Palstakurpat tuntuvat pitävän suorastaan naisen moraalisena velvollisuutena jakaa persettä niin kauan, kunnes MA laskee niin alas että sitä pitää suorastaan tyrkyttää että joku YTM ottaisi sitä vastaan.
Tällöin luonnollisesti "kasvetaan vain aikuiksi, eikä olla enää tyhmiä nuoria" ja otetaan elättäjäksi joku rikas ja hyvän uran omaava KTM.
Mitä tulee sitten seksuaalisesti moraalittomaan käytökseen, niin vika on aina arvostelijoissa, mutta ei siinä että ei pysty hillitsemään omaa käytöstään.
Joten naiset, kun tämä suhdekelpoinen mies sitten on loukussa, kuinka on, kerrotteko te hänelle kaikista panoistanne ylpeästi vai jätättekö kertomatta, tai ehkä jopa valehtelette että ole "sellaisia naisia?"
Tällöin luonnollisesti "kasvetaan vain aikuiksi, eikä olla enää tyhmiä nuoria" ja otetaan elättäjäksi joku rikas ja hyvän uran omaava KTM.
Mitä tulee sitten seksuaalisesti moraalittomaan käytökseen, niin vika on aina arvostelijoissa, mutta ei siinä että ei pysty hillitsemään omaa käytöstään.
Joten naiset, kun tämä suhdekelpoinen mies sitten on loukussa, kuinka on, kerrotteko te hänelle kaikista panoistanne ylpeästi vai jätättekö kertomatta, tai ehkä jopa valehtelette että ole "sellaisia naisia?"
Vastaukset 112
Vanhimmat
Aika sekaisin olet jos luulet, että naiset vastaavat tähän aloitukseen kertomalla jakavansa aina ja kaikkialla niin paljon kuin jaksavat ja ehtivät. Sehän on ainut vastaus, jonka hyväksyisit, koska se todistaisi sinulle naisten olevan moraalittomia olentoja.
Totta kai jos sellaisia kokemuksia ei ole, voi varmaan mainita senkin.
Onkohan sinulla taipumusta voyeurismiin kun toisten intiimipuuhat kiinnostavat noin kovasti?
Minkä ikäinen olet ja miten monelle olet jakanut persettäsi?
(Tämä liittyy aiheeseen, tosin kuin tuo sinun yritys tehdä henkilöhyökkäys, ja vaihtaa siten puheenaihetta - miksiköhän lie ;)
"Henkilöhyökkäys" sen jälkeen, kun itse olet kutsunut palstan naisia kurpiksi, jotka jakavat persettään ja sen jälkeen haluavat rikkaan elättäjän? Jotain rajaa nyt kaksinaismoralismillekin :DDD
Kaksinaismoralismi kukoistaa palstalla. Naiset eivät saa "lutkailla". Silti kaikkien miesten pitäisi saada seksiä. Ihme matematiikkaa. Harrastaisivat sitten seksiä keskenään niin naiset pysyisivät "puhtaina".
Mikä siitä ole ollut totta?
Tietty "kurppa" ei välttämättä ole ollut totta, mutta muuten hypergamia ja perseen jakaminen on vain tosiasian toteamista.
Salix taas ohjasi keskustelun suoraan henkilööni - erityisesti - ja loi vielä olkiukon.
Minä puhun vain yleisesti ilmiöstä, enkä kenestäkään erityisesti.
(Tosin, voisin sanoa, että tuo oli vain vastalause sille, miten miehiä "ätmitellään" täällä naisten toimesta - ja kun siihen lisää sen erittäin sisältököyhän osallistumisen keskusteluun, niin voidaan sanoa että naiset saavat vain tasoistaan palautetta nimittelyllä)
Joten kysymys on: "kuinka on, kerrotteko te hänelle kaikista panoistanne ylpeästi vai jätättekö kertomatta, tai ehkä jopa valehtelette että ole "sellaisia naisia?"
Onko itsenäinen vahva nainen niin kauan itsenäinen ja vahva, kunnes hänen pitää kantaa vastuu teoistaan? ;)
PS. SInäkään et vastannut kysymykseeni.
Koska nainen ei ole mies.
On täysin eri asia olla antavana sukupuolena, kuin saavana, jonka täytyy tehdä se kaikki työ.
Siis mikä saavutus ja työ se naiselle on, että saa seksiä? :D
Esim. Mitä sinun pitää sanoa että saat kyrpää?
Mitä tarkoittaa vastuun kantaminen teoistaan tässä tapauksessa? Sitäkö, että kertoo seurustelukumppanilleen entisistään?
Ja tämä unohtui, mitä tuli siihen "kaksinaismoralismiin" - vastaus alan asiantuntijalta ja tieteilijältä:
"Kaksinaismoraali on biologisessa mielessä ironista, sillä miehille ei olisi voinut kehittyä mieltymystä irtosuhteisiin, jos naiset olisivat evänneet heiltä mahdollisuuden toteuttaa mieltymyksiään."
- Robert Smith, Sperm Competition and the Evolution of Mating Systems
Touché! :O)
Se tarkoittaa sitä, että jos teillä on ollut otsaa tehdä jotain mistä 99% miehistä ei partnerissaan pidä, niin onko teillä myös kyky kantaa vastuu ja kertoa se miehelle?
Vai yrittääkö nainen taas kerran syödä kakun ja säilyttää kakun?
Näet, et voi valita kahta päinvastaista tietä.
On vain huoria tai vaimoja, eikä huorista saa vaimoja.
Jaa, no yleensä pyrin olemaan mahdollisimman mukava kumppani aviomiehelleni, mutta kaipa joskus teen asioita joista hän ei pidä. Minä olen ollut vaimo koko aikuisikäni, joten eipä minulla miehelleni ole mitään kerrottavaa mitä hän ei jo tietäisi. Minusta on silti outo logiikka siinä, että koska seksin saaminen on naiselle helpompaa, seksi on naiselle sopimatonta. Sama kuin sanoisi, että miehen on sopimatonta pissata seisten, koska se on heille helpompaa kuin naisille.
Laittaisitko taloosi lukon jonka lähes jokainen avain saa auki?
Annat ymmärtää, että talo on sinun jo ennen kuin ostat sen ja saat päättää kuka siellä asuu tai käy.
Et vastannut taaskaan kysymykseeni. ;)
Tyypillinen nainen - ei mitään kiinnostusta objektiiviseen keskusteluun ja totuutta etsivään keskusteluun, vaan ainoastaan tekosyiden esittämistä, kiertelyä, ja umpikujassa puheenaiheen vaihtoa jne.
Ethän sinä mitään totuutta etsi. Oman totuutesi olet löytänyt.
"Itte oot!"-kortti - ikään kuin todistaaksesi pointtini. ;)
No, teen omat johtopäätökseni siitä, että jätit vastaamatta.
Nimenomaan. Mieltymystä ei voi olla jos siihen ei ole mahdollista. Ei huumeisiinkaan voi jäädä koukkuun jos niitä ei koskaan edes kokeile.
niin mutta niitä on saatavilla ja tarjolla....sä itse päätät ettet halua kokeilla
naisiakin on paljon, ei tarkoita että sinun tarvitse kokeilla lutkia... oma päätös
Vaikka nainen harrastaisi paljon seksiä, se ei tarkoita että harrastaisi kenen tahansa kanssa seksiä. :) Voi olla hyvinkin tarkka preferensseissään, mutta silti aktiivinen seksielämä.
Eli ovessa voi olla hyvä lukko, jonka saa oikeanlaisilla avaimilla auki. Sellaisilla, joita on vain harvoilla ja valituilla kaikkiin miehiin verrattuna mutta kuitenkin riittävän monella, jotta ei tarvitse puutteesta kärsiä.
En vieläkään ymmärrä tätä. Yksikään mies ei kysy ja välttää kaikin tavoin aihetta onko minulla ollut miestä aiemmin/ olenko seurustellut aiemmin. Sehän pilaisi vaan ihanan alkaneen romanssin jos mies alkaisi utelemaan panokokemuksiani. Taitaa olla ihan ätmien fetissejä nämä ex hoitojen kiinnostukset. Ei kukaan täyspäinen pyri selvittämään kuinka monta mulkkua on pillussa ollut vaan pyrkii tutustumaan ja rakastumaan minuun. Fuc.king ää.liöt!
Jep, kumpikaan eksistäni ei kertaakaan asiasta itse kysynyt, ekalle kerroin toki sen sijaan mieluusti ihan oma-aloitteisesti. Siksi kait poikaystäviksi asti päätyivätkin, ja hyvä onkin että ne asiasta liikaa kyselevät karsiutuvat pois jo deittailuvaiheessa (sekä tarkkaa entisten määrää tivaavien miesten että niiden tivausten kohteina olevien naisten kannalta).
Lyhytaikaisista kumppaneistani sen sijaan asiaa kysyivät peräti kaksi kolmesta: näistä toinen oli totaalikokematon tapaus ja toinen kaappihomo (jolla itsellään ollut sitä vastoin ihan "liikaa" miespuolisia partnereita).
Ihan samaa olen ihmetellyt??? Kuka aikuinen ihminen on ylipäätään kiinnostunut panokumppanien määrästä ja ensinnäkin, kuka on niin surkee että pitää kirjaa siitä lukumäärästä? Hoh hoijakkaa...
Niin ja se ei automaattisesti tarkoita että niitä kumppaneita olisi ollut satoja... Minua ainakaan voisi vähempää kiinnostaa montaako kukakin on höylännyt. Ihminen kiinnostaa, ei sen panot.
Ja eipä kukaan ole koskaan kysynyt minultakaan määristä.
Tottakai mies on kiinnostunut siitä kuinka monelle nainen on reikäänsä jakanut eli onko nainen puhdas vai käytetty.
ihan samalla tavalla autoa ostettaessa kiinnostaa ajokilometrit ja edellisten käyttäjien määrä. Nainen on ihan samanlainen käyttöesine jota rassataan.
Ja jokainen mies ottaa mieluiten uuden auton jos siihen on varaa.
Se on kyllä niinkin, että ollakseen parisuhteessa moni mies haluaa yksinkertaisesti ummistaa silmänsä asialta, hiukan valehtelee itselleen samalla.
Koska tietäminen ei johtaisi mihinkään hyvään jos vastaus ei miellytäkään.
Itseäni ei haittaa saada tietää - kertoohan se oikeasti paljon ihmisestä muutenkin - eikä haittaa sekään jos toinen ei halua kertoa, mutta valehteleminen kuvottaa.
"Sehän pilaisi vaan ihanan alkaneen romanssin jos mies alkaisi utelemaan panokokemuksiani."
Sulla taitaa olla niita runsaasti.
Vastauksia toistaiseksi:
1. Henkilöhyökkäys/aiheen ohittaminen ja vaihtaminen
2. "Miehiä ei kiinnosta" - niin miksiköhän miehiä ei kiinnosta sellainen? ;)
Te, joilta miehet eivät ole halunneet kuulla likaisia yksityiskohtia, annan variaation vielä alkuperäiseen kysymykseeni: MITÄ JOS mies kysyisi?
JOS mies kysyisi, niin vastaisin että kokemusta on tarpeeksi, myös parisuhteiden ulkopuolella, eikä ole enää tarvetta hankkia lisää. Jos vastaus ei häntä tyydyttäisi, niin eiköhän se juttu sitten olisi siinä.
Se on sitten reilu diili.
Itse olen käytännössä juuri tuosta syystä kieltäytynyt parisuhteesta naisen/naisten kanssa.
Se vaan että miten monelle se tuossa tilanteessa käy, on eri juttu, reaktiot eivät ole aina olleet kovin aikuismaisia.
Kukaan mies ei halua kuulla olevansa esimerkiksi 157. seksikumppani. Siksi ne eivät edes uskalla eivätkä halua kysyä asiaa. Ite en tiä kuinka monen kans oon ollu ja 14 vuotta avoliittoakin takana eli ei voi muuta kertoa kun et joo...koko elämäni oon nussinu. En oo laskenu montaako.
"Kukaan mies ei halua kuulla olevansa esimerkiksi 157. seksikumppani."
Tässä!
Hyvä että täällä on edes yksi nainen joka tajuaa/ei leiki tyhmää. :)
Ei kai kukaan ole väittänytkään, että he tykkäisivät kuulla jotain tuollaista. En itsekään haluaisi kuulla olevani miehen 157. kumppani - mutta realistinen fakta silti on, että molemmilla eksilläni oli suurella todennäköisyydellä jo omaan makuuni vähän "liikaa" kumppaneita. Pystyin kuitenkin elämään asian kanssa juuri siksi, koska en tiennyt TARKKAA määrää. Jos olisin tiennyt, olisin todennäköisesti alkanut vatvoa asiaa liikaa ja suhteet olisivat kariutuneet jo aikaisemmin kuin mitä sitten tosiasiassa kariutuivat. Itsekin mietin siis noiden suhteiden aikana tuohon samaan tapaan, että parempi vaan etten tiedä, eikä oikeastaan olisi tehnyt mielikään kysyä (vaikka pääsyy oli myös, ettei tuollaisten kysely ole hienotunteista kumppania kohtaan, kuten moni muu on tässä ketjussa sukupuolet toisin päin olevana tapaukseen viitaten todennut).
Pointti oli se, että meidän naisten ei tarvitse tuollaiseen kysymykseen vastata, koska harva mies tuollaista kysyy, joten voimme valita partnerin joka ei ala kysyä noita. Itseänikin kummoksuttaisi mies, joka kysyy noista vaikka oma partnerimäärä ei kauhean suuri olekaan - mutta kyse on periaatteesta, siitä miksi toinen kehtaa alkaa tivata toisen ihmisen yksityisasioista jotka eivät mitenkään enää tähän hetkeen liity.
Vitut, kyse ei ole mistään periaatteesta, vaan pikemminkin periaatteettomuudesta, siitä että ei kanneta vastuuta, vaan tehdään ehdoin tahdoin jotain, mistä mies ei pidä, ja sitten koitetaan kierroilla itsensä jatkoon.
Nainen joka omaa tuollaisen "se ei ole paha, jos ei jää kiinni"-moraalin, ei todellakaan ole suhdemateriaalia.
Siksi, että se jakaa persettään, ja jos ei asiasta tarvitse kertoa, ei se haittaa.
Muuten taas sinulta aika niljainen tuplastandardi, että mies ei saa omata montaa kumppania, mutta sinä saat puolestasi jakaa persettäsi. :D
Mikä kätevintä, miehen on näytettävä korttinsa, ja epärehellisen ämmän tapaan sinä voit vedota periaatteeseen.
Taas yksi todiste siitä, että miehen mahdollisuus joutua aisuriksi on lähes 100% näinä päivinä.
"En itsekään haluaisi kuulla olevani miehen 157. kumppani - mutta realistinen fakta silti on, että molemmilla eksilläni oli suurella todennäköisyydellä jo omaan makuuni vähän "liikaa" kumppaneita. Pystyin kuitenkin elämään asian kanssa juuri siksi, koska en tiennyt TARKKAA määrää."
Eli onni on itselleen valehtelemista, silmien ummistamista?
Ilmiön nimi näyttäisi olevan se että miehet "eivät halua tietää" ja naiset sanovat ettei se merkitse mitään. Molemmat valehtevat. Asialla on monen monta ulottuvuutta.
"Taas yksi todiste siitä, että miehen mahdollisuus joutua aisuriksi on lähes 100% näinä päivinä. "
Tämä on lähes itsestäänselvyys tänä päivänä. Itse olen jo asiaan totuttaunut ajat sitten. Ainoastaan pahimmat jakarit kierrän kaukaa.
"Nainen joka omaa tuollaisen "se ei ole paha, jos ei jää kiinni"-moraalin"
Kuulostaa omaan korvaani siltä kuin puhuisit pettämisestä. Mutta se, että puhuu ENTISISTÄ suhteista (joiden aikana ei välttämättä ole myöskään pettänyt ketään) näkökulmasta että "ei jää niistä kiinni" kuulostaa omaan ajatusmaailmaani hyvin vieraalta. Mites omat entiset suhteesi, jos et kerro niistä uusille naisillesi, voidaanko olettaa että olet tehnyt jotain vastuutonta, josta "et jää kiinni" ja joka omaa "en jää kiinni, niin saan tehdä" -moraalin (sellaisen moraalin omaava mieshän voisi ihan yhtä hyvin pettää kuin kuvauksessasi oletat vastaavan "moraalin" omaavien naisten pettävän)? En kaipaa tähänkään omena-appelsiini-vertausta, koska sekä mies että nainen voivat nauttia seksistä, joten en ymmärrä mikä tekee juuri seksiä harrastavasta NAISESTA vastuuttoman, muttei miehestä (ellei kyse ole pettämisestä).
"Muuten taas sinulta aika niljainen tuplastandardi, että mies ei saa omata montaa kumppania, mutta sinä saat puolestasi jakaa persettäsi. :D "
Millä lailla tuplastandardi, jos oma kumppanimäärä toistaiseksi 5 (joista ne 3 irtosuhteita, joista oli jo puhe tänään)? Hyväksyn itseasiassa mieheltä hieman enemmänkin partnereita mitä minulla on ollut: turn-offiksi se alkaa miehellä mennä vasta kun aletaan liikkua yli 10 tai yli 20 menevissä luvuissa.
"Mikä kätevintä, miehen on näytettävä korttinsa, ja epärehellisen ämmän tapaan sinä voit vedota periaatteeseen."
Selitäpä missä sanon noin. Itse olen kysynyt miehiltä niiden määrää vain kerran, ja sekin siksi että kyseessä oli toinen niistä joka kysyi asiaa ensin minulta. Vastannut olen molemmille kysyneille todenmukaisesti, enkä tosiaan udellut heidän omaansa kuin toiselta heistä (siitä jolta en kysynyt huomasin hetken päästä puuhiin käytäessä kysymättäkin että oli totaalikokematon). Niiden muiden kohdalla olen toiminut tuon "hyvä etten tiedä" -periaatteen mukaan enkä ruvennut tivaamaan, vaikka välillä on tuntunut että kyseisen tyypin todellinen lukumäärä on todennäköisesti jo ihan liikaa.
"Eli onni on itselleen valehtelemista, silmien ummistamista?"
Valtaosa parisuhteen onnesta koostuu siitä mitä TIETÄÄ toisessa olevan, eli niistä ominaisuuksista joiden takia on juuri tämän ihmisen rinnalleen valinnut ja hänen kanssaan päättänyt elää, ja vain murto-osa siitä minkä jättää pimentoon saadakseen mielenrauhan.
Se voi kyllä koostua murto-osalta myös silmien ummistamisesta, jos kyseessä on silmien ummistaminen asioilta joilla ei ole enää nykyisellään mitään käytännön merkitystä (toisin kuin esim. pettämisellä olisi) ja jotka eivät ole käytännössä este sille, etteikö parisuhde voisi olla niistäkin huolimatta onnellinen (vaan joista tulee este vasta, jos niitä liikaa vatvoo ja miettii).
Ja se ummistaminen tehdään juuri siksi, ettei syyllistyttäisi siihen liialliseen miettimiseen ja vatvomiseen, vaan kiinnitettäisiin huomiota niihin oleellisempiin asioihin kumppanissa. Aidon onnen kannalta kun se entisten kumppanien määrä lopulta ei merkitse mitään niin kauan, kuin ihminen oikeasti on nykyisellään rauhoittunut ja oikeasti haluaa asettua aloilleen.
Tiedostan siis itsekin toki ajattelevani epärealistisesti sanoessani, etten oikeastaan haluaisi miestä jonka partnerien määrä alkaa liikkua siellä 10 tai vähintäänkin 20 yläpuolella. Mutta juuri siksi että tiedostan vaatimukseni epärealistisuuden olenkin valmis ummistamaan silmäni, mikäli se sopiva kumppani paljastuukin lukeutuvan tämän itselle epämieluisamman vaihtoehdon joukkoon. heissä kuitenkin täytyy tuolloin olla paljon asioita, jotka kompensoivat asiaa.
Elämäni miehellä on takanaan satoja satoja naisia. Ainoa syy miksi sen hyväksyn on RAKKAUS. Täällä moni unohtaa että rakkaus pitää suhteet kasassa tuli elämässä vastaan mitä tahansa. Tietenkään en pidä siitä että hän on hyväksikäyttänyt satoja naisia mutta Rakkaus on suurempaa kuin toisen menneisyys. Rakkaus on se ensimmäinen ja viimeinen syy olla ylipäätään yhdessä. ♡♡♡♡
Itse mieluummin sopeudun elämään vaikka sitten haasteellisessa totuudessa kuin valehtelen itselleni(ja odotan mahdollista tulevaa pommia kulman takaa), mutta kukin tyylillään.
Käytännössä olet kieltäytynyt, koska olet seksuaalisesti estynyt tai et ole saanut ketään. Osaat vaan selittää asian itsellesi egoasi suojelevalla tavalla.
Mieheni oli aikoinaan minulle 31. seksikumppani, minä hänelle 46.
Mitään väliä sillä ei ollut silloin, eikä ole nytkään, lähes 10 vuotta myöhemmin, sillä siitä asti olemme olleet vain toistemme seksikumppanit. Elämää on kummallakin jäljellä enää parhaassakin tapauksessa parikymmentä vuotta, sen aiomme viettää yhdessä.
Joten sen pituinen se.
No ei ole multakaan kukaan kysellyt mistään vanhoista jutuista, enkä ole niistä kertonutkaan koskaan.
Olisi todella outoa jos mies ottaisi tuollaiset asiat puheeksi. En mä itsekään halua tietää miehen hoitojen määrää tai muutakaan sen tyyppistä. Ne asiat vaan ei kuulu toiselle. Ja oikeasti, jos tuollaisia kyselee, niin pitää olla valmis myös kestämään vastaukset. Montako miestä mulla on ollut, kuulunko kymppikerhoon tai olenko pannut Tornin vessassa tms. Kuka haluaa tietää tuollaisia asioita toisesta?! En minä ainakaan!
Ja eniten mua ärsyttää ne miehet, jotka olettavat jotain. "Sulla on varmaan ollut paljon miehiä, kun olet noin hyvännäköinen..." tms. muuta p*skaa, Eli verhotaan se kysymys toteamukseen. Eli jos joku nainen sattuu näyttämään miehen mielestä hyvältä, niin onhan se automaattisesti jakanut ihan kaikille, eiks niin!
Menee mielenkiinto sillä sekunnilla, eikä miehellä ole enää mitään mahdollisuuksia mihinkään. Piste.
*meni hermot*
2. "Miehiä ei kiinnosta" - niin miksiköhän miehiä ei kiinnosta sellainen? ;)
Te, joilta miehet eivät ole halunneet kuulla likaisia yksityiskohtia, annan variaation vielä alkuperäiseen kysymykseeni: MITÄ JOS mies kysyisi?
Juuri noin. Ei tulisi mieleenkään kysellä. Mutta toisaalta jos on muuten viitteitä että on koko kylän yhteinen polkupyörä niin eipä kyllä kiinnosta, koska oltaisiin vain väärällä tavalla erilaisia.
Juuri noin. Ei tulisi mieleenkään kysellä. Mutta toisaalta jos on muuten viitteitä että on koko kylän yhteinen polkupyörä niin eipä kyllä kiinnosta, koska oltaisiin vain väärällä tavalla erilaisia.
Tottakai ne kuuluvat toiselle eikä todellakaan tarvitse kestää vastausta. Harva mies haluaa kuulla naisensa olevan spermaränni ellei kyseessä sitten ole pornotähti.
Ihan samalla tavalla kuin autonostajallekkin kuuluu auton ajokilometrit ja edellisten omistajien lukumäärä.
Nainen on ihan samanlainen käyttöesine kuin autokin.
"MITÄ JOS mies kysyisi?"
- Eka joka kysyi (kokematon) oli vasta 3. partnerini, joten kerroin hänelle totuuden. Ei se kuitenkaan herraa miellyttänyt, koska hän oli luullut minuakin neitsyeksi ja otti nokkiinsa.
- Toka tuota kysynyt (kaappihomo) oli 4. partneri, ja hänellekin tunnustin asian laidan. Ei oikein mitään siihen virkkonut ja näytti alkuun suhtautuvan vähän nihkeästi vastaukseeni, mutta kysyessäni häneltä vastavuoroisesti omaa lukuaan, vastaus oli hätääntynyt "sitä mä en voi sulle kertoa, mutta enemmän kuin 4" (ei tuolloin vielä tiennyt, että olin alkanut päästä jyvälle sen oikeasta suuntaumuksesta, siitä se hätäännys...).
"Nainen on ihan samanlainen käyttöesine kuin autokin."
Se, että pitää naista oikeasti ESINEENÄ eikä elävänä olentona (ihmisenä, ihan näin tarkennuksena koska ilmeisesti kaikki tällä palstalla eivät tiedä naisenkin olevan ihminen) kertoo jo ihan liikaa raa'asta ajatusmaailmasta, ei todellakaan mikään "kiltti" ja "herkkä" atm ole tuota näpyttänyt...
Tai ehkä mun mieheni ovat olleet keskimäärin ihan hyvällä itsetunnolla varustettuja tapauksia, eikä heillä ole ollut tarvetta kysellä vanhoista asioista.
Ja on niillä miehillä itselläänkin ollut historiaa, ja hyvä niin :)
Oikeastaan ne, jotka ovat jollain tapaa kiertäen yrittäneet onkia tietoja mun historiasta (kyllä, joku on oikeasti kehdannut kysyä jopa mun kavereilta ja äidiltänikin (?) näitä asioita!), ovat jääneet jo hyvin alussa kyydistä pois. Mä en ala vakuuttelemaan jollekin epävarmalle poikaselle, että en ole pannut ihan kaikkia joita tervehdin. En vaan todellakaan jaksa sellaisia perässävedettäviä tapauksia.
Hauska tämä "palstakurppa" termi ja sen jälkeinen kalahdus ja älähdys.
Ja toisaalta yhtä hauskaa palstalla oleva kiinnostus "palstakurppien" tekemisiin,koska missään muualla ketään miestä ei kiinnosta.
Ja näin älähti yksi ätminkäinen, jonka tekemiset kiinnostaa vielä vähemmän.
Tietenkin kuulun jälkimmäiseen ryhmään, koska ilman ätmikokemuksia tämä palsta tai sen "kurpat" olisi täysin yhdentekeviä. Miksi sinä olet täällä?
Osoittaakseni että keskustelupalstalla esiintyvät älähdykset eivät ole aina todiste kalahduksesta, ettei kaikki ole mustavalkoista, että kyllä jotakuta aina kiinnostaa ja että ätminkäisten ja kurppien ohella kaislikossa suhistelee monenlaista kahlaajaa. Mutta sinähän tiedät kaiken tämän varsin hyvin. Juuri siksi ansaitsit "nokituksen".
Aina on sana jonka voi melkein aina kiistää. Mutta melkein aina ihmiset tuijottaa sen verran omaan napaansa,että ne jaksaa kiinnostua ja älähtää vain asioista jotka kalahtaa omakohtaisesti. Miehenä ymmärrän palstan miesten kipupisteen, mutta naisista kun en juuri mitään ymmärrä, jaksan ihmetellä naisten motiiveja näille keskusteluille.
No en minäkään ymmärrä miksi naiset ovat tähän vastanneet. Muuta kuin ehkä provoillakseen provolle takaisin tai aikaa tappaakseen? Johonkin on tietysti saattanut kalahtaakin, muttei varmasti kaikkiin vastaajiin.
Mutta ihan yhtä vähän ymmärrän sinun kommenttiasi.
Ihan vastaava ilmiöhän täällä toistuu harva se päivä toisinkin päin. Joku tekee aloituksen ”ätmeistä” ja kohta on kuoro miehiä vastaamassa, kuinka he ovat kaikki erilaisia. Onko sillä ”älähdyksellä” sitten jotenkin jalompi motiivi tai ovatko noihin ketjuihin vastaavat miehet jotenkin fiksumpia kuin tähän ketjuun vastanneet naiset?
Miehet fiksumpia? Ei, mutta eikö ole ilmiselvää ja kuukaudesta toiseen toistettu mikä heitä vituttaa. Mutta mikä palstakurppia hiertää, kun kukaan ei koskaan kerro mikä on vialla ja jos erikseen kysytään, niin kaikki on sinkkuuden kanssa muka hienosti ja silti ollaan kuitenkin henkisesti ätmin kanssa samassa mutapainissa.
En osaa sanoa mikä täällä yksittäisiä henkilöitä hiertää, mutta "palstakurppien" valitusta en kyllä muista juuri nähneeni. Kyllä omien havaintojen mukaan palsta täyttyy lähinnä "ätmien" valituksesta (ja provoilusta). Mutta tämä nyt oli vähän erillinen asia kuin tuo kalahdus/älähdys -reaktio (tai oletus että se olisi ainoa syy kommentoida jotakin).
Nimenomaan. Ätmit yleensä "ruikuttaa" jostain, yleensä naisista. Mutta mikä saa palstakurpan tuntemaan että hänen täytyisi jotenkin puolustautua, olkoon kyseessä perseen jakaminen tai jokin muu asia.
Jos joku esittää jonkin älyttömän tai loukkaavan väitteen ryhmästä, johon kuulun niin en koe mitään tarvetta kommentoida asiaan mitenkään. Ei ohi mennyt lyönti satu.
Toistaiseksi vaikuttaa siltä, että naiset eivät ole valmiita elämään kuten saarnaamaan.
Ainoastaan helkalla on selkärankaa myöntää menneisyytensä ja kantaa siitä seuraukset.
Joten, miehet, jos nainen ei kerro aiempien kumppaniensa määrää, lienee niitä ainakin yli 15 (suomalaisen naisen keskiarvo!!).
Olen minä tähän astisille kysyjille rehellisen vastauksen kertonut... Mutta miksi menisin varta vasten kertomaan niillekin partnereille, jotka eivät sitä ole kysyneet? Ihmettelisivät varmaan miksi otin asian puheeksi, ehkä osa ei olisi halunnut edes tietää (moni ihminen ei halua kuulla yhtikäs mitään edes kumppaninsa entisistä seurustelukumppaneista, saati sitten panoista, koska nyt eletään tätä hetkeä eikä tarvitse sotkea entisiä, ehkä turhaa mustasukkaisuuttakin aiheuttavia juttuja omaan suhteeseen).
Muuten, en muista onko EX PUA koskaan itse vastannut palstalla esittämäänsä kysymykseen, joten kysytäänpä nyt paljonko partnereita Ex-PUA:lla on? Enkä halua ympäripyöreää vastausta omenoista ja appelsiineista sekä niiden vertailukelvottomuduesta, koska esittämäni kysymys itsessään on vain montako partneria sinulla on ollut, joten odotan numerovastausta.
jaah, mitkähän seuraukset? Ei oikein kolahda
Minäkin haluaisin tietää Ex PUA:n vastauksen tuohon, joten alappa antaa meille lukuja muka naistenmies?
Parasta olla ryhtymättä tuon kanssa minkäänlaiseen väittelyyn.
George Carlinin sitaatti 'Never argue with an idiot. They will only bring you down to their level and beat you with experience' pitää hänen kohdallaan täysin paikkansa.
Minulla ei ole tuota ongelmaa koska en ole jakanut itseäni joka toiselle vastaantulijalle. Kuulun siihen harvinaiseen 0,5-1% naisista joilla ei ole useita seksisuhteita takana.
Edelleenkin on aitoja naisia olemassa. Kiitos, ja parasta jatkoa sinulle! :)
Ja sä uskot kaiken mitä sulle sanotaan?
Ole sinä jakorasia uskomatta, jos kaikki naiset ovat kevytkenkäisiä lumppuja se ei tarkoita sitä etteikö sieltä joukosta löytyisi minunkaltaisiani naisia. Minä EN harrasta irtosuhteita, ne kuvottavat minua. En halua olla käytetty enkä antaa miehille sitä tyydytystä että saisivat minut helpolla.
Sinunlaisia naisia on harvassa! Hienoa ettet ole antanut itseäsi käytettävän, arvostan suuresti kaltaisiasi ihmisiä. Nainen joka on puhkinussittu ei merkitse minulle yhtään mitään.
Minusta miehet ovat tehty hyväksi käytettäviksi. Helppoja vedätettäviä, todella harvoin tapaa ketään pantavaa. En todellakaan alennu sille tasolle että jollekin mulkulliselle alkaisin tekemään selontekoa. Ehei nappiaivot, ette ikinä yllä siihen.
Pitäytyisit niissä dildoissa vaan, tai sitten hypit vaan siitä tatista tattiin, niin no damage done..
Jos teen jotain niin en näe syytä huijata tai jättä kertomatta jos toista kiinnostaa. Jos toiselle ei kelpaa, se ei ole minun ongelma, eikä minun mies. Miksi tuostakin nyt taas keksitään jotain likaista rumaa pahaa ... eli ätmit eivät tiedä naisista mitään....edelleen vain oletukset ja itse keksityt totuudet.
Kyll'h'n tuota asiaa on aivan turha mennä edes kysymäänkään, nimittäin:
A:) Tieto lisää tuskaa
B:) Et voi luottaa vastaukseen, Naisillahan se on aina se kolme.
Toisekseen, niin kyllähän naisesta voi ihan aistiakkin asoita. Ei kaikkea tarvitse kysyä vartavasten, kun sen voi lukea ihan ihmisestä itsestäänkin...Ei pilkulleen, mutta suuntaa antavasti.
Itse en välittäisi kysellä panoista. Ainoastaan parisuhteet haluan kuulla. Nimittäin jos niitä parisuhteita on kovin monta taustalla, niin en usko, et kannattaa haaskata omaakaan aikaa yhtään enempää kyseiseen pakettiin. Jos parisuhteet ei oo kestäneet ennen, niin miks ne kestäis jatkossakaan?
koska kaikki ovat erilaiset ja kaikkien kanssa ei kolahda, ehkä olisitkin se jonka kanssa sitten eläisi loppu elämänsä
Onhan se mahdollista kun minä olen se tyyppi joka ei näillä asioilla kauheasti pelleile.
Mutta nyt tulee mieleen, että miksi sitten hän on päätynyt näihin ns."harjoitussuhteisiin"
Onko se ollut sosiaalisesta paineesta pariutumiseen vai läheisriippuvuus? Otetaan äkkiä joku.....
Minulle parisuhde on aina hyvin vakavastiotettava juttu, mutta monille naisille se tuntuu olevan lähinnä vakipanoa vastaava juttu. Arvostan enemmän naisia, jotka myöntää oman juttunsa olleen vakipano, eikä parisuhde. En näe, että parisuhdetta voisi olla jos ei kolahda tyyliin "mennään tappiin asti elämänkumppanuus".
Kyllähän totuus on, että minua hävettäisi, jos olisin jonkun kolmas parisuhde. Eihän sitä kehtaisi kenellekkään edes sanoa... Siis onks tää parisuhde instituutio niinku joku karuselli, jossa niitä vitun "oikeita" tulee ja menee ovista ja ikkinoista.
Itsehän en ole sitä oikeaa vielä löytänyt, niimpä ei ole parisuhteitakaan.
Onko mulla vakipanoja ja irtosuhteita ollut? Se taas ei kuulu teille.
eli olet viel pahempi kuin se joka yrittää edes parisuhdetta, sä vain panet kaikkea ... mua hävettäisi suhde sun kaltaisen kanssa
Edelleenkään en puhunut omasta intiimielämästäni mitään, niin kuin en koskaan netissä, enkä sen ulkopuolellakaan.
Minusta parisuhdetta ei vain voi "yrittää" SItä niinku on rakkautta, tai sitten ei ole. En näe, että se vois niinku sammua yks kaks, jos se on ollu aitoa. Jos se ei ollu aitoa, niin miks oli parisuhde? Onks nää ihmiset hölmöjä vai?
Kuinka monta parisuhdetta voi olla, et menee uskottavuus koko hommasta?
Kuinka monta kertaa haluat tuhoutua ja taas liimata itses kasaan ja tuleeko siitä uuden veroinen? En usko.
Mutta faktahan on, että pakkohan minun on joustaa näistä näkemyksistäni, nimittäin tällä iällä ei parisuhteettomia naisia kauheasti ole, etenkään sellaisia, joita voisi harkita mihinkään, mutta ei niitä kyllä montaa saa olla. Olisiko yksi epäonnistuminen vielä anteeksi annettavissa.
Eihän se ole mitenkään varmaa että nainen on halunnut erota. Itsekin roikkunut vuosia miehessä joka ei halua jatkaa. Ei se nainen ole aina lopettamassa suhdetta!!!!
Eipä tietenkään ole ei..........Mutta sitten pitää taas miettiä, että miksi hän ei halua jatkaa. Onko sinussa jotain vikaa? Poistuisiko se vika, jos minä jatkaisin siitä mihin tää edellinen törmäsi? Tuskin...........
Minusta sinun ei kannata roikkua hänessä. Ei tuo juttu voi toimia! Miksi nöyryytät itseäsi, jos tiedät, että oot toiselle pelkkä panopuu?
Tämä, ettei elämän aikana voi olla kuin yksi ainoa oikea on vahvasti kytköksissä myös ajatukseen, ettei koko maailmassa ole kuin jokaiselle se yksi oikea ihminen. Realistisesti ajatellen tämä on kuitenkin mahdotonta, koska isolla todennäköisyydellä aika monen ihmisen "oikea" asuisi kokonaan toisessa maassa - ja toisaalta myös joidenkin "oikeat" kuolisivat myös ennen sen "vastakappaleensa" kohtaamista.
En ole panopuu (koska emme ole rakastelleet). Olen koittanut miettiä mitä vikaa minussa on mutta en löydä kuin sen vian ettei hän kykene rakastamaan minua tarpeeksi. Minä kyllä rakastan häntä 100% mutta hän minua ehkä 48%.
Eli en ole siis tarpeeksi rakastettava. Pitäisikö ajatella ettei kukaan muukaan kykene rakastamaan minua 100% jos ei hänkään?
Juuri B-kohdan takia kunnon miehelle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin tarkastaa immenkalvon kunto. Jos kalvo on riekaleina, niin se siitä sitten, ei tule häitä, on pakko olettaa, että eukko on vittuaan jakanut lutka. Ei pidä kuunnella mitään selityksiä, miten se muka repi kalvonsa joogatessa tai unohti polkupyörästä satulan lähtiessään pyöräilemään. Naisten epärehellisyys se pakottaa kunnon miehet vaatimaan neitsyttä. Vain kalvollinen nainen on kelvollinen nainen.
Ei nuo kaksi ole kytköksissä. Maailma on tietenkin täynnä enemmän tai vähemmän oikeita ja vääriä. Ketä haluaa pitää oikeana on mitä suurimmissa määrin jokaisen henkilökohtainen päätös. Se on tahto, ei tunne.
Enkä ole moralisoimassa ketään tai mitään. Kukin saa mielestäni pitää vaikka useaa oikeaa samaan aikaan, jos siltä tuntuu ja niin tahtoo.
En ole vieläkään huomannut että immenkalvo olisi puhjennut. Olen elävä esimerkki -siitä ei välttämättä tule verta eikä sitä edes huomaa. (Ja kuten tiedetään, esim tamponilla saa immenkalvon puhki, tamponiahan käytetään 11-14v alkaen) Tai kenties sitten juuri Tampax puhkaissut immenkalvoni. :-(
Et ole ilmiselvästi tavannut sitä oikeaa koska se tarina on kohtalo, se on taivaassa valmiiksi kirjoitettu ihme johon sinä vain astut. Et ole koskaan tiennyt mitään sellaisesta onnellisuudesta ja sellaisesta kivusta. Kuinka jaksi ihmistä voi ajatella toisiaan samaan aikaan, kuinka toinen voi asua toisen sydämessä kuinka rakastuneena aina alkaa haluamaan lapsia vaikkei muuten niitä haluakaan. Rakkaus on maailman suurin ihme joka on käsikirjoitettu valmiiksi eikä siinä todellakaan mietitä että joku voi olla enemmän tai vähemmän oikea tai väärä -silloin ei ole rakastunut jos tuommosta kykenee ajattelemaan. Rakkaus on täysin ehdotonta. Esim nytkin olisin valmis kuolemaan rakkaani puolesta. Äidit varmasti ovat valmiita kuolemaan lapsensa puolesta eli kyse hyvin alkukantaisesta käytöksestä joka pohjautuu voimakkaisiin pysyviin tunteisiin ko.henkilöä kohtaan.
Millä nimellä kutsut sitä vaihetta, kun ollaan ihastuneita ja tutustutaan toiseen siinä mielessä, että josko hän olisi se ihminen, johon sitoutua loppuelämäksi?
Miten parisuhde mielestäsi/kokemuksen mukaan yleensä alkaa?
Selvennykseksi: omat parisuhteeni ovat alkaneet niin, että olen tutustunut mielenkiintoiseen ihmiseen, ihastunut (kuten hänkin minuun), olemme alkaneet tapailla eli viettää aikaa yhdessä koska olemme viihtyneet yhdessä ja halunneet olla yhdessä ( halunneet toisiamme). Aika pian ihastuminen on syventynyt rakastUmiseksi, on alettu suunnitella yhteisiä tekemisiä myös eteenpäin (esim. lomasuunnitelmia, juhlapyhäsuunnitelmia), on tutustuttu kummankin ystäviin ja sukulaisiin, on puhuttu ääneen tunteista ja halusta olla toisen kanssa (ja vain hänen kanssaan).
Usein, jos juttu ei ole toiminut, se on käynyt ilmi ensimmäisten parin tutustumiskuukauden aikana. Sellaisia "tapailuja" en edes kutsu suhteiksi, mutta sitten on niitä, jotka alkavat lupaavasti, mutta vuoden-useamman kuluessa tulee ylipääsemättömiä ristiriitoja. Rakkaus ei riitä. Se loppuu toiselta tai molemmilta, ja vaikka se loppuisi vain toiselta niin ei se toinen yksin voi sitä suhdetta jatkaa. Se voi tapahtua sinullekin; olet rakastunut ja haluat yhteistä tulevaisuutta, mutta toinen ilmoittaa jonakin päivänä, että hän ei enää rakasta eikä halua.
Ei siinä mielestäni ole mitään ihmeellistä, jos äiti pyrkii vaikka kuolemalla turvaamaan geeniensä jatkumisen. Biologisen alkukantaistahan se on mutta saa sitä rakkaudeksikin kutsua.
Lasken parisuhteiksi vain nämä, joissa asutaan yhdessä ja ollaan vähintään kihloissa...
Ainakaan itse en muuttaisi yhteen, jos olisin epävarma tunteistani.
No ei tietenkään pidä sellaista ajatella...mutta mikä parisuhde se sitten on, jossa ei ole edes seksiä? Mitä sinä siitä saat, muuta kuin pahaa mieltä?
Mun parisuhteet on alkanu silleen et oon valvonu yöt tuijottaen miestä koska en oo ikinä nähnyt mitään niin ainutlaatuisen ihanaa. Ja tää mies muistaa tämän vielä 20 vuoden jälkeenkin. Kyl se on heti sellasta jalat-alta-vievää rakkautta tai sitten sitä ei tule myöhemminkään. Vai voiko joku väittää että ihastus asuu sydämessä seuraavat 80 vuotta? Ei asu. Siellä asuu vaan ne rakkaudet mitkä on sekottanu pään täydellisesti ensi näkemältä. Olen toki ihastunut joskus ja muistat ne joskus mutta vain rakkaus asuu mielessä joka päivä, joka hetki, joka päivä, joka yö. Eikä poistu. Ei vaikka erosta olisi kaksikymmentä vuotta! Ei ikinä.
Okei, eli sinulle ei ole ongelma, vaikka nainen olisi seurustellut kuukausia tai jopa vuosia, mutta jos hän on asunut yhdessä useamman kuin yhden kanssa (mieluummin ei kenenkään), niin se tekee hänet kelpaamattomaksi?
Kun ajattelee viimesiä neljää vuotta niin ei kukaan muu ole välittänyt minusta yhtä paljon kuin hän. On sitä seksiä joskus ollut.
En ajattele noin, että voisi olla vain yksi oikea. Uskon, että niitä on hyvinkin paljon niitä oikeita. Tässähän ei ole siitä kyse.
Mutta väkisin jos sulla on monta eroa taustalla, niin tulee mieleen ajatus ns."Lainavaimosta" Se ei ole yhtä houkutteleva vaihtoehto, kuin sellainen ihminen, jolle oot ensimmäinen.. Mutta niimpä niin. Turhaa kait näitä enää miettii kun oon jo tuhonnut elämäni(tullut liian vanhaksi) saada mitään muuta kun jonkun exiä parisuhteeseen. Näitä olis pitäny miettiä sillon parikymppisenä, kun oli vielä mistä valita aitoja sinkkuja. Nyt on vain eronneet ja karanneet. Jipi jai jei............
No sulle riittää tuollainen valju ns. kaverisuhde.. Itse kuolisin henkisesti tuollaisessa suhteessa hyvin pian.
En tiedä ymmärsinkö tekstistäsi mitään, mutta koska elämä ei ole mustavalkoinen, niin kyllähän ihminen aika paljon kykenee katsomaan läpisormienkin.
Eli jos nyt tapaan jonkun, jonka oikeasti haluan, niin en minä sitten välttämättä jää niitä hänen ex- parisuhteitakaan murehtimaan.. Okei.. Ehkä tässä nyt mietitään paremminkin sitä ideaali tilannetta ja nämä jutut siitä, mutta elämä kun on mitä on, niin jutut tapaa mennä käytännössä toisin.
Siinä immenkalvossahan kuuluu olla reikä, koska muuten kuukautisveri ei pääsisi pois ollenkaan!!!
Mies ei huomaa sitä, että onko nainen neitsyt vai esimerkiksi teeskenteleekö hän neitsyttä. Onhan kautta aikain haluttu teeskennellä, että mies saa korkata neitsytnaisen oli sitten kyse aviovaimosta tai esim. ilotalon nuoresta uudesta tulokkaasta. Tämä "poksauttelu" on vain ATM-fantasiaa, jolla ei ole mitään todellisuuspohjaa tällä Telluksella.
"Immenkalvo on emättimen aukkoa ympäröivä ohut limakalvoreunus. Vain noin viidesosalla naisista on sen verran tiukka immenkalvo, että sen rikkoutuminen tuntuu tuntuvana kipuna ja verenvuotona ensimmäisessä yhdynnässä. Joillakin immenkalvo voi olla niin tiukka, että yhdynnän yrittäminen tuntuu hyvin kivuliaalta. Useimmiten immenkalvo kuitenkin löystyy murrosiän aikana ihan itsestään ja voi olla ihan huomaamaton ensimmäisessä yhdynnässä."
Etkai sinä nyt helvet.ti s.aatana kysy niistä ex parisuhteista? Ja jos nainen alkaa avautumaan niin voit sanoa ettet halua tietää.
Musta entisistä puhutaan vain sillon jos haluu ärsyttää toista ja saada aikaseksi draamaa ja mustasukkasuutta ja aikuisethan ei tuollaista tavoittele.
Ahaa... Nytkö ei tarvitse enää kertoa edes parisuhteistaan tulevalle elämänkumpanille.
Johan vitsin murjaisit. Sehän pommi olisikin, jos parisuhteessa ollessaan kuulisi, et toinen on ollu viis kertaa jo naimisissa. Hah hah. Käytä ny vähän järkeäs.
Sen ymmärrän jos panot pitää omana tietonaan, mutta kyllä parisuhteet pitää olla tiedossa.
No mitä se MUUTTAISI jos parisuhteen aikana kuulisit naisen olleen viidesti naimisissa? Jos se jotain muuttaisi, sinun ei kuuluisi muutenkaan olla naisen kanssa koska et rakastaisi häntä ehdoitta.
Jos kuvittelet olleesi täydellinen menneisyydessä, voin kertoa että olet väärässä. :-)
Mistäs sinä minun menneisyyteni tiedät?
En koskaan päätyisi yhteen naisen kanssa joka on ollut viidesti naimisissa. Minä nimittäin uskon, että niin tulevaisuudessa kuin menneisyydessäänkin. Hänestä ei ole parisuhteeseen.
Oletpas sinä viisas mies. :-D Itse osaan niin huorata kuin olla uskollinen ja sitoutunut vaimokin (molemmista kymmenien vuosien kokemukset). Mutta sinähän et usko että olen elossa tai luulet minun olevan joku poikkeisyksilö.
Ihminenhän on voinut olla vaikka sairas tai heikko kun on ollut kolmesti naimisissa. Haluatko että tyttöystäväsi jättää sinut kun sinulla on syöpä?
Olet aika hyvä keksimään päästäsi noita juttuja!
Hienoa, että aitoa, ehdotonta rakkauttakin on vielä tässä maailmassa. Nauti siitä!
yksin on parasta, miksi väittelet täällä :)
Joo, se on ufojen lahja.
Vielä vuosituhannen vaihteessa naistenlehdissä vakuutettiin, että lapsella on oikeius nuoreen äitiin. Onkohan se edelleen totta? Vai muuttuuko kannanotto sen mukaan, kun itse vanhenee on niin huumassa rakkaudesta ja ennen kaikkea mahdollisuudesta vielä lisääntyä. Joskus rakkauden ja itserakkauden raja on häilyvä, mutta sekin rakkaus pelittää varmasti lähes yhtä hyvin, kun rakkauteen kuuluu myös vastuuntunto.
Vanhempien välinen rakkaus on paras mahdollinen lähtökohta uudelle ihmisentaimelle. Hieno rakkautenne kuvaus tuo edellä ollut oiskonäioinhv:n kirjoitus. Lisää vakuuttavuutta tuo vielä isot kirjaimet, jotka muutin tekstiin.
Et ole ilmiselvästi tavannut sitä oikeaa koska se tarina on kohtalo, se on taivaassa valmiiksi kirjoitettu ihme johon sinä vain astut. Et ole koskaan tiennyt mitään sellaisesta onnellisuudesta ja sellaisesta kivusta. Kuinka jaksi ihmistä voi ajatella toisiaan samaan aikaan, kuinka toinen voi asua toisen sydämessä kuinka rakastuneena aina alkaa haluamaan lapsia vaikkei muuten niitä haluakaan. Rakkaus on maailman suurin ihme joka on käsikirjoitettu valmiiksi eikä siinä todellakaan mietitä että joku voi olla enemmän tai vähemmän oikea tai väärä -silloin ei ole rakastunut jos tuommosta kykenee ajattelemaan. Rakkaus on täysin ehdotonta. Esim nytkin OLISIN VALMIS KUOLEMAAN RAKKAANI PUOLESTA! Äidit varmasti ovat valmiita kuolemaan lapsensa puolesta eli kyse hyvin alkukantaisesta käytöksestä joka pohjautuu voimakkaisiin pysyviin tunteisiin ko.henkilöä kohtaan.
Kannattaisiko ruveta vielä kirjalijaksikin? Näytelmien lisäksi?
Mitenkäs sitten kun sitä kalvoa ei ole koskaan ollutkaan? Meitäkin on. Ja ihan hyvin on tähän asti (liki 60v) kelvattu...
Toisella ensirakkaallani oli 18-vuotiaana about 100kumppania jo takana.
Itse olin intissä ja 18-vuotias. Lomilla matkustin tapaamaan tätä ihanaa "jakaria" helsinkiin.
Muistan vieläkin kun kysyin sitä ja kun kertoi, niin ei vaikuttanut mitenkään. Silloin jo tiesin että olen upea mies. Ja niin tiesi hänkin. Ja hän oli parasta.
Onneksi en ole kuin tämän palstan palikat. Olisin sanonut ei ja vieläkin vain varjelisin itseäni ja pitäisin olematonta kunniaani yllä. Miksi helvetissä!
Taannoin onnittelin häntä facessa siitä että oli saanut lapsen.
Itseäni ei liikuta vaikka olisi rakkaalla naisellani koko kylä takana pantuna.
Rehellinen nainen, joka vielä myöntää tämän. Yhdet sille.
Edelleenkään naisen työ, koulutus, tatuoinnit tai entiset panot ei vaikuta mitenkään siihen jos nyt löydän jotain valoa ja sydämeni alkaa ankkuroimaan sinne vieden koko miehen(eli minut) mukanaan. Harmi etten ole tavannut samanlaisia ihanuuksia naisissa kuin kourallisen.
Yhdellä toisella exälläni oli myös kymmeniä hoitoja takana. Upea, kaunis ja ylväs nainen. Nykyään lääkäri. Kun nähtiin vuosi sitten oli hänen pakko taas saada alentaa mua silmissään(ehkä koska jätin hänet?) ja kysyi: Mies30v., edelleen vuokrafirmoilla töissä? Vastasin että ei, en ole töissä ollenkaan. Siihen vain tapaansa mukaan kommasi takaisin alentavasti: Jotenkin tiesin tämän. Hyvää iltaa, älä juo kaikkia rahojasi. :D
Kuitenkin huomasin kun vilkuili mua kun olin erään "puhkinussitun" "jakarin" kanssa siinä. Närkästynyt ilme ja koittaa pitää itsensä koossa. Priceless.
Ei tosi naisia tai Miehiä kiinnosta tuollaiset numerot. Kun on ballseja, niin sitä vaikka kuolee taistelutoverin puolesta, puolustaa rakasta naistaan huorittelijoilta ja kivittäjiltä, ottaa toisen siipiensä alle suojaan ja osaa rakastaa sen kaiken "olemattoman" lian alla olevaa kultaista sydäntä - sellaista kuin itsellään.
Nää ätmit ei tajua sitä että jakarit on myös haluttuja. Voin tuoda teille naisystäväni joka ei ole saanut keltään ja voin kysyä saako hän teiltä ja te vastaatte....nyyh, kullini ei kovetu. Eli jos joku nainen on suosittu ja haluttu teidän silmissänne, on se sitä myös muiden miesten silmissä. (sama pätee miehiin/naisiin)
Haluttuja koska ovat helppoja..
Eiks se olisi vaan hyvä, jos naiset oikeasti "jakaisivat persettä" niin paljon kuin ehtivät? Ei yhdet ja samat miehet kaikkia ehtisi silloin hoidella millään, vaan nykyisin saamattomillekin tulisi pakosti jotain. Vai olisiko silti ongelma se, että joku muu saakin enemmän?
Ei ole kukaan kysynyt, ja pidän epätodennäköisenä että kysyttäisi jatkossakaan. En yksinkertaisesti deittaile aloittajan kaltaisia miehiä. En herätä olemuksellani mielikuvaa kiltistä tytöstä, joten sellaisen havittelijat eivät päädy treffeille kanssani. Mutta jos niin sattuisi käymään, niin kertoisin tietysti totuuden. Parempi vaan että kaksinaismoralisti paljastaa oikean luontonsa jo tutustumisvaiheessa eikä tuhlaa aikaani enempää.