Erosta viikko. Mies haluaa olla bestis.
En tiedä pystynkö siihen vielä.
Rakastan häntä
enkä olisi halunnut erota,.
Onko muita jotka ovat pystyneet olemaan eron jälkeen ystäviä?
En tiedä pystynkö siihen vielä.
Rakastan häntä
enkä olisi halunnut erota,.
Onko muita jotka ovat pystyneet olemaan eron jälkeen ystäviä?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Teet niin miten Sinusta tuntuu, ja miten haluat. Suosittelen, että pidät ainakin breikkiä - näet miestä mahdollisimman vähän. Kyllä se rakkaus siitä tasaantuu.
Kyllä kokemuksella sanon,, että tunteet tuli aina voimakkaana kun näin miestä. Kaksi viikkoa sitten päätin että en pidä mitään yhteyttä ja on helpompi olla "poissa silmistä poissa mielestä", vaikeata jos on lapsia? Teillä taisi olla. - Mutta miten sitä petturimiestä voi rakastaa , minulle on tullut viha tilalle kai seuraavaksi tulee välinpitämättömyys.
Just näin, tunteet muuttuu, jos toinen on pettänyt. Niin se kai kuuluukin mennä.
Onko exäsi idiootti yleensäkin vai ainoastaan tässä asiassa?
Tuleva entinen vaimoni sanoi myös että haluaa pysyä hyvänä ystävänä kaiken nöyryyttämisen jälkeen. Tajuntaan ei mennyt se, että jos hän ei ole ystävän tavoin toiminut tähänkään saakka niin miten se nyt alkaisi.
Saa nähdä.
Samaa mietin,voiko olla ystävä? Lähtee ja jättää kaiken,sitten pitäisi hyväksyä ystäväksi. Minulla tulee olo ,että haluaa käyttää toista vielä hyväksi,taloudellisesti lasten kautta.
Helpottaa omaa oloasi huomattavasti kun joko et ole missään tekemisissä, et edes vastaa puhelimeen, tai jos olet niin annat suuttumuksen, kritiikin ja raivon tulla täyslaidallisena jättäjä-raukkista kohtaan.
Muuten masennut.
Sano exällesi, että kun hän kerran halusi sinusta eroon, niin hän myös pääsee sinusta eroon. Ystävyys ei siihen yhtälöön kuulu.
Haluaako mies jotenkin lievittää pahaa omaa tuntoaan vai mikä on homman nimi?
Exän kanssa voi olla väleissä ja jopa jonkin asteinen kaveri, mutta että bestis... Voi veljet, mitä puppua! Ei bestistä sanan tavanomaisessa merkityksessäkään lempata kylmästi!
Viesti miehelle, että koet asian kiusallisena ja haluat olla rauhassa juuri nyt. Kun pääset eteenpäin, voit punnita asiaa uudelleen ja teet, miten parhaalta tuntuu.
Itse olen exäni kanssa kaveri, mutta eromme tapahtui yhteisestä sopimuksesta ja meillä on yhteinen lapsi, joten asioiden yleisen sujuvuudenkin kannalta on hyvä juttu, että olemme ystävällisissä väleissä. Bestiksiä meistä ei ole tullut eikä tule.
Meillä on muutenkin omituinen ero menossa.mies lähti työmatkalla ja sain viestin,
että hänen on pakko muuttaa elämäänsä.
Enempää en saanut tietoa.
Sitten muutaman päivän päästä hän antoi kirjeen ja joi rauhassa kahvia sohvalla,
kun minä sain kirjeestä lukea Erosta.
Meillä on mennyt hyvin aina.
joten ero tuli suoraan , kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Hän sanoi jo kahden vuoden ajan miettineensä eroa.
Kuopus on 2v. Kaiken aikaa samalla feikannut meille ja suunnittelut eroa.
Sitten koko hän hakee, että hän kyllä auttaa kaikessa ja on tukena.
Lapsille sanoo, että ero on kaikille hyväksi.
Kaikille tulee kuulemma paremmat välit.
Pettäjä haluaa tulla jätetyksi. Hän ei kykene seisomaan päätöksensä tai tekojensa takana, lievittääkseen omantuntonsa syytöksiä haluaa heittäytyä sovinnolliseksi ja tekee petetystä lopullisen hylkääjän. Kakkua ei vaan voi samaan aikaan syödä ja säästää.
Selvä tapaushan tuo. Ukko löytänyt uuden ja ei ole munaa tunnustaa. Sitten muka lässytystä oman tilan tarpeesta ja elämänsä muutoksesta. Nämä on niin nähty.
Onko sillä oikeastaan merkitystä onko toinen vai ei. Sääli vain, että tuli täysin yllätyksenä. Menee kyllä jonkun aikaa, että voi järkevästi suunnitella tulevaisuutta, jos on ollut vain se yhteinen tulevaisuus mielessä. Jaksamisia!
Hänellä on toinen nainen. Ota yhteyttä lastenvalvojaan, tarvittaessa neuvolapsykologiin tai mt-toimistoon. Varmista että lasten huolto menee oikeudenmukaisesti sinua kohtaan = saat ne rahalliset korvaukset jotka sinulle kuuluvat, ja juristin kanssa hoidat osituksen kuntoon. Ollaan hyviä ystäviä= aion kusettaa sua vielä taloudellisestikin ja sitten häipyä.
Päätin eron jälkeen, että exään pidetään vain pakolliset yhteydenpidot ja sillä sipuli. Kun erotaan niin erotaan. Kun erosta on vain lyhyt hetki niin tunteet ovat vielä pinnalla. Sillon tekee vääriä ratkaisuja helposti. Ex ei ole Bestis moneen vuodeen. Vaikka avioliitto olisi muuttunut kaveriliitoksi pitkän aikaa sitten, niin eron hetkellä kumpuaa kaikenlaisia tuntoja, niin hyviä kuin pahojakin. Ne ovat "vain" tunteita. Eron jälkeen täytyy ajatella pitkän aikaa järjellä ja omalla kohdalla se on listata syyt eroon, niin johan helpottaa.
Vähän sama tilanne täällä. Mies jäi nyt toistamiseen uskottomuudesta kiinni. Haluaa kuulemma että oltaisiin ystäviä. Mä sanoin, etten pysty ystävyyteen, koska rakastan häntä edelleen, enkä pysty luottamaan häneen ensinnäkään. Eikö ystävään pitäisi luottaa?
Miksi minä tyytyisin ikäänkuin korvikkeena avioliitolle ystävyyteen? En vaan pysty siihen, enkä ehkä edes halua. Nyt olen shokissa. En koskaan olisi uskonut olevani uudestaan tässä tilanteessa,sillä se ensimmäinen kerta vaati todella paljon työtä, että sain annettua anteeksi. Se oli todella, todella raskas paikka meille molemmille. Minä kannattelin meitä molempia. Sama tilanne oikeastaan nytkin, huomaan olevani tilanteessa, että mä lohdutan ja kannustan häntä eteenpäin, koska hän on täysin rikki omista valinnoistaan. Nytkö hän sen vasta ymmärtää. Kun sain tietää, pakkasin kamani samantien, otin pojan mukaan ja lähdimme, enkä ole kuin käynyt hakemassa tavaroitani kaksi kertaa sen jälkeen.
On todella vaikeaa ja raskasta, en tiedä kuinka tästä eteenpäin, mutta samalla tiedän, ettemme enää koskaan voisi elää yhdessä, koska kuinka voisin luottaa häneen enää? En mitenkään.
Olen kuulemma parasta mitä hänelle on koskaan osunut kohdalle, olen hyvä ihminen jne. Luuleeko hän että nuo lauseet lohduttavat mitenkään....
Jonakin päivänä olet tyytyväinen, kun pääsit valehtelijasta eroon.
Kaikesta tuli niin paha olla…on paha olla. Haluaisi vaan yksinäisyyteen ja hiljaisuuteen. Itkemään?? Kun itku ei tulekaan….mitä pitäisi tuntea. Miten olla….
Haluaisi surra, mutta suru ei tule…ehkä joskus hetkittäin…saunan lauteilla ainakin. Pehmeässä lämmössä, turvassa.
Katkerus, viha,,,,jotain määrittelemätöntä. Kun voisi sen saada ulos jotenkin. Kun ei tiedä mitä se on. Inhottaa… haluaa eroon. Ei halua kuulla..ei nähdä. Pitääkö jos ei halua???koko sen suku saa voimaan pahoin. Ne pitää vaan yhtä.
Pitääkö jaksaa…pitääkö viitsiä. Miksi ei voisi olla omassa hiljaisuudessa??
Pitää vaan muistaa ettei jää päiväksi koko ajaksi yksin sisälle. Se tuntuu puuduttavalta.
Haluaisi miettiä rauhassa. Rauha.
Unelmia tulee koko ajan. Ajatukset rientävät eteenpäin. Unelmat antaa voimia. Mutta onko niiden aika jo nyt??
Jotenkin tuntuu että pitäisi käydä jotenkin kaikkea läpi. Ei haluaisi syyttää toista eikä varsinkaan itseään turhaan.
Ei halua syyttää. Haluaa reaaliteetin.
Ei haluaisi kuunnella valheita, selittelyitä, peittelyä.
Toinen tekee sitä koko ajan. Yritän ehkä sanoa itselleni että niin ei ole.
Yritän koko ajan ajatella että itse olen kohtuuton jos syytän.
Toinen vetoaa koko ajan siihen että kostaisin lapsille hänen tekojaan jos en ole tekemisissä heidän kanssaan. Mutta se tuntuu ylivoimaiselta nyt. Olen ollut heidän kanssaan vuosia ja toinen tehnyt mitä haluaa.
En ole pystynyt estämään. Olen yrittänyt pysyä järjissäni, odottaen toisen panosta arkeen. Ja jotenkin hän on saanut aina kaiken kääntymään siihen että lopulta syy on minun kun olen kylmennyt häntä kohtaan.
Hän on aina puheissaan ja teoissaan nähnyt itsensä ensimmäsenä.
Nyt kun ero ei ole vielä edes voimassa hän jo vauhdilla menee eteenpäin käsittelemättä eroa kun ei halua. Tekisi liian kipeää…kuulemma.
Itse en koe olevani mustasukkainen, en vaan käsitä miten näin pian kaikki ne vuodet unohtui. Se läheisyys, hän kuitenkin on pystynyt puhumaan aina minulle ja vieläkin olen se jolle haluaa puhua. Mutta miten voisin olla niin kuin paras ystävä`? Miten minun kuuluisi pystyä kuulemaan asioita uusien kumppanien kanssa tehdyistä asioista??
Tuntuu niin väärältä…silti mietin että onko vika vain minussa etten muka vaan osaa ajatella että tälle ei voinut mitään tai että näin sen on mentävä.
en halua kuulla...se sattuu. hän ei kuitenkaan minua tue, ei pysty ei osaa. en saisi mitään, en lohduttuisi. tukisin vain häntä, auttaisin häntä vapautumaan tuskasta jonka hän hetkittäin tajuaa aiheuttaneensa, loukanneensa.
Itse ne haluaisi olla tuomitseva, ymmärrän ettemme kuulu yhteen,....mutta silti. Onko oikein antaa satuttaa itseään enää?
Mies haluaa vain varmistaa helpon seksin saannin sinulta, jos muualta ei irtoa. Erittäin huono ajatus olla muka parhaat ystävät eron jälkeen. En ymmärrä miten voisi olla mahdollistakaan, jos ero on tullut, kun ei tulla toimeen keskenään.
Mies haluaa olla bestiksesi, koska haluaa pitää ovea raollaan takaisinpaluuseen. Paas Kat sanoi osuvasti: "Tajuntaan ei mennyt se, että jos hän ei ole ystävän tavoin toiminut tähänkään saakka niin miten se nyt alkaisi.".
Arvosta itseäsi ja sano hymyillen että "se on morjens ja mukavaa elämää, meikäläinen lähtee kokeilemaan onneaan myöskin".
Kyllä miehiä riittää, älä huoli :)