Monikulttuurinen suhde tai ei, ainahan suhteessa on ongelmia, pieniä tai suurempia, ja kaatuvat samakulttuuriset suhteetkin. Mutta tiedän todella suuren määrän yksinhuoltajaäitejä, joilla on lapsi esimerkiksi afrikkalaisen miehen kanssa. Hyvin harva monikulttuurinen suhde kestää, ainakin sen pohjalta mitä minä tiedän. Onko jotain tiettyä syytä miksi suhde ei kestä, tiettyä kaavaa tai trendiä suhteen solmimisissa suhteessa olemisessa ja eroamisissa? Millaisia eroja on eri kulttuurien välillä? Stereotypioita kuulee, esimerkiksi Gambialaisilla miehillä on aikamoinen gigolon maine.
Voidaan sanoa, että suhteet kaatuvat kulttuurieroista johtuviin juttuihin, mutta mitä ne sitten ovat? Konkreettisempia esimerkkejä kaipailisin. Tai toisaalta, miten monikulttuurisen suhteen saa kestämään? Kai siinä tarvitaan hiukan jotain muuta kuin samoja perusjuttuja samakulttuurisissa suhteissa??
Voidaan sanoa, että suhteet kaatuvat kulttuurieroista johtuviin juttuihin, mutta mitä ne sitten ovat? Konkreettisempia esimerkkejä kaipailisin. Tai toisaalta, miten monikulttuurisen suhteen saa kestämään? Kai siinä tarvitaan hiukan jotain muuta kuin samoja perusjuttuja samakulttuurisissa suhteissa??
Vastaukset 48
Vanhimmat
Kaikki suhteet kaatuvat loppujen lopuksi ihan samoihin asioihin. Monikulttuurisen suhteen loppuminen on uskomattoman helppoa selittää johtuvaksi kulttuurieroista. Selitys kelpaa eikä sitä epäillä. Väitän, että todellisuudessa kyse on kuitenkin siitä, että moni lähtee sellaiseen suhteeseen todella heppaisin perustein ja tuskin kumppaniaan tuntien. Sorrutaan uskomaan eksotiikkaan, jota ei oikeasti arjessa olekaan. Toki erilaiset tavat ja tottumukset ( ovat esim. niitä kulttuurieroja) tuovat oman lisänsä sellaiseen liittoon. Jos ei sitä liittoa solmittaessa ymmärretä, mahdollisuudet onnistua vähenee. Kaksi kulttuuria voi olla rikkaus, mutta se myös vaatii lujaa tahtoa, kärsivällisyyttä ja yrittämistä, että siitä rikkaudesta voi nauttia. Lyhyesti: tarvitaan enemmän tahtoa ja kärsivällisyyttä. On ihan sama mitä jostain kansallisuudesta kerrotaan, ratkaisevaa on se millaisia ovat ne suhteen kaksi osapuolta.
Tuo on aivan totta että tahtoa tarvitaan ja paljon kun on eri kulttuurinen pariskunta.Mutta tarvitaan myös ymmärtämistä ja joustamista.
Minulla on Turkkilainen mies ja monet kerrat ollaan oltu sukset ristissä milloin mistäkin asiasta ja tapeltu ollaan ja kovasti mutta yhdessä ollaan vielä 9 vuoden jälkeenkin.
Kun tapasin mieheni eka kerran hän oli kihloissa Suomalaisen naisen kanssa.Hän kertoi sen minulle heti ,ei salannut asiaa.Hän sanoi että ei koskaan mene naimisiin tämän naisen kanssa.Hän erosi naisesta kun olimme tavanneet muutaman kerran.
Menimme melkein heti kihloihin ja naimisiin muutaman vuoden päästä.Mieheni varmasti löysi rakastamansa ihmisen minusta,ainakin suurimmaksi osaksi olemme onnellisia olleet.
Molemminpuolinen ymmärrys ja joustavuus löytyy, jos molemmilla on sitä tahtoa. Ihan sellaisten ns. tavallisten parisuhdeongelmien lisäksi näihin suhteisiin liittyy usein yksi ylimääräinen "taakka" - ulkopuoliset tietäjät. Ne ihmiset, jotka tietävät kaiken Turkista ja turkkilaisista sekä tuollaisen liiton mahdottomuuden. Eihän se nyt voi olla onnellinen! Onneksi sen oppii ymmärtämään, että ne jutut kertovat enemmän kertojastaan kuin kertomuksen kohteesta. Monilla myös tuntuu olevan käsitys, että he voivat kysellä mitä vain. Tunkeileviin kysymyksiin oppii vastaamaan vastakysymyksellä ja kun tapasi tunnetaan saat olla rauhassa. Ja on fakta homma, että tällainen liitto ei onnistu "bimboilta blondeilta" eikä "junttieinareilta". Siinä vaaditaan sielun sivistystä, jota ei akateemisellakaan koulutuksella saa.
En nyt jaksa puuttua aitoihin rakkausavioliittoihin ja niiden päättymissyihin, vaan keskityn siihen suurimpaan syyhyn, miksi moku-liitot yleensä eivät onnistu. Niiden ei ole tarkoituskaan onnistua. Ei ainakaan mies sellaista suunnittele. Joskus nainenkin tietää jo etukäteen, että liitto luultavimmin kariutuu, mutta ottaa riskin ja menee naimisiin mieluummin, kuin päästää miehen menemään takaisin ja jää miettimään, mitä olisi ehkä voinut olla. Afrikkalaisen, Suomeen muuttaneen miehen ensimmäinen vaimo ei yleensä koskaan jää tämän viimeiseksi ja ainoaksi vaimoksi tai lasten äidiksi. Seuraava vaimo tai tyttöystävä valitaan sitten tarkemmin ja hänen kanssaan solmitaan liitto yleensä rakkaudesta ja tositarkoituksella. Näin siis, jos mies on köyhistä oloista kotoisin, kouluttamaton, vailla päämääriä, on tullut Suomeen ilman pakolaisstatusta, hänellä ei ole muita syitä Suomeen jäämiseen ja oleskeluluvan saaminen siis on epävarmaa. Silloin naidaan ensimmäinen vastaantulija, esim. kaverin epätoivoinen ex-pano, tämän äiti tai kulmakapakan juoppohulluin emakko. Tai avioliitosta maksetaan sille, joka siihen halvimmalla suostuu.
Ja kun kerran avioliitossa ollaan, ajattelee afrikkalainen mies lasten kuuluvan asiaan, on liitto sitten todellinen tai ei. Eihän ehkäisy kuulu avioliittoon ja seksiä voi harrastaa minkälaisen lehmän kanssa tahansa. P...u se on pulullakin. Ja lapsethan tietenkin entisestään vahvistavat siteitä Suomeen ja elämä on eron jälkeenkin turvattua.
Yleensä nämä liitot päättyvät eroon hyvin pian tai sitten jatkuvat niin kauan kun vaimosta on jotain hyötyä vaimon sulkiessa silmät tyttöystäviltä ja avioliiton ulkopuolella syntyneeltä jälkikasvulta. Lapsethan ovat jumalan lahja, ja kaiken lisäksi suuri miehisyyden osoitus, joten mitä enemmän sen parempi. Vaimoa ei alun perinkään ole arvostettu, saati rakastettu, joten hänen tunteillaan ei ole väliä.
Tässä teille totuudenmukaista, vaikkakin monen mielestä ehkä raakaa tekstiä. Lisää harkintakykyä ja ihmistuntemusta toivoisin suomalaissiskoiltani löytyvän.
Nainen, joka ajattelee aivoillaan!
Pieni lisäys edelliseen on tarpeen, jotta kukaan ei nyt heti ala huutaa, että "ei me ainakaan olla tollasia". Siis: joskushan tietenkin voi käydä niin onnellisesti, että mies löytää sen oikean heti ensi yrittämällä. Edellinen teksti oli yleistä kuvailua, ei henkilökohtaista vittuilua kenellekään tai mitenkään absoluuttinen, ainoa, totuus.
Hmmm...Olisimmeko kerrankin kanssasi jostain samaa mieltä? Vaikka tämä kyseenalainen kunnia jollain kieroutuneella tavalla houkuttaakin, on minun pakko tuottaa sinulle pettymys. Em. havaintojen tekoon ei tarvita suurta ajattelijaa, vain monen vuoden kokemus afrikkalaisista Suomessa ja oma mies, jota sekä Suomen ulkomaalaispolitiikka, että suurin osa Suomen ulkomaalaisista ottaa päähän, ja rankasti. Hän ei pidä siitä, mitä hänen maanmiehensä täällä touhuavat ja ilmaisee sen minulle hyvin avoimesti havainnollisten esimerkkien kera. Opettelisivat käyttäytymään, sekä afrikkalaismiehet että suomalaisnaiset, niin ei tarvitsisi niidenkin hävetä, jotka ovat jo tavoille oppineet.
Itselläni EI ole sellaisia maahanmuuttajia vastaan, jotka TODELLA haluavat sopeutua yhteiskuntaamma. Hatun noston arvoinen esiintuleminen. Varmaankin saat täällä kuulla kunniasi "siskoilta" Itse olen mielestäni juuri näihin "loisiin" täällä kirjoituksissani ottanut kantaa ----- ja saanut suvaisettoman rasistin leiman otsaani, saman kohtalon on muutama muukin saanut "tuomioistuimelta"
Kiitos siitä että kerrankin joku täällä puhuu asiaa todellisella kokemuksella! En usko että "siskot" pahemmin puuttuvat sissin kirjoituksiin, niissä kun ei ole mitään valheellista tai keksittyä/yleistämistä. :)
P.S. Jokaisella naisella pitäisi olla sen verran älliä päässä, että tajuaa itse, ettei mies voi puhua totta jos hän ensimmäisellä keskustelukerralla puhuu suuresta rakkaudesta asianomaista kohtaan..
Ei ollut kysymys siitä, että ekalla keskustelukerralla puhuttaisiin suuresta rakkaudesta, vaan siitä että mustien miesten eka avioliitto on yleensä silmänlumetta ainakin heidän puolestaan - solmittu lähinnä käytännön syistä.
Ja kyllä sissinkin teksteissä sen verran yleistystä on, että harvempi musta mies on ylipäätään luotettava seurustelukumppani.
En nyt juuri muista mitä olet kirjoitellut, mutta oletko miettinyt mikä viesteissäsi on saanut ihmiset pillastumaan? Minua yleensä suututtaa se, että liikaa yleistetään. Esimerkiksi: Jos yksi "Xmaan" kansalainen on lurjus, leimataan heti kaikki samanlaisiksi. Jos joku suomalainen nainen ottaa miehen "Xmaasta" ja sattuu olemaan vaalea/ylipainoinen/koulut kesken tms., sanotaan kaikkien olevan samanlaisia ja mies tiedetään vaimonhakkaajaksi jne. Samantapaisia syytöksiä satelee teille miehille.Eikö ota päähän rasistin leima? Samaa leimaamistahan se vaan on. Lyhyesti sanoen, kannattaiskohan tarkemmin ilmaista, että kirjoittaa Xmaan loisista tms.? Yst.terv. Anni
"Ei ollut kysymys siitä, että ekalla keskustelukerralla puhuttaisiin suuresta rakkaudesta, vaan siitä että -->mustien miesten eka avioliitto on yleensä silmänlumetta ainakin heidän puolestaan - solmittu lähinnä käytännön syistä.
Väristäkö se nyt sitten olisikin kiinni? On todella vaikea uskoa, että ihon väri vaikuttaa. Eiköhän se ole enemminkin kulttuuri ja kasvatus.
Olen kuullut sellaisenkin teorian, että jokainen Suomeen saapuva musta mies pilaa keskimäärin kolmen suomalaisen naisen elämän. Sen ekan (nopea ero), tokan (vaihtuu nuorempaan) ja kolmannen (pysyy sen kanssa kimpassa, loppujen lopuksi naisen kauhistukseksi). :) Kaikkien kanssa tehdään tietenkin tehdään lapsia. Merkittävää on myös se, että vaikka mies vanhenee niin "vaihtonaiset" ovat aina saman ikäisiä, siinä 25 v. hujakoilla.
Jotkut erityisen ahkerat mustat, kuten vaikka S. Thomas tai G. Kings, onnistuvatkin sitten pilaamaan kymmenien suomalaisten naisten elämän.
Toisaalta, myös länsimaissa (USA, Ranska, Britannia) kasvaneilla mustilla on oma alakulttuurinsa, joka poikkeaa selkeästi yleislänsimaisesta.
kulttuuri ja kasvatus on ratkaisevaa, ei väri. Kulttuurit taas kehittyy käsittääkseni ympäröivistä oloista johtuen milloin minkäkinlaisiksi. Ja jos sitä ns. yleislänsimaistakin tarkastelisi lähemmin, löytyisi melkoisen monia alakulttuureja.
Mutta mustilla, asuivat he sitten missä tahansa, on aina se oma afrikkalainen taustansa ja alakulttuurinsa, joka poikkeaa länsimaisesta valtakulttuurista. Jopa jenkeissä, jossa mustia on sentään asunut vuosisatoja. Ihonväri ei sinällään ole ratkaiseva, mutta mustasta ei oikein saa eurooppalaislähtöisen kulttuurin edustajaa samoin kuin valkoisesta ei oikein saa afrikkalaista.
Eli vaikka ympäröivät olot olisivat minkälaisia, niin mustilla on ne omat juttunsa (totta kai myös yleisafrikkalaisesta kulttuurista löytyy monia alakulttuureja).
Sissi kirjoittaa nimenomaan kokemukseen perustuvaa faktaa. Joka sitä ei halua tunnustaa on rasisti, sanan varsinaisessa merkityksessä tai naivi. Ja jos sissiä tarkkaan lukee, ymmärtää kyllä, että joku voi vahingossakin ihan oikeasti onnistua ja rakastua, jo ekalla kerralla alkuperäisistä motiiveista huolimatta.
Ei kehitysmaissa, köyhissä maissa muutenkaan ole tapana solmia ns. rakkausliittoja. Mistä sitten yhtäkkiä semmoinen rakkauliitto-perusta vieraassakaan maassa löytyisi. Suurin osahan maailman avioliitoista solmitaan muusta syystä kuin rakkaudesta.
Muistan villin 90-luvun alun, ennen kuin turistiviisumeista siirryttiin kutsuviisumi systeemiin. Kesäyönä ei päässyt kovin kauaa keskustan liikennevaloissa seisomaan, kun jo vakiorepliikit ehti kuulla. Sulla on kauniit silmät! Asutko yksin? Voitko auttaa minua, mennään naimisiin? Monet kysyivät suoraan ja monet esittivät rakkautta. Moni varmaan tunsikin rakkautta, kun pääsi naisen kainaloon ja sai läheistyyttä ja turvaa (samalla kun päivät kävivät vähiin viisumssa). Aluksi oli aikaa katsella kauniimpia, siistimpiä, raittiimpiä, nuorempia, vähälapsisempia, vakituisesti työelämässä olevia. Aikapulan iskiessä kuka tahansa pudottaa tasoa.
Menin itsekin naimisiin silloin. Rakastuin, mutta en sinisilmäisesti, ehkä enemmänkin luulin löytäneeni hyvän, fiksun miehen; mutta jälkikäteen voin todeta, että toimin tyhmän rohkeasti. Luulin, että rationaaliseltakin pohjalta voidaan solmia hyvä litto, joka paranee kypsyessään. Mies ei todellakaan kyennyt parisuhteeseen, ja erosimme ennen kuin vuosi oli tullut täyteen.
Minä sairastuin häpeästä masennukseen (en joutunut hoitoon > enkä kuluttamaan yhteiskuntamme varoja tiedoksi vaan)ja mies meni pian uudestaan naimisiin, jotta oleskelupaa olisi pakko jatkaa. Nyt on menossa siten jo omanmaalainen vaimo. mutta sitä ennen hän on ehtinyt "pilata" ainakin 3 suomalaisen naisen elämän, niin kuin tuossa joku totesi.
Ja näitä kuvioita sisältäpäin seuranneena tiedän kyllä, että jos kymmenen vuotta sitten vielä vedottiin rakkauteen ja yhteiseen tulevaisuuteen, niin nyt tarjotaan jo selvää rahaa.
Kuka sitten voi heittää ensimmäisen kiven? Tuomitsen miesten teot ja puuhat ja motiivit, mutta mitä teen sen eteen, että maailman eriarvoisuus vähenisi
Olet oikeilla jäljillä kirjoitusistani. "Yleistämiseni" kuten mainitsit perustuu faktoihin, aivan raakoihin ja raadollisiin tosiasioihin, tapauksia elävästä elämästä. X-maasta tulleet tekevät suhteessa Z-kansalaisiin verrattuna niin ja niin monta kuprua enemmän. Kaikki tekevät yleistyksiä, joko tiedostaen tai tiedostamattaan ja jotkut jäävät "elämään" esim. blondibimbo.
Ottaako minua päähän rasistin leima? Ei todellakaan, miksi pitäisi, kun tiedän olevani oikeassa mistä puhun/kirjoitan argumenttinieni kera, joita nimittelijät yrittävät "kumota" epämääräisillä mututiedollaan. Antaa kaikkien kukkien kukkia, mutta rikkaruohot täytyy kitkeä, vaikkakin se saattaa "vahingoittaa" joitain ihmisiä ja heidän tavoitteitaan. Jos "vetäisimme yhtä köyttä" loisien häätämisessä meillä ei olisi hätäpäivää täällä lintukodossamme. Mutta ovatko kaikki valmit siihen? Paljastaisitko sinä "sosiaalipummin" tai "järjestetyn avioliiton"? Vai katsotko muualle? Vieraat kultuurit ovat rikkaus, mutta eivät itsetarkoitus, joka jotku näyttävät useasti "rakkauden huumassa" unohtavat.
Kiitos asiallisesta tekstistäsi, Sissi.
Yksi kysymys nousi mieleen. Kerroit, että miestäsi ottaa päähän, paitsi suurin osa Suomen ulkomaalaisista, myös Suomen ulkomaalaispolitiikka. Mikä hänen mielestään Suomen ulkomaalaispolitiikassa on pielessä?
1) On luotu tilanne, jossa lume/hätäavioliitot ovat mahdollisia ja myöskin lähestulkoon pakollisia
2) Maahan pääsee väärin perustein sellaista väkeä, jolla ei ole aikomustakaan tehdä täällä mitään hyvää. Kun tämän väen määrä lisääntyy, koko maa korruptoituu "pilalle" (tämä on suora lainaus). Ne, joilla oikeasti olisi syytä ja tarvetta, eivät useinkaan tänne pääse. Esim. jo opiskelupaikan saanut, motivoitunut nuori ei pääse Suomeen, jos hänellä ei ole näyttää tositetta 6000 euron suuruisesta talletuksesta tilillään. Kuinka monella suomalaisopiskelijalla, tai ylipäätään kenelläkään suomalaisella on 6000 euroa tilillään?
Esimerkkitapaus: Tuttu tyttö opiskeli Suomessa, joutui kesken opintojen matkustamaan kotiin ja jäämään sinne auttamaan perhettä lähisukulaisen kuoleman vuoksi. Takaisin palattuaan hänellä oli kiire jatkaa opintoja, mutta hän oli menettänyt asuntonsa, osa-aikatyönsä, hän ei saanut opintotukea ja häntä uhattiin karkoituksella, jos hänellä ei ole tätä 6000 euroa tilillään. Ratkaisu: otimme pankkilainan ja tytön meille asumaan. Hän opiskeli keittiössä ja nukkui olohuoneessa, kunnes tuli seuraava ongelma: valmistuminen ja lähtöpassit maasta. Ratkaisu: hän meni naimisiin ensimmäisen vastaantulijan kanssa.
3) Jos ja kun Suomeen on opiskelemaan päässyt, alkaa huoli siitä, ettei opintojen päätyttyä saa enää jäädä Suomeen. Opintomotivaatio ei voi kovin korkea olla, jos valmistumisesta rankaistaan maastakarkoituksella. Mikseivät verorahoilla koulutetut, kielitaitoiset ja Suomen oloihin jo sopeutuneet saa jäädä tänne, vaan palaavat sinne, missä pahimmassa tapauksessa heidän kolutuksestaan ei ole mitään hyötyä?
4) Turvapaikanhakutilanteessa Suomen viranomaisilla ei ole useinkaan ajantasalla olevaa tietoa hakijan kotimaan tilanteesta. Jos luotetaan maan korruptoituneiden ja puolueellisten viranomaisten kuvaukseen, ollaan tilanteessa, jossa missään maassa ei oikeasti ole mitään ongelmia.
"korruptoituneiden?"
juuri viime viikolla oli mediassa (tv-uutiset jne) ulkomainen tutkimustulos, jonka mukaan Suomi on maailman vähiten korruptoitunut maa.
Tarkoitin tietenkin sen maan viranomaisia, josta turvapaikanhakija tulee, en Suomen viranomaisia. Sorry, jos asetin sanani huonosti.
Tällä afrikkalaisten käyttäytymisellä ei oikeastaan ole mitään tekemistä sen kanssa, että he ovat afrikkalaisia tai tummempia ihonväriltään. Se ei siis ole mikään syy. Mitä rankempi elämä ja mitä vähemmän inhimillistä kohtelua saa osakseen, sitä enemmän se inhimillisyys ihmisestä karisee ja itsekkyys kasvaa. Ihminen muuttuu julmaksi, kun taistelee eloonjäämisestään ja lähimpiensä onnen puolesta. Silloin ihminen antaa itselleen luvan hyväksikäyttöön, koska asettaa itsensä ikään kuin minä vastaan muu maailma -rooliin. Aivan samoin suurin osa meistä suomalaisistakin käyttäytyisi, jos meillä olisi samanlaiset oltavat kuin Afrikassa.
Huom. En tällä kirjoituksellani yritä puolustella yhtään ketään.
Totta, hyvä kirjoitus, Sissi.
Aivan uskomattomia tarvinoita olen kuullut ja itse nähnyt. Erityisesti juuri suomalais-afrikkalaisista suhteista. Tiedetään myös olevan muutamia afrikkalaisia miehiä, joilla on muksuja monessa maassa, kotimaassaan, jossain Euroopassa, pari Suomessa...
Kamalimpia tietämiäni juttuja sai aikaan juuri suomalaisesta vaimostaan eronnut afrikkalainen mies, joka isketti erään tuttuni ja jotenkin sai tytön suostumaan lapsentekoon kahden viikon tuntemisen jälkeen. Tyttö meni kuitenkin paniikkiin raskaaksi tultuaan ja teki abortin miehen tietämättä, samalla katkaisi suhteen, vaikkei ollut millään päästä miehestä eroon.
Nyt viime kesänä näimme ohimennen miehen uuden tyttöystävänsä kanssa, joka oli ties monennella kuulla raskaana, eli joku onneton oli lähtenyt mukaan leikkiin.
Lähinnä käsittämättömintä oli se, kuinka mies vain jankuttamalla halusi saada lapsia, vaikka oli tuskin tietoinen minkälaisen ihmisen kanssa oli niitä tekemässä, suhde ei ollut kovin hyvä aluksikaan, mutta sillä ei näyttänyt olevan mitään väliä.
Veit sanat suustani. mahtavaa tekstiä. itsekkin olen moku-liitossa elänyt. tyhmyys päässäni rupesin perustamaan perhettä muutaman kuukauden tuttavuuden perusteella. voisitkohan kirjoittaa ajatuksiasi myös vauva-lehden monikulttuuri palstalle? tulisivat senkin palstan äidit maan pinnalle...
Teoriasi pitää paikkansa ainakin minun mieheni kohdalla. Hän tuli Suomeen, koska tapasi suomalaisen naisen kotimaasaan ja nainen tuli raskaaksi. Hyvin pian Suomeen tulonsa jälkeen he erosivat. Pian hän löysi uuden tytön, joka oli entistä tyttöystävää kymmenen vuotta nuorempi. Tyttö tuli raskaaksi kuukauden seurustelun jälkeen. Näin hänellä oli jo kaksi lasta Suomessa. Kun nuorempi lapsi oli vain muutaman kuukauden minä tapasin hänet. Hän sanoi, että suhde lapsen äitiin on ohi vaikka he silti asuivat yhdessä. Uskoin ja rakastuin. Nyt olemme soutaneet ja huovanneet yli kolme vuotta, että ollako yhdessä vai ei. Itse olen lopettanut suhteen useasti, mutta aina hän on saanut puhuttua minut ympäri ja yrittämään uudelleen hänen kanssaan. Hän on opettanut minulle paljon, mutta samalla hän on myös pilannut elämäni. Nyt jos jotain muuttaisin, niin toivoisin että en olisi koskaan tutustunutkaan häneen. Silti rakastan häntä niin paljon ja siedän liikaakin. Hän on afrikasta ja sen voin taata, että koko seurustelumme ajan hän on ollut uskoton(ainakin jollakin tasolla). En silti halua syyllistää kaikkia mustia miehiä, mutta ympärilläni näen niin paljon pettämistä heidän taholtaan, että sydäntä särkee. He onnistuvat aina särkemään meidän tyhmien ja hyväuskoisten suomalaisten naisten sydämet. Rakastan miestäni ja edelleen toivo elää, että hän joku päivä pystyisi muuttumaan. Hän haluaisi lapsen kanssa ja on halunnut jo kauan, mutta onneksi ehkäisy on naisen käsissä...
En osaa kommentoida asiaa yleisesti, sillä tämä varmaankin riippuu aika paljon puolisoiden kotimaasta ja kulttuurista. Eri maalaisten kanssa on varmaan erilaisia ongelmia, normaaleiden parisuhteen ongelmien lisäksi.
Olen kuitenkin useita vuosia seurannut eräästä aasian maasta tulevien ihmisten (yleensä naisten)suhdetta suomalaisiin puolisoihin ja kumppaneihin. Minulla on itsellänikin puoliso k.o. maasta.
Omien havaintojeni mukaan yleisimpiä syitä liittojen kaatumiseen ovat olleet:
1) Puolisoiden väärät odotukset. Usein esim. suomalainen mies olettaa aasialaisen naisen olevan kiltti ja alistuva palvelija. Kun näin ei olekaan vaan naiset ovatkin vahvoja ja itsenäisiä, mies jättää naisen, alkaa ryyppäämään tms.
2) Suurin osa tuntemistani eroista on johtunut suomalaisen osapuolen liiallisesta alkoholin käytöstä ja sen lieveilmiöistä.
3) Suomalaisten miesten väkivaltaisuus on myös ollut usein eron syynä. Usein tämä yhdistyy edelliseen, eli ryyppäämiseen. Suomalaisilla on k.o. maassa maine naisten hakkaajina, eikä täysin perusteettomasti, valitettavasti.
4) Joitain liittoja on kaatunut myöskin miehen uskottomuuteen, usein taaskin alkoholiin ja baareissa pörräämiseen liittyen.
Aasialaisesta naisesta aiheutuneita eroja on ollut hyvin vähän, sillä he ovat yleensä aika kärsivällisiä joustavia. Useimmiten syy on löytynyt valitettavasti suomalaisesta miehestä.
Kyllä me suomalaiset miehet osataan hyvin haukkua muun maalaisia, mutta peiliinkin on hyvä joskus katsoa.
Ettei tästä nyt joku feministi liikaa innostuisi ja saisi perusteetta vettä myllyynsä, haluan lopuksi todeta, että suomalaisilla naisilla olisi nykyisin syytä itsetutkiskeluun vähintään yhtä paljon. Hirveitä nalkuttavia riivinrautoja, jotka eivät ole koskaan tyytyväisiä..
Siis niitä samoja syitä kuin yleensäkin liittojen kariutuessa. Mielestäni meillä kaikilla olisi se peiliin katsomisen aika ja paikka - miehillä ja naisilla. Vaikka asioista puhuttaessa on melkeinpä pakko jonkin verran yleistää, on kohtuutonta, että me täällä haukumme milloin mitäkin kansallisuutta muutamien tietämiemme, kuultujen/luettujen juttujen perusteella. En minä ainakaan omalta kohdaltani voi allekirjoittaa kaikkea mitä suomalaistakin puhutaan ja siksi yritän olla liikaa yleistämättä kun puhutaan muista kansallisuuksista. Ei kait se mikään kohtuuton tavoite olisi kenellekään?
Mitä kokemusta sinulla on suomalaisista naisita, jos seurustelet aasialaisen kanssa. Et tiedä mitään silloin suomalaisita naisita.
Eikö mieleesi todella juolahtanut sellainen mahdollisuus, että olen ehkä saattanut seurustella ja olla avioliitossa useidenkin suomalaisten naisten kanssa ennen nykyistä suhdetta aasialaiseen naiseen?
Noista suhteista ja omista kokemuksistani ( ystävien) tuo riivinrauta nimitys kumpuaa..
hellanlettas sentään...minkäs me muut sille mahdetaan, että olet joutunut kokemaan niin kamalia! Ja kaverit kans. Älä viitsi olla noin typerä ja lapsellinen.
Onpas ollut virkistavan kiihkoton ja realistinen keskustelu pitkasta aikaa.
Myoskin minun mielestani kulttuurierot on helppo ja ymparipyorea vastaus erotessa, vaikka se suurena osatekijana olisikin.Minusta toinen, vahintaankin yhta suuri syy on suomen avioliittoon perustuva oleskelulupakaytanto. Kasi sydamelle kaikki monikulttuurisessa liitossa olevat: Kuinka moni olisi mennyt yhta nopeasti naimisiin suomalaisen kanssa? En minakaan.
Olisin halunnut, kuten suomalaisenkin kanssa, seurustella vuoden, pari. Asua yhdessa samaten ja vasta sitten alkaa suunnitella haita ja perheen perustamista. Tahan ei kuitenkaan ulkoaalaislaki anna mahdollisuutta, ellei todistettavaa yhdessaasumista ole takana vahintaan kahta vuotta. Kella on, vielapa vuokrasopimuksella todistettua?
Tyolupa erikseen, mutta ihmettelen, miksei oleskelulupaa ilman avioliittoa voi saada edes ilman sosiaaliturvaa. Maahan tullessahan taytyy allekirjoittaa paperi, jolla sitoutuu elattamaan kumppaninsa. Tamakaan ei kuitenkaan auta eika edes se, etta voi todistaa olevansa tarpeeksi varakas parjatakseen ilman pimeita toita. (Vrt. ulkolaiset opiskelijat, joilta moinen todistus saastoista maahan tullessa vaaditaan.)
Niinpa ainoa mahdollisuus on pelata upporikasta tai rutikoyhaa ja painella maistraattiin. Luulenpa, etta jos nykyaikana suomalaisetkin avioliitot solmittaisiin yhta huonon tuntemisen ja lyhyen yhteisen historian jalkeen, erotilastot olisivat viela karmeampaa luettavaa kuin nykyisin.
Summa summarum, luulen, etta liika kiire ja kulttuurierot ovat suuvimmat suhteenkaatajat. Omasta suhteestani voisin kertoa kitkaa aiheuttavana tekijana vaimon koti-ikavan ja erilaiset mentaliteetit. Vaimo on sofistikoituneesti kayttaytyva japanilainen, joka aina ajattelee ennenkuin puhuu. On mielummin hiljaa kuin loukkaa. Mina taas tuon mielipiteeni suomalaiseksikin aika karjistetysti esiin. Niinpa vaimon hienotunteisuus on minusta mykkakoulua tai asian kiertelya ja minun suorapuheisuuteni vaimosta loukkaavaa ja henkilokohtaisuuksiin menevaa karjistysta.
No, suvaitsevaisuudella ja pitkalla pinnalla on parjatty jo vuosikaudet. (Kop kop, nyt on syyta puun koputukseen.)
Kaipa yksi lähtökohta on se, kukaan ei todella voi tuntea toista ihmistä. Jos kuitenkin yrittää parhaansa ja määrätietoisesti tutustuu, niin sen perusteella voi esittää parempia ennusteita siitä, onnistuuko suhde vai ei. Kuten muutkin vastaajat, uskoisin syynä olevan yksilölliset erot enemmän kuin kulttuuriin liittyvät. Kulttuuriero on todennäköisesti hyvin tiedostettu jo suhteen alkaessa - viimeistään ympäristo pakottaa siihen, kun taas rakastumisen huumassa ei välttämättä tule tehtyä kovin syvällistä analyysia toisen persoonasta. Mielestäni mihin tahansa suhteeseen pätee hyvin sanonta: "Hiljaa hyvä tulee." Harkintaa on käytettävä.
En osaa sanoa mitään noihin hyväksikäyttöön perustuviin suhteisiin. Niitä tuskin on tarkoitettukaan kestämään.
Uskoisin, että jos noita jälkimmäisiä tapauksia ei oteta lukuun, suhteet kaatuvat samoista syistä kuin täyssuomalaisetkin suhteet: puolisot eivät tunteneet toisiaan tarpeeksi hyvin, odotukset eivät vastanneet lopputulemaa tai sitten elämä vaan vei puolisoita eri suuntiin. Olen varsin epäromanttinen ihminen, sillä haluan aina sopia asioista etukäteen niin, että pelisäännöt ovat suhteen molemmille osapuolille selvät. Se on kuitenkin helpottanut elämää siinä vaiheessa, kun pitää punnita suhteen toimivuutta omasta näkökulmastaan.
Monikultuurinen suhde ehkä kuulostaa hienolta, mutta sen alle on aivan turha niputtaa esim. suomalais-ruotsalais -suhteita yhdessä suomalais-turkkilaisten tai vastaavien kanssa.
Ne em. tilastot kertovat, että suomalaisten avioliitot länsimaalaisten kanssa kestävät yhtä pitkään kuin kokonaan kotimaiset, mutta esim. turkkilaisten ja marokkolaisten kanssa eromahdollisuus on kymmenkertainen. Ehkä se muslimin kanssa heilastelu ei sitten pidemmän päälle olekaan kovin mukava juttu suurimmalla osalla.
että sinun tähtäimessäsi näyttävät olevan tiettyjen etnisten ryhmien kanssa solmitut avioliitot. Se, mitä kirjoitat, pitänee paikkansa, mutta alkuperäinen kirjoittaja kysyi mielipiteitä/kannanottoja/faktaa siihen, miksi monikulttuuriset suhteet kaatuvat. Tilastot kertovat lukumääriä, mutta vasta niiden alkuunpanemat tutkimukset pureutuvat syihin, jotka yhdessä tilastojen kanssa ovat vähän kokonaisvaltaisempi näkemys asiasta kuin pelkkä tilasto.
Olisi kiva kuulla sinultakin kiihkoton näkemys siitä, miksi kuvittelet monikulttuurisen suhteen kaatuvan, jos jätetään nuo hyväksikäyttöön perustuvat suhteet pois. Eli siis puhutaan suhteista, jotka on solmittu tavoitteena se ihana elinikäinen kumppanuus.
Olemme myös kuulleet sinulta henkilökohtaisia kokemuksia samoalaismiehestäsi sekä ruoanlaitostanne useamman kymmenen viestin verran, joten katson oikeudekseni esittää myös oman näkemykseni.
Kiihkoton versio? Hmm.. Ei kai tuota tarvitse selittää muulla kuin kulttuurieroilla muilla syillä, mihin suhteet yleensä kaatuvat. Lisäksi bonuksena normaalit arkipäiväiset vaikeudet, joihin maahanmuuttaja törmää Suomessa ja Suomen byrokratiassa. Töitä on vaikea saada, oleskeluluvissakin on käsittääkseni tekemistä stressiin asti. Olen kuitenkin sitä mieltä, että nämä eivät ole ylitsepääsemättömiä ongelmia muuten terveessä parisuhteessa. Täysin erikseen sitten lasketaan nämä hyväksikäyttäjät muslimimaista ja hyväuskoiset suomalaisnaiset, tosin myös hyväksikäytettyjä suomalaismiehiäkin on varmasti paljonkin. Jos 20v thaikku tai venakko muuttaa tänne 55-vuotiaan aikamiespojan maataloon kamarineidoksi ja vaimoksi, niin epäonnistumismahdollisuus liitossa on suuri.
Mutta olen sitä mieltä ehkä jonkun mielestä yllättäenkin, että monikulttuurisuus on rikkaus. En vain laske rikkaudeksi määräänsä enempää turkkilaisia tai somaleita. Länsimaalaisista maahanmuuttajista saattaisi olla meille jotain muutakin hyötyä kuin kebab-ravintolat ja kasvava rikollisuus erityisesti pääkaupunkiseudulla.
Monikulttuuriset suhteet kaatuvat lihapullien puutteeseen. Tai sitten niiden ylitarjontaan. Myös munkit on huomioitava. ;)
Honestle, sulla on zkelvin niin naurettava suhde että sopisi olla jo hiljaa.
Vastauksesi oli hyvä, kiitos siitä. Haluan kuitenkin tässä kohtaa huomauttaa, että minä en ole maininnut samoalaismiestäni ruoanlaitosta puhumattakaan kuin kerran. Sen jälkeen sinä ja jotkin muut ovat pitäneet huolen siitä, että asia on pysynyt tapetilla. Jos asia kerran on noin vastenmielinen, älä sitten ole jatkuvasti tuomassa sitä esille.
Jos sinulla on jotain henkilökohtaista (anonyymikeskustelussa) minua vastaan, etkä pidä kommenteistani, voit hyvin jättää ne lukematta. Se onnistuu helposti, koska käytän aina samaa nickiä.
En hetkeakaan epaile vaitteesi paikkansa pitavyytta, etta eri maista tulevien valisissa avioliitoissa on eroja avioeron todennakoisyydessa.
Kerropas kuitenkin toiselle innokkaalle tilastonikkarille, mista moisen tilaston voisi loytaa. Ja mielellaan jotain muuta, kuin se Kepan ymparipyorea toteamus, etta turkkilais-suomalainen liitto hajoaa 10 kertaa todennakoisemmin.
älä ota jokaista lihapullajuttua niin kirjaimellisesti. ehkä ne eivät kaikki ole ihan pelkässä pahansuopaisuudessa kirjoitettuja ;)
käytä googlea. itse en jaksa alkaa etsiä. veikkaisin, että googlella löytyy. www.statfin.fi tai joku vastaava?
se kuitenkin on varmaa, että tilastoja asiasta on tehty, enkä usko, että tuo kepa lonkalta noita asioita heittelee. järjestönhän pitäisi olla ulkomaalaisystävällinen järjestö.
"Kehitysyhteistyön palvelukeskus r.y. (Kepa) on kehitysyhteistyötä tekevien tai muuten kehitysmaa-ja globaalikysymysten kanssa työskentelevien suomalaisten kansalaisjärjestöjen kattojärjestö.
Kepa on aatteellisesti, poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton järjestö"
Älä sitten ota sinäkään, jos ne kerran niin hyväntahtoisia ovat. =) Ja edelleenkin minun kommenteistani: sama juttu kuin huonoiksi tietämiesi tv-ohjelmien suhteen - älä seuraa.
Tuskinpa jätän lukematta. Silloin en voisi oikaista virheellisiä mielipiteitäsi :)
Oikaistaan nyt heti: mielipide ei ole koskaan väärä. Mielipide on aina subjektiivinen ja sellaisena määritelmällisesti aina oikea.
Eiköhän tuo ollutkin se pointti... "Väärien mielipiteiden korjaaminen" on ns. huuli.
rahan puute se suurin syy eroihin on..ainakin minun kohdalla. ei nimittäin perse kestä ostaan noin 1000euron lentolippuja itselle ja tyttöystävälle muutaman viikon välein.eikä työnantaja anna lomaakaan kun kerran vuodessa.ulkomaalaisvirasto myöntelee 2viikon viisumeita aasialaisille.yritäppä siinä sitten seurustella ja tutustua toiseen noin niinku perusteellisemmin. pakko mennä avioon,sitten voi aloittaa seurustelun. seurusteluhan ei tosin aina johda pysyvämpään ihmissuhteeseen..näin on lait suomessa. no..maistraatti vihkii ilmaiseksi ja eroon pääsee myös helposti. nuo erotilastot vaan kyllä näyttää rumilta tään systeemin takia.
Itse en ensimmäisten kahden vuoden aikana edes huomannut suurempia kulttuurisia eroja aasialaisen puolisoni kanssa, mutta vasta viime aikoina olen tajunnut, että useat riidat ovat johtuneet nimenomaan kulttuurista.
Suuressa osassa Aasiaahan kasvojenmenetys on pahinta mitä voi tapahtua. Niinpä kun suomalaiseen ja kai vähän epäkohteliaaseenkin tapaani huomautan silloin tällöin joistain pienistä tai suuremmista virheistä, joita puolisoni on tehnyt ja odotan toki hänen myöntävän virheensä ja ehkä joskus jopa pahoittelevan niitä,kenties jopa pyytävän anteeksi, niin vastaus onkin usein aivan toinen: hän aloittaa armottoman vastahyökkäyksen, koska oman virheensä myöntäminen tarkoittaisi kasvojen menetystä edessäni. Minä taas tietenkin järkytyn ja suutun moisesta vastareaktiosta, kun olen odottanut hänen vähintään myöntävän virheensä. Niinpä usein alunperin mitättömät asiat paisuvat mielettömiksi riidoiksi.