Olen nyt seurustellut 2v ja 8kk tyttöystäväni kanssa. Isompia riitoja meillä ei juurikaan ole ollut (tyyliin nyrkkitappeluita tai päiviä kestäviä riitoja). Kaikki suhteen osa- alueet toimivat ihan hyvin, mutta mulla on ollu viime kuukausina stressiä ja olen syyttä suotta ärähtänyt ja pari kertaa huutanutkin hänellä. Fyysistä väkivaltaa en ole käyttänyt millään lailla, enkä kyllä henkistäkään ( esim. haukkunut häntä).
Olemme nähneet vähemmän parina viime kuuna kuin normaalisti, osaksi hänen työnsä ja minun koulunkäynnin vuoksi, mutta nyt olemme nähneet pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. Nyt eilen illalla hän lähetti tekstiviestin, jossa hän halusi erota minusta. Halusin nähdä hänet kasvotusten ja puhua asiasta kahden kesken, mutta hän ei osannut sanoa oikeastaan mitään muuta kuin, että "en halua mitään pahaa sinulle" ja "anteeksi", kun kysyin häneltä, että mitä olen tehnyt väärin ja mitä mun pitäis tehdä.
Hänen mielestään kaverini ovat tärkeämpiä kuin hän ja me tappelemme liikaa, mutta ei osannut sanoa, että mikä on liikaa tappelua. Muutama pieni riita kuussa ei mielestäni ole liikaa. Lähes kaikki tappelut on käyty kaiken lisäksi puhelimen välityksellä. Emme yleensäkään ole pystyneet puhumaan asioista niinkuin pitäisi ja ehkä juuri sen takia olemme juuri tässä tilanteessa. Sanoin, että meidän pitäisi puhua asioista, mutta siihen hän ei sanonut juuta eikä jaata. Meillä oli vähän vastaavanlainen tapaus vajaa pari kuukautta takaperin, mutta siitä selvisimme hyvin eteenpäin, kylläkin ilman mitään isompia keskusteluja.
Kuitenkin kaikissa kirjeissä, mitä hän on minulle näiden vuosien aikana antanut/lähettänyt, on hän kirjoittanut kaikkien asioiden järjestyvän puhumalla, mutta näin se ei kuitenkan ole mennyt.
Nyt en kuulema saa hänen päätään enää käännettyä. Kaikista jännintä tässä on se, että vielä viime torstaina kaikki hyvin, enkä osannut mitään tälläistä aavistaa. Päättyykö melkein kolmen vuoden suhde 7,9 sentin tekstiviestillä?
Olemme nähneet vähemmän parina viime kuuna kuin normaalisti, osaksi hänen työnsä ja minun koulunkäynnin vuoksi, mutta nyt olemme nähneet pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. Nyt eilen illalla hän lähetti tekstiviestin, jossa hän halusi erota minusta. Halusin nähdä hänet kasvotusten ja puhua asiasta kahden kesken, mutta hän ei osannut sanoa oikeastaan mitään muuta kuin, että "en halua mitään pahaa sinulle" ja "anteeksi", kun kysyin häneltä, että mitä olen tehnyt väärin ja mitä mun pitäis tehdä.
Hänen mielestään kaverini ovat tärkeämpiä kuin hän ja me tappelemme liikaa, mutta ei osannut sanoa, että mikä on liikaa tappelua. Muutama pieni riita kuussa ei mielestäni ole liikaa. Lähes kaikki tappelut on käyty kaiken lisäksi puhelimen välityksellä. Emme yleensäkään ole pystyneet puhumaan asioista niinkuin pitäisi ja ehkä juuri sen takia olemme juuri tässä tilanteessa. Sanoin, että meidän pitäisi puhua asioista, mutta siihen hän ei sanonut juuta eikä jaata. Meillä oli vähän vastaavanlainen tapaus vajaa pari kuukautta takaperin, mutta siitä selvisimme hyvin eteenpäin, kylläkin ilman mitään isompia keskusteluja.
Kuitenkin kaikissa kirjeissä, mitä hän on minulle näiden vuosien aikana antanut/lähettänyt, on hän kirjoittanut kaikkien asioiden järjestyvän puhumalla, mutta näin se ei kuitenkan ole mennyt.
Nyt en kuulema saa hänen päätään enää käännettyä. Kaikista jännintä tässä on se, että vielä viime torstaina kaikki hyvin, enkä osannut mitään tälläistä aavistaa. Päättyykö melkein kolmen vuoden suhde 7,9 sentin tekstiviestillä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
puhumattomuus on huono asia, jota luulisini kaikissa suhteissa joskus olevan...
Ihmiset ovat niin erilaisia, enkä tunne teitä, mutta luulen että tyttöystäväsi ei vaan kestänyt enempää, jospa hänellä on jotenkin ahfistunut olo, eikä osaa nähdä miten sen olon voisi purkaa muuten kuin jättämällä sinut.
Yleensä kun omassa elämässä on rankkaa ja muutoksia ja aikuiseksi kasvamista, niin syytetään sitä toista, että sinä olisit jotenkin hänen onnensa tiellä, vaikka vielä vähän aikaa sitten sinä olit se joka sitä onnea hänelle toi. Yritän siis sanoa, että useat suhteet päättyvät itsensä kypsymättömyyteen, eikä jakseta edes yrittää tarpeeksi, halutaan vaan äkkiä hyvä olo, ja sitten luovutetaan.
Myöhemmin ehkä sinunkin tyttöystäväsi tulee huomaamaan, että kyse ei ollutkaan sinusta tai teidän riitelyistä ja kiireistä, vaan hänestä itsestään, siitä että hän vain halusi päästä helpommalla elämässään ja ikäänkuin eliminoida murheet elämästään, mutta tulee huomaamaan että ne ei lopu koskaan...
Sinä taas kuulostat erittäin asialliselta kun osaat pohtia suhdettanne realistisesti ja haluat yrittää, etkä heti luovuttaa. Olette olleet juuri sen aikaa yhdessä, että juuri tuolloin joko kihlaudutaan tai erotaan. Tuossa vaiheessa meinaan tulee sellainen pelko, että onko tää nyt tässä, mä haluun enemmän, tuo ei riitä mulle, jossain on parempaa, VAIKKA sä olsiit just täydellinen kumppani!
Eli jos ette pysty enää selvittämään välejänne ja jatkamaan, niin olen varma että sinä läöydät jonkun kypsemmän naisen, yhtä pohtivan kuin sinä itse, ja jonka kanssa rakkaus todella kestää.
Enpä tiedä oliko viestistäni mitään apua, ajatuksiani vain laitoin esille, mutta kaikkea hyvää sinulle, tsemppiä, älä muutu!! =)
Yritän ajatella tyttöystäväsi näkökulmasta.
Sinun käsityksesi oli, etteivät riidat olleet tarpeeksi suuria ja niitä ei ollut edes usein.
Toleranssi riidoille on kuitenkin yksilöllistä.
Jos olet itse ollut parikin kuukautta muista kuin parisuhdesyistä hermona -etkä edes ole sitä tunnustanut- ei ole mielestäni ihme, että raja tuli naisellesi vastaan.
Ok, puhumattomuus on pahasta. Mutta puhuitko sinä tarpeeksi ajoissa riitelystä. Totuus vain on, että jos tulee vain viimeinen pisara, joka saa tekemään lopullisen päätöksen. Voihan olla, että naisesi ajatteli eroa jo vaikka kuukautta aikaisemmin ja ajatteli vielä katsoa muutaman viikon, josko huutamisesi lakkaa. Kyllä minulle ainakin olisi liikaa, jos riitelyä olisi parinkin viikon välein, kuten ilmeisesti teillä.
Mielestäni SINÄ olit se, joka kuitenkin purki ahdistustaan parisuhteessa. Ikävää, että havahduit vasta sitten kun oli liian myöhäistä.
Juu et ole ainoa mies maailmassa jolle noin on käynyt, itselleni iski kuin salama kirkkaalta taivaalta, aamulla kaikki hyvin...illalla hauska tekstiviesti. No joo, syytä siihen en ikinä saanut selville sillä meillä ei ollut riitoja tms, en ole vielä tähän päivään mennessä keksinyt miksi. Toisaalta nykyisin ajattelen tuota jo huvittuneena, omapahan oli menetyksensä.
Niin se vaan on että ainakin joiltakin naisilta tuntuu puuttuvan ns. Syy-Seuraus ajattelu täysin.
...viestistäsi, joka tosiaan piristi tätä paskaa oloa. Olemme kai nyt eronneet ja puhuimmekin asioista, mutta mielestäni liian vähän. Itse en ainakaan saanut päätäni selväksi. Hän ei oikeastaan suostunut kunnolla puhumaankaan, koska näki, että siitä ei mitään hyötyä ole, kävin miten kävi. Näin kävi. Haluaisin keskustella asiasta kanssasi mailitse, sillä tunnuit ymmärtävän minua ainakin jollain tavalla. Jos voit/haluat ni laita mailisi ossa tänne ni otan varmasti yhteyttä. Se helpottaisi varmasti. :D Kiitos vielä kerran.
On kiva, jos en ole ainoa, jolle näin on käynyt. Mielestäni kännykkä on tuonut paljon paskaa tullessaan, koska nyt jättämisen ja muut ikävät asiat voi tehdä "helposti" tekstiviestillä, eikä normaalisti kasvokkain kanssakäymisestä tarvitse enää huolehtia. Mielestäni tekstareilla tälläisten asioiden hoitaminen on melko ala- arvoista. Pistä mailiossa, jos haluut jutella kanssani.
[email protected]