Olen 25v nuorimies. Insinöörialaa lueksin, mikrotekniikkaa ja robotekniikkaa.
Olen fiksu, korrekti, herrasmies ja kohtelias naisille, räväkkä, rennon funk-rockahtava ja erähenkinen seikkailijakin hieman.
Hmm... olen huomannut, että nuo 18-24v. tytöt/nuoret naiset nipottavat valinnoissaan, ovat turhankin vaativia miesihanteidensa suhteen.
Muuten olisin monipuolinen heidän makuunsa, mutta en juuri käy baareissa, ryypeksi tms. ja olen melko lailla koti-ihminen, vaikka omaan laajasti harrasteita ja kaveripiiriä.
Se on kuulemma miinus.
Ja ulkonäköönkin kiinnittävät aivan turhan paljon huomiota (ite olen Hugo Boss -kuteiden tms kannattaja, joten vaatetus ei ole huono).
Mutta olen vain 173cm, se on kuulemma liian vähän monillekin.
Mutta taas minua vanhemmat, 26-32v naiset ovat melko helppoja. He hakevat jotain (turvakeidasta tai tunnevastinetta), jotain haaveiden prinssiä pelkistettynä versiona ilman valkoista hevosta ja muuta roinaa. Se on niin fatalistista, ja saa minutkin tuntemaan itseni liian äkkiä vanhenevaksi. 30-vuotispäivä lähestyy, ja sen jälkeen nuorekkuus ja kokeileva elämänilo kuihtuu... En voi olla ajattelematta fyysistä rappeutumista, ja kuinka arki tappaa mielikuvituksen. Nuoren naisen seura saisi minut tuntemaan itseni niin eri lailla!
Olen nyt tutustunut lyhyehkön ajan sisällä jo 4 eri-ikäiseen (26-30v.) naisihmiseen. Lopetin nuo tuttavuudet jonkin ajan kuluttua...
Olisihan tuo kivaa, mutta minua ei em. syistä henkisellä tasolla innosta/kiihota itseäni vanhempien seura. Mikä nuoria naisia vaivaa, kun kunnon mies ei kiinnosta verrattuna elostelijoihin ja bilehileisiin?
Olen fiksu, korrekti, herrasmies ja kohtelias naisille, räväkkä, rennon funk-rockahtava ja erähenkinen seikkailijakin hieman.
Hmm... olen huomannut, että nuo 18-24v. tytöt/nuoret naiset nipottavat valinnoissaan, ovat turhankin vaativia miesihanteidensa suhteen.
Muuten olisin monipuolinen heidän makuunsa, mutta en juuri käy baareissa, ryypeksi tms. ja olen melko lailla koti-ihminen, vaikka omaan laajasti harrasteita ja kaveripiiriä.
Se on kuulemma miinus.
Ja ulkonäköönkin kiinnittävät aivan turhan paljon huomiota (ite olen Hugo Boss -kuteiden tms kannattaja, joten vaatetus ei ole huono).
Mutta olen vain 173cm, se on kuulemma liian vähän monillekin.
Mutta taas minua vanhemmat, 26-32v naiset ovat melko helppoja. He hakevat jotain (turvakeidasta tai tunnevastinetta), jotain haaveiden prinssiä pelkistettynä versiona ilman valkoista hevosta ja muuta roinaa. Se on niin fatalistista, ja saa minutkin tuntemaan itseni liian äkkiä vanhenevaksi. 30-vuotispäivä lähestyy, ja sen jälkeen nuorekkuus ja kokeileva elämänilo kuihtuu... En voi olla ajattelematta fyysistä rappeutumista, ja kuinka arki tappaa mielikuvituksen. Nuoren naisen seura saisi minut tuntemaan itseni niin eri lailla!
Olen nyt tutustunut lyhyehkön ajan sisällä jo 4 eri-ikäiseen (26-30v.) naisihmiseen. Lopetin nuo tuttavuudet jonkin ajan kuluttua...
Olisihan tuo kivaa, mutta minua ei em. syistä henkisellä tasolla innosta/kiihota itseäni vanhempien seura. Mikä nuoria naisia vaivaa, kun kunnon mies ei kiinnosta verrattuna elostelijoihin ja bilehileisiin?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Niistä tulee vanhemmiten epätoivosempia, se on se biologinen kello! Samalla tietysti se niiden kelpuuttamien miesten taso laskee.
naiset nyt vain luulevat olevansa jotakin ja hakevat kumppanikseen herra täydellisyyttä. Ei siinä mitään - sehän on ihan biologisesti perusteltua, koska nainen synnyttää harvakseltaan. Mies pystyy vastaavasti siittämään parhaimmillaan monta kertaa päivässä.
10 vuotta mittariin tuo inhimillisyyttä ja varmasti kuvaan astuu realistisuus, kun tajutaan että vaatimuslistaa tärkeämpää on rakkaus.
perusteella, jopa minä tulin pahoinvoivaksi vaikka olen vanha ämmä.
kyllä käynyt toisin: taisin kaksikymppisenä olla paljon kritiikittömämpi kuin nykyään, mikä johtunee siitä, että olen vasta nyt kunnolla oivaltanut oman arvoni. Kaksikymppisenä en uskaltanut edellyttää mieheltä tasavertaista ajattelua. En myöskään aina uskaltanut tunnustaa edes itselleni, että mies ei välttämättä ollut kanssani tasavertainen, vaan lähtökohtani oli, että olen hölmömpi. Se oli minun kannaltani kovin surullista. Onneksi ikä opettaa.
Lisäisin vielä, että ajatteluni avartuessa ja jalostuessa iän myötä arvoni kasvaa koko ajan. Näin käy useimmille naisille. :P
..miksi ne nuoret miisut eivät lahkeissasi roiku? Kirjoitukseksesi perusteella sinusta sai kuvan, joka ei ole kovinkaan mairitteleva; ylimielinen, itsekeskeinen, itserakas hölmö. Suoraan sanottuna en ymmärrä, miksi ne kolmekymppiset naiset ovat muka sinusta kiinnostuneita.
Täytyy kyllä sanoa, että ei sinusta kovin fiksua kuvaa saa.
Onko sillä iällä niin suurta merkitystä?! Ihmiset ovat erilaisia, 30v voi käyttäytyä kuin 20v ja toisin päin.
Juttu on vain niin ettei naisia kiinnosta nykyään kunnolliset miehet vaan täytyy olla vähän huonotapainen, sellainen renttu. Ja mielellään todella hyvännäköinen.
Meidän vanhempien on hieman tingittävä vaatimuksista, siksi olemme helpompia kuin nuoremat. Mut meillä onkin sitten muita taitoja ;)
Ette te naiset ole sen parempia, vaikka haukutte meitä miehiä. Miksemme me saa esittää ikä/ulkonäkövaatimuksia, vaikka teille pitäisi olla KOMEINTA JA PARASTA maan päällä.
Kuten edellä mainitun naisen mielipide:
"
Juttu on vain niin ettei naisia kiinnosta nykyään kunnolliset miehet vaan täytyy olla vähän huonotapainen, sellainen renttu. Ja mielellään todella hyvännäköinen.
Meidän vanhempien on hieman tingittävä vaatimuksista, siksi olemme helpompia kuin nuoremat. Mut meillä onkin sitten muita taitoja ;)"
*huoh* Miksi te sitten olette niin pinnallisia?
En halua elää rentun lailla, kun en sellainen ole.
Ja minusta olisi hieman tukalaa elää noin 30v. tai yli naisen kanssa, koska minun täyttäessäni 30 hän olisi jo lähemmäs 40. haluan suurperheen, mutta en ihan vielä. Moinen ikäero takaa vaikeutta lastensaantiin jopa!
Minulla ei ollut juuri nuoruutta vaikeiden perhetaustojen takia, miksen saisi kokea nuoruutta elämällä jonkun sopivasti itseäni nuoremman tytön kanssa?
Kohta 5v. päästä olen itsekin 30, ja alan jo nyt katkeroitua vähän. Tämä maailma pilaa mielen...
En kyllä tiedä miksi alat katkeroitua siitä että täytät 30, tai ajattelet että normaali yli kolmikymppinen elämä olisi jotenkin tylsää ja mielikuvituksetonta, tai menisi jotenkin "ahtaaksi", itse olen päälle kolmikymppinen mies, ja voin sanoa että elämä hymyilee paljon paremmin kuin 25 vuotiaana. Ei stressaa olemattomista.
Ja noista synnytysjutuista, tunnen erään lestadiolaisperheen ja nainen on takuulla yli 40, lapsia tulee että poks vaan, 15 lasta, ja nainen on todella Nainen, verevä komea nainen, ei voi kuin ihailla, ja lapset ovat esimerkillisen hyväkäytöksisiä, ei mitään lyttyyn lyötyjä, vaan hyvätapaisia.
Että ei kun tekemään ipanoita.
opiskele poika tunnetaitoja...saatat kipeästi vielä tarvita niitä....ja odotas kun se kauhea päivä, jolloin täytät 30 saapuu..kannattaisi ehkä harkita kuolemaa ennen sitä
nainen on varmempi itsestään. 20 etsii vielä vuosia itseään. 30 on enemmän rohkeutta.