Todella turhauttava tilanne: ma työsopimukseni päättyi jokin aika sitten, ja tarkoitukseni oli hakea mahdollisimman nopeasti uusi työpaikka. Olen koulutukseltani KTM ja siviiliminältäni kolmekymppinen nainen. Työnhaussa olen jo aikaisemmin saanut huomata, että nuoret naiset ovat kuin aikapommeja - työnantaja pelkää äitiyslomaa, eikä rekrytoi tai ainakaan vakinaista meitä helposti.
Nyt olen raskaana, ja raskaus on alkanut jo edellisen työsuhteen aikana. Asia on iloinen, mutta työnhaun kannalta lamaannuttava. Minun on täysin turha hakea töitä. Kaikissa haastatteluissa kysytään aina perheen perustamisesta, enkä voisi siitä oikein valehdellakaan, kun näin pitkällä väkisinkin jo tiedän olevani raskaana. Päälle raskaus ei vielä näy, mutta kuukauden - parin sisällä kyllä. Koeajathan ovat usein se maksimi 4 kk, joten fudut tulisi joka tapauksessa. Lyhyitä pätkätöitä ei alallani oikein ole, ja niissäkin olen riski, koska raskauden vuoksi voi hyvinkin joutua sairaslomalle.
Asun pääkaupunkiseudun ulkopuolella isossa kaupungissa, mutta alan töitä täällä ei juurikaan ole. Tässä olotilassa minut todennäköisesti naurettaisiin ulos työhaastatteluista, jos kertoisin olevani raskaana. Jos en kerro, se kyllä huomataan pian, enkä usko työnantajan temppuuni kovinkaan positiivisesti suhtautuvan. Potkut koeajalla ja maine menisi.
Haluaisin todella tehdä oman alani koulutusta vastaavia töitä, joissa tiedän olevani pätevä. Puolen vuoden määräaikaisuuskin kiinnostaisi, mutta sekin on vain toiveajattelua. Jotenkin vaan on aivan sairasta, että olen pakotettu köllöttelemään kotona ansiosidonnaisellani, joka muuten on käsittämättömän hyvä korvaus tästä mitääntekemättömyydestä. Meneehän tämä näinkin (osaan kyllä arvostaa vapaa-aikaa ja taloudellisesti pärjään hyvin), mutta kyllä jotain on pielessä. Toisaalta niin kauan kuin keski-ikäiset miehet liike-elämässä sorsivat meitä nuoria naisia oikein urakalla, niin en tiedä onko se minun asiani kantaa murhetta ilmaisesta rahantulosta.
Nyt olen raskaana, ja raskaus on alkanut jo edellisen työsuhteen aikana. Asia on iloinen, mutta työnhaun kannalta lamaannuttava. Minun on täysin turha hakea töitä. Kaikissa haastatteluissa kysytään aina perheen perustamisesta, enkä voisi siitä oikein valehdellakaan, kun näin pitkällä väkisinkin jo tiedän olevani raskaana. Päälle raskaus ei vielä näy, mutta kuukauden - parin sisällä kyllä. Koeajathan ovat usein se maksimi 4 kk, joten fudut tulisi joka tapauksessa. Lyhyitä pätkätöitä ei alallani oikein ole, ja niissäkin olen riski, koska raskauden vuoksi voi hyvinkin joutua sairaslomalle.
Asun pääkaupunkiseudun ulkopuolella isossa kaupungissa, mutta alan töitä täällä ei juurikaan ole. Tässä olotilassa minut todennäköisesti naurettaisiin ulos työhaastatteluista, jos kertoisin olevani raskaana. Jos en kerro, se kyllä huomataan pian, enkä usko työnantajan temppuuni kovinkaan positiivisesti suhtautuvan. Potkut koeajalla ja maine menisi.
Haluaisin todella tehdä oman alani koulutusta vastaavia töitä, joissa tiedän olevani pätevä. Puolen vuoden määräaikaisuuskin kiinnostaisi, mutta sekin on vain toiveajattelua. Jotenkin vaan on aivan sairasta, että olen pakotettu köllöttelemään kotona ansiosidonnaisellani, joka muuten on käsittämättömän hyvä korvaus tästä mitääntekemättömyydestä. Meneehän tämä näinkin (osaan kyllä arvostaa vapaa-aikaa ja taloudellisesti pärjään hyvin), mutta kyllä jotain on pielessä. Toisaalta niin kauan kuin keski-ikäiset miehet liike-elämässä sorsivat meitä nuoria naisia oikein urakalla, niin en tiedä onko se minun asiani kantaa murhetta ilmaisesta rahantulosta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ajatella asiaa tuonantajan kannalta?Öööh..mitä ajat takaa kirjoituksellasi?
Joo, ymmärrän hyvinkin, että työnantaja ei halua raskaana olevaa töihin. Lähinnä kai halusin vain purkaa omaa turhautumistani, työhaluja kun olisi. Ehkä jollain muulla koulutuksella olisi lyhyempiä töitä tarjolla.
Yleisesti proteistoin kyllä sitä, että nainen on työmarkkinoilla aina jotenkin altavastaajan asemassa. Naisena olet "sopivassa iässä" vain hyvin vähän aikaa: ensin on riski äitiyslomasta, sitten sairastelevasta lapsesta, sitten jälleen perheenlisäysvaara ja taas mahdolliset hoitovapaat yms. sairaan lapsen hoito, kunnes mittarissa onkin jo 40. Siihen mennessä olisi pitäänyt vakiinnuttaa paikka työelämässä ja ansaita ne kannukset, joilla keski-ikäisenä aikoo työelämässä pysyä. Vaikealta tuntuu, odottelen mielenkiinnolla sitä paljon puhuttua työvoimapulaa.
Toinen asia on sitten se, että kyllä on jotain pielessä, jos ihmisiä korkeakoulutetaan käsittämättömiä määriä, mutta 90 % koulutusta vastaavista duuneista on pääkaupunkiseudulla. Se ei voi olla kenenkään etu.
tutkintojen inflaatio jatkuu juu. Merkonomit, tradenomit ja kaikki muut tahtovat palkkaa, mutta yrityksiltä taitaa puuttua ideoita ja töitä ei riitä. Tai yrittäjyys ei ota tuulta alleen. Jossakin on tosiaan tyhjäkäyntiä ja koulutuslaitokset työntää lisää asiantuntijoita työnvälitystoimistojen oville. Ou jea, ansiosidonnainen on kiva juttu.
Mikä onkaan kauppatieteellinen pätevyysalueesi?