Olen tässä pohtinut, että olenko vain sairaanloisen mustasukkainen tai muutenkin kovin keskeneräinen parsiuhdemaailmassa koska...
Olen nyt seurustellut/ollut avoliiton omaisessa suhteessa nykyisen miesystäväni kanssa pari vuotta.
Meillä molemmilla on aikaisempaa elämää ja suhteita ja liittoja.
Mutta miksi olen kokenut surullisena ja loukkaavana sen, että hän on edelleen yhteydessä (edellistä edellisen) suhteensa kanssa....
Nykyään tosin harvemmin, koska olen kertonut, miltä se minusta tuntuu. Tai sitten hän salaa on enemmän yhteydessä, koska ei halua loukata kuitenkaan minua.....
*Hmm...minusta salaa tehty loukkaa aina enemmän kuitenkin.....ja minusta juuri sellainen on vielä loukkaavampaa ja toisen arvoa vähättelevämpää*
Minusta kun vain on niin, että olisi parempi myöntää itselleen ja kumppanilleen, että tosiaan joku entisessä vielä vetää puoleensa, eikä kieltää sitä, ennenkaikkea itseltään, ja esittää vain rehtiä ja niiiiiin hyvää miestä.......
Hänen entinen naisensa kutsuu hänet syntymäpäivilleen ja hän menee, ostaa oman lahjan ja vielä "minulta salaa" lisäksi osallistuu kimppa lahajakorttiinkin.
Aina törmätessämme hänen entiseensä, heidän on tarve keskustella "tyhjänpäiväisiä" ja ikäänkuin näyttää ulospäin, että me osataan olla kaverita vieläkin...
Ystäväpiiritkin kun on nähtävästi pienet, niin samoihin juhliinkin meitä on kutsuttu.
Ensimmäisen kerran uskalsin senkin uhalla sanoa, vaikka minua pidettäisiin sairaanloisen mustasukkaisena, että jos hän haluaa siellä olla samassa seurueessa entisensä kanssa, niin saa mennä yksin, koska silloin minä koen olevani yksin...
Noh, herrasmies kun mieheni on, hän sanoi, että juuri minun kanssani hän haluaa olla, ei entisensä, ja niin mentiin juhliin, eikä menty samaan pöytään.
Ja kävikin niin, että tämä entisensä, joka aina tavatessamme, oli niin herttaisesti hymyillyt ja lirkuttanut myös minulle, käänsi päänsä pois, kun tuli lähdön hetket, eikä enää "hyvästellyt" minua (kuten aikaisemmin vastaavissa tilanteissa), vaan ainoistaan "mieheni".
Edelleen kulkee jolutervehdykset(punaisia joulun tunnelmaisia sydänkortteja) =), syntymäpäiväonnitteluja tekstiviestein yms...(lähinnä ymmärtääkseni naisen puolelta, mutta miksi hän olisi jatkanut näin kauan, jos ei olisi saanut vastakaikua?)
Ja tällä naisella on itselläänkin ollut jo pitkään uusi suhde....?
En oikein jaksa ymmärtää...
Eihän minun kanssani ole pakko olla, jos vanha on kesken...
On koskaan halua olla suhteessa, jossa toinen halajaa muualle....
Mielummin kärsin eron ja menetyksen tuskan, kuin tunnen häälyvänä ja piiloiteltuna suhteessamme "mieheni" entisen läsnäolon...
Mutta hänpä väittää, ettei hänellä ole mitään tunteita enää vanhaan???
Mutta miksi sitten moinen???
Olen nyt seurustellut/ollut avoliiton omaisessa suhteessa nykyisen miesystäväni kanssa pari vuotta.
Meillä molemmilla on aikaisempaa elämää ja suhteita ja liittoja.
Mutta miksi olen kokenut surullisena ja loukkaavana sen, että hän on edelleen yhteydessä (edellistä edellisen) suhteensa kanssa....
Nykyään tosin harvemmin, koska olen kertonut, miltä se minusta tuntuu. Tai sitten hän salaa on enemmän yhteydessä, koska ei halua loukata kuitenkaan minua.....
*Hmm...minusta salaa tehty loukkaa aina enemmän kuitenkin.....ja minusta juuri sellainen on vielä loukkaavampaa ja toisen arvoa vähättelevämpää*
Minusta kun vain on niin, että olisi parempi myöntää itselleen ja kumppanilleen, että tosiaan joku entisessä vielä vetää puoleensa, eikä kieltää sitä, ennenkaikkea itseltään, ja esittää vain rehtiä ja niiiiiin hyvää miestä.......
Hänen entinen naisensa kutsuu hänet syntymäpäivilleen ja hän menee, ostaa oman lahjan ja vielä "minulta salaa" lisäksi osallistuu kimppa lahajakorttiinkin.
Aina törmätessämme hänen entiseensä, heidän on tarve keskustella "tyhjänpäiväisiä" ja ikäänkuin näyttää ulospäin, että me osataan olla kaverita vieläkin...
Ystäväpiiritkin kun on nähtävästi pienet, niin samoihin juhliinkin meitä on kutsuttu.
Ensimmäisen kerran uskalsin senkin uhalla sanoa, vaikka minua pidettäisiin sairaanloisen mustasukkaisena, että jos hän haluaa siellä olla samassa seurueessa entisensä kanssa, niin saa mennä yksin, koska silloin minä koen olevani yksin...
Noh, herrasmies kun mieheni on, hän sanoi, että juuri minun kanssani hän haluaa olla, ei entisensä, ja niin mentiin juhliin, eikä menty samaan pöytään.
Ja kävikin niin, että tämä entisensä, joka aina tavatessamme, oli niin herttaisesti hymyillyt ja lirkuttanut myös minulle, käänsi päänsä pois, kun tuli lähdön hetket, eikä enää "hyvästellyt" minua (kuten aikaisemmin vastaavissa tilanteissa), vaan ainoistaan "mieheni".
Edelleen kulkee jolutervehdykset(punaisia joulun tunnelmaisia sydänkortteja) =), syntymäpäiväonnitteluja tekstiviestein yms...(lähinnä ymmärtääkseni naisen puolelta, mutta miksi hän olisi jatkanut näin kauan, jos ei olisi saanut vastakaikua?)
Ja tällä naisella on itselläänkin ollut jo pitkään uusi suhde....?
En oikein jaksa ymmärtää...
Eihän minun kanssani ole pakko olla, jos vanha on kesken...
On koskaan halua olla suhteessa, jossa toinen halajaa muualle....
Mielummin kärsin eron ja menetyksen tuskan, kuin tunnen häälyvänä ja piiloiteltuna suhteessamme "mieheni" entisen läsnäolon...
Mutta hänpä väittää, ettei hänellä ole mitään tunteita enää vanhaan???
Mutta miksi sitten moinen???
Vastaukset 8
Vanhimmat
Nämä ovat todellakin ikäviä tilanteita... Kuulostaa tuo juhlajuttu siltä, että se ex on mustasukkainen sinusta ja pitää sinua ulkopuolisena heidän keskinäisiin juttuihinsa. Miehesi voisi kunnioittaa sinua sen verran, että sanoisi exälleen, että jos tämä haluaa olla hänen seurassaan, myös sinulla on automaattisesti oikeus olla läsnä ihan normaalina ihmisenä, ei sellaisena jolle nakellaan niskoja.. mutta mitenpä saat hänet sanomaan sen... kinkkkinen juttu. Taitaa olla parempi, että mitä tahansa sisälläsi liikkuukin, näytät ulospäin olevasi erittäin itsevarma suhteestasi, jolloin toinen ehkä perääntyy.. Sekavaa tekstiä, mutta jotain kuitenkin!
Minulla on ex-avomies, erosta on 10 vuotta. Molemmilla ollut uusia suhteita tässä matkan aikana, mutta olemme pitäneet yhteyttä. Olemme törmänneet samantapaisiin ajatuksiin myöskin, milloin se "mustasukkainen" on ollut minun kumppani, milloin hänen. Mutta, sitten on pidetty yhteyttä harvemmin, pidetty kuitenkin.
Meillä on osittain yhteinen tuttavapiiri, kavereita tuolta 20 vuoden takaa. Exälläni ja minulla on yhteinen kummityttö.
Me ihmiset rakennumme siitä, mikä on mennyttä. Mennyttä meille on tuo suhteemme. Mies on mukava, kaverina, mutta älkää helvatissa tarjotko häntä minulle mieheksi takaisin.
Olemme olleet samoilla synttäreillä, molempien kumppanien ollessa mukana. Olemme ostaneet vuosien saatossa yhteisiä lahjoja, lähetelleet onnitteluviestejä. Täytin keväällä 40, kutsuttuna ja saapuneenakin oli ex ja hänen uusi kumppaninsa. (häntä en ollut vielä nähnytkään). Onneksi hän on aikuinen ihminen ja lähti mukaan. Pidin häntä erittäin mukavana, enkä todellakaan koe mitään mustasukkaisuus/omistushaluja.
Me kykenemme juttelemaan kuin ketkä tahansa samaan porukkaan kuuluvat.
Menneisyys on olemassa, ei siihen tunteita tarvita, että yhteyttä pitää. Toisesta voi pitää ihmisenä, mutta se että exänsä ottaisi takaisin, on jo utopiaa. Ei siinä entisessä mikään vedä puoleensa miehenä, mutta tavallisena ystävänä, ihmisenä joka tuntee minut, hän on mukava.
Ihan aikuisten oikeasti, te olette olleet jo pari vuotta yhdessä. Kyllä siinä ajassa exät olisivat jo palanneet yhteen, jos siihen tarvetta olisi ollut.
Tekstisi oli kuin minun suustani. Viisaita sanoja ja olet ehdottomasti oikeassa.
Tää on just nii tätä. Oon ite kans törmänny vastaavaan kiukutteluun. Se ei tosiaankaa tunnu oikee kivalta jos tyttöystävä ei luota ton enempää. Ite oon kans eksän kans todella hyvii ystävii ja meil o pitkä historia, yhteinen kaveripiiri ja yhteinen lapsi. Me ei tultu toimee suhteessa mut ollaan todella hyvii ystäviä. Sellasia ystäviä joille voi kertoo kaiken ei oo liikaa. Pointti kuitenki on se et me ei olla mitään muuta ku ystäviä. Ikinä. Se tie on kertaallee kuljettu ja huonoks todettu. Ajattele vaik et oot nii ihana et miehes seurustelee mieluunin sun kans. Se on eksä ja sä oot sen kultsimussukka. Onko nii vaikee tajuu
Toi on tosi ikävää, mulla oli vielä viime jouluna samanlaista meininkiä eli exä kyttäs miestä ja laitteli viestejä jne. Esim. jouluaattona,kun minä olin hänen perheensä luona joulunvietossa. No eihän mies uskaltanut mitään sanoa kun ajatteli että suutun joten sain sen sit selville vähän ikävällä tavalla näkemällä itse kyseisen viestin. Kysyin vielä jouluna, että onkos se laitellut viestiä niin ei kuulemma ollut laittanut!!!Ja paskan marjat sanon minä. Oli se tyttö kyllä kiikuttanut postiluukkuun joulukortinkin, oli oikein itse pitänyt tuoda. Eihän siinä mitään, olen yrittänyt luottaa tähän mieheen ja arvostaa häntä, eniten minuakin loukkaa juuri se asian salassapito. Enhän minä nyt helvetti soikoon voi olla vähäpätöisempi kuin miehen exä!Olen jos millä tavoin aikaisemmin yrittänyt saada miestä lähtemään jos se homma on kerta kesken, että mitäpä tuota aikaansa sitten minuun tuhlaamaan. Ei vain ole halunnut lähteä, halusi muuttaa yhteen kanssani ja nyt kuulemma sitten haluaa elää lopun elämääkin kanssani!Enää en ole nähnyt mitään näyttöä exän yhteydenpidosta, että kai sekin on sitten tajunnut jättää rauhaan. (säälittävää roikkumista mun mielestä joka tapauksessa jos ei ole koskaan edes halunnut tutustua minuun vaan pelkästään pitää peliä mun mieheeni!)Luulis että nainen arvostaa itseään sen verran, että jatkaa elämäänsä tai sitten on rehellisesti onnellinen miehen puolesta ja haluaa tutustua myös nykyiseen. Mä sentään olen yrittänyt lähteä tän asian takia pois sen elämästä, mutta eipä mua ole päästetty lähtemään kun ei kuulemma merkkaa entinen enää mitään jne. että haluaa olla mun kanssa. Kyllähän minäkin miestä rakastan, että en halua lähteä mitenkään turhan takia. Ajattelin vaín jossain vaiheessa, että jos se valinta vielä yli vuodenkin yhdessäolon jälkeen on niin pirun vaikeeta, niin kyllähän minä joudan lähtemään, mutta ei!
Mutta luottamushan siinä menee kun tietää, että on olemassa sähköpostit ja työnumerot sun muut, että eihän niistä voi tietää millainen viestiliikenne vielä todellisuudessa on. Eikä miestä voi estää liikkumasta ja elämästä kuten haluaa, joten aika paskaan "virkaan" olen joutunut.
Niin se vaan on, nykyinen on aina se mustasukkainen paska, exä on aina se ihana turvallinen ihminen, jolle voi kertoa kaiken!Exä ei tietenkään ei missään nimessä yritä miestä takaisin, kunhan muuten vaan pitää yhteyttä selän takana vaikka tietää tämän olevan varattu. Se nykyinen saa aina olla se luuseri!Minusta se on kyllä niin, että nykyisen pitäisi kuitenkin olla tärkeämpi kuin exän!
No, tästä nyt tuli melkoinen tunteiden purkaus, mutta te joilla todellakin on exiin ok-välit ja nykyiset kumppanit ovat saaneet mahdollisuuden tavata heidät, niin ei teillä voikaan olla mitään käsitystä siitä, kun mies alkaa valehdella ja pitämään yhteyttä selän takana!Nimenomaan siitä miltä se tuntuu!
Joo, tollanen on tosi kurjaa. Toisaalta herää vaan kysymys että miks sun mielestäs eksän kans ei voi olla vain ystäviä? Toi et on yhteydes salaa on väärin ja siks vähä ihmettelenki miks se täytyy tehä salaa. Ethän vaa oo nii mustis et miehes ei uskalla kertoo sulle? Ite oon yhteydes eksää tyylii kerran tai kaks viikos ja mun rakas hyväksyy sen ja on itekki iha väleis sen kans. Ollaa muutenki kyl avoimii ts. saa lukee toisen viestit yms jos joku mietityttää mut pointti on et mitää ei tehä salassa. Sehän ois toisen luottamuksen pettämistä ja kukas pettämisestä tykkäis
Kyllä exän kanssa voi olla ystävä, jos se todellakin on puhdasta sellaista. Eli silloin nainen voisi toki tutustua myös minuun eikö totta?Siihen hänellä ei ole ollut mitään mielenkiintoa.
Kieltämättä mustasukkaisuus on nostanut välillä päätään, mutta ihmettelen suuresti, että jos silloin kun tällä naisella olisi ollut mahdollisuus seurustella tämän miehen kanssa niin ei kiinnostanut (olivat eronneet ennen sitä). Miksi Heti kun hän löysi minut elämäänsä, alkoi pommitus. Eli sitä sitten kesti vuoden päivät!
Onneksi se on laantunut, ainakaan en ole korviini saanut asiasta enää mitään. Mies kyllä lupasi kertoa jos ottaa yhteyttä, koska selitin hänlle, että asian salassa pito loukkaa niin paljon minua.Mutta en koskaan ymmärrä tätä yhtälöä, aina oma kumppani on se liian mustis ja exä aina se hyvä juttu. Kaikki aina selittelee että onhan se ihan ok olla ystävä exän kanssa. Mutta jos nykyiselle kumppanille tulee siitä hankala olo, koska aistii että kyseessä on syvempiäkin tunteita, niin miksi ihmeessä oma kumppani jää aina kakkossijalle tässä asiassa. Mitä helkatin väliä sillä exällä on, jos nykyinen tulee surulliseksi ja uusi suhde rakoilee siitä asiasta!Minusta se valinta pitäisi pystyä siinä vaiheessa tekemään. Ei minusta ystävä ole ihminen, johon pidetään salaa yhteyttä ja jota ei minulle edes esitellä.
Minä olen avoliitossani jo 5-vuotta, enkä ole ikinä nähnyt miehen exää kuin postikorttien muodossa. Kortit on omistettu rakkaudella miehelleni ja perheen lemmikeille ja minut on aina "unohdettu" pois. He soittelelevat paljon ja ehkä näkevätkin. Tilanne on ollut suhteemme alusta asti sellainen, ettei asiasta saa puhua saamatta sairaalloisen mustasukkaisen leimaa otsaansa. Huudoksi menee jos kyselee. Ex soittelee ja itkee aina kun on jokin hätä (nyt onneksi seurustelee eli on ollut hiljaisempaa). Vuosi sitten mieheni jäi kiinni exän puolen pitämisestä meidän suhteemme kustannuksella. Luulin, että hän olisi ollut perheeseen liittyvässä asiassa perheensä puolella 4-vuoden jälkeen. Outoa myös, että lompakossa on edelleen 3 kuvaa exästä -erosta kuitenkin jo 6-vuotta.
En usko, että mieheni ja sen ex ovat "ihan vaan kavereita," koska minua ei haluta huomioida millään tavalla (yksi kahvikupillinen?). Ehkä minusta on puhuttu pahoja, ehkä jokin hairahdus on sattunut, ehkä vaikka mitä heidän keskinäisiä syitä, ettemme ole vieläkään tavanneet.