Palstalla on keskustelua varttuneempien naisten suhteista, tähän samaan syssyyn kysäisen minäkin.
Olisiko täällä kokemusta etelämaalaisista miehistä, löytyykö helpohkosti seuraa vanhemmalla iällä (viidenkymmenen parempi puoli)? Ovatko etelämaalaisten miesten rakastajantaidot pelkkää legendaa vai onko niissä perää?
Suomesta en ole viriiliä miesseuraa enää löytänyt.
Olisiko täällä kokemusta etelämaalaisista miehistä, löytyykö helpohkosti seuraa vanhemmalla iällä (viidenkymmenen parempi puoli)? Ovatko etelämaalaisten miesten rakastajantaidot pelkkää legendaa vai onko niissä perää?
Suomesta en ole viriiliä miesseuraa enää löytänyt.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Olen paljon sinua nuorempi, mutta voin kertoa jotain ranskalaisista. Ensiksi täytyy sanoa, että ranskalaiset eivät pidä itseään etelämaalaisina ja loukkaantuvat verisesti, jos sellaista sanoo. Ranskalaiset ovat monesti yliherkkiä identiteetistään ja melkein kaikesta muustakin. Ranskalaisessa kulttuurissa ajatellaan ihmisten olevan seksuaalisia koko ikänsä ja pidetään selvänä, että vanhemmillakin ihmisillä on seksielämä. Seksi on muutenkin paljon tärkeämpi osa elämää kuin Suomessa. Ainakin nuorten pohjoismaalaisten naisten on helppo saada Ranskassa seuraa, ranskalaiset miehet lähestyvät usein naisia ja ovat itsekin helposti lähestyttäviä.
Oman ja muutaman ystäväni kokemuksen perusteella ranskalaiset todella ovat hyviä rakastajia, mutta he myös tietävät sen itsekin liiankin hyvin ja ovat aika vaativia myös toisen osapuolen seksitaitojen suhteen. Ranskalaiset ovat muutenkin todella pahasti itseään täynnä ja kokevat olevansa lähes kaikessa täydellisiä. Ranskalaiseen kulttuuriin kuuluu, että heidän mielestään Ranska on maailman ainoa sivistysmaa ja muut ovat ehkä hikisesti kehitysmaatason yläpuolella. Ranskassa on hyvä osata ranskan kieltä, varsinkin vanhemmat ihmiset puhuvat huonosti englantia ja yleensä vielä huonommin haluavat puhua sitä, koska ranska on ainoa sivistyskieli jne. Pariisissa osataan englantia paremmin kuin muualla Ranskassa, mutta pariisilaiset ovat kaikkein ylimielisimpiä.
Ranskalaisilla on käsitys, että pohjoismaalaiset naiset ovat estottomia ja luonnollisia. Tätä voi soveltaa seksissä, mutta ei paljon missään muussa. Ranskassa on paljon kaikenlaisia tapoja, joita pitää noudattaa. Ranskalaiset tavat ovat rajoittuneita esimerkiksi pukeutumisen suhteen siten, ettei siellä pidetä suomalaisesta käytännöllisestä ja luonnollisesta vaatetyylistä. Muutenkin Ranskassa ollaan joissakin asioissa todella tarkkoja, pahimmat fiksaatiot kohdistuvat seksiin, ruokaan ja ulkonäköön, näiden kaikkien pitäisi olla aina mahdollisimman hyvällä tasolla. Tämä saa monesti ihan naurettavat mittasuhteet, mutta sekin kuuluu ranskalaisiin tapoihin.
Yhteenvetona voi sanoa, että ranskalaiset miehet ovat hyviä rakastajia, mutta huomioi edellä mainitut lieveilmiöt.
Pieni huomautus kaikille lukijoille tuosta lauseen lopusta "...mutta pariisilaiset ovat kaikkein ylimielisimpiä": Tuntuu, että yleensä sanasta "ylimielinen" tulee varsinkin suomalaisille melko negatiivinen kuva. Väärinymmärrysten välttämiseksi on nyt pakko huomauttaa, että ylimielinen ei ole sama asia kuin esim. "epäystävällinen". Jos pariisilaiset tunnetaan ylimielisyydestään, niin jossain määrin se on myös hyvä asia. Ylimielinen tarkoittaa vain juuri sitä, että pariisilaiset ovat ns. "täynnä itseään" ja ovat omasta mielestään "täydellisiä" jne. Eli töykeitä tai epäystävällisiä pariisilaiset eivät kuitenkaan ole. Periaatteessa lähes joka maassa (Suomessakin) on jonkin verran ylimielisyyttä, mutta en edelleenkään tarkoita tätä negatiivisena asiana.
Oikeastaan pariisilaisilla saattaa olla monet syyt olla ylimielisiä (mm. kaunis kotikaupunki Pariisi, yms.).
Patonkimaan kansalaiset ovat itseään täynnä vaikka mitään aihetta ei olisikaan.
Ranskalaiset tunnetaan maailmalla sontaisina ihmisinä jotka eivät juuri halua peseytyä vaan mieluummin ruiskutellaan jos jonkinlaisia hajuvesiä, niin naiset kuin miehetkin.
Eivätkä ole mitenkään tunnettuja vieraanvaraisuudestaan, mutta ymmärtäähän sen kun jo viikingeistä lähtien kaikki ovat pyyhkineet niillä lattiaa niin jättäähän se kansalaiseen oman merkkinsä,,,
Mutta kun oppivat hieman nöyryyttä ja käymään suihkussa niin kyllä niistä ihan ihmisiä tulee.
Ai jaa, itse kävin Pariisissa, ja siellä ainakin muutama ranskalainen hymyili minulle, ja ihan ystävällisyyttään, sen kyllä huomasi. Tullessani takaisin Suomeen huomasi selvästi millainen "mökömökömaa" Suomi on, koska Ranskassa pyydellään paljon anteeksi ja tervehditään, mutta hetikös kun Suomessa törmää johonkin ihmiseen niin tuijottaa tyyliin "mitä ****** tuijotat siinä", kun tietysti itse odottaa Ranskan reissun jälkeen että kaikki ovat kohteliaita. Mutta sitäpäs on turha odottaa täälläpäin maailmaa... En tarkoita tätäkään negatiivisessa mielessä, jokaisellahan maalla on omat tapansa ja kulttuurinsa. Joten mitäpäs sitä nyt ihmettelemään, millaisia toisessa maassa ollaan? Ihan yhtä lailla ne "patonkimaan kansalaiset" ajattelevat meistä ihan samalla tavalla, kun lomailevat Suomessa.
Ja millä aikakaudella olet tietosi kuullut? En tarkoitakaan, että heillä pitäisi aina olla jokin syy, eivät he välttämättä sitä itsekään ajattele, mutta yleisin syy ranskalaisten ylimielisyyteen on juurikin se kun he sattuvat olemaan ranskalaisia.
Lisäksi, jos joku maa Tunnetaan jostakin, se ei välttämättä tarkoita että siellä oikeasti olisi sellaista. Ja totta kai he nyt peseytyvätkin, eiväthän ne millään keskiajalla elä.
Joidenkin mielestä ranskalaiset ovat tunnettuja vieraanvaraisuudestaan, joidenkin mielestä eivät. Mutta omaa kokemusta on tässäkin asiassa. Jos edes viitsii tutustua yhteenkään ranskalaiseen, voi seurata pitkä ystävyyssuhde. He eivät välttämättä ole yhtä avoimia kuin esim. espanjalaiset, mutta ystävällisiä ovat jos niillekin ollaan ystävällisiä. Tämä vastaus siis tarkoitettu kaikille, ei pelkästään edelliselle kirjoittajalle.
Huom. En yritä puolustella ranskalaisia vaan kertoa tosiasian.
Mutta minkä ihmeen takia tästä aiheesta nyt täytyy keskustella, keskellä aivan muuta aihetta? Koska en ole ranskalainen, en yritä jatkaa tästä aiheesta enää pitkään, vaan sen sijaan ehdottaisin että lopetettaisiin tämä. ;) Kaikki ajattelevat miten haluavat ulkomaalaisista, niinhän hekin tekevät.
Minun ei olisi pitänyt käyttää sanaa ylimielinen, se voi tosiaan herättää negatiivisia ajatuksia. Halusin viestissäni vain antaa keskustelun aloittajalle jonkinlaisen yleiskuvan ranskalaisten ja suomalaisten tapojen eroista. Ajattelin jokaisen tajuavan itsestään, että kuva on karrikoitu ja joka maassa on monenlaisia ihmisiä. Kulttuureissa on kuitenkin eroja ja minusta on hyvä tietää joitakin keskeisiä asioita, jos matkustaa ensi kertaa uuteen maahan ja varsinkin jos etsii sieltä seuraa. Siksi kerroin asioita, jotka minusta voisivat tulla eteen siinä tilanteessa. Haluan vielä painottaa, että itselläni on pelkästään positiivisia kokemuksia Ranskasta ja ranskalaisista. Myös kaikkien muiden tuntemieni ihmisten kokemukset Ranskasta ovat hyviä.
Sana ylimielinen on aivan oikea kuvaamaan patonkimaan sakkia. Kuten totesin en pidä Ranskasta enkä tunne ketään joka pitäisi ranskalaisista, jollei oteta ranskalaisia perunoita mukaan.
Äärimmäisen harvat hieman maailmaa kiertäneet ranskalaiset voivat olla oppineet tarvittavaa nöyryyttä. Valitettavasti ovat yhtä harvinaisia kuin yksisarviset.
Muistakaa kaikki lukijat ettei missään nimessä pidä uskoa kaikkea ranskalaisista sanottua negatiivista asiaa! Nimenomaan vain näitä positiivisia...
Ja kyllä, ylimielinen on aivan oikea sana kuvaamaan heitä (tai useimpia heistä), mutta edelleenkään se ei ole negatiivinen puoli. Ja tapasin Pariisissa muutamia ihmisiä, jotka olivat Täysin ystävällisiä. Itselläni on vain positiivisia kokemuksia Ranskasta (aivan kuin nimimerkillä 'ranskalaisista'), mutta en tiedä mitä muilla on...
Muuten, eräällä nettisivulla lukee, että kuvittelepa itse tilanne, että menet aikaisin töihin, sinulla on pitkä monen tunnin työpäivä, sitten kun vihdoin pääset lähtemään kotiin, joka puolella, bussissakin, on töniviä turisteja, joilla on kiire jonnekin. Lisäksi kävelytietkin kuhisevat turisteja, jotka hidastelevat ja eivät tiedä minne mennä. Sitten, kaiken kukkuraksi, joka ikinen sinua vastaan tuleva turisti luulee, että olet kävelevä kartta ja voit neuvoa heidät oikeaan suuntaan vieraalla kielellä. Pystyisitkö tosissaan olemaan kaiken aikaa kohtelias aivan kaikille vai tulisiko jossakin vaiheessa mitta täyteen? Minulla ainakin tulisi, joten ymmärrän pariisilaisiakin tässä asiassa oikein hyvin. Ja nuo asiat pätevät Pariisiin täydellisesti. Joka ikisellä ihmisellä maailmassa on hyviä ja huonoja päiviä, murtuneita sydämiä ja samoja tunteita kuin meilläkin. Tässä suhteessa pariisilaiset eivät eroa meistä juuri lainkaan.
Puhunkin patongeista kun ovat Ranskan ulkopuolella. Eli jorinasi ovat yhdentekeviä.
Esimerkiksi yksikin muka sivistynyt patonki oli pakko lähettää hotellillensa kun jo neljäntenä päivänä peräkkäin saapui ravintolaan vaihtamatta vaatteita saati että olisi peseytynyt. Löyhkä oli kauhea ja oltiin terassilla. Jätkä veti herneet nenäänsä, mutta mitäs me siitä matkoihinsa meni. Ihme kyllä kävi suihkussa ja vaihtoi vaatteet.
No ihme kyllä sitten, en olekaan koskaan tavannut tuon tyyppistä ranskalaista...
Siskoni on avioliitossa Italiassa. Asunut siellä jo 25 vuotta. Ilmeisen onnellisena. Olivat nuoria tavatessaan ja tämä pitkä liitto on suonut myös mun perheelle mahdollisuuden tutustua ihmisiin ja elämään siellä.
Tuntemillani keski-ikäisillä miehillä on pääsääntöisesti vaimot. Avioerot ovat harvinaisia keski-ikäisillä edelleen. Yksinäinen keski-ikäinen on melkeinpä leski tai "eiparisuhteeseen soveltuva". Miehet ovat perhekeskeisiä, vastuunsa tuntevia ja hyvä, kaunis ja viisas vaimo on miehen ylpeys. En ole koskaan itse ollut parisuhteessa italialaiseen mieheen, mutta näkemäni perusteella arvostan siellä asuvia tuttujani ja ystäviäni. Ei pahaa sanaa.
Tarpeellisia huomioita, mietin tässä mihin olisi varminta matkustaa, on mahdollista pitää töistä lomaa kaksi kuukautta ja olen ajatellut viettää sen ajan etelän mailla.
Olen eronnut nelisen vuotta sitten ja kuluneena aikana etsinyt seuraa treffipalveluista tuloksetta. Lähinnä ikäisiäni ja vähän vanhempia on tullut treffattua, väsähtäneitä ukkoja tulee vastaan, ei tunnu sänkyhommat innostavan enää. Marisevia ja huumorintajuttomia, kaikki avoimuus elämälle on vierasta, tiedä sitten olenko katsellut vääristä treffipalveluista.
Väsähtäneet ukot ovat väsähtäneitä koska akat ovat niin loppuunajettuja.
Takaan ja alleviivaan että viisi-kuusikymppinen on aivan toisenlaisella mentaliteetillä varustettuja kun ovat suhteessa parikymppiseen naiseen. Alkaa nääs vaakamambokin kiinnostamaan aivan toisella tavalla.
Vanhan vosun kannattaakin lentää vaikka Afrikkaan pantavaksi, sillä siellä pojat polkevat kaikkea missä on reikä. Mutta älä roudaa sitä lomapanoa Suomeen.
Kannattaa kokeilla vaikka Ranskaa, suosittelen. Luin eilen kirjoittamani ja huomaan, että siitä saa kumman kireän vaikutelman. Oikeasti nuo ranskalaisten oudot ideat eivät haittaa juuri mitään, ranskalaiset miehet ovat todella hurmaavia, kohteliaita ja huumorintajuisia. Itselläni on vain positiivisia kokemuksia Ranskasta ja uskon, että löytäisit sieltä ihanan miehen aika helposti.
Hah, hah. Jokaisella ranskiksella tuppaa olemaan rakastajatar. Presidentistä lähtien. Ihan yleinen tapa siellä. Itse pysyisin kaukana kyseisen maan "hurmureista". Ja aika harvalla suomalaisella naisella edes riittää kielitaito KYS. Maassa.
Ranskassa on kyllä paljon Suomea tavallisempaa, että ihmisillä on useita suhdekuvioita yhtä aikaa. Kuitenkaan ihan kaikilla ei ole, Ranskasta voi hyvin löytää parisuhteessa uskollisenkin miehen. Ranskan kielen ainakin jonkinlainen osaaminen olisi tosiaan tärkeää.
Raaka Watson kirjoittaa asiaa, Afrikkaan vaan, sieltä saa mummelikin sulhasia, senkun vaan valitsee. Ranska kannattaa unohtaa, ne miehet eivät vanhoja muijia katsele, se on ihan fakta.
Mistäs sinä tiedät, onko suomalaisilla naisilla ranskan kielitaitoa? Minulla ainakin on, ja aika hyväkin... Ja noin 5-6 vuoden päästä voi olla lähes täydellinen. Suomessa on aika paljon naisia(kin), jotka opiskelevat ranskaa.
Ja tarkoitin tuota sitten vastaukseksi nimimerkille 'pintakimallusta'.
Niin totta on, että jos vähän vanhempi lady haluaa saada kyljyksensä kunnolla nuijituiksi, niin silloin oikea loma suunta on afrikka.
Siellä nuoret pojat hoitavat homman pientä korvausta vastaan.
Siinä ei kuule kuusi vuottakaan riitä, sanon kokemuksesta. Täydellinen kielitaito aksentteineen saavutetaan maassa asumalla.
Itselläni ei ole kokemusta ranskalaisista miehistä mutta ulkomailla olin yhden suomalaisen naisen ystävä joka oli harjoittelemassa hotellissa. Hän ihastui ranskalaiseen mieheen ja oli suhteessa muutamia kuukausia.
Homma oli kai muuten ihan ok mutta tämä ranskalainen käytti huumeita ja naisystäväni odotti hermostuneena muutamia kuukausia ollakseen varma ettei hänellä ole HIV-tartuntaa.
Muuten homma oli kai ollut vain seksiä, käteen jäi vai pelko.
Muuten, en tiedä yhtään maata jossa ranskalaisia pidettäisiin mukavina ihmisinä.
Tietääkö palstalla joku muu, missä maassa ranskalaiset ovat hyvässä maineessa?
Ei missään.
Kuule, "Raaka Watson", ei millään pahalla, mutta onko aivan välttämätöntä vastata negatiivisesti tähänkin viestiin? Esim. Englannissa, Espanjassa ja ihme kyllä jossakin osassa Suomeakin ranskalaiset ovat hyvässä maineessa. Ja ihan totta on. Itse tiedän montakin suomalaista, jotka pitävät ranskalaisia mukavina ihmisinä, ja itsekin olen tavannut montakin mukavaa, mutta poikkeuksena on vain yksi, joka oli selvästi töykeä, ilman että sanoi mitään. Amerikkalaisten mielestä ranskalaiset ovat epäystävällisiä, koska he eivät yleensä puhu englantia. Mutta eiköhän aika moni ihminen Suomessakin ole sen tyyppinen, että haluaisi mieluummin puhua omaa äidinkieltään suomea, kuin yrittää selittää tietä esim. jollekin monen kilometrin päässä olevalle museolle vieraalla kielellä?
Ei.
Vähäänkään tapoja omaava ihminen ymmärtää että vierasmaalainen ei välttämättä puhu kieltä ja ei siten sylje sen kasvoille kuten patonkimaan sankarit.
Sitäpaitsi en ymmärrä kuinka kukaan edes viitsisi opetella niin rumaa kieltä kuin ranska. Itse sitä opin väkisin aikoinaan, mutta onneksi en ole enää tarvinnut.
Ymmärtäisin jos pullamössöpojilla olisi jokin peruste kukkoilulleen, mutta kun ei ole....
Oikeastaan yksi syy pariisilaisten tälle jutulle on, että vaikka he eivät todellakaan sitä ääneen myöntäisi, niin he pelkäävät että mokaavat englannin kielessä, ja eivät uskalla käyttää englannin kielen taitoaan, koska se kuulostaa niin "ranskalaiselta". Ajattelisin tosin aivan samoin kuin sinäkin, JOS en pitäisi ranskaa kauniina kielenä. Mutta koska pidän sekä kielestä että maasta, asia on toinen.
ps. Minun täytyy nyt tunnustaa, että en ole uskaltanut yhdellekään tapaamalleni ulkomaalaiselle ihmiselle puhua englantia (eivät ole minulle puhuneet juurikaan mitään), koska pelkään etten osaakaan sitä täydellisesti. Ja oikeasti ranskalaisten aksentti on aikalailla ranskalainen, kun he englantia puhuvat... Mutta toisaalta, ei se minua haittaisi ollenkaan, jos he puhuisivat englantia... Tämä nyt vaan on maan joku "tylsä" kulttuuri ja syvälle juurtunut tapa.
On nyt vielä pakko huomauttaa sellainen asia, että ranskalaiset eivät "sylje" muiden kasvoille, vaan täysjärkiset pariisilaiset ainakin yrittävät auttaa turisteja englannin kielellä, mutta tämänkin he tekevät usein vain siksi, koska on pakko... Itsekin kyllä puhuisin englanniksi jollekin turistille, koska tuossa tilanteessa se olisi pakko tehdä, mutta jos kyseessä olisi ranskalainen, vastaisin enemmän kuin mielelläni...
Toisaalta Pariisissa on myös niitä ihmisiä, jotka osaavat todella huonoa englantia. Kokemusta itselläni on sellaisesta tapauksesta, jossa kysyttiin tietä erääseen paikkaan englanniksi, ja pariisilaismies siinä sitten yritti huonolla englannin kielellään selittää, ja tietenkin piti ottaa myös kädet ja eleet avuksi. Tästä emme kuitenkaan voi syyttää kyseisiä ihmisiä, vaan maan koulutusjärjestelmää.
Unohdin vallan tämän kysymykseni, liikaa asioita tekeillä.
Sain ystävättäreni kautta kuulla vuokrattavasta huvilasta Italiassa, lähellä Firenzeä eikä kustanna liikaa. Jospa lähtisi sinne, ei ota jos ei annakaan. Unohtumaton loma tulee joka tapauksessa!
Mikäs sitä estää koettamasta onneaan ulkomaalaisen miehen kanssa. Kovin hyvinhän ne suhteet eivät tilastojen valossa onnistu.
Painolastiahan siitä tulee mahdolliseen suhteeseen kotimaisen miehen kanssa.
Ainakin tässä meidän ikäryhmässämme miehet eivät mielellään kuuntele vertailuja eri maalaisten miesten seksitaidoista, joten romanttisen suhteen rakentaminen kotimaisen kanssa tulee kyllä myöhemmin vaikeaksi.
Hyvää matkaa. Minusta ulkomaalaisten kanssa voi olla tekemisissä, kunhan muistaa suhtautua varauksella. Tavat ovat erilaiset. Mutta mitkä muistot!