En käy enään kampaajalla. Kävin, mutta kyllästyin jatkuvaan syyllisyyden tunteeseen siitä että ylipaksu, pitkä tukkani aiheutti lisätyötä kampaajalle. En ole koskaan saannut osakseni kuin huonoa palvelua, huokailuja, turhautumista, selviä suuttupuuskia siitä, että tukkaani on kuulemma liikaa.
Värjäsin monta vuotta tukkani itse, kunnes pari vuotta sitten päätin uskaltaa lähteä kampaajalle värjättäväksi ja pitkästä aikaa myös parturoitavaksi. Varasin ajan puhelimessa, mutta menin näyttäytymään (niin kuin olin tehnyt aina ennenkin) jotta hän tiesi mihin ryhtyy, ja osaisi määritellä hinnan oikein. Kysyin vielä itse ihan selvällä suomella "kun tämä tukka ei ole mikään normipaksu, niin miten vaikuttaa veloitukseen?"
Ei ottanut kertaakaan kiinni hiuksistani, tai tullut edes lähemmin tarkastelemaan niitä, totesi vaan ykskantaan että hinta on tämä. Sanoi, että aikaa kannattaa varata sen 2 tuntia.
Jännitin jo etukäteen kampaajalle menoa, koska viime käynnistä oli aikaa jo 6 vuotta. Kaikki sujui hyvin siihen hetkeen, kunnes kampaaja alkoi levittämään väriä päähän. "Voi kauhee kun tää on raskas käsitellä -puhinaa ja äänekästä tuhahtelua- miten sä muka olet itse voinut värjätä tämän? (Juu, olen voinut, helppoa se ei ole, mutta opettahan kärsivälliseksi :)
"Voi kauhee, ei tästä tule mitään, täähän painaa viisi kiloa märkänä...vali, vali. Tähän meni nyt sitten mun kaikki värit.... sun niskat katkee tän painosta (juu ei katkea, kun on itse niin monta kertaa tehnyt saman.. ja jupisematta)
Sitä täytyy pitää nyt vähintään puoli tuntia -en tiiä miten enää ehditään leikkaan...japati tapati. Kun sai vihdoin värin huuhdottua, kerroin, että mulla menee parkkiaika umpeen jo 20 min päästä. Ja piti vielä leikata ja föönata. Jospa menen laittaan vähän lisää aikaa. Ei kuulemma tarvinnut -ehditään kun ollaan hätäsiä??? Leikkasi hiukset kauhean puhinan saattelemana 10 minuutissa, hutasi päätä pari kertaa föönillä ja se oli sitten siinä. Kyllä väri oli upea, mutta muuten oli häpäisty olo, kuin poljettu maan rakoon.
Kaikkiaan koko käynnistä tuli niin paha mieli, että kun pääsin kotiin purskahdin hervottomaan itkuun. Tuntuu kuin kaikki mielipaha koko kampaaja-kunnan edustajista olisi tullut ulos samalla kertaa.
No nyt olen jo päässyt yli tuon kaiken, mutta kampaajalle minua ei saa enää ikinä. Olen päättänyt että yrittäminen tuon alan ihmisten kanssa loppui nyt tähän.
Värjäsin monta vuotta tukkani itse, kunnes pari vuotta sitten päätin uskaltaa lähteä kampaajalle värjättäväksi ja pitkästä aikaa myös parturoitavaksi. Varasin ajan puhelimessa, mutta menin näyttäytymään (niin kuin olin tehnyt aina ennenkin) jotta hän tiesi mihin ryhtyy, ja osaisi määritellä hinnan oikein. Kysyin vielä itse ihan selvällä suomella "kun tämä tukka ei ole mikään normipaksu, niin miten vaikuttaa veloitukseen?"
Ei ottanut kertaakaan kiinni hiuksistani, tai tullut edes lähemmin tarkastelemaan niitä, totesi vaan ykskantaan että hinta on tämä. Sanoi, että aikaa kannattaa varata sen 2 tuntia.
Jännitin jo etukäteen kampaajalle menoa, koska viime käynnistä oli aikaa jo 6 vuotta. Kaikki sujui hyvin siihen hetkeen, kunnes kampaaja alkoi levittämään väriä päähän. "Voi kauhee kun tää on raskas käsitellä -puhinaa ja äänekästä tuhahtelua- miten sä muka olet itse voinut värjätä tämän? (Juu, olen voinut, helppoa se ei ole, mutta opettahan kärsivälliseksi :)
"Voi kauhee, ei tästä tule mitään, täähän painaa viisi kiloa märkänä...vali, vali. Tähän meni nyt sitten mun kaikki värit.... sun niskat katkee tän painosta (juu ei katkea, kun on itse niin monta kertaa tehnyt saman.. ja jupisematta)
Sitä täytyy pitää nyt vähintään puoli tuntia -en tiiä miten enää ehditään leikkaan...japati tapati. Kun sai vihdoin värin huuhdottua, kerroin, että mulla menee parkkiaika umpeen jo 20 min päästä. Ja piti vielä leikata ja föönata. Jospa menen laittaan vähän lisää aikaa. Ei kuulemma tarvinnut -ehditään kun ollaan hätäsiä??? Leikkasi hiukset kauhean puhinan saattelemana 10 minuutissa, hutasi päätä pari kertaa föönillä ja se oli sitten siinä. Kyllä väri oli upea, mutta muuten oli häpäisty olo, kuin poljettu maan rakoon.
Kaikkiaan koko käynnistä tuli niin paha mieli, että kun pääsin kotiin purskahdin hervottomaan itkuun. Tuntuu kuin kaikki mielipaha koko kampaaja-kunnan edustajista olisi tullut ulos samalla kertaa.
No nyt olen jo päässyt yli tuon kaiken, mutta kampaajalle minua ei saa enää ikinä. Olen päättänyt että yrittäminen tuon alan ihmisten kanssa loppui nyt tähän.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olet todellakin saanut luvattoman huonoa kohtelua kampaajaltasi. Itse sain juuri tiedon, että olen valittu opiskelemaa hiusalan perustutkintoa. Otan opikseni kertomastasi ja aion palvella asiakkaitani kunnioittavammin. En tee numeroa olipa hiukset sitten minkälaiset tahaansa. Vahvat hiukset ovat usein kateuden aihe, olisiko kampaajasi ollut hentohiuksinen blondi?
Kiitos sulle sanoistasi. Kiva tietää että joillekin on tulossa ajatteleva, empaattinen kampaaja.
Hyvää syksyä ja joulun odotusta :)
Ole ylpeä paksuista hiuksista. Niitä ei ole kaikilla, taisipa kampaaja vain olla kateellinen. Kuinka hienoa on kun tuollaiset tuuheat hiukset, ajattele kuinka monet yrittävät saada runsaimpia hiuksia kaiken maailmaan irtotupsuilla....
kade se on ollut, mullakin oli nuorempana älyttömästi tukkaa ja olin kasvattamassa sitä, sanoin että jos tasataan vähäsen se pari senttiä huonompia pois, niin tämä pässi leikkasi sen 20 cm!!
Mulla ihan samanlaiset kokemukset! Aina saa kuulla valitusta, että tukkaa on paljon, ja siihen menee extrana aikaa, väriä etc etc, vaikka aikaa varatessa olisi nimenomaan maininnut tukan paksuudesta. Olen alkanut pelkäämään kampaajalla käyntiä melkein kuin jotkut hammaslääkärillä käyntiä. Mistä löytyy ystävälliset kampaajat??
Lapsuuden kotikaupungissa minulla oli vakikampaaja, jonka luona kävin joka kuukausi. Lukion jälkeen poismuutettua kotikaupungista en ole löytänyt hyvää kampaajaa, vaan vain traumatisoitunut kohtelusta.
Paksut hiuksethan ovat todella upeat! Tyttärellänikin on erittäin paksut hiukset. Jopa joku kampaaja antoi hänelle hiuksistaan positiivista palautetta. Ei tuolla tavalla saisi asiakkaaseen purkaa omaa kiirettään ja omia turhautumisiaan.