Hei miehet!
Leikkikää kanssani hetki ajatusleikkiä! Olen pakahtua uteliaisuudesta! :) Lopullisia totuuksia asiasta en ehkä saa, mutta kertokaa onko teidän käsityksenne ikäerosta muuttunut sitten "nuoruuden".. Miten ajattelit kun olit 20v, 30v, 40v, 50v jne.. ?
Tilanne on tämä:
Olen nainen 31-v ja elämääni käveli erityinen mies.. Lämmin, aito, ja avoin herrasmies.. luonnonlapsi ja ns.sieluni vastakappale. Ja nuori.. ikäeromme on 11 vuotta.
Ikäeroa ei tullut esiin elämäntilanteissa, elämänkokemuksessa toki. Mutta olen ehkä ikästäni nuorekkaampi, kun hän taas ikäistään kypsempi.
Suhteemme oli lyhyt (6kk), mutta sitäkin syväällisempi, huumaannuttava ja intohimoinen. Ja matkasimme yhdessä vähintääkin kaikki galaksit..
Suhde kuitenkin päättyi muuttoon eri mantereille. En vakavissaan olisi ollut valmis suhteeseen, mutta mies näki suhteen mahdottomaksi juuri ikäeron vuoksi. Erosimme ystävinä, vaikka se sattui. Mutta ymmärrän toki tilanteen, meitä erottaa erilaiset maailmat ja ikäero.
Pohdin paljon sitä, mikä tekee suhteesta hyvän. Ja itse koen, että ikäero ei merkitse.. ei minkäänlaiset numerot kerro meistä mitään.
Olen kuitenkin kovin utelias tietämään, muuttuvatko ihmisten mielipiteet ikäeron suhteen iän myötä?
En haaveile siitä että suhteemme jatkuisi, sillä uskon jonkinlaiseen kohtaloon.. Mutta noin yleisemmällä tasolla, muuttuvatko tällaiset kriteerit "oman vastakappaleen" suhteen.. ? Olisi mukava kuulla ajatuksia tästä, muiden kokemuksia ja muistojakin ehkä.. :)
Hän on tietysti keskeneräinen persoona.. kuten olen itsekin. Mutta uskoisin, että usein nuormpana olemme herkempiä muiden mielipiteille.. vaikka suhtautumista selittää varmasti moni muukin asia.
Leikkikää kanssani hetki ajatusleikkiä! Olen pakahtua uteliaisuudesta! :) Lopullisia totuuksia asiasta en ehkä saa, mutta kertokaa onko teidän käsityksenne ikäerosta muuttunut sitten "nuoruuden".. Miten ajattelit kun olit 20v, 30v, 40v, 50v jne.. ?
Tilanne on tämä:
Olen nainen 31-v ja elämääni käveli erityinen mies.. Lämmin, aito, ja avoin herrasmies.. luonnonlapsi ja ns.sieluni vastakappale. Ja nuori.. ikäeromme on 11 vuotta.
Ikäeroa ei tullut esiin elämäntilanteissa, elämänkokemuksessa toki. Mutta olen ehkä ikästäni nuorekkaampi, kun hän taas ikäistään kypsempi.
Suhteemme oli lyhyt (6kk), mutta sitäkin syväällisempi, huumaannuttava ja intohimoinen. Ja matkasimme yhdessä vähintääkin kaikki galaksit..
Suhde kuitenkin päättyi muuttoon eri mantereille. En vakavissaan olisi ollut valmis suhteeseen, mutta mies näki suhteen mahdottomaksi juuri ikäeron vuoksi. Erosimme ystävinä, vaikka se sattui. Mutta ymmärrän toki tilanteen, meitä erottaa erilaiset maailmat ja ikäero.
Pohdin paljon sitä, mikä tekee suhteesta hyvän. Ja itse koen, että ikäero ei merkitse.. ei minkäänlaiset numerot kerro meistä mitään.
Olen kuitenkin kovin utelias tietämään, muuttuvatko ihmisten mielipiteet ikäeron suhteen iän myötä?
En haaveile siitä että suhteemme jatkuisi, sillä uskon jonkinlaiseen kohtaloon.. Mutta noin yleisemmällä tasolla, muuttuvatko tällaiset kriteerit "oman vastakappaleen" suhteen.. ? Olisi mukava kuulla ajatuksia tästä, muiden kokemuksia ja muistojakin ehkä.. :)
Hän on tietysti keskeneräinen persoona.. kuten olen itsekin. Mutta uskoisin, että usein nuormpana olemme herkempiä muiden mielipiteille.. vaikka suhtautumista selittää varmasti moni muukin asia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ikäero vaikuttaa paljonkin! Plus-miinus 3 vuotta on sopivin, muut ikäerot alkavat jollain tavalla enemmän ja vähemmän tökkimään..
Ajattelin nuorempana ettei sillä ole vaikutusta, mutta näin päälle nelikymppisenä uusintakierroksella olen törmännyt ikäeron liiallisiin haasteisiin. Näin vanhemmiten on siis vain vahvistunut näkemys, että suuret ikäerot vaikuttavat suhteeseen negatiivisesti.