Kertokaapa miksi monet naiset vähättelevät niiden naisten päätöstä jotka ovat VALINNEET lapsettomuuden? Jos mieheni ilmoittaa päätöksestä homma on ihan ok. Mutta jos minä sen sanon niin heti ollaan lässyttämässä "voi, kuule kyllä vielä mieli muuttuu" yms. Ja en ole edes mikään teini enää.Miksi perheelliset eivät vain hyväksy sitä,että eivät kaikki halua lapsia ollenkaan. On olemassa muitakin tapoja elää kuin vain teidän tapanne.Olen jokseenkin jo kyllästynyt tällaiseen kohteluun. Vai pitäisikö minun vastaavasti mennä äideille kuittailemaan,että harmittaako kun teit lapsia yms.
Valittu lapsettomuus
Mira
291629
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
vaan pikemminkin kokemukseen perustuvaa. Koska lapsen teko on ainakin alkuvaiheissaan kahden kauppa, katson miehenäkin olevani oikeutettu vastaamaan. Ja useita tällaisen aatteen naisihmisiä jo tähän ikään päässeenä tavanneena ja jopa tuntevanakin.
Ikäväkseni on todettava, että JOKAINEN heistä suhtautuu lapsiin ja odottaviin äiteihin sekä erityisesti lastenrattaita liikutteleviin naisiin suorastaan vihamielisesti. Tämä on mielestäni jo aivan riittävä syy luopua lapsettomuudesta, eiväthän tällaiset ihmiset ole laisinkaan kivoja. Jos lapsen saannilla estetään tällainen tuleva käyttäytyminen, on aivan paikallaan ottaa kriittisesti kantaa vapaaehtoiseen itse valittuun lapsettomuuteen.
Mielenkiintoista jutussasi on erityisesti kuitenkin väitteesi, että miehesi ilmoittamana asia on aivan OK. Olisikohan kyseessä se naisten yhteinen näkemys, että meille jääräpäämiehille on kuitenkin aivan turhaa alkaa nalkuttaa - ja sieltä voi tulla teräviä vastauksiakin. Koska itse olet ymmärtämäni mukaan asian harmistuneena nieleskellyt, suosittelen terävämpää otetta jatkossa. Tuskin esittämäsi "kuittailu" edistäisi mitään, mutta voithan aivan yksinkertaisesti pyytää "lässyttäjiltä" järkeviä perusteluita heidän näkemyksilleen. Jos ne pystyt kumoamaan ja vielä senkin jälkeen tulee erimielisyyttä, voit aina todeta, etenkin jos tiedät kyseisen henkilön lasten harmittavista kolttosista, että ilman lapsia noistakin vaikeuksista oltaisi vältytty. Se tosin on aika raakaa, mutta voit tilanteen mukaan ratkaista asian.
Moni ulkopuolinen pitää vapaaehtoista lapsettomuutta laiskuutena ja pelkän oman mukavuuden hakemisena. Jos pystyt tämän kumoamaan, olisi mukava tietää todelliset ja oikeat syysi lapsettomuuden valintaan. Etenkin tähän tilanteeseen pakosta joutuneet tai joutuvat olisivat varmasti kovin kiinnostuneita lukemaan kantasi.
Tosiasia kait lienee, että tahallisesti lapsettomien naisten määrä lisääntyy. Syynä tähän uskoisin olevan suvaitsevaisuuden lisääntyminen erilaisia valintoja kohtaan ja sosiaalisen paineen väheneminen. Enää ei tarvitse elää samalla tavalla kuin enemmistö tullakseen hyväksytyksi.
Toisaalta edelleen joukossamme elää ihmisiä, jotka ehdottomasti meitä itseämme paremmin tietävät miten meidän tulee elää. Mahtaisiko tämä olla syynä "vihamieliseen" suhtautumiseen puolin ja toisin. Myönnän itsekin suhtautuvani negatiivisesti esim. kaduilla "hyökkäysvaunujensa" kanssa parveileviin äiteihin, joiden käytöstavat eivät jousta enää muiden huomioimiseen. Tai rattaiden kanssa yleisissä liikennevälineissä kulkeviin äitösiin, jotka eivät osaa kiittää saadessaan apua rattaidensa nosteluun, jossa istuskelee rattaista jo monta vuotta sitten ylikasvanut Veikka-Poika. Tai niihin naisiin, jotka lapsen saatuaan hävittävät oman minuutensa ja esittelevät itsensä vaikkapa lapsensa esikoulukavereiden vanhemmille Ville-Karoliinan äidiksi.
Mitä tulee itsekkyyteen lapsettomuuden valinneiden keskuudessa, olet osittain varmasti ihan oikeassa. Myönnän, että omaan lapsettomuuteeni on paljolti syynä haluni elää omaa elämääni ilman elinikäistä sitoumusta ja vastuuta lapsesta. Toinen suuri syy on, että mielestäni jokaisen lapsen tulee saada syntyä haluttuna, eikä sosiaalisen paineen vuoksi tai vanhempiensa egon vahvistajaksi. Olen nähnyt näitä tapauksia ympärilläni useita. Miksi näitä vanhempia ei syytetä itsekkyydestä, sillä heidän vääristyneet motiivinsahan lasten hankintaan vahingoittavat heidän omia lapsiaan. Meidän lapsettomuuden valinneiden itsekkyys ei sentään vahingoita ketään, korkeintaan meitä itseämme, jos toteammekin myöhemmin tehneemme väärän päätöksen elämässämme.
Mukavaa, että täälä tulee ihan asiallisia kommentteja.
Se on kyllä surullista niiden osalta ketkä eivät voi saada lapsia. Ja jos voisin,niin vaihtaisin biologista tilannetta ihan mielelläni.
Itse en lapsia halua.En ole ikinä erityisemmin pitänyt lapsista. Tämä ei tarkoita,että vihaisinkaan. Se vain on sama kuin miksi hankkisit esim. koiraa jos et pidä koirista. Ja mielestäni en ole ns.äiti tyyppiä. Vaikka en olisi se huonoin äiti niin en täytä niitä kriteereitä mitä äidin mielestäni pitäisi.olen monesti miettimällä miettinyt miltä tuntuisi olla raskaana,synnyttää,hoitaa lasta jne. Enkä ole siinä omalle kohdalleni löytänyt mitään positiivista.Näen vain ison vatsan,kipua,itkua,vaippojen hajua,yövalvomisia,uhmaikää ja muutenkin kaikkea muuta kuin herttaista perhe elämää.En väitä,etteikö muut voi nähdä asiaa toisin.Mutta itse olen todennut näin olevan parempi lapselle jota en ikinä hanki,itselleni ja muille.
Mielestäni lapsia pitäisi hankkia lasten vuoksi.Eikä olla joku elämysmatka vanhemmille.Lapset tuskin pelastavat repeileviä parisuhteitakaan.Lapsilla on oikeus olla todellakin haluttuja ja rakastettuja.Ja siinä ei mielestäni ole mitään itsekästä.
olivat perusteltuja, mutta ikävä kyllä osoittivat ainakin heidän osaltaan ennakkokokemukseni pääosin oikeiksi. Koska täti totesi vapaaehtoisen lapsettomuuden olevan kasvamassa, voin myös todeta sen korreloivan positiivisesti nykyiseen elämänmenoon ja itsestään välittämiseen. En halua sanoa ylenmääräiseen sellaiseen.
Lopuksi on vain toivottava, että kaikki tulevaisuuden miehet eivätkä naiset ajattelisi samalla tavalla. Siihenhän se tyrehtyisi tämä ismiskunnan taival. Mutta ehkä se vain olisikin myönteistä ainakin sen perusteella, mitä ympärilläni jatkuvasti näen ja kuulen tapahtuvan!?
Kuten otsikkoni kertoo taisin nyt vähän provosoitua, mutta menköön...
Miksi sinä M41 koet tahallisesti lapsettomat uhkaksi? Olen samaa mieltä, etten minäkään kaikkien maailman miesten ja naisten toivo lapsettomaksi tulevaisuudessa heittäytyvän. Toisaalta jos puoletkin valitsisi lapsettomuuden ei se ainakaan globaalisti olisi huono asia;) Jos siis ajatellaan ainoastaan maailman tilaa.
Vaikka mielessäni negatiivisesti ajattelen huonosti ja itsekeskeisesti käyttäytyvistä lapsellisista ihmisistä, ajattelen ihan samalla lailla myös lapsettomista tai vanhuksista jotka eivät osaa käyttäytyä. Tässä kirjoituksessa nyt vaan puhuin huonosti käyttäytyvistä äideistä. Mutta heitähän ei saa arvostella, näitä pyhiä madonnia. Sen olen jo oppinut. Ja edelleenkin autan sitä 6-v. lasta rattailla työntävää, kiitoksen sanaa sanomatonta äitiä siihen bussiin. En lannistu junttimaisesta huonokäytöksisyydestä piruuttanikaan.
Minulla on useita erittäin hyviä lapsellisia ystäviä. Viihdyn heidän ja heidän kauniisti käyttäytyvien lastensa seurassa. En koe erilaisen elämäntavan valinneita uhkaksi itselleni, vaan iloitsen kun näen ystävieni viihtyvän omanäköisessä elämässään. Olen myös erittäin hyviä ystäviä mieheni jo lähes aikuisten lasten kanssa. Olen iloinen heidän olemassaolostaa. En vaan koskaan ole toivonut heidän olevan omia lapsiani. Pidän kivoista ihmisistä, lapsista ja aikuisista. Kiljukauloja kammoan, sekä lapsia että aikuisia.
"Näen vain ison vatsan,kipua,itkua,vaippojen hajua,yövalvomisia,uhmaikää ja muutenkin kaikkea muuta kuin herttaista perhe elämää."
Tuoltahan se saattaa sivullisesta tuntua jossain isossa kaupungissa, ainakin jos on nuori ja omat ajatukset vielä aivan muualla.
Minulla itselläni ei ollut tuollaista kammoa "päällä", kun 21-vuotiaana vastanaineena aloin odottaa ensimmäistäni. En osannut asennoitua tulevaan muuten kuin ajattelemalla, että olemme itsekin vielä nuorekkaita päästessämme matkustelemaan lastemme koulun loma-aikoina ja vielä sittenkin on elämää jäljellä, kun lapsemme muuttavat pois kotoa. (Toivon tällä kohtaa, että tahattomasti lapsettomat eivät ainakaan pahastuisi ilostani.)
Et sinä VOI tietää miltä tuntuu olla raskaana! Ei se maha ole mikään "irtomaha", joka on aina tiellä, vaan siellä sisällä on sinun ja rakkaimpasi yhteinen jälkeläinen, jonka elämän alkua SAAT suojella ensin n. 9kk "piilossa". Synnytyskipuja ei kannata pelätä, nykylääketiede on niin kehittynyttä, että voit odottaa kaiken sujuvan hyvin (kivut ovat yksilöllisiä, toisilla suuremmat ja toisilla niin nopea synnytys, ettei juuri ehdi huomatakaan - etkö edes haluaisi tietää, kuinka itse selviäisit?). Lapsen hoidon voi jokainen toteuttaa niinkuin itse haluaa: joku haluaa hoitaa yksin, joku isovanhempien kanssa yhdessä, joku haluaa viedä lapsen jo varhaisessa vaiheessa hoitopaikkaan, joku ottaa au-pairin hoitamaan lasta kotiin...
Meidän vauvamme ovat olleet aika rauhallisia, ovat itkeneet vain kun on tullut nälkä, tai kun on pitänyt röyhtäyttää. Joskus, kun vauva itki, joku käski "hyssytellä" ja rauhoitella, johon minä sanoin, että vauvalla on nälkä - ja syöminenhän se huudon aina vei. Vaipat pyrittiin vaihtamaan n. 8krt päivässä, niin ei tarvinnut itkeä edes märkää vaippaa. Kerran yössä sai hakea vauvan viereen syömään ja nukkumaan, ei tarvinnut sen enempää valvoa itsekään, kun makuullani syöttelin. Vaipparoskis vaihdettiin päivittäin, niin ei haissut koko huusholli. Uhmaikä alkaa jo 2-vuotiaana - jos on läsnä ja haluaa selvittää kiukkuamisen jo alusta alkaen, ei nuoruuden uhmaikä tule mitenkään yllätyksenä.
Onhan siinä toki miettiminen, että olisiko kivempaa käydä vaikka miehensä kanssa kaksistaan tennistä pelaamassa ja elokuvissa ja illanvietossa ja yökerhossa... Sitä voi kyllä jatkaa sitten kun perheen nuoret ovat siinä iässä, että vanhemmat ajetaan pois kotoa! Lapset kasvavat todella nopeasti ja on ihmeellistä huomata miten ihmismieli ja ajatusmaailma kehittyy lapsesta aikuiseksi. Kyllä se perhe-elämä on yhtä "elämysmatkaa" meille vanhemmille, hyvässä ja pahassa!
Lapsenteko on kuitenkin minun mielestäni jokaisen oma asia, eikä kuulu muille - siksi EN minäkään yritä käännyttää ketään, vaikka siltä tuntuisikin, valotan vain meidän "lapsellisten" elämää kun monella on siitä niin älyttömiä kauhukuvia...!
Minä olin joskus vuorenvarmasti sitä mieltä, etten tee ainuttakaan lasta. Miehelläni on jo ennestään lapsi, joten ei hänelläkään ollut mitään pakottavaa intressiä asiaan.
Minun päätökseeni vaikutti mm. se, että olin vaikeiden perheolojen vuoksi joutunut liian aikaisin kantamaan vastuuta sisaruksistani ja jotenkin koin, että minä olen "lapseni" kasvattanut.
Vaan missä lie tilapäisessä mielenhäiriössä olin kun sitten kuitenkin mieli muuttui ja heti sen suuremmin yrittämättä tulin raskaaksi. En voi sanoa edes vielä raskausaikana ymmärtäneeni mihin ryhdyin, kauheaa sanoa, vaan ehdin katumaankin jo koko hommaa useaan otteeseen (elämänmenoni oli aiemmin "aikas reteetä").
No, lapsi syntyi ja kaikki muuttui, minä muutuin, mieheni muuttui...kaikki. Jokainen lapsen saanut sen tietää, ettei vanhemmuutta oikeasti voi kokea etukäteen, ei sitä pysty "aavistamaan" tunnetasolla. Ja minä näin vanhemmuudessa itse asiassa juuri noita samoja asioita kuin Mirakin; ikäviä velvollisuuksia jne. Ihmettelin mitä se "lapsesta iloitseminen" on. No, minä olen maailman onnellisin nainen tehtyäni vahingossa tämän vanhemmuuden ratkaisun (tiedän ettei hyvä lähtökohta¨, vaan tarinassa onnellinen loppu :) ) Ja Miran itsensä tähden toivon hänen miettivän vielä ratkaisuaan tarkkaan, se kun on naisella tietyn iän ohittamisen jälkeen niin lopullista. Vaan jos epäilet, ettet rakastaisi, niin epäilet turhaan. Jokainen terve ihminen rakastaa lastaan, ihan luonnostaan. Usko pois.
Mutta miksi sitten on huostaanottoja ja monella lapsella muutenkin paha olla kun on sattunut syntymään ei niin hyvään perheeseen.Ei se äidin rakkaus näytä kaikkea pelastavan,jos sitä kaikille äideille on nyt siunaantunutkaan.Ja niin kylmältä kuin tämä saattaa vaikuttaakin,niin ehkäpä tämä on vain luonnon tapa rajoittaa lisääntymistä.Maailma kun ei voi kantaa mieletöntä määrää mitään lajia.
Kirjoitin nimenomaan, että TERVE ihminen rakastaa lastaan. Mikäli on päihde- tai mielenterveysongelmia, niin ei kannata lasta tähän maailmaan tehdä, ainakaan ennenkuin omat asiat on reilassa. Vaan enpä usko, että huostaanottojen lisääntyminen millään muotoa on yhteyksissä "maapallon väkiluvun kantavuuteen". Pikemminkin lisääntyneet huostaanotot viestittävät yhteiskunnallisista ongelmista, vaan niihin lapset eivät ole syypäitä.
Mikäli nainen on terve, hän kokee lapseensa äidinrakkautta, se on minun viestini. Ja niin vaikeaa läpi historian on ollut pieniä lapsia pitää elossa (sairaudet, ilmasto), että mikäli tätä äidinrakkautta ei luonnostaan naisella olisi, ei täällä olisi ihmisiäkään enää.
Eli tarkoitatko,että me lapsettomuuden valinneet naiset olemme sairaita,kun emme voi kuvitellakkaan hankkivamme lapsia.Minä en pidä lapsista,enkä halua omia. Ja seuraavaksi väität että vasta lapsia hankittuaan on oikea nainen. Väärin:Sen jälkeen ollaan äitejä,ja naisia ollaan oltu jo sitä ennen.
Lapsettomuus on lapsettoman oma henk. koht. asia.
Itseäni ei ole koskaan kiinnostanut, miksi joku ei ole tehnyt lasta?
Lapsettomat tekevät numeron yleensä itse asiasta.
Todellisuudessa harvalla riittää kiinnostusta moiseen.
Perheellisellä ei ole aikaa eikä energiaa vatvoa moisia asioita, onneksi.
Valitettavasti monilla perheellisillä on aikaa ja tarmoa vatvoa toisten lapsettomuus "asiaa".
Kysellä, udella ja ihmetellä, että millonka teille tulee vauva, miten teillä vielä ei odoteta vauvaa jne. Hyvin tuttua ja ärsyttävää.
Niille, jotka eivät voi saada lasta tällainen kysely voi olla todella vaikeaa. Kuten taas minulla, joka ei lasta halua, tämä kysely on lähinnä rasittavaa.
Itse kyllä tykkään ystävien ja sukulaisten lapsista, en vain halua omia!
Minulla ei tosin ole vielä lapsia, mutta poikaystäväni kanssi haluaisimme niitä kyllä joskus. Silti minusta on on ihan ok jos sinä tai kuka ytahansa ei halua lapsia. Oma elämä pitää elää oman mielen mukaan. Lapsien kanssa voi silti olla tekemisissä ja seurata heidän kehitystään. Itse en edes pidä kauheasti lapsista kummilapsiani lukuunottamatta, mutta omat lapset oisivat aivan toinen asia! Tämä on myös asia, jota aina kauhistellaan. Siis jos sanoo, ettei erityisemmin välitä lapsista. Tai oikeastaan, lapsia vastaan minulla ei ole mitään, mutta inhoan perheitä ja sellaisia äitejä, joilla on niin pieni maailma, jotta siihen ei mahdu muuta kuin omat lapset ja koti, muu ei kiinnosta. Monella tutuillani on 3-4 lasta, ja silti he ovat kkiinostuneita eri asioista, ja osaavat puhua muustakin, kuin siitä miten matilla meni tarhassa ja Maijalla koulussa.
Enpä tiedä miksi luulevat että mieli muuttuu. Ehkä se, että vahinkoja sattuu ja ei sitten voida tehdä aborttia tai jonkinlainen vauvakuume naisilla. Epäsosiaalisuuden takia en ole kuullut moista, paitsi juuri poikaystäväni tokasi että hänen siskonsa oli arvellut mieleni muuttuvan. Olen tiennyt lapsesta asti, etten lapsia tee. Itsepäisyyteni takia tämä päätös pysyy vaikka joskus vauvakuume on yllättänyt mutta järki on pysynyt.
Itselläni on tapana vähätellä miesten päätöstä lapsettomuudesta. Monet miehet ovat vannoneet etteivät lapsia halua mutta mitä niillä on siihen ollut sanomista kun nainen on alkanut odottaa ja ei ole suostunut aborttiin. Naisella on kuitenki iso valta pitää päänsä tässä asiassa...haluaa lapsia tai ei.
En ole ikinä ymmärtänyt, että mikä ihmeen vauvakuume.Kuulemani mukaan tähän ikään mennessä olisi niitä pitänyt jo esiintyä.Ilmeisesti luonto on onneksi jättänyt sen lisävarusteen minulta pois.
eilen televisiosta ohjelman, missä kerrottiin erään äidin kotisynnytyksestä. Minuun ainakin puri ne esityksen hetket, jolloin lapsi oli syntynyt ja äiti koki tämän syntymisen ihmeen voimakkaasti. Kaipa se on aivan naisellista, ihmettelen vain mitenkä te vapaaehtoisesti lapsettomat olette valmiita luopumaan äitiydestä ja isyydestä. Ette todellakaan tiedä, mitä menetätte. Mutta ai niin, tehän olette sen päätöksenne jo tehneet, olette ehdottoman oikeassa eikä tämä saa minulle tai kaltaisilleni kuulua tipan tippaa. Itse olen isyydestäni silti ikuisesti kiitollinen ja onnellinen, sitäpaitsi lapsenikin ovat niin kovin mukavia ja hyvin käyttäytyviä. Ai niin, siis minun mielestäni ovat.
Juuri tätä en ymmärrä.Meuhkaat,että lapsettomuuden valinneet ovat sitä mieltä,että se on ainoa totuus. Ja syyllistyt itse moiseen,oman kantasi suhteen. En jaksa ymmärtää miksi ihmeessä haluaisit kaikkien lisääntyvän?!Miksi oma ratkaisusi on ainoa oikea tapa elää...kaikille. Herran jumala,ihmiset ovat erillaisia!
Käsittääkseni keskustelun aloittanut ihmetteli tätä samaa. Miksi perheellisten on vaikea hyväksyä sitä, että jotkut eivät halua hankkia lapsia.Miksi aattelet vain, että "miten voitte luopua siitä ihanuudesta". Ilmeisesti ei ole tullut mieleesikään, että ihmiset ajattelevat asioista eri tavalla ja kokevat asioita toisin. Itse ymmärrän sen, että jotkut haluavat lapsia ja pitävät elämästään sellaisena.Ihan OK homma.
Minne olette jättäneet avarakatseisuutenne?!
et voi enää muuttaa mitään kun lapsia jo on. Piti heistä tai ei, he ovat aina siinä. ei kateeksi käy.
tarkoitettu nimimerkille mies 41
No hyvä mies-41. Sittenhän sulla on asiat hyvin. Mitäs siinä vielä meuhkaat. Uskotaan, uskotaan, että olet tehnyt hyvän valinnan ja olet elämässäsi onnellinen. Maailmaanhan mahtuu kuitenkin monenlaisia. Onneksi. Tylsäähän tämä olisi, jos kaikki valitsisi samanlaisen elämäntavan. Paitsi tietysti sinusta, joka haluat muiden hurraavan sinulle. En minä valintaasi ihmettele, olisin itse voinut toisenlaisissa tilanteissa tehdä ihan saman päätöksen. Mutta elämäni menee nyt lapsettomana näin ja mielestäni ihan oikeaan suuntaan kannaltani. Ja totta tosiaan, päätökseni ei sinulle kuulu tippaakaan.
että olette tehneet aivan oikean ratkaisun valitessanne lapsettomuuden. Tässä yhteiskunnassa on jo nykyiselläänkin aivan riittävästi, liikaakin, tuollaisia itsekkäitä pelkästään omaa napaansa tuijottavia ihmisiä. Pitäkää ihmeessä päätöksistänne kiinni!
Minä teen lapsia sitten kun suomen maahan on asetettu laki jossa puolisot hoitavat lapsiaan tasapuolisesti. Nykyään kohkataan kovasti että "miehetkin tekevät kotitöitä ja vaihtavat vaippoja". Varmasti enemmän kuin joskus 70-luvulla...onko se sitten edistystä?Kyllä ainakin niissä nuorissa perheissä mitä itse tiedän, lasten hoito on 90% äidin harteilla. Puhutaan kauniita, teot onkin sitten ihan toista. Tai siis tekemättä jättäminen...Niin paljon kuin miestäni rakastankin, huomaan että hänelle on jo tuon koirammekin hoito oma-aloitteisesti hyvin hankalaa. Eipä siinä mtn,pysyy kroppa timminä kun lenkkeilee ankarasti päivittäin:) Mutta osaan ennakoida sitten tältä pohjalta lastenteko-kysymystä...
Ja lisäksi, tilanne edelleenkin on raa´asti yleistäen näin, että miehet ovat töissä tienaamassa itselleen hyvää eläkettä, naiset kotona hoitamassa lapsiaan pilkkahinnalla. Mitäs sitten, jos tulee vanhemmalla iällä ero?Rakkaat lapsukaiset ovat jo aikuisia,nainen jää soittelemaan lehdellä ja kituuttelemaan kansaneläkkeellä. Raa´asti yleistetty, mutta näitä on nähty ja paljon.
Miksi teille, jotka haluatte olla hankkimatta lapsia, on niin tärkeää saada tietää, että kaikkien mielestä on OK, elää ilman lapsia? Tehkää ihan niinkuin parhaaksi näette, niinkuin kaikki muutkin tekevät! Itse te teette kärpäsistä härkäsiä. Ei ole piirunkaan vertaa minun asiani, että tekeekö joku toinen lapsia vai ei! Ei vois vähempää kiinnostaa, kun on omakin elämä elettävänä.
Minusta asia on pikemminkin niin, että lapsettomat ärsyyntyvät siitä, kun perheellisten elämä on niin erilaista lapsettomiin verrattuna. Eihän meillä juurikaan ole yhteisiä puheenaiheita, kun teitä ei kiinnosta mikään, mikä liittyy lapsiin tai perhe-elämään! Jos puhutaan vaikkapa työasioista, lapsettomat eivät voi sietää sitä, että perheellisillä on niitä lapsiakin hoidettavana ja elätettävänä, eikä siis ole mahdollisuutta mielin määrin vietellä firman saunailtoja tai mennä lasilliselle töitten jälkeen tai tehdä ylitöitä joka työpäivän jälkeen. Teidän mielestä lapset ovat "oma moka" - me kun taas ollaan niin onnellisia kun saadaan ajatella muutakin kuin omaa napaa.
Meilläkin tykätään KOIRISTA, mutta ei ikikuunapäivänä hankittaisi koiraa meidän kotiimme - kyllä niitä saa tarpeeksi katsella ulkona ja tuttavien luona kyläillessä. Toiset koirat on pieniä ja sieviä, toiset isoja ja hyökkääviä, jotkut käyttäytyvät oikein kauniisti, toiset sietäisi laittaa häkin sisään rauhoittumaan. Joku ajattelee samalla tavalla lapsista: että "OMAAN kotiin en sellaista kyllä ikinä ota!" Jotkut lapset on nättejä, toiset ei niinkään, osa käyttäytyy oikein mukavasti, toiset on kauhukakaroita. Se on ihan sama mitä sinne kotiinsa kantaa, vai kantaako mitään, jos niikseen tulee - hamsteritkin on kivoja, kun niihin jaksaa kunnolla tutustua, ja akvaariokalat. Yks hailee, O I K E E S T I ! ! !
no ei todellakaan perhe-elämä kaikkia kiinnosta ja siis myös miksi pitäisikään?
Tuossa taas joku äityli kertoo kuinka meillä olaan viettämättä firmojen saunailtoja yms...
Ei sellaisia harrasta kaikki perheettömätkään.
Meissä vapaaehtoisesti lapsettomuuden "tietoisesti" valinneissakin kun löytyy ajatusmaailmaltaan hyvinkin laajakatseisia tyypejä. Ehkäpä vähän enemmänkin ajattelevia, totesi perheellinen ystäväni.
Tähän keskusteluun näköjään sekoitetaan niin koirat kuin akvaariotkin...ei ehkä tätä asiaa?
Luulenpa että perheellinen nainen on juurikin hän joka työntää raskasta ostoskärryä lastattuna täyteen, ja muut kaupan asiakkaat joutuvat väistelemään hyllyjen väleissä remuavia pilttejä. Hyi hitto! Ei siis koskaan perhettä ainakaan minulle. Vältän mm. kaupassakäyntiä viikonloppuisin mikäli mahdollista.
Yhteisiä puheenaiheita on, ei aina tarvitse sitä perhekeisyyttä korostaa, vaikka joskus tuttavapiirissä voi ollakin joku perheetön.
Eikä todellakaan kiinnosta saada jotain tarhassa /koulussa olevan räkätautia. Ollaan ihan vapaasti erilaisia.
Mira pidä pääsi tässä asiassa ja todista muillekin olevasi oikeassa!Tsemppiä ja näe maailma avarana :)
Itse olen 39v mies maalta. Ei sielläkään se perhe ole se NäytönPaikka jolla todistetaan mm. "alapään toimivuus" tms.
Aina sillointällöin joudun vastailemaan kysymykseen että "koskas sinä?" johon sujuvasti vastakysymyksenä "ja kenenkäköhän kanssa?"
Perhe ei mielestäni ole mikään välttämättömyys.
Ehkäpä käyn taas ensi vuonna jossain muussa maailman kolkassa, tänä vuonna ajelin pitkin usa:n itärannikkoa. Perheettömänä kiva lähteä.
Suosittelen.
Mutta hei: täällä pitää hieman provoillakin, kun ei kasvotusten olla puhumassa, vaan pitää mahdollisimman terävästi osata KIRJOITTAA ja kertoa asiansa tekstimuodossa. Unohtakaa täällä sellainen ajatusmaailma, että joku kirjoittaja liioittelee, koska liioittelu antaa paremmin ymmärtää, mitä kirjoittaja tarkoittaa...
Kyllä ne elukat oli ihan hyvää esimerkkiä...
Siitä matkustelusta: sinä ehkä ajella hurauttelet USA:n itärannikolla, mutta löytyyhän meistä perheellisistäkin matkustelijoita - lapset ovat hyvä "tekosyy" mennä huvipuistoihin ja vesipuistoihin etelänlomillakin... Muista nyt ihmeessä, että LAPSET KASVAA - pian ne on yhtä itsenäisiä ja oman etunsa tietäviä kuin vaikkapa SINÄ!
Haukuit mun kirjoitustaitoni, ei se ole uutta, v85 YTL :lle lähetetty anomus palautui arvosanalla A.
Mutta en liioitellut. En aio perustaa perhettä enkä välitä/pidä lapsista eli piutpaut koko perhekeskeiseen elämäntyyliin.
Matkustelu tällä tulotasolla jäisi kyllä perheenä alle 200 km kesäpäiväksi jossain Särkkiksessä.
Lapset kasvavat aikanaan. Olen neljän kakaran eno. Asuvat kyllä sen verran kaukana ettei nähdä edes joka vuosi. En ole pitänyt heistäkään.
Kun nyt sen vanhimman saisi edes käymään armeijan...
Nuorin niistä kai jotain kaksivuotias.EVVK.
Kyse ei nyt ole niinkään siitä,että haluamme hyväksyntää.Vaan siitä,että haluamme elää ilman piikittelyä,utelua,painostusta yms. Tuskimpa sinullekaan tulee kukaan sukulaisista tivaamaan,että "taaskos olet paksuna,eikö nuo edelliset kauhukakarat riitä..."
Kyse on siis siitä,että monesti kun on tullut ilmi,että en halua hankkia lapsia,niin olen niinkuin monet kaltaisenikin saanut melko hävytöntä kohtelua osakseni. Ja useimmiten vielä perheellisten taholta.
Ja mitä tulee tuohon lapsettomien ärsyyntymiseen siitä, että teillä on lapsia. Saattaa ehkä johtua siitä,ettei teidän elämässänne ole muuta puhuttavaa.Jotkut ovat niin täynnä perhe-elämäänsä. Ja sinua itseäsi taitaa enemmän ärsyttää se,ettei kaikkia pilttisi kiinnosta.
Ja noin yleensä tuosta työelämän puolelta. Se on tietenkin ymmärrettävää,että jos lapsi on kipeänä niin jompi kumpi vanhemmista on kotona hoitamassa lasta. Mutta siinä on sekin puoli,että lapsettomien niskaan kaatu senkin työt.Siinä on kylläkin enemmän järjestelmän mokaa,mutta se ei juuri lohduta.Samoin myös yli- ja viikonloppu työt kaatuvat helposti lapsettomien niskaan.Se on toisaalta ihan ymmärrettävää,että haluaa viettää aikaa perheen kanssa.
Mutta myös meillä on elämää ja velvoitteita työajan ulkopuolellakin! Enkä todellakaan puhu mistään bilettämisestä tai muusta vastaavasta.
Annoin tänään perheellisen työkaverini valita talvilomansa ajankohdan kuten myös useat muut lomat ennen tätä koska minulla ei oikeasti ole niin väliä vaan voin tehdä lomasuunnitelmani aika vapaasti.
Menen illalla auttamaan mieheni aikuisen pojan remontissa kuten olen koko syksyn tehnyt. Talkootyötä olen tehty varmaan satoja tunteja. Aikaisemmin pojan opiskellessa osallistuin opiskelujen rahoitukseen vähintään samalla summalla mieheni kanssa, koska pojan äiti ei siihen pysynyt.
Käyn viikottain pari kertaa ikääntyneiden vanhempieni luona auttamassa siivoamisessa, kaupankäynnissä ja lievittämässä yksinäisyyttä, vaikka kyllä monta kertaa mieluummin menisin vaikka kaverien kanssa kaljalle.
Mutta minähän olenkin itsekäs koska olen valinnut henkilökohtaisen lapsettomuuden vaikka mieheni kautta nuoria olen elämääni saanutkin.
En siis ole äiti-Teresa ;) vaan lapseton aikuinen nainen, jonka mielestä elämää on oman ja omien lasten navan ulkopuolellakin.
Minäkin olen lapsettomuuden valinnut. Muistan kun siitä ekaa kertaa hyvälle ystävälleni mainitsin, ja sieltä tuli suoraan - Toi on todella itsekkäästi ajateltu!
Olin todella hämmästynyt, koska en ole sitä itse koskaan niin ajatellut. Jep, voihan se olla itsekästä että asettaa oman elämänsä lapsen elämän edelle, mutta minusta on todella epäitsekästä tiedostaa tämä, ja olla siis tekemättä lapsia.
Syythän tähän valintaan minulla on ne, että en erityisemmin lapsista välitä, ja kauhistuttaa ajatus, että joutuisin oman elämäni "uhraamaan" lapselle.