Haluaisin nyt ihan oikeita neuvoja ja vinkkejä, miten osaisin ottaa eroaiheen puheeksi miehen kanssa kotona!!! Onko teillä minkälaisia kokemuksia?
Olen vuosien miettimisen jälkeen pikkuhiljaa kypsynyt eroajatukseen, enkä nyt enää tiedä muuta ratkaisua ongelmiimme. Taustaa ja syitä olen vatvonut muissa keskusteluketjuissa, joten ei niistä tässä enempää.
Ongelmana on nyt vaan se, miten esitän asian miehelle, joka ei näe liitossamme ongelmia - häntä itseään jatkuva kireä ilmapiiri ja melkein päivittäinen riitely, puhumattomuus, yhteisen tekemisen puute ja täydellinen seksittömyys (muutamia mainitakseni) ei tunnu haittaavan ollenkaan???
Olen miettinyt valmiiksi järkevät perustelut, mitkä ovat tähän päätökseen minut johtaneet, mutta kuinka mitään puheita pidän miehelle, joka on täysin kykenemätön keskustelemaan ja äkkipikainen "raivopää" - miten sellaisen kanssa jutellaan asioista sivistyneesti???
Olen jo viikkokausia odottanut sopivaa tilannetta, mutta sitä ei tunnu luontevasti tulevan vastaan. Muutaman kerran olen riidan päätteeksi yrittänyt asiasta mainita, mutta koskaan mies ei ole vihjeitäni (aika suoria) "kuullut" ollenkaan!
Minulla ei ole mitään valmista "pakopaikkaa" pahimman varalle, vaikka olen saanut neuvoja, että pitäisi ensin etsiä valmiiksi uusi asunto yms. Kun kuitenkin olen sitä mieltä, että asioista pitäisi kyetä keskustelemaan aikuismaisesti (kun kerran aikuisia ollaan) - mutta pelkään sitä ihmistä!
Voiko mies suuttuessaan heittää minut ja lapset yhteisestä talosta välittömästi "pihalle"?
Mikä olisi paras tapa - neuvokaa hyvät ihmiset?
Olen vuosien miettimisen jälkeen pikkuhiljaa kypsynyt eroajatukseen, enkä nyt enää tiedä muuta ratkaisua ongelmiimme. Taustaa ja syitä olen vatvonut muissa keskusteluketjuissa, joten ei niistä tässä enempää.
Ongelmana on nyt vaan se, miten esitän asian miehelle, joka ei näe liitossamme ongelmia - häntä itseään jatkuva kireä ilmapiiri ja melkein päivittäinen riitely, puhumattomuus, yhteisen tekemisen puute ja täydellinen seksittömyys (muutamia mainitakseni) ei tunnu haittaavan ollenkaan???
Olen miettinyt valmiiksi järkevät perustelut, mitkä ovat tähän päätökseen minut johtaneet, mutta kuinka mitään puheita pidän miehelle, joka on täysin kykenemätön keskustelemaan ja äkkipikainen "raivopää" - miten sellaisen kanssa jutellaan asioista sivistyneesti???
Olen jo viikkokausia odottanut sopivaa tilannetta, mutta sitä ei tunnu luontevasti tulevan vastaan. Muutaman kerran olen riidan päätteeksi yrittänyt asiasta mainita, mutta koskaan mies ei ole vihjeitäni (aika suoria) "kuullut" ollenkaan!
Minulla ei ole mitään valmista "pakopaikkaa" pahimman varalle, vaikka olen saanut neuvoja, että pitäisi ensin etsiä valmiiksi uusi asunto yms. Kun kuitenkin olen sitä mieltä, että asioista pitäisi kyetä keskustelemaan aikuismaisesti (kun kerran aikuisia ollaan) - mutta pelkään sitä ihmistä!
Voiko mies suuttuessaan heittää minut ja lapset yhteisestä talosta välittömästi "pihalle"?
Mikä olisi paras tapa - neuvokaa hyvät ihmiset?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Jos kerran olet ihan oikeasti eroamassa eikä kyse ole siitä että haluaisit erouhkauksella 'herättää' hänet, hommaa ensin se oma asunto. Vaikka vain paikka jonkun tutun luota.
Tämän jälkeen kirjoita asiasi paperille, syyttelemättä häntä. Kirjoita OMAT tunteesi ja yleensäkkin koko teksti tyyliin minun mielestäni.. , minä haluan.., jne. Jos pelkäät miehesi käyvän fyysisesti sinuun käsiksi. Anna kyseinen paperi miehellesi jossain yleisellä paikalla. Kutsu hänet vaikka ravintolaan syömään kanssasi. Anna hänen lukea paperi rauhassa ja odota miten hän siihen reagoi. Toivottavasti pystyt hillitsemään itsesi ja keskustelemaan kylmän viileästi tapahtuvasta. Illan päätteeksi mene yöksi muualle kuin yhteiseen kotiinne. Seuraavana päivänä voitte taas tavata ja käydä läpi tarvittavia asioita.
Miltä tällainen kuulostaa?
Moi, minä olen aika lailla samassa tilanteessa. Itse sain psykologiltani (kotona on niin hirveätä, etten selviä ilman apua) neuvon mennä yhdessä pariterapiaan, ja kertoa siellä. Kun on kolmas osapuoli kuuntelemassa, pysyy keskustelu asiallisena, oli hänen perustelunsa.
Itse täällä pähkäilen samojen asioiden kanssa. Meillä on kolmevuotias lapsi ja se mutkistuttaa tilannetta kummasta. Edessä ilmeisesti raivokas huoltajuuskiistakin kaiken muun lisäksi. Tätä en toivo kenellekään!
mutta miten miehen saa pariterapiaan ellei hän myönnä suhteessanne olevan mitään pielessä!
Hankala tilanne! Avioeronhan voit toki laittaa vireille myös miehesi tietämättä, hän saisi tiedon siitä sitten virallista tietä paikkakuntanne käräjäoikeudelta. Mutta jos olet päätöksesi tehnyt, olisi varmasti hyvä saada puhuttua miehen kanssa. Onhan se asia käsiteltävä, kuitenkin jossain vaiheessa..? Kirjoita hänelle, se on minun ehdotukseni. Mutta muista pysyä asiallisena, minä ainakin olen tullut niin vainoharhaiseksi, etten halua jättää kauheasti mitään todisteita (=rumaa kieltä tms kun pinna palaa...), joista voisi olla minulle haittaa. Olen ehkä vähän turhankin varovainen
Minä pyysin miestä kerrankin hetken pysymään samassa huoneessa kanssani, sanoin että on asiaa, istutaan. Sydän jyskytti niin etten varmaan olisi pystyssä pysynytkään...
Hengitin syvään muutaman kerran ja sanoin, että minun nähdäkseni meillä ei ole enää muuta tehtävissä kuin yrittää erota niin että lapsiin sattuisi mahdollisimman vähän. Hän sanoi että niin. Seuraavana päivänä hain avioeropaperit, täytin omalta osaltani, jätin hänelle, hänkin täytti, veimme sen maistraattiin.
Tosin minä en pelännyt miestä, ja olin jo monta kertaa kertonut, että jos parannusta ongelmakohtiin ei löydy, en jaksa enää yhdessä. Asia ei sinänsä tullut yllätyksenä hänelle.
Onko asuntonne omistus- vai vuokra? Kenen nimissä se on? Haluaisitko jäädä siihen, lasten kanssa (jos aiot saada lapset luoksesi)? Vai haluatko aloittaa uuden elämän uudessa asunnossa? Tälläiset kannattaa miettiä etukäteen, tai ainakin ne vaihtoehdot, joita pitää mahdollisena. Mies ei voi heittää teitä ulos kodistanne, mutta voi tehdä elämän aika epämiellyttäväksi. Jos hän on uhkaava, hänet itsensä voidaan määrätä lähtemään kodista.
Voi, sinulla on todella raskas vaihe elämässä menossa! Minusta ainakin oli raskainta niin kauan kuin asiaa mietti päässään, sitten kun ratkaisevan askeleen oli ottanut, huomasi, että ne tutisevatkin jalat kantavat sentään. Lasten takia jaksaa enemmän kuin uskoisikaan!
Kaarina,
Meillä on omistusasunto, ja mies uhkailee heittää minut ulos. Uhkailee muutenkin huoltajuuskiistalla. Tekisi mieli lähteä kävelemään lapsi kainalossa, mutta sitäkään ei voi tehdä, kun ei ole paikkaa mihin mennnä. Kaiken lisäksi asumme "maalla", ja lapsen päiväkoti on ihan kodin vieressä. Sieltä jos lähden, tulee päivähoitoon vienti mahdottomaksi. Enkä edes tiedä, saanko muuttaa kotoa pois lapsi mukana, jos mies vastustaa.
Olen ihan umpikujassa ja solmussa, enkä tiedä miten edetä. Osaako joku neuvoa.
Avioeron siis haluan, siitä ei olla sovittu, haluan ensin selvittää omat oikeuteni! Ja kotonakaan ei voi olla, mutta ei sieltä poiskaan pääse! Mitäs nyt... ???
Syyllistyt lapsikaappaukseen jos muutat pois "lapsi kainalossa" - joudutte keskenään sopimaan lapsen asuinpaikasta tai sitten hakea ratkaisu oikeudesta.
Voisitteko tehdä sellaisen väliaikaissopimuksen (vaikka puoleksi vuodeksi) - vaikka siten että hankit pienen asunnon ja asut siellä puolet ajasta ja mies sitten toisen puolikkaan (siis vaikka viikko/viikko). Tänä aikana tekisitte sitten vaikka lastenvalvojan avustuksella lopulliset sopimukset lasten huoltajuudesta, asumisesta jne?
Kai se on noin edettävä. Kalliiksi tulee, mutta raha on tässä tietysti pikkujuttu, oma mielenterveys ja lapsen etu on tietysti etusijalla.
Päiväkotikuviot huolestuttaa, voin toki hommata oman pikkuasunnon, mutta niitä ei meidän alueella täällä "maalla" ole, eikä autoakaan minulla tällä hetkellä ole käytössä. Eli hankalaksi menee arki, mutta menköön :(
Lastenvalvojaankin olin jo yhteydessä, mutta eipä niilläkään tunnu kiinnostusta asiaan olevan ennen kuin tilanne (minun nähdäkseni) on jo karannut käsistä..
Voimia kaikille, on tää rankkaa!
Mulla on ollut lähes samanlainen tilanne kuin sulla nyt on. Kotona ahdistaa, ei puhuta ,riidellään,ei seksiä ym.
Mä suunnittelin etukäteen oman lähtöni eli mulla oli asunto jo monta kuukautta tiedossa ennen kuin sitten vihdoinkin rohkaistuin lähtemään.
Meillä ei vaan ole pieniä lapsia, lähdin yksin. olen nyt asunut useamman viikon yksin yksiössä. Ja olen löytänyt työpaikan. Ja mieheni silmät vihdoinkin avautuvat näkemään minun pahan oloni. Nyt olemme siinä vaiheessa että kohta menemme ammattiauttajan juttusille keskustelemaan asiat selviksi. Jatkosta en tiedä erotaanko vai saadaanko asiat siihen malliin, että palaan kotiin.
Tsemppiä sulle ja ajattele asioita sydämmellä, mitä todella haluat ja tee niin, tämä on sun ainutlaatuinen ikioma elämä.
Moi,
Lapsi on mulle maailman tärkein, mutta nyt kyllä huomaa, miten paljon se mutkistaa tilannetta. Mitenkään vähättelemättä niiden tilannetta joilla ei ole lapsia!!!!!!!!!! Mutta sitä kun ei voi vaan lähteä kävelemään, kun lapsella on omat kuvionsa, päiväkoti jne. kodin vieressä. Lapsista tulee helposti pelinappuloita, sitä ei kyllä halua! Mutta sulle onnea, kun olet saanut oman uuden elämän alkuun!
T. Nasulainen
Miten paljon helpompaa olisikaan lähteä ilman lapsia! Mutta he (vaikka ovat jo 11 ja 16) ovat minusta riippuvaisia, koska isä ei ole työkiireiltään heistä ehtinyt huolehtimaan koskaan.
Meilläkin tuon nuoremman koulu sanelee jatkoehdot - haluan että ei joudu eroon ystävistään ja uuteen kouluun! Muutenkaan en ihan heti ole aikeissa kovin kauas nykyseuduilta muuttaa.
Meillä on oma talo, josta ei ole enää velkoja, mutta mies on jo vuosia sitten (kun jopa keskusteltiin erosta) antanut ymmärtää hyvin selvästi, että minä en taloa tule saamaan - joskaan ei sitä itsekään yksin tarvitse. Joten minun on etsittävä uusi koti itselleni ja kahdelle teini-ikäiselle (ja ihan pieneen kämppään emme kylläkään sovi)!
Kuitenkaan en pelkää elämää yksin lasten kanssa - pelkään vain sitä tilannetta, kun joudun kertomaan nämä asiat miehelle...
Minun on aivan turha kirjoitella näitä paperille miestä varten, kun hän ei lue mitään - ei ehdi tai jaksa tai halua. Joten kyllä nämä olisi kerrottava hänelle ihan suoraan!
Hei taas,
Onko sinulla selvät kuviot, että pääset muuttamaan kotoa lapset mukanasi? Minullekaan se ei olisi ongelma, lähtisin saman tien, jos voisin olla varma, että saan tytön (3v) mukaani. Mutta kun lievästi alkoholisoitunut ja muutoinkin vinksahtanut mieheni uhkailee heittävänsä minut ulos ja pitävänsä itse lapsen... Siinä onkin komea soppa! Ja pois en voi lapsen kanssa käsittääkseni lähteä ilman lastenvalvojan/käräjäoikeuden päätöstä. ELi kai tässä on kotona sinniteltävä siihen asti, että avioero on laitettu vireille ja huoltajuuskiistaa ratkotaan...
Hirveätä elämää!
No eipä tunnu helppoa olevan sinullakaan - koeta pysyä kuitenkin järjissäsi ja järjestää asiasi kuntoon!!! Helppoahan se on toiselle sanoa, kun en ole itsekään omiani osannut järjestää..
Minulla on tilanne toisinpäin (näitä olen kirjoitellut moneen kertaan muissa keskusteluissa - löytyvät haulla nimimerkilläni)... Minulle mies on joskus sanonut, että jos haluan erota, niin hän maksaa meidät kerralla ulos, eikä halua nähdäkään lapsiaan sen jälkeen - ei tunnu oikein mukavalle sekään vaihtoehto!
Tosin tytär sanoo minulle päivittäin, että haluaa eroon isästään (on kertonut sen myös miehen kuullen, joka otti asian vitsinä). Poika on kyllä kiintynyt nykyiseen kotiin ja siihen, että kaverit asuu lähellä - isäänsä hänkään ei erityisemmin kai kaipaisi. Silti haluaisin, että lasten välit isäänsä säilyisivät myös eron jälkeen! Uskon, että oikealla suhtautumisella asioihin voisivat välit jopa parantuakin!!!
Hae maistraatista avioerolomake, täytä se valmiiksi ja pyydä nimeä alle.
Jos mies kirjoittaa puhumatta, etpä paljon menetä! Luulisi että silloin tekisi mieli puhua.
Miehen logiikka (oletko muuten koskaan kuullut ?) kai toimii niin, että naista ei kuunnella, mutta tämä teko varmasti osoittaa että sinä olet tosissasi !
Voi miten samaa ihan juuri ajattelen. Minulla ei sinänsä ole mitään miestäni vastaan - tavallaan kai rakastan häntä kuin ystävää, mutta en jaksa olla enää hänen kanssaan. Olen yrittänyt niin monesti ja monella tavalla "rakentavasti" kertoa, keskustella mutta ei.
Mikään ei ole epämiellyttävämpää kuin toteuttaa tämä riitelemällä. Meillä on mukavat lapset, meillä on ihan hyviä muistoja - tai minulla ainakin on. Nykyisin olen vain niin yksin tässä liitossa, etten nää perusteita jatkaa.
Ihan pihalle sinua ei voine heittää yhteisestä kodista, mutta kriittisessä tilanteessa lienee parempi lähteä. Jos tilanne tulee, ota yhteyttä sosiaalitoimeen, toivottavasti sitä ei tarvita kuitenkaan.
Tooivottavasti saat hyviä ohjeita, taidan itsekin käyttää, jos... Mää olen niin kova pala että ulos en lennä, mutta haluaisin silti selvittää ongelmani
Hei. Jos sinä pelkäät miestäsi, älä ole niin tyhmä että pitäisit tiukasti kiinni näkemyksestäsi että " asioista pitäisi pystyä keskustelemaan aikuisesti..."
Siinä vaiheessa kun miehesi todella tajuaa, sisäistää sen että olet lähdössä, hän voi olla vaarallinen.
Minut vaimo aikoinaan jätti , tiedän, se voi herättää melkoisia tunteen purkauksia, vaikkei olisi agressiivinen luonne muuten.
Tärkeintä on kuitenkin se ettei kukaan fyysisesti kärsisi, eikö vaan?
Miehesi voi todellakin tehdä ihan mitä vaan mutta lain voimaa hänen tekosilla ei ole.
Vaikka sinä olisit ollut uskoton, " syyllinen" eroon, sinulla on yhtälailla oikeutesi.
Mietipä sellaista konstia että kirjoitat kirjeen jossa kerrot aikeesi ja lähdet sitten evakkoon ennenkuin hän lukee sen.
Vaikka lasten kanssa risteilylle tai jotain. Niin että hän kuitenkin kirjeesi luettuaan olisi vaikka parikin vuorokautta itsekseen, ja sinä lasten kanssa niin ettei hän voi tavoittaa?
Sitten voisit vaikka soittaa ja kuullostella että missä mennään...
Muista että maallinen omaisuus on toisarvoista. Lähde siitä että sinun ja lasten hyvinvointi on etusijalla. Tee miehellesi selväksi tilanne, pakota hänet kuulemaan, huomaamaan ...
Anna hänelle aikaa tajuta, todellakin tajuta tilanne.
Jousta mahdollisimman pitkälle, voimiesi mukaan mutta älä pyörrä päätöstäsi, jos todella tiedät mitä tahdot!
Miehesi voi tulevaisuudessa tarvita olkaa, jota vasten itkeä. VAraudu siihenkin, mieti, voitko sinä tarjota hänelle sellaista?
Lasten etuhan olisi että vanhemmat säilyttäisivät puhevälit!
Muista!
Et voi vaatia häneltä tyyntä ja rauhallista käytöstä kriisissä, anna toiselle tilaa mellastaa, niin että olet itse turvassa kunnes pöly laskeutuu...
Toivotan kaikkea hyvää, myös miehellesi...
Tee niin kuin vaimoni teki. Hän petti minua 4.5 vuotta, viimeiset 2 vuotta tiesin hänen suhteestaan. Koko ajan hän lupasi ja vannoi, että suhde on loppu. Aina se vain jatkui. Hän käytti minua kaikella tavalla hyväkseen ja suunnitteli eroa omassa pikku pääsään. Nyt lopulta hän jätti minut ja kolme lastamme. Yksi mies voi olla tärkeämpi kuin kaikki yhteensä. Riitoja meillä ei ollut koskaan. Ikänä en pettänyt häntä. Kotia hoidin enemmän kuin hän, sillä hän tekee vuorotyötä ja minulla on päivätyö. Seksipuoli oli kunnossa. Ei alkojuttuja. Täydellinen koti-isä.
Toimi siis näin, siten pystyt kiduttamaan miestäsi parhaalla mahdollisella tavalla. Jos oikein hyvin käy, hän menettää järkensä sopivassa vaiheessa, viedään pakkohoitoon ja sinä saat hänen eläkkeen. Siistiä!
mulla on melkeen sama ongelma ku sullan.oon ollu nyt 3v naimisissa itseäni 8v vanhemman miehen kanssa.seurustelu aikana meillä meni ihan hyvin,mut nyt ku ollaan naimisissa oltu kaikki on menny päin honkee.nyt mä oon tullu siihen päätökseen et mä halun erota,koska olen niin onneton tässä suhteessa.oon maininu muutaman kerran jo erosta miehelleni,mutta hän ei oikeen tunnu ymmärtävän tätä tilannetta, eikä nää mitää ongelmaa meidän suhteessa.viimeksi kun kerron erosta tunteen purkaus oli todella raju.molemat itkettiin melkeen aamuun asti.mieheni ei kuitenkaan halua luovuttaa,vaan haluaa yritää aina vaan,mutta turhaan.hän rukoili ja itki että antaisin mahdollisuuden mennä perheneuvolaan jossa puhuttaisiin asiamme ja saisimme apua.no mu rupes niin säälittää et oli pakko varata aika. mitä nyt tehdä kun mä en enää halua jatkaa suhdetta?? oonko antanu sille toivoa?? meillä on nyt 29.11 aika perheneuvolassa enkä todellakaan tiedä mitä tehdä.oon vaan niin onneton ja stressaantunu että ei yöunistakaan meinaa tulla mitään :(