Olen 34-vuotias, mutta en ole koskaan seurustellut, enkä edes käynyt kenenkään kanssa treffeillä.
Olen ollut ihastunut useasti esim. opiskeluaikoina opiskelukavereihin. Tai ei kavereihin, koska minulla ei oikeastaan ollut silloin kavereita. Mutta naisiin joita näin samoilla luennoilla jatkuvasti...
Nyt olen ainutlaatuisessa tilanteessa siinä mielessä, että olen ihastunut naiseen jota näen jatkuvasti päivittäin. Hän on siis työkaverini.
Haluaisin kuitenkin parisuhteen ja toivon/haaveilen siitä usein. Synkkinä hetkinä kuitenkin ajattelen, että en tule koskaan löytämään ketään. En saa koskaan koko elämässäni kokemusta, että joku rakastaisi minua. Tai että minä rakastaisin jotakuta. Että voisin nukkua jonkun vieressä enkä aina yksin.
Tämän takia panostukseni tähän akuuttiin tilanteeseen on ylimitoitettu. Olen alkanut ajatella, että tämä on viimeinen mahdollisuuteni. Tämän takia olenkin hermostunut työkaverini seurassa, enkä yleensä keksi mitään puhuttavaa. Yritin keksiä jotain puheenaiheita valmiiksi, mutta niiden puhuminen tuntuu helposti robottimaiselta, tai kuulustelulta.
Luulen että työkaveri vaistoaa, etten kestä hänen seuraansa. Ja suhtautuu sen takia minuun jotenkin lievän vihamielisesti tai ainakin penseästi. Tosin en tiedä mikä on kuvitelmaani ja mikä ei.
Olen siis suunnitellut tässä jo kuukausikaupalla, että minun pitäisi pyytää häntä treffeille. Ongelma on vain se, että olen tällä hermoilulla luonut jotenkin huonot välit, joten treffien esiintuominen voisi tuntua oudolta. Mikä johtaa siihen, että minun pitäisi jotenkin lämmitellä välejä ensin. Mikä taas ei onnistu, koska olen liian ahdistunut hänen seurassaan puhuakseen mitään.
Koska välien lämmittely puhumalla on pitkäkestoinen projekti mikä ei voi onnistua, ajattelin että parasta on vain esittää treffejä suoraan. Tuleepahan sekin asia sitten koettua.
Toisaalta voisi miettiä, että mitä siellä treffeillä sitten puhuisin, kun en muutenkaan osaa puhua mitään.
Onko minun järkevä kertoa samalla, että olen ollut ihastunut ja kiinnostunut kys. henkilöstä jo kuukausikaupalla, vai olisiko tämä ahdistavaa kuulla suoraan puskasta. Mitä ylipäätään voin sanoa? Hermostun muutenkin vaikeissa sosiaalisissa tilanteissa, niin että todennäköisesti nolaisin itseni tässäkin. Parempi itse asiassa olla edes kysymättä, ja jatkaa elämää kuten ennenkin. Enää n. 40 vuotta yksinäisyyttä ennen kuolemaa.
Olen ollut ihastunut useasti esim. opiskeluaikoina opiskelukavereihin. Tai ei kavereihin, koska minulla ei oikeastaan ollut silloin kavereita. Mutta naisiin joita näin samoilla luennoilla jatkuvasti...
Nyt olen ainutlaatuisessa tilanteessa siinä mielessä, että olen ihastunut naiseen jota näen jatkuvasti päivittäin. Hän on siis työkaverini.
Haluaisin kuitenkin parisuhteen ja toivon/haaveilen siitä usein. Synkkinä hetkinä kuitenkin ajattelen, että en tule koskaan löytämään ketään. En saa koskaan koko elämässäni kokemusta, että joku rakastaisi minua. Tai että minä rakastaisin jotakuta. Että voisin nukkua jonkun vieressä enkä aina yksin.
Tämän takia panostukseni tähän akuuttiin tilanteeseen on ylimitoitettu. Olen alkanut ajatella, että tämä on viimeinen mahdollisuuteni. Tämän takia olenkin hermostunut työkaverini seurassa, enkä yleensä keksi mitään puhuttavaa. Yritin keksiä jotain puheenaiheita valmiiksi, mutta niiden puhuminen tuntuu helposti robottimaiselta, tai kuulustelulta.
Luulen että työkaveri vaistoaa, etten kestä hänen seuraansa. Ja suhtautuu sen takia minuun jotenkin lievän vihamielisesti tai ainakin penseästi. Tosin en tiedä mikä on kuvitelmaani ja mikä ei.
Olen siis suunnitellut tässä jo kuukausikaupalla, että minun pitäisi pyytää häntä treffeille. Ongelma on vain se, että olen tällä hermoilulla luonut jotenkin huonot välit, joten treffien esiintuominen voisi tuntua oudolta. Mikä johtaa siihen, että minun pitäisi jotenkin lämmitellä välejä ensin. Mikä taas ei onnistu, koska olen liian ahdistunut hänen seurassaan puhuakseen mitään.
Koska välien lämmittely puhumalla on pitkäkestoinen projekti mikä ei voi onnistua, ajattelin että parasta on vain esittää treffejä suoraan. Tuleepahan sekin asia sitten koettua.
Toisaalta voisi miettiä, että mitä siellä treffeillä sitten puhuisin, kun en muutenkaan osaa puhua mitään.
Onko minun järkevä kertoa samalla, että olen ollut ihastunut ja kiinnostunut kys. henkilöstä jo kuukausikaupalla, vai olisiko tämä ahdistavaa kuulla suoraan puskasta. Mitä ylipäätään voin sanoa? Hermostun muutenkin vaikeissa sosiaalisissa tilanteissa, niin että todennäköisesti nolaisin itseni tässäkin. Parempi itse asiassa olla edes kysymättä, ja jatkaa elämää kuten ennenkin. Enää n. 40 vuotta yksinäisyyttä ennen kuolemaa.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Todella tuttua tuo että ahdistuu ja on tuppisuuna.
Itse en pyytäisi toista treffeille ellei tule merkkejä siitä että toinen on kiinnostunut. Jos välit on huonot niin treffikutsuun tuskin tulee myöntävää vastausta.
Ei kannata sanoa ihastumisesta mitään oikeastaan ikinä.
Mitä enemmän nyt pyörittelet tuota päässäsi, sitä enemmän rupeaa nuo skenaariot kasvamaan myös päässäsi.
Tässä yhteydessä alat liitttämään myös liiallisia odotuksia siihen naiseen, ja äkkiä sinulla onkin suorituspaineita paljon enemmän kuin tarpeen.
Joten actionia, hilllitysti.
Pitäisi uskaltaa edetä kyllin tilanteen mukaan (PUA-kulttuurissa flow:n ja nyt-hetken käsitykset on käytännössä kiellettyjä, ja kaikki toiminta laskelmoitua ja skriptatttua), vaikka ei toki siinä pahaa ole, että pidät takataskusssa jonkinlaista strategiaa miten edetä ja mietit vaikka mistä olisi hyvä puhua.
Kuinka sitten treffeille?
Kaksi tapaa.
Kysyt ensin numeroa, mikä meinaa sitä että voitte viedä yhteydenpidon kahdenkeskisemmäksi.
Tai sitten ehdotat suoraan johonkin menemistä, ja kysyt hänelle sopivinta tapaa ottaa yhteyttä, oli se sitten puhelin tai facebook, tai mikä lie nyt onkaan.
Eikä sinun ole tarpeen kertoa että olet ihastunut, kyllä se nainen tietää että olet jo kiinnostunut.
Naiset ovat hyvin epäempaattisia ja itsekkäitä, joten heitä ei liikuta oletko kiinnostunut heistä vai ei.
Unohda koko juttu. Saat takuulla turpaasi henkisesti, jos hölmönä menet mitään treffejä sössöttämään. Teksteistäsi päätellen voisin melkeempä veikata ja todeta, et se pitää sinua lähinnä reppanana ja ressukkana. Annappa kuule olla, se on paras neuvo minkä voin antaa ja mene ulos ja katsele mitä sieltä löytyy.
Lähtötilanne ei ole kovin lupaava. Miltä sinusta tuntuu ajatus siitä, että työskentelette edelleen yhdessä sen jälkeen, jos hän kieltäytyy? Jos se ahdistaa, niin kannattaisi unohtaa koko ihminen (ylipäänsä ei kannattaisi sekaantua työkavereihin).
Jos jotain päätät kuitenkin tehdä, niin suosittelen lämpimästi, ettet pyydä treffeille vaan heität puolihuolimattomasti, että "olen huomenna menossa töiden jälkeen kaljalle/kahville/näyttelyyn/whatever, kiinnostaisiko sinua lähteä mukaan".
No jos ei juttu luista tasan yhtään, niin eiköhän ole päivän selvää, että sanoo -noup.
Naisistahan näkee ja kuulee jo äänensävystäkin onko ne kiinnostuneet jostakin ja tuohan nyt lukemani perusteella ei siihen viittaa millään tavalla. Sama kuin työntäisi mulkkuaan oksasilppuriin, toivoen hellää kosketusta.
Olen samaa mieltä helkan kanssa, treffeille pyytäminen saattaa olla parasta tehdä puolihuolimattomasti. Yritä olla ajattelematta naista jonain viimeisenä mahdollisuutena (kukaan ei ole kenellekään sellainen, tai harvoin on). Yritä olla oma itsesi ja yritä olla hermoilematta. Tiedän, se on helpommin sanottu kuin tehty, mutta jos olet luonteva, se saa toisen viihtymään seurassasi. Siis jos olette samalla aallonpituudella eli teillä on samankaltaisia mielenkiinnon kohteita, tarpeeksi samantyylinen huumorintaju ja yhteensopiva tai toisiaan täydentävä persoonallisuus (esim. molemmat vähän ujoja tms.). Älä ajattele, mikä tähän naiseen vetoaa ja yritä olla sellainen. Olemalla oma itsesi löydät jonkun itsellesi sopivan, sopivassa suhteessa itsesi kaltaisen. Jos tuo nainen ei kiinnostu sinusta, joku muu voi kiinnostua.
Pikkujoulujuhlissa voisit vahingos sujauttaa käden sen haarojen väliin ja kattoo mit se siit tykkää.
En ole koskaan käynyt treffeillä, vaikka olen 38-vuotias, ja kärsin hieman samanlaisesta ylianalyyttisyydestä kuin sinä. Kun vielä on erityisherkkä ja patologisen ujo, niin koitapa keksiä sanomista.
Silti minullakin on nuoruudestani kokemusta samanikäisestä naispuolisesta työkaverista, joka jopa kiinnostui minusta, mutta koska oli varattu, minä pistin homman seis. Pidin kuitenkin tästä naisesta, ja jo ensimmäisestä päivästä lähtien pystyimme puhumaan toistemme kanssa täysin vapautuneesti ja lyömään asioista yhteistä leikkiä. Kun saatan jopa vanhempieni seurassa olla mieluiten hiljaa, hänen kanssaan puhuin alusta alkaen niitä näitä sitä senkummemmin analysoimatta.
Tältä vertaiskokemuksen pohjalta, vaikkakin vain vähäisen, tuo nainen ei vaikuta oikealta sinulle, tai valitsit ensin väärän taktiikan olla luottamatta ja nyt se voi olla liian myöhäistä.
Joskus kaltaisemme herkät ihmiset ovat tietyllätapaa pakkomielteisiä ja takertuvia, jos emme itse ymmärrä, milloin joku toinen on meille täysin väärä ihminen. Jos et millääntavoin kykene rentoutumaan hänen seurassaan, olemaan leikillinen, jakamaan luottamusta, kuinka luulet, että tilanne siitä miksikään muuttuisi ellei nainen osaa lukea ajatuksiasi? Myös sinulla itselläsi on suojat ylhäällä, eikä vain hänellä. Ilmeisesti odotat naisen näkevän pääsi sisään kuinka hyvä ja luotettava sinä olet, vaikka sinä et luotakaan lainkaan häneen edes puhuaksesi hänen kanssaan analysoimatta sitä ensin sataan eri kertaan.
Kun tapaat vaikkapa työssäsi kivan oloisen naisen. Valitse luottavasi häneen heti alusta pitäen. Kun kokee luottavansa toiseen, on sitten helpompi heittää juttua. On kuitenkin hyvin vaikeaa sanoa vahingossa jotakin sellaista, mikä oikeasti voisi vahingoittaa sinua. Älä suunnittele mitä sanot, jos vielä haluat tutustua tähän työpaikkasi naiseen. Jos hän ei millääntapaa tartu juttuihisi, vaan olet ilmaa ellet itse pidä keskustelua yllä, sitten on myöhäistä.
Se on ihan normaalia käyttäytyä oudosti ihastuksensa seurassa. Itsekin tehny elämäni rakkaudelle raivon vallassa semmosia temppuja ettei kukaan niitä antas anteeksi. Kaikki johtuen vain siitä rakkauden/seksin puutteesta mitä häneltä kaipaisin ja mikä saa minut oudoksi.
Jos se nainen on yhtään ihastunu suhun niin taatusti saatte välit taas lämpimäksi jos treffeille asti päädytte.
Pyysin tänään naista treffeille facebookissa sinkkupalstalla mutta sain pakit ja nainen otti heti minut pois kavereista. Oli kyllä minulta aika epätoivoista lähestyä naista facebookissa sinkkupalstalla
http://www.youtube.com/watch?v=v4orGdCnIwg
Tämä työkaverinainen tuskin on mikään oikea sinkku. Tai tietysti siinä tapauksessa, että ajatellaan sinkkuuden tarkoittavan miehille ja naisille täysin eri asiaa. Aivan taatusti se on jonkun vakipantavana panoringissä, on säätöä usean eri miehen kanssa ja facebookissa on liuta exiä, kaverimiehiä ja vakipanoja vain odottamassa koska neiti näyttäisi vihreää valoa ja pääsi päälle ähkimään, tai jopa parisuhteeseen.
Moni asioista tietämätön reppana saattaa kokea naisen mukavan jutustelun esim. työpaikoilla kiinnostuksen osoitukseksi. Fakta vaan on, että naiset tykkää saada huomiota ja sitä monesti haetaan lepertelemällä ympäriinsä. Saattaa olla etteivät edes itsekkään ymmärrä leikkivänsä toisen tunteilla...Ne on sitten täysin erimiehet ne, jotka niitä sitten lopulta panee.
AP. Älä usko näitä muita. Pyydä ensin lounaalle ja jos lähtee on varmasti kiinnostunut :-). Ei me naiset aina tajuta, että on kunnon miehiäkin. Jos puhuu sinun kanssa, en usko että inhoaa, mutta sellasta älä sano, että olet ollut kuukausikaupalla ihastunut! Myöhemmin voit kertoa. Ja sitäpaitsi, naisetkin saa pakkeja, mutta toisinaan onnistaa.
Joo, lähtee varmasti lounaalle syömään mahansa täyteen. Miehen täytyy se naisen logiikan muukaan ilman muuta kustantaa, koska "kutsuja maksaa, ehe ehe." Sitten kun pötsi on täynnä, mies saa kuulla olevansa tosi mukava ja kuinka hänestä joku nainen saa varmasti hyvän miehen. Mutkun meillä ei ole sitä kemiaa, kato. Samalla naputetaan koko ajan äypuhelinta ja facebookataan jännempien säätöjen kanssa.
Kiitos neuvoista.
Itsekin järkeilin asian niin, että ihastumisesta mainitseminen heti kättelyssä aiheuttaa vain negatiivisen reaktion. Se ei tunnu toisesta kehulta, vaan jotenkin pelottavalta, tai ainakin tiedolta johon vaikea reagoida fiksusti.
Kuten "laske suojasi" kirjoitti, niin joidenkin kanssa tosiaan tulee heti kättelyssä hyvin toimeen. En tiedä onko nihkeys tämän työkaverin kanssa vain merkki siitä, ette emme lähtökohtaisesti omaa yhteensopivia persoonia, vai olenko tukkinut tämän mahdollisuuden liiallisella panostuksella/analysoinnilla.
En aio ehdottaa mitään treffejä. Yritän opetella ottamaan rennosti, olemaan ajattelematta kys. henkilöä vapaa-ajalla ja sitten keskustella hänen kanssaan rennosti ja luovasti. Katson lähteekö hän juttuihin mitenkään mukaan, vai olenko minä keskustelun ylläpitäjä, kuten joku täällä kirjoitti. Tosin tällä tavalla suunnitelmallisesti ilmaistuna tämä alkoi kuulostaa rentouden irvikuvalta.
Kannattaa harjoitella sosiaalisia taitoja, ne on välttämättömiä työelämässä. Itse olen suunnilleen saman ikäinen ja käynyt treffeillä vain kerran. Minulla treffeille pyytäminen oli prosessi joka kesti varmaan pari vuotta.
Puhuminen itse treffeillä ei tuottanut ongelmia, päinvastoin. Ongelmana oli ja on edelleen, että en osaa keskustella naisten kanssa lainkaan ns. "romanttisessa" mielessä, eli en osaa flirttiä tai miksi sitä nyt kutsutaan. Mielestäni tämä on yksi pahimmista ongelmista kokemattomilla miehellä. Jos käyttäytyy naisten kanssa aina täysin asiallisesti, niin mitään suhdetta ei kyllä koskaan voi syntyä.
Treffeillä ja niiden jälkeen ymmärsin että en ollut edes oikeasti kiinnostunut naisesta. Kiinnostus oli jotenkin seksuaalista, eikä nainen ollut myöskään kiinnostunut ainakaan treffien jälkeen. Treffien jälkeen käyttäydyin naisen kanssa kuin ennenkin, enkä koskaan ottanut asiaa puheeksi millään tavalla.
Kokemus oli ihan kiinnostava, erityisesti se henkinen psyykkaus että uskalsi pyytää naista kylmiltään ulos ihan arkisessa tilanteessa. Treffeistä on jo monta vuotta ja niiden jälkeen ei ole kyllä tullut kertaakaan mieleen että haluaisi pyytää jotain toista naista treffeille. Olen jo kokenut tuon asian ja se ei enään kiinnosta.
"Sosiaaliset taidot" -fraasi ei tarkoita yhtään mitään. Tyhjä muotisana. Jos uskot sen olevab ratkaisu kaikkeen ja toistat sitä papukaijana kuten tässäkin, kertoo se sinusta ainoastaan ettet omaa minkänlaista kykyä omaan ajattelun.
USKOKAA NYT SAATANA ETTÄ `SOSIAALISET TAIDOT` EI OLE MITÄÄN MUUTA KUIN AIEMPI TYHJÄ FRAASI `HUONO ITSETUNTO`.
Palstan oppien mukaan naisella on jonoksi asti potentiaalisia panoeinareita, joten luultavasti ei ole vapaa ja jos on niin hän on kokeneempi kuin sinä, vaikkei olekaan sitä ansainnut.
Eli sinun on hankittava itsellesi henkinen yliote tunteisiisi ja suhtautumiseesi suhteessa naiseen, miten tämän teet on itsestäsi kiinni. Itse ajattelen, että nainen on lopulta tavallinen piereskelevä tylsimys, muutaman vuoden kuluttua muodottomaksi paisunut peruna ja karjaa. Hän ei ole viimeinen ihmeellinen nainen tai elämäsi ainut kullannuppu. Päällänsä on luultavasti ähkinyt vinopino jännäjareja, joten mitä vitttua perkl rynkykytilallaaaa
Oletan ettei sinulla ole paljonkaan naiskontakteja, etenkään säännöllisiä, siitä syystä ihastuit sellaiseen jonka kanssa olet väleissä ns. itsestäsi riippumatta. Etenkin jos tuon naisen käytös itseäsi kohtaan on penseää niin mitä syytä ihastukseesi on muuta kuin ettei muutakaan ole.
Tuossahan on kolme vaihtoehtoa. Joko jatkaa tekemättä mitään ja antaa naisen tod.näk. luulla ettet hänestä tykkää kun käyttäydyt oudosti, sanoa asia suoraan tai yrittää ajan kanssa lämmittää välejä joka tuskin toimii vaan teet itsestäsi entistäkin oudomman.
Puhuin työlounaasta! Ne maksaa työnantaja. Minä väännän tämän nyt rautalangasta. Itse menen vaan lounaalle kiinnostavien miesten kanssa. Olet puhunut tämän naisen kanssa. Missä?? Jos nainen ei ole kiinnostunut, hän yleensä välttelee. Sinun pitää nyt kyllä toimia, muuten nainen menettää kiinnostuksensa. Tsemppiä. Lisäksi en ymmärrä tätä puhetta jyystäreistä. Naiset ei ajattele sillälailla.
Vastustan tätä ideologiaa atm-miehistä, ja siihen liittyen että "naisilla on aina helpompaa"; "nainen haluaa väkivaltaisen vaahtosuisen hyväksikäyttäjän" yms.
Jos nämä väitteet olisivat totta, ei varmaan tarvittaisi tätä jatkuvaa rituaalia, jossa sitä jatkuvasti tuodaan esille. Sen takia uskonnoissa toistetaan asioita, esim. lauletaan samoja virsiä, että asiat menevät päähän.
On varmaan totta, että jos nainen kadulla sanoisi jokaiselle vastaantulijalle "haluan harrastaa kanssasi seksiä hotellihuoneessani", niin hän saisi monta miestä mukaansa. Miehelle vastaava ei onnistuisi. Tämä ei mielestäni ole mikään epäoikeudenmukaisuus, mutta näköjään tämä ilmiö on atm-mesoamisen taustalla oleva kova ydin... Vaikka kuka tahansa nainen voisi tällä tavalla ehkä hankkiakin seksiä, niin mitä sitten.
kohtalotoveri m30 : Mielenkiintoinen tarina. Oletko nyt jotenkin hyväksynyt sen, että et tule seurustelemaan kenenkään kanssa? Itsellä on välillä aika vaikeaa tämän tilanteen kanssa. En itsekään ole varma osaisinko puhua "romanttis-eroottisessä mielessä" treffeillä ollessa.
aaazzzzzzz: Ei minulla olekaan paljon naiskontakteja. Voi olla että olisin ihastunut melkein keneen tahansa, jos vain näkisin häntä joka päivä. En ole varma onko hänen käytöksensä oikeasti penseää, vai onko se ylitulkintaani tilanteesta.