sanoen, joskus on tuntunut siltä kuin miehen sijaan kyseessä olisi ollut spanielinpentu, joka anelee koko ajan huomiota ja hellyyttä. Sellaista ihmistä on vaikea "katsoa ylöspäin", so. ihailla ja arvostaa. Minusta on tärkeää antaa toiselle tilaa myös kaivata ja ikävöidä, eikä olla koko ajan "iholla" ja itsestäänselvyys. Ainakin itse odotan mieheltä sitä, että vaikka aletaan tapailla niin hänellä on edelleen myös oma elämänsä, omat menonsa ja ystävänsä ja tekemisensä. Jos mies on vaikkapa intohimoinen jonkin asian harrastaja, niin kyllä minä toivon hänen pitävän kiinni intohimostaan eikä luopuvan siitä siksi, että nyt on löytynyt joku jonka kanssa olla.
Ei tuo varmaan ainoa syy ole, miksi mielenkiinto on loppunut, mutta se joka tulee päällimmäisenä mieleen. Kyse voi tietysti olla myös ihan siitäkin, että ihan oikeasti tutustumisen myötä vain tulee se tunne, että ei sovi tarpeeksi hyvin yhteen. Sehän sen tapailun tarkoitus on, osoittaa sovitaanko yhteen.
En siis usko, että vika on sinussa vaan joko teet jotain, mikä alkaa ahdistaa naista tai olet törmännyt naisiin, joiden kanssa ei ole riittävästi yhteistä. Suhteessa on joka tapauksessa kaksi osapuolta, eli yhtälailla niiden naistenkin on syytä katsoa peiliin ja miettiä, miksi homma lopahti.
Kiitos helka rakentavasta palautteesta vaikka olenkin ollut joskus sinun kanssasi asioista eri mieltä hanakastikin mutta kun et lähtenyt perinteiselle palstalta tutulle syyllistämis linjalle.
Olen miettinyt tuota ripustautumis kysymystä kohdallani ja oikeastaan hajottaa mieltä pahasti kyseinen juttu sillä olen tietenkin rakkauden huumassa halunnut alkuun ja muutenkin kun välitän ihmisestä hänelle osoittaa kiintymykseni ja ehkä ollut mielinkielinkin. Ja en tiedä onko juuri tuo sitten ajanut minut pois.
Kerran jopa tietoisesti kokeilin anteeksi vaan sille naiselle mutta suhteen alussa että onko tosiaan niin että naiset ei sitä huomiota kaipaakkaan. Tein tarkoituksella itsestäni etäisen vaikkakin naisen läsnäollessa osoitin kiinnostusta ja meillä oli hauskaa yhdessä mutta esim tekstareita lähettelin tai soitin harvoin omasta toimesta ja viikonloppu menoja suunnittelin oma aloitteisesti niin että nainen sai ehdottaa mulle yhteistä aikaa ja jos näin ei ollut niin menin menojani harrastusteni parissa.
Siinä kävikin niin kuin pelkäsin. Sain vihaisen puhelun että "kun et osoita mitään kiinnostusta minua kohtaan ja halua yhteistä aikaa saa tämä olla tässä"
Kun alkuun luulin että minä olen juuri se joka ripustautuu ja ahdistaa naisen ajamaan minut pois. Nyt halusin että se nainen kaipaa ja metsästää minua ajoinkin itseni ulos koko kuviosta. Joten suoraansanottuna en tiedä miten minun kuuluisi käyttäytyä. Olen hyvin onnellinen ja ylpeä kun olen parisuhteessa mutta ilmeisesti sen onnellisuuden näyttäminenkin tekee sitten minut ripustautuneeksi eli ajan itseni pois ja jos en näytä kiinnostusta on siltikin suhde tuomittu. En tiedä. En silti jätä harrastuksiani ja kavereitanikaan ja haluan että nainenkaan ei niin tee vaan pitää omista mieliteoistaan kiinni. Kuten huomaatte olen umpikujassa jossa en vaan löydä vastausta miten pitäisi toimia kun tein miten vaan kaatuu homma aina.
Törmäilet jostain syystä vääriin ihmisiin. Ehkä sun kannattaa kuitenkin miettiä vielä toinenkin kerta omia kriteerejäsi. Ööö eiku onpas vaikea sana, kriteeri, kriteerini, kriteerisi, kriteerinsä, kriteerillä, kriteerinä, allatiivi, ablatiivi, bullatiivi :D
Auttakaa maisterit, onko toi sana oikein tuossa muodossa :D
Tekstin perusteella kuitenkin vaikutat fiksulta kaverilta joten jokin muu on tässä yhtälössä pielessä..
Minkälaisen naisen SINÄ tahdot? Älä nyt kaikkia nussi vaan keskity sellaisen etsimiseen, jonka kanssa tulee tunne, että tuon minä haluan. Naiset on aika velhoja huomaamaan, jos olet valmis hyppäämään kenen tahansa vähänkin miellyttävän matkaan
Naiselle nyt mikä tahansa asia on pätevä tekosyy hylätä mies.
Eipä tuo mikään tekosyy minusta ole jos ahdistuu toisen seurassa, eikä halua hänen kanssaa viettää aikaa? Silloin kannattaa tutkaista voiko ahdistuksen syytä poista, mutta monesti se ahdistuksen syy on vaan väärä kumppani. Silloinhan asia korjautuu poistamalla kumppani?
Itse olen törmännyt monesti näihin "ahdistujanaisiin". Ja yhtä monesti todennut, että on helpompi pistää kannat vastakkain ja jatkaa eri suuntiin etsimään sellaista ihmistä / elämäntilannetta, että ei ahdista. Itsekseen on ihan hyvä olla.
Ollaan jännän äärellä..Olen miettinyt samoja kysymyksiä
ja paljon. Suurin ongelmani on alkoholittomuus ja sitä
myöden olen "tylsä". Mutta noin muuten olen myös kuullut "jokin vaan puuttui"
läppiä tosin uskon myös, että se sieltä sitten tulee joskus vastaan kun aika on oikea tuntuu vaan 30 ikäisenä, että se saisi tulla aika pian =)
Hmmm... joskus voi ongelma olla liika yrittäminen. Olen sivusta seurannut ja aiemmin otsekkin kokenut sellaista, että on tavallaan pakko seurustella. Niin palava halu parisuhteeseen, että yrittää heti vakavasti sellaisen kanssa joka huomiotaan vähänkin osoittaa. Itse jämähdin liian pitkäksi aikaa oikeastaan alusta asti toimimattomaan juttuun. Siitä tuli tapa. Vohdoin tajusin jossain vaiheessa lähtee ja kokeilin melko nopeesti seuraavaa. Jne. Pari kummallista kokeilua ja nyt olen ollut pari vuotta yksin. Olen tänä aikana oppinut itsestäni paljon. Omia vikojani ja pyrkiny jotain kitkemään. Alan pikkuhiljaa tiedostamaan mitä haluan. Ja samalla oma tyytyväisyystaso on kasvanut
Ja se on alkanut näkymään myös muualle. Huonoa tuuria kuitenkin on, koska ei vaan sellasta oikeanlaista tule vastaan. Mutta ehkä sotten ei ole vain sen aika.
Ystävääni olen vieressä seurannut ja hädin tuskin edellinen suhde on loppunut niin hakee jo uutta. Alkaa olla aika loppuun palanut kun joka kerta lähtee tuhat lasissa uutta yrittämään. Joskus stoppi tekis hyvää ja käsitellä menneisyys pois.
sen olen huomannut että netistä ei saa kuin pahan mielen. Viimeksi tänään joku ukkomies kysyi seuraa kun on kaksi viikkoa pääkaupunkiseudulla opiskelemassa. Neittailu tekee kyyniseksi. Entä jos kokeilisit parisuhdetta vaikka sitten niiltä naari tuttavuuksilta. Voishan nekin ilahtua jos pitäis niitä ihmisinä.
Pahoittelen kirjoitusvirheitä. Sormeni yrittää kyllä laihduttaa jotta puhelimen näpyttely onnistuisi paremmin. Kyllä tosta varmaan osan arvaa
Mikä siinä sitten on, että mies joka tietää mitä tahtoo ja haluaa sitoutua ja olla naista lähellä ei kelpaa naiselle kun on "liian itsestäänselvä". Ei v... oikeastiko pitäis olla sellainen mystinen tyhjäpää Jim Morrison josta ei saa selkoa mutta näyttää naisista sexyltä ja tarjoaa "haasteita". Naiset siis haluavat parisuhteelta tiettyä masokismia ja äärirajojen kokeilemista?? Selvä...
No joo. Eikä minusta sekään ollut huono idea että aviomiehenä tunsit iloa vastasuyntyneestä. Vaikket ehkä vieläkään ole tajunnut käen käyneen pesässä.
On tämä (deittailun) maailma kyllä ihmeellistä. Itselläni ongelma on juuri päinvastainen. Naiset alkavat heti suunnitella yhteistä tulevaisuutta kun ollaan tavattu.
Minulle on kaksi naista ehdottanut yhteistä Pariisinmatkaa ensitreffeillä tai hetimiten niiden jälkeen viestitellessä.
Kai minussa sitten joku ominaisuus rohkaisee vakaaseen parisuhteeseen.
Helppo veikkaus, mutta olit varmaan saalis heidän näkökulmastaan, ja he taas eivät niin nättejä (vaikka varmaan ihan mukavia) sinun "tasollesi"... arvatenkaan kukaan kaunotar ei ole pyytänyt sinua heti matkoille?
(kuulostaa myös siltä, että joillain on ollut kova vauvakuume...)
Otapppa happea välillä. Kuulostaa kliseiseltä, mutta mitä vähemmän "etsit" niin sen todennäköisemmin löydät. Sulla on speksit kunnossa ja elämä mallillaan. Mihin sulla on kiire? Ei se perhe mikään kaiken onnen takaava itseisarvo ole.
Nyt vähän tuntuu, että etsit jokaisesta seksikumppanista parisuhdetta. Seksi on kivaa, mutta sitä voi harrastaa myös ilman sellaisia likaisia taka-ajatuksia. Ihan vaan sen takia, että se on kivaa. Tai jos se tuntuu hankalalta, niin sitten kannattaa välttää hyppäämästä jokaisen tarjokkaan kanssa sänkyyn.
Mua ihmetyttää että mistä tää kiire kortti aina kaivetaan ja että etsin epätoivoisesti kokoajan?
Jos mä olin kymmenen vuotta sitten samojen ajatuksieni kanssa samassa tilanteessa ja haaveilin perhe elämästä ja mä olen edelleen kymmenen vuoden päästä samoissa haaveissa useampia parisuhteita rikkaampana mutta puhtaalla pöydällä ei voi mielestäni sanoa että mulla on kiire mihinkään. Nyt tässä "kiireessä" olen jo alkanut luopumaan siitä lapsi haaveesta olkoonkin että voisin vielä kaukana eläkeiässäkin olla lapsenteko kykyinen mutta elämässä mielestäni pitää tiettyihin pisteisiin mennessä saavuttaa asioita. Jos mä en halustani huolimatta ole saanut kymmenen vuoden haaveilun tuloksena lasta niin jostain vaan pitää alkaa näin keski ikäisenä tinkimään. Kuitenkin haen ikäisiäni naisia joilla suurimmalla osalla tai lähes kaikilla lapsia jo onkin ja osa ei enään lapsia edes halua.
Siksi lapsi ei ole enään etusijalla mutta pysyvä parisuhde kyllä.
Ja todellakaan kiireestä ei tässä voi puhua sanallakaan. Jos mä lopettaisin tämän "kiirehtimisen" eli parisuhteen haun niin sitten olen tuominut itseni poikamieheksi loppuiäksi. Koska näin en halua niin hakuakaan en lopeta. Kala ei ui verkkoon jos ei verkot ole vesillä. Näin se vaan on.
Mutta kyllä mua ihmetyttää se kuinka toisille parisuhteen saaminen on vaan niin tajuttoman helppoa. Kavereilla ympärillä on pitkä aikaiset suhteet ja kun ne kariutuu niin alle kuukaudessa on taas uus käsikynkässä ja tämän kanssa eletään taas vuosia ja tapauksia tuntien ei edes se kumppani ole ollut valmiiksi katottuna mutta löytyy vaan heti. Miten? Sanotaan että tapaan kerran kolmessa kuukaudessa naisen ja homma joko kestää hetken tai kariutuu siihen ensi tapaamiseen niin siis netin kautta. Baarista seuraa löytää helposti mutta hyvin harvoin naiset edes haluavat muuta kuin vaan yhdenillan sutinaa.
Kuitenkin kun kaikki puitteet olisi kunnossa mutta kun ei. En käsitä.
Niin no. Sä olet jo parikymppisenä pyörinyt samojen ajatusten kanssa. Eli on sulla ainakin silloin ollut kiire? Joskus nyt vaan on aika antaa hetki lepoa ajatuksille, että pääsee eteen päin. Mutta joo. Kuulostaa tuo tilanne tutulta omaankin korvaani.
Tosta tekstistä nyt ei ihan käy ilmi minkä ikäinen olet. Jos olet vähän päälle 30v. niin en mä näkisi niillä lapsillakkaan kovin kiirettä olevan / että sun pitäs siitä haaveesta luopua. Toki jos yli neljän kympin mennään niin omat haasteensa tuo luo jaksamisen suhteen, mutta tunnen myös yli 50v.nä ensimmäisen lapsensa saaneita miehiä. Se vaatii toki sitten nuoremman kumppanin, mutta kyllä niistä 40v. naisistakin osa on vielä äidiksi valmiita. Luonto tietysti tuo tähän omat riskinsä, mutta ei se mahdotonta ole.
Luota itseesi ja omiin tuntemuksiisi. Ehkä vielä ei ole osunut kohdallesi naista, jonka kanssa ns. natsaa yhteen.
Liika takertuminen ei ole ok, mutta kyllä minulle naisena on tärkeää tietää, että mies on kiinnostunut minusta ja pitää yhteyttä yllä (koskee myös naista).
Kasvotusten saa paremman käsityksen toisesta, se on realistisempaa kuin anonyymi viestittely. Toki alkuun on päästävä jollain tapaa ja viestittely voi toimia ihan alussa, mut liian pitkä viestittely herättää ainakin omat epäilykseni siitä, että onko aikeissa tutustua pintaa syvemmältä....vaiko vaan kysellä "mitä kuuluu tänään" tms.
Miksi jutut lopahtaa.....? En usko, että syy on sinussa. Mun mielestä voit suoraan ottaa puheeksi naisen kanssa, mitä tapaamisella tavoitellaan. Onko tarkoituksena tähdätä pidemmälle vai heilutella lakanoita silloin kun molemmille sopii.
Itse olen miettinyt,onko ihmisten arvomaailma muuttunut siten, että haetaan vain hetken nautintoa eikä sitoutuminen toiseen ole muodikasta tai toivottu asiantila. Vai eikö jakseta nähdä vaivaa ihmissuhteen eteen....kun elämä pyörii omien tekemisten ympärillä. Seurustelusuhteessahan on huomioitava toinen ihminen, hänen toiveensa, mielipiteensä ja tultava ns. puolitiehen vastaan toista. Onko tämä liian vaativaa nykyajan ihmisille?
Itse kaipaan ja haluan pysyvän ihmissuhteen.
Jotenkin tosta etäisyyskokeilusta esimerkkinaisesi kanssa tuli mieleen, että oletko miettinyt mieten olet toisen ihmisen kanssa ja mitä parisuhde sinulle oikeasti tarkoittaa?
Ymmärtääkseni se on kahden kauppaa. Molemmilla pitäisi olla vapautta liikkuaja harrastaa toista kunnioittavissa rajoissa.
Toisen huomioon ottamista jne.
Omia kokemuksia kemioiden katoamisista on esim. tietokoneella roikkuminen. Miehestä oli hienoa kun nainen piti maailmaa ympärillä pystyssä ja hoiti talouden. Ja keskittyi itse pelailemaan kaikki, siis ihan oikeasti kaikki vapaa-ajat tietokoneella. Oli melkein yhdentekevää olinko olemassa vai en ainakin siihen asti kunnes menin toiseen huoneeseen tai ulos. Olin valvonnan alla, mutten saanut normaali ihmisen kohtelua.
Seuraavien kanssa oli samaa. Halutaan palvelut, lahjoja, ylläpito, mutta kun pitäisi olla vastavuoroisuutta niin sain jopa ärsyyntyneen esitelmän, kuinka naiset eivät ole tämmöistä ansainneet. Aina lyhyeen nuo loppuivatkin ja olen tuuriani kiroillutkin.
Kemiat voi kadota monesta syystä.
Jos kysyt, että millainen miehen kuuluu olla niin omasta puolesta toivoisin, että arjen pyörityksessä molemmat osallistuisi. Keskustelutaitoa edes sen verran, että "miten päivä meni"- kysymys ei aiheuta putkihuutoa ja raivoa, että "v.ttuako siinä kuulustelet!" tai flegmaattista önähdystä jolla ei ole mitään merkitystä.
Toivoisin, että jos kuitenkin vastaan pääosin arjen pyörityksestä ja joskus yllätän vaikkapa jollain pienellä lahjalla niin toinen vaivautuisi joskus edes viemään oma-alotteisesti syömään. tai tekisi minullekkin jotain kivaa.
Olisi kiva jos ihan itse miettisi, jos on joku ongelma, että mitä sille voisi tehdä. Eikä aina odottaisi valmiita ratkaisuja.Olisi valmis tekemään myös kopromisseja kuten itsekkin olisin valmis tekemään.
Jotain tollasta parisuhteessa ieheltä oottaisin, mutta ennen kuin sinne edes pääsis niin pitäis tutustua ja ainakin nettitreffien kautta taitaa olla ihan uskomattoman vaikeaksi mennyt koko homma. Nykyään kun ei pääse edes kahville.
Ei parisuhde saa sellainenkaan olla että kokoajan pitäisi olla kiitollisuuden velassa tehdyistä asioista. Ihan järkeä saa ja pitää käyttää asioissa eikä odottaa että minä tein tuon niin vastavuoroon se tehköön tämän tai antakoon jotain.
Tuollainen ajattelu ei kestä minkäänlaista suhdetta.
Eipä ole kestänyt yksipuolista passaamistakaan. Mikä siinä on, että täällä useinmiten otetaan todella yksinkertainen ajattelutapa eli joko tai. Jos toivon tasavertaista toista kunnioittavaa paria kaverikses niin vaadin jonkun mielestä liikaa ja suurin piirtein makoilen ja odotan palvelua.. Tuskin kiitollisuuden velkaa edes tulee jos elää niin, että ottaa toisen sopivasti huomioon eikä odota yksipuolisesti vaan ansaitsevansa kaiken antamatta itse mitään.
Ihan järkeä voit tosiaan 20-6 käyttää itsekkin. Vastavuoroisuus voi tulla myös ihan ilman teeskentelyä. Normi-ihmiselle se on tullut kasvatuksen kautta ellei jopa ole valmiiksi geeneissä. Tervettä ajattelua kumminkin. Jos täällä kaikki pitää rautalangasta vääntää, ettei yksinkertaisuus hyökkää kimppuun niin vaikeaksi menee.
Ja mikä siinä oikeasti on niin helvetin vaikeaa toteuttaa : "Kohtele muita niin kuin ittees odotat kehdeltavan." Ei tartte ruudinkeksijä olla, mutta voi olla eduksi jos toi ajattelutapa on niinvaikeeta ymmärtää ja ottaa käytäntöön.
Kemiaa on heti 1 tapaamiskerralla, jos on ollakseen. Jos olet liian analyyttinen/pohdiskeleva, ja naiset kyllästyvät? Toinen vaihtoehto, että et osaa tyydyttää naista ja he siksi lähtevät muutamassa kuukaudessa..
Mies ei voi olla kranttu koska nainen valitsee aina miehen. Miehen kuuluu olla juoppo, narsisti ja väkivaltainen. Jos et siihen pysty niin olet aika lailla ulkona parisuhde markkinoilta. Naisethan usein kertoilevat näistä miestensä puolista että joku on narsisti, joku on alkoholisti ja joku on väkivaltainen.