Ihmetteleekö kukaan sinkkuuttanne?

Se on tabu, josta ei enää puhuta. ..Kaikki toivo on siis mennyttä!

Ytm kaverini kerran kysyi että koskas me kuullaan että sä seurustelet mutta harvemmin tuota kukaan kyselee. Vanhemmat joskus harmitelleet lastenlasten puutetta mutta sen voivat kyllä unohtaa kun ei halukasta naista niin vaan löydy vaikka lapsen haluaisinkin..

Eipä juuri. Yksinäisen miehen intimiteettisuoja on melkoinen. Kukaan ei kysy mitään henkilökohtaista ainakaan minulta. Jotenkin tuntuu että miehen rooli tekijänä, ei puhujana, on sisäistetty vähän liiankin hyvin.

Nykyaikana erityisesti nuoremmissa ikäluokissa sinkkuus on niin yleistä ettei ainakaan 60-luvulla ja myöhemmin syntyneet varsinaisesti asiaa ihmettele. Mummoani asia voi hieman harmittaa. Ajat vaan sikäli ovat nykyään toiset kuin hänen nuoruudessaan, jolloin tasoiseni mies olisi 99 % varmuudella saanut halutessaan vaimon itselleen.

Kavereista ei ihmettele juuri kukaan - vain yksi on viimeisen parin vuoden aikana ilmaissut lievän ihmetyksensä - eikä sukulaisista muut kuin ehkä äiti, ja hänenkin ihmetyksensä on enemmän murheellista huolta siitä että jään yksin. Työkavereiden kanssa harvemmin näistä puhutaan, mutta yksi tätinainen asiaa ihmettelee, ja usuttaa minua iskemään naisia. Tosin en tiedä miten paljon hänenkään arvostelukykyyn on lopultakaan luottamista, hänestä kun olisin "loistava isä". Kuvitelkaa.

No eipä kyllä kukaan oikeastaan juuri tuommoisia minulta tiedustele. Vain yhden kerran iskä mainitsi ohimennen jotain sen tapaista että lapsenlapset olisi kivoja, mutta eipä mitään sen enempää koskaan. Tietänee kyllä luonteeni ja sen, ettei ole se miehen löytäminen niin helppoa, eikä siksi viitsi painostaa.

Kaverit. vanhemmat tai sukulaiset ei ainakaan ääneen ihmettele, kai ne on jo niin tottuneita asioiden tilaan tai sitten luulevat homoksi. Ennestään tuntemattomat aina ihmettelee ja kai ne sitten pitää homona kun se "ei vaan ole sopivaa löytynyt" taitaa olla vähn turhan kliseinen selitys vaikka totta.

99-vuotiaan mummini mielestä minun pitäisi ottaa exä takaisin ja alkaa tekee lapsia. :-D

"Ikä on 30-40 välillä. Alkaa olla viimeiset ajat käsillä löytää kumppani, jos haluaa perheen perustaa. Haluaisin kuitenkin tutustua siihen kumppaniin muutaman vuoden ennen mahdollista lasten hankintaa.
Se hieman pelottaa... "

Julmaa mutta osut asian ytimeen. Kun olin 19-v ja seurustelin samanikäisen naisen kanssa, niin lapsentekosuunnittelmistakin puhuttiin. Kumpikin haluttiin lapsia, mutta asia ei ollut aktuaali vielä silloin, koska varmaan vasta päälle 25 vuoden jälkeen niitä olisi alettu yrittämään. Mutta tuossa olisi ollut se hyvä puoli, jos suhde olisi ollut kestääkseen vaikka näihin päiviin asti, että olisi ehtinyt nauttia vuosia seurustelusta lapsettomana. Jos alkaisin nyt seurustelemaan esim. 35-40 vuotiaan naisen kanssa, joka haluaisi saada lapsia, niin aikaa vaan ei oikein olisi useaa vuotta olla yhdessä ennen lapsentekoyritystä. Olisi iän takia pakko toimia hieman toisin kuin mitä oikeastaan olisi elämässään halunnut myös eli seurustella useamman vuoden jonkun saman, mielellään yhteisten tulevien lasten äidin kanssa ennen lasten hankintaa.

Ei ole ystäviä tai työkavereita. Sukulaiset ei välitä, faijan mielestä varmaankin jo kurppa, mutsi taas ymmärtää hyvin, koska pitää nuorten miesten laatua nykyisin erittäin heikkona.

Ei oo tainnu kukaan ihan oikeasti oma-aloitteisesti ihmetellä.

Muutamat puolitutut naiset on ehkä sen jonkun kerran ilmaisseet ihmetyksensä jos oon joskus todennu että enpä kauheasti naisia kiinnosta vaikka baareista. Samaten töissä on aikoinaan miehet ajatelleet että minulla olisi kysyntää naisten keskuudessa.

Molemmissa tapauksissa johtuu varmaan siitä että ajattelevat asiaa järjellä ja eivät näe mitään suoranaista vikaa, mutta toisaalta eivätpä ole olleet tilanteessa, jossa olisivat pöydän toisella puolella vaikka deiteillä ja pitäisi ajatella minua oikeasti kipinää herättävänä.

-Perhe (vanhemmat) ei ole kysellyt pitkään aikaan
-Sukulaiset samoin
-Kaverit kyselevät joskus tilannettani
-Ystävät tajuavat

Mutta muut tuttavat, työtoverit, puolituntemattomat jne. ihmettelevät että en ole varattu tai peräti jo naimisissa. Osa ajattelee kun puhun avoimesti naisille jne. että pyöritän haaremia ja olen menevä sinkkumies.

Osalle lienee vaikea hahmottaa että se katseenkestävän (hoikan), fiksun ja itselle sopivan (mm. huumorintaju ja sisu) löytäminen on nykyaikana hyvin hankalaa ja varsinkin niille jotka eivät tyydy siihen mitä olisivat noin vain saamassa.

Ne jotka tajuavat miten sosiaalisesti rajoittunut elämäni lopulta on ymmärtänevät että vastaavaa paria on lähes mahdoton löytää.

Joillekin on tosin vaikea käsittää miksen vain kääri hihoja ylös ja yritä jokaista nuorta naista baarissa tai toisaalta tyydy siihen ihan kivaan ja mukavan pyöreääseen mammeroon joka niin kovasti tahtoisi jo perustaan perheen tällaisen niin luotettavan miehen kanssa.

Kaikkein huvittavampia on tapaukset joiden mielestä naiset saavat olla valikoivia ja nuorempana mennä miten lystää, mutta miehen tulee tyytyä siihen mitä saa varsinkin kun ikää on jo 30 v koska naisetkin niin tekevät.

Vapaus on aivan mahtavaa ja vaikka läheisyydenkaipuun peikko toisinaan nikertää niin ajatus siitä että väkisin olen suhteessa ja teeskentelen naiselle jota en yksinkertaisesti fyysisesti, sosiaalisesti enkä psyykkisesti tahdo lähelleni on suorastaan oksettava vain että täytän jonkun yhteiskunnallisen normin.

Monet suvussani ihmettelee sitä. Oikeastaan itsekin ihmettelen monesti, että miksi en kelpaa, vaikka olen hyvä paketti. Luulen, että johtuu pienestä kaupungista, koska saan huomiota hyvin isoissa kaupungeissa, mutta en täällä.

Todellakin vanhempani ihmettelee. Kyselevät välillä että tapailenko ketään mutta sanon aina että en koska en käy baareissa enkä missään kun ei ole rahaa. No sitten ne alkoi antamaan minulle rahaa että voin ostaa kunnollisia vaatteita ja käydä baareissa. Isäni on antanut minulle 9000 euroa kesällä ja kesän jälkeen että voin juopotella ja käydä baareissa. Olen säästänyt ne rahat suurelta osin enkä ole paljoa juopotellut. Itsekkin ihmettelen että miksen koska ei jos ei juo niin ei tapaa naisia. Pitää kai ottaa itseään niskasta kiinni ja lähteä baanalle. itseluottamusta minulla ei ole lähestyä naisia.

Joulu on huono aikaa koska silloin sukulaiset taas kyselee että onko naista ja sellaista kun pitää mennä syömään sukulaisiin jouluna. Enkä oikein kehtaa olla menemättäkään, pitää vaan kestää. Pitää kai alkaa juopottelee enemmän..

Ei ole kukaan ihmetellyt koskaan...eipäs vaan entinen naapurini, minua parikymmentä vuotta vanhempi nainen ihmetteli kun olin parikymppinen ja ihmettelee sitä yhäkin.
Muuten sitten ei ikinä, ei sukulaiset, ei vanhemmat eikä entiset kaverit silloin, kun olimme vielä kavereita.

Eipä ne.

Äiti jotain ihmetteli aikansa mutta se jätti. Sukulaiset ja työkaverit, dont care and anymore. Oma arse tärkein.

Naapuruston perheelliset ja lapselliset ovat jotain antaneet ymmärtää mutta kirveellä teroitettu paaluni (itse kirveskin) antaa lisäinfoa jos enempää haluavat ihmetellä. Myöskin 2500 kiloinen murskaaja (auto) sopivalla hetkellä.

Ei mitään menetettävää itsellä, sillä mennään.

No ei varsinaisesti ihmettele. Isäni sanoi että mun kannattais kokeilla venäläisiä, että oon liia nössö suomalaisille naisille.

Vieraat ihmiset saattaa ihmetellä, etten ole naimisissa eikä ole lapsia. Miehiltä yleensä seuraava kysymys on, että olenko sitten lesbo :D

Sukulaiset eivät kysele koskaan, joskus nuorempana äiti kyseli jälkikasvun perään, mutta muutamassa vuodessa sillekin valkeni, ettei niitä taida edes tulla mulle. Onneksi sillä on nyt muita lapsenlapsia, joten mun asiat ovat unohtuneet :)

Kaverit aika välillä tiedustelee uutisia ja niistä on hauskaa elää sinkkuelämää mun elämäni kautta. Kertoilen kommelluksia, väärinkäsityksiä ja olettamuksia ja ne nauraa katketakseen. No hyvä, että jollain on hauskaa :D

Aikansa työkaverit alussa ihmetteli muttei enää. Äitini kai kuvittelee että vanhempana voisin vielä löytää naisen eli käytännössä niin kauan ku henki pihisee eikä kysele mitään. Vaikka tosiasia on että tällasena yli 30v kokemattomana alkaa homma olemaan jo siinä kun ei sitä meinaa tai kehtaa enää edes yrittää kun häpeä valtaa mielen. Töihin tuli pari uutta naista ja mua niiden kimppuun pari täti- ja setäihmistä ollut usuttamassa, mutta ähhh. Tää mamouteni kuormasta ei syödä...

Vanhemmat pitää homona ku ei ole naista.

Olin nuorena hyvin vaitelias kaikesta seksiin ja seurusteluun liittyvistä asioista vanhempiani kohtaan, vaikka tapailin kyllä 15-20v ikäisenä muutamia naisia, mikään suhde ei kuitenkaan ollut ns. vakava enkä ketään naista ole ikinä kotona vanhemmilleni käynyt näyttämässä. Kumpikaan vanhemmistani ei ole ikinä mitään sinkkuudestani kysynyt. Toinen isoäitini kyllä kerran jotain kyseli että milloin tuon morsiameni näytille, mutta se jäi siihen yhteen kertaan kun kerroin ettei ole mitään morsianta näkynyt viime aikoina.

Nyt asun 400km päässä vanhemmistani ja nykyinen kaveripiirini kyllä tietää että olen tällä hetkellä sinkku eivätkä he asiaa minulta kysele tai ihmettele sillä tietävät että treffailen ja tapailen aina välillä joitain naisia. Olen kuitenkin töissä naisvaltaisella alalla jossa suurin osa työkavereistani on minua 20-30v vanhempia ja he kyllä jaksavat jatkuvasti ihmetellä että miten olen sinkkuna vaikka olen niin komea, hauska, puhelias jne. Yleensä en saa tuota kuulustelua/ihmettelyä loppumaan ennen kuin sanon että "annahan sitten se sun tyttäres/lapsenlapses numero niin sovitaan treffit".

Kyllä ne ihmettelee. sanovat minua nirsoksi kun mikään ei kelpaa vaikka en ole edes päässyt koskaan treffeille. En ole mitään missejä tavoitellut koskaan.

Minulle ei oikein kukaan muu kuin äitini ihmettele sinkkuuttani. Muut ei ainakaan minulle suoraan tule kyseleen, että miksei minulle ole miestä.

Kaverini tietävät minulla olevan ihastuksia ja kyselevät välillä miten niiden suhteen menee, muttei mitään sen enempää. Töissä naispuolet työntekijät eivät kysele miessuhteistani mitään, mutta heidät tuntien voin hyvin uskoa että ovat seläntakana ihmetelleet asiaa. Miespuolisia työntekijät eivät myöskään kysele mitään siitä vaikka varmaan osaa heistä kiinnostaa tietää olenko vapaa kun noita ihailioita siellä tuntuu riittävän ... Sukulaiset harvemmin kyselevät asiaa suoraan minulta, mutta äidiltä olen saanut kuulla että niitä kysymyksiä on hänelle esitetty.

Vanhemmista isäni ei kysele asiaa minulta, mutta äitini tosiaan jaksaa usein mainita että "sinulla on nyt parhaat lapsentekovuodet käsillä, että sinulle tulee kohta kiire sen suhteen", "oi joi, saankohan minä ikinä lapsenlapsia?", "No joko sinulla jo se poikaystävä? Pakkohan se on jo olla!", "Kyllä noin nätillä tytöllä pitäisi olla vientiä, olet pitänyt vain sen miehen piilossa!" jne..

Kyllähän tämä itseaiheutettua on... mahdollisuuksia on ollut yläasteesta lähtien saada juuri se jätkä josta olen ollut hyvin kiinnostunut ja nytkin olen tavannut miehen josta ennen olen voinut vain haaveilla ja jonka tiedän olevan hyvin kiinnostunut minusta. Olen vain niin pirun ujo ja epävarma itsestäni etten pystyisi tekemään aloitetta ja kaikesta päätellen mies on yhtä epävarma ....

Sukulaiset ihmettelevät jonkin verran. Olen kyllä tehnyt selväksi että asia ei heille kuulu.

Kaverit ei ihmettele. Vittuilevat kyllä.

Ne jotka tietävät tarinani, eivät kysele tai ihmettele.
Uudet tuttavuudet eivät usko kun sanon ettei ole miestä ja lapsia, ei ketään erityistä tai edes mitään säätöä. Sitten alkavat yhteistuumin järjestämään minua treffeille jonkun tuttunsa tai serkkunsa kanssa. Hyväähän nuo tarkoittavat, arvostan ja ehkä joskus vielä jos vähääkään tuntuu siltä, tartun tarjoukseen.
Uteleville sukulaisilleni olen sanonut olevani lesbo, saan olla rauhassa. Siskon kanssa kikatetaan kun mammat tukehtuu pullaansa.

Ei ihmettele enää,pitkään kuulin että "sä olet vielä niin nuori,ei mitään hätää,kyllä löydät" mutta sitten se loppui. Kyllähän tota ikää alkaa tulemaan,jos meinaan joskus haluaa sen perheenkin. Iso syy kyllä oli/on mussa itsessäkin,elämäntilanne.

Naiset saa miehen milloin vain, kunhan vain valkkaavat. Miehillä vaikeuksia päästä edes yksille treffeille.

Siinäpä ihmettelevät, eikä mun mielestä kuusi kuukautta niin paljon viel ole.

Eipä sitä enään kivinkaan paljoa tule utelija eteen.

Silloin aikoinaan kun vielä kävin sukujuhlissa, niin sukulaiset utelivat ja ihmettelivät joka ainut kerta, joka kävi rasittavaksi vastailla kymmeniä kertoja samat asiat yhden juhlan aikana jotenka jätin harvemmalle nuo kekkerit.

Kun olin parikymppinen, niin vanhempani tiedustelivat asiasta jonkin verran, mutta nyttemmin ainoastaan isäni ottaa asian esille satunnaisesti ollessaan humalassa, haikailemassa että "Noh. Kyllähän niitä lapsenlapsia on nyt ainakin yhden lapsen verran siunaantunut" viitaten siskoni lapseen.

Läheiset ystävät taasen tietävät tilanteen kyselemättäkin. :)

Joskus jotkut ihmetteli, muttei enää..
https://www.youtube.com/watch?v=ydfH7iuLR0I

Kyllä. Lähes päivittäin joku kysyy, joko olen ottanut emännän. Useammat naiset on sanoneet, selvinpäin ja kännissä, että ottajia olisi, ja pari tuttua naista jopa sanoneet että niitä ottajia olisi varatuissakin, eikä käytöksestä ole jäänyt epäselväksi, ketä tarkoittivat. Yksi naimisissa oleva on jopa tunnustanut kaverilleen, että olisi valmis kanssani mihin tahansa milloin tahansa, ja tämän kaveri sitten paljasti tämän salaisuuden minulle, joka oli kyllä tullut minulle selväksi jo paljon aikaisemmin.

Sama täällä kuin tuolla "onnellinen sinkkuna" kertoi.

Kauniit naiset ovat ihmetelleet, kuinka olen sinkkuna. Kyselijät ovat itse sinkkuna tai varattuja, sillä ei ole merkitystä. Itse pohdin noista sinkkunaisista, jotka kyselee asiasta, että miksi eivät itse tee aloitetta minun suhteen? Jää vähän hölmö olo, kun sinkkunainen kyselee sinkkuudesta, mutta odottaako minun ryhtyvän siinä sitten johonkin?

Pakit voisi tietenkin naiselle tulla annettua, se riskihän jokaisella aina on.

Itse tiedän kuitenkin olevani niin erilainen ja erikoinenkin luonteeltani, että en viitsi turhan takia ryhtyä suhteisiin, jotka ei johda kuitenkaan sen pidemmälle. Siinä sinkkuuden yksinkertainen syy.

Tilanne voi muuttua nopeastikin. Nytkin on menossa jonkinlaista säätöä yhden toisella paikkakunnalla asuvan naisen kanssa. Olen häneltä kyllä jo kerran pakit saanut itse, mutta ei se minua estä tutustumasta häneen. Aikaahan tässä riittää.

Onhan nuo sukulaiset ihmetelleet ja luullet homoksi kun ei tyttöystäviä eikä vaimoa ole minun kuvioissa näkynyt.
Kehoittelevat vain, että tule sieltä kaapista ulos niin saat elää täyttä elämää ei me tuomita.

No sukulaiset näkevät minut sen verran harvoin etteivät ole tajunneet minua hc ätmiksi. Siitähän se ihmettelykin johtuu.

Tuo se on vittumaista! Minua on varmasti luultu lesboksi enemmän kuin ovat kehdanneet ääneen sanoa. Ei suoraan ole kysytty vakavalla naamalla että oletko lesbo mutta asiasta on sanottu vitsailevaan sävyyn. Arvaa montako kertaa on saanut selitellä että miksi ei ole poikaystävää. No voi herranjestas :D Ensinnäkin ihastun harvoin ja kun ihastun, se on kaikki tai ei mitään. Minulla on tapana kiinnostua vääränlaisista miehistä, sellaisista jotka eivät ole saatavilla. Onko tämä jokin alitajunnan tapa yrittää kertoa minulle että olen sitoutumiskammoinen tai että en ole valmis suhteeseen? Itsestäni tuntuisi siltä että jos sopiva tulisi vastaan niin en näe syytä miksi en voisi seurustella. Yleensä nämä jotka muita epäilevät homoksi ovat itse potentiaalisia kaappi homo-tai bi-seksuaaleja.

Ei oikeastaan. Erostani on kulunut alle vuosi.

Vanhemmat päin vastoin ainakin aluksi varoittelivat, että älä heti rynnistä uuteen suhteeseen, kun olen niin nuorena aloittanut seurustelun exän kanssa. Tarvitsen kuulemma aikaa toipua.

Työkaverit kyllä joskus kyselee onko sutinoita, kun en puhu / kehuskele mitään, enkä ota lyhyitä tuttavuuksia esim FB-kavereiksi.