Muutimme exän kanssa eri osoitteisiin syyskuun alussa ja saatiinhan ne elatusmaksutkin sovittua. Kolmen lapsen (vanhin kylläkin jo 18 v.)tapaamiset jäi niin, että vanhemmat yhdessä sopii niistä. Exän alkoholin käytön takia (yksi eron syy) emme voineet sopia muuta ja isäkin oli sitä mieltä, että tulevaisuus muokkaa sitten käytännön tapaamisiin. Olen yrittänyt kannustaa lapsia käymään isän luona mahdollisimman paljon. Asutaan samalla paikkakunnalla, joten käyneet ovat kyllä, mutta yötä eivät ole vielä uskaltaneet olla. Tapaamisista ei voi sopia mitään, ja jos sovitaankin niin ne onnistuu silloin kun exällä ei satu olemaan muuta ohjelmaa. Muutoksista ilmoittaa korkeintaa lapselle, mutta ei minulle.
Verenpainettani on nyt nostattanut exän käytös. Olen pari iltaa lohduttanut itkeviä ja raivoavia lapsia, kun selvisi, että isä on lähdössä nyxänsä kanssa risteilylle koko isänpäiväviikonlopuksi. Nuorin 8 v. on tehnyt monta viikkoa isälle lahjaa ja korttia ja odottanut isänpäivää. Suunnitteli, että nyt hän menee isän luo yöksi, kun ensimmäinen yritys ei onnistunut (tuli klo 22.00 itkien kotiin). Nuorin ei vielä edes tiedä kenen kanssa isä on menossa, kun minusta on isän asia kertoa, että hänellä on ollut uusi rakkaus jo ainakin kuukauden. Ja kaikista inhottavinta on se, että isä oli pyytänyt 15 v. tytärtään hoitamaan nyxän lasta sillä aikaa kun he risteilee eli koko viikonlopun. Likalla on vielä käsi kipsissä, joten on autettavissa itekin. Ajatellaan positiivisesti: ei sentään ehottanu, että lapsi tulis meille ja minä hoitaisin. Minun syytähän tämä sotku on, kun en tajunnut "varata" häneltä ajoissa aikaa lapsille.
Verenpaine nousi aamulla vaan lisää, kun soitin lapsille kotiin. Siellä oli isä meillä penkomassa kaappeja. Oli tullut lainaamaan laukkuja, kun lähtee reissuun. Erossa tavaroiden jakamisesta sovittiin yhdessä, mutta nyt hän sitten käy aina minun poissaollessani hakemassa mitä milloinkin sattuu tarvitsemaan. Olen sanonut lapsille, ettei saa laskea sisälle kun minä en ole kotona, mutta lapset ei uskalla sanoa isälleen ettei saa tulla. Kävi monta viikkoa muuton jälkeen maksamassa laskunsakin meillä netissä, vaikka itse sanoi että ei halua vanhaa tietokonetta itelleen kun se on niin paska.
Olen sanonut exälle kaksikin kertaa, että jos on asiaa niin soittaa minulle eikä hoida asioita lasten kautta. MUTTA KUN EI MENE PERILLE! Hänestä tuollaisessa käytöksessä ei ole mitään outoa, mitä siitä nyt meteliä nostamaan jos hän vähän lainaa tavaroita. Koskaan ei voi sopia mistään mitään, mutta sellastahan se on aina ollut. En kyllä ole kauheasti yrittänytkään, kun tiedän että siitä tulisi vaan riitaa. Tänään oli kyllä kieltämättä vaikeaa olla korottamatta ääntäni kun pyysin lasta antamaan puhelimen exälle. Olen päättänyt, etten huuda ja hauku mutta pelkään etten enää kauheasti pysty venymään ratkeamatta.
Minä en haikaile exän perään, mennyt on mennyttä. Toivon hänen löytäneen rauhan elämäänsä uuden kumppanin kanssa ja vielä löytäväni joskus itsekin tasapainoisen parisuhteen jonkun kanssa. Ensin täytyy saada elettyä ja selvitettyä itselle tämä ero pohjamutia myöten pois, etten vie mitään p... mukanani uuteen suhteeseen.
Kertokaa minulle olenko vaan katkera ja hysteerinen exä? Onko tuollainen exän käytös yleistä? Miten olette ratkaisseet tuollaiset ongelmat? Haluaisin vaan, että pystyisimme kumpikin jatkamaan elämäämme niin, että lapset siitä eivät kärsisi.
Kyllä helpotti tämä vuodatus, verenpaineeni laski kummasti. Nyt sitä jaksaa taas porskuttaa ainakin vähän matkaa eteenpäin...........
Verenpainettani on nyt nostattanut exän käytös. Olen pari iltaa lohduttanut itkeviä ja raivoavia lapsia, kun selvisi, että isä on lähdössä nyxänsä kanssa risteilylle koko isänpäiväviikonlopuksi. Nuorin 8 v. on tehnyt monta viikkoa isälle lahjaa ja korttia ja odottanut isänpäivää. Suunnitteli, että nyt hän menee isän luo yöksi, kun ensimmäinen yritys ei onnistunut (tuli klo 22.00 itkien kotiin). Nuorin ei vielä edes tiedä kenen kanssa isä on menossa, kun minusta on isän asia kertoa, että hänellä on ollut uusi rakkaus jo ainakin kuukauden. Ja kaikista inhottavinta on se, että isä oli pyytänyt 15 v. tytärtään hoitamaan nyxän lasta sillä aikaa kun he risteilee eli koko viikonlopun. Likalla on vielä käsi kipsissä, joten on autettavissa itekin. Ajatellaan positiivisesti: ei sentään ehottanu, että lapsi tulis meille ja minä hoitaisin. Minun syytähän tämä sotku on, kun en tajunnut "varata" häneltä ajoissa aikaa lapsille.
Verenpaine nousi aamulla vaan lisää, kun soitin lapsille kotiin. Siellä oli isä meillä penkomassa kaappeja. Oli tullut lainaamaan laukkuja, kun lähtee reissuun. Erossa tavaroiden jakamisesta sovittiin yhdessä, mutta nyt hän sitten käy aina minun poissaollessani hakemassa mitä milloinkin sattuu tarvitsemaan. Olen sanonut lapsille, ettei saa laskea sisälle kun minä en ole kotona, mutta lapset ei uskalla sanoa isälleen ettei saa tulla. Kävi monta viikkoa muuton jälkeen maksamassa laskunsakin meillä netissä, vaikka itse sanoi että ei halua vanhaa tietokonetta itelleen kun se on niin paska.
Olen sanonut exälle kaksikin kertaa, että jos on asiaa niin soittaa minulle eikä hoida asioita lasten kautta. MUTTA KUN EI MENE PERILLE! Hänestä tuollaisessa käytöksessä ei ole mitään outoa, mitä siitä nyt meteliä nostamaan jos hän vähän lainaa tavaroita. Koskaan ei voi sopia mistään mitään, mutta sellastahan se on aina ollut. En kyllä ole kauheasti yrittänytkään, kun tiedän että siitä tulisi vaan riitaa. Tänään oli kyllä kieltämättä vaikeaa olla korottamatta ääntäni kun pyysin lasta antamaan puhelimen exälle. Olen päättänyt, etten huuda ja hauku mutta pelkään etten enää kauheasti pysty venymään ratkeamatta.
Minä en haikaile exän perään, mennyt on mennyttä. Toivon hänen löytäneen rauhan elämäänsä uuden kumppanin kanssa ja vielä löytäväni joskus itsekin tasapainoisen parisuhteen jonkun kanssa. Ensin täytyy saada elettyä ja selvitettyä itselle tämä ero pohjamutia myöten pois, etten vie mitään p... mukanani uuteen suhteeseen.
Kertokaa minulle olenko vaan katkera ja hysteerinen exä? Onko tuollainen exän käytös yleistä? Miten olette ratkaisseet tuollaiset ongelmat? Haluaisin vaan, että pystyisimme kumpikin jatkamaan elämäämme niin, että lapset siitä eivät kärsisi.
Kyllä helpotti tämä vuodatus, verenpaineeni laski kummasti. Nyt sitä jaksaa taas porskuttaa ainakin vähän matkaa eteenpäin...........
Vastaukset 7
Vanhimmat
1. Olet, ja saamaton lisäksi.
2. On, jos antaa siihen mahdollisuuden.
3. Turvalukot oviin, koska ex on kuitenkin teettänyt Abloyn ura-avaimista kopiot.
Kuulehan yx vaan,
ei auta vaikka ois mitkä kahleet ovissa, jos ukko soittaa ovikelloa ja lapset avaa oven keskenään ollessaan. Kyllä nämä katkerat exät osaa painostaa lapset avaamaan, vaikka niiden lasten kanssa ois mitä sovittu.
Minun lapseni ovat sen ikäisiä, että eivät päästä ketään ei-toivottua sisään - silloin harvoin, kun luonani käväisevät.
Pienempien kanssa tuo on vähän vaikeampaa, mutta omat huolensa on näiden isompienkin kanssa. Taitavat tosiaan huolet mennä koon/iän suhteessa, kuten sanontakin on. Molemmilla palaa rahaa, ja toisella lisäksi tupakan ohella toisinaan ruohoakin..
Hei,
Tuntuu todellakin levan tuo kuohuntavaihe teillä molemmilla pinnalla. Tärkeintä on tehdä kaikissa asioissa selkeät rajat ! On muistettava että lapset saavat pitää sekä isän että äidin ! Tottakai kaikki mitä entinen puolisko tekee, on ärsyttävää; sillä eihän muuten sitä erottaisikaan.
1) Lapsilla sekä isä että äiti. Kumpikin vanhemmista huolehtii että suhteet molempiin säilyvät. (isä pitää huolta tapaamisista, ja äiti lopettaa ylihuolehtimisen isän tapaamisajankohtana). Onhan se isä ollut yhdessä asuessakin lasten kanssa keskenään, kaiketi.
2) Lapsille tehdään selväksi, että nyt on kaksi koti. Aikuiset myös kunnioittavat toisen kotia, jonne saa mennä vain kutsusta (lukonkin voi vaihtaa). Yhdessä oleminen entisessä kodissa aiheuttaa lapsille vain turhia odotuksia ja sitten pettymyksiä yhteen muuttamisesta.
3) Äiti ei hae kesken viikonlopun lapsia pois, eikä isä sekoile äidin ja lasten aikaan. Kunnioitetaan siis omia viikonloppuja; jätetään mielellään soittaminenkin pois. Väsyneitä lapsia on turha rääkätä ikävällä. Kummassakin kodissa on varmasti turvallista olla, näiden kotien sääntöjen ja olosuhteiden puuttessa.
4) Kumpikin vanhemmista varmasti rakastaa lapsiaan, ja haluaa tarjota heille tilanteiden edellyttämällä tavalla parastaan. Vaikka puolisolle varmaankin ainakin loppuvaiheessa on oltu lähinnä julmia. On eroteltava mikä teot ovat johtunut aikuisten välisistä skismoista, ja mitkä todella lasten johtuneet lapsista; tuskin mitkään.
Moni on sanonut minulle, että olen aivan liian kiltti, kun kestän rähjäämättä kaiken. Täytyy muuttaa tyyliä ja lupaan pitää puoleni seuraavalla kerralla. Kertaakaan en vielä koko eron aikana ole huutanut exälleni mistään, koska olen yrittänyt ajatella lapsia ja erota niin sovussa kuin mahdollista. Nyt lupaan kokeilla toista konstia, mutta katson etteivät lapset joudu sitä kuuntelemaan.
Kuohuntavaihe on menossa ja odotankin tammikuussa alkavaa eroseminaaria, että pääsen käsittelemään asiat oikeisiin uomiin.
Sen verran haluan tarkentaa, että minä nimenomaan haluan isän myös huolehtivan lapsistaan, mutta pakollahan tämä ei onnistu. Isä ei todellakaan avioliiton loppuaikoina ollut lasten kanssa keskenään, koska lapset eivät halunneet/uskaltaneet isän alko-ongelman takia. Olen silti yrittänyt rohkaista lapsia ja välillä jopa pientä pakotetta käyttämällä saada lapset isän luo. Miten ihana oliskaan viettää vaikka yksi viikonloppu ilman huolia kun lapset olisivat isän luona. Isä viettää kaikki viikonloput nyxänsä luona 200 km päässä ja viikolla hänen työaikansa rajoittavat tapaamisia. No kunhan aikaa menee niin toivon lasten uskaltavan lähteä isän mukaan viikonloppuisin, mutta vihjeistä päätellen eivät ole tervetulleita nyxän kotiin.
Kertokaas miten toisen aikuisen saa kunnioittamaan toisen kotia. Exästä ei ole mitään ongelmaa siinä, että hän tulee meille minun poissaollessani. Olen sanonut, että hän voi tulla millon vaan kun minä olen kotona muttei ole käynyt sillon kertaakaan. Minä en ole käynyt kertaakaan hänen uudessa kodissaan, eikä minulla ole sinne mitään asiaa (hän sanojaan lainatakseni). Lapsetkaan eivät ole saaneet pyynnöistä huolimatta avainta sinne. Minun on turha vaihdattaa lukkoja, kun exä tulee aina siten, että lapset päästävät hänet sisään. Lapsista on vaan niin kauheaa sanoa, ettei tänne voi tulla. Emme muuten asu enää entisessä kodissa vaan talo on myyty jo sillon kun muutettiin. Silloin exä vielä soitteli ja kyseli joko olen löytänyt ostajan talolle, ootti nääs rahojaan talosta jotka sitten jaettiin kristillisesti tasan.
Minä en ole hakenut lapsiani kertaakaan pois isän luota, vaan lapsi tulla tupsasti kotiin ihan yksin. Exä ei katsonut tarpeelliseksi ilmoittaa minulle, että lapsi lähtee klo 22.00 yksin tulemaan kotiin. Ei varmistanut olenko minä edes kotona, en tiedä oliko itse ajokunnossa vai ei. Meillä ei ole mitään viikonlopputapaamisia, koska exä ei niitä halua. Haluaisin, että lapset ovat isänsä luona mahdollisimman paljon. Isä on lapsille tärkeä ja varmasti rakastaa lapsia siitä ei ole epäilystä, vaikkei haluakaan nähdä heitä muuta kuin silloin tällöin vilaukselta. Isä ei ole tehnyt lapsille fyysistä väkivaltaa kännipäissään vaikka sillä onkin useasti uhkaillut. Luotan siihen, että hän ei sitä tee nytkään vaikka hänen hermonsa eivät kestäkään murrosikäisten mellastusta. Tyttären yökyläilyjen haluttomuuden ymmärtää, koska isä ei ole suostunut lupaamaan, että lasta hyvksikäyttänyt sukulainen ei tule samaan aikaan vierailulle. Onneksi ette tiedä millainen helvetti meillä on takanapäin, joten pientähän tämä kaikki on siihen verrattuna.
Nyt kerään vaan kasaan ne vuosia tallotut itsetuntoni rippeet ja alan elää omaa elämääni johon tällä hetkellä kuuluvat kolme ihanaa lasta. Jostain ne voimat aina löytyvät lasten ongelmien ratkontaakin ja toivottavasti ammatti-ihmiset saavat vielä lapsenikin paranemaan masennuksesta. Sitten varmaan isäkin paremmin jaksaa lastensa kanssa.
Tämä "terapiamuoto" on nyt kokeiltu. Kiitos kommenteistanne.
Meillä jäi tapaamiset kanssa suullisen sopimuksen
varaan,ja nyt kun aikaa erosta yli vuosi,niin isä
ei enää tapaa lapsia ollenkaan.On niin kiire tai
sitten voi olla viina kuvioissa liikaa,eikä halua
lapsia riesakseen.
Meillä loppui tavaroiden haku lukkojen vaihtoon
ja sikäli olen paremmassa tilanteessa,että exä
välttelee nykyistä miestäni,mitään konfliktia
ei ole ollut heidän välillään.
Lapset ei enää välitä isänpäivästä,kun ei isäkään
muistanut edes syntymäpäiviä.
Ulkopuolisen on helppo sanoa,että anna lasten olla rauhassa isällään,mutta alkoholistit on niin
arvaamattomia,ettei se onnistu.Meidän lapsilla oli kännykkä mukana aina varmuuden vuoksi,kun
isällään olivat.Ja tuosta turvattomuudesta oli
huolissaan nimenomaan lapset itse,krapulassa
raivoava alkoholisti ei ole mikään leikinasia!
Minun exälläni on myös uusi vaimo,jonka tahdon
mukaan mennään ja lapset ei vaan mahdu heidän
elämään enään,uuden vaimon lapset kyllä mahtuvat.
Koeta kestää ja hanki oma ihana elämä ,niin
exäsikin ehkä lakkaa omimasta sinua,hän ei
varmaan ole sisäistänyt vielä tosiasiaa,että
koti ja muu elämä siellä on nyt sinun ja hänellä
pitäisi olla oma elämä.
samoin oli kokenut tuon ns.kuohuntavaiheen ja kävin itse ex talossa ja se oli ihan hyvä että sain käydä vielä muistelemassa menneitä-vaikka merkkejä olikin jo uuden ystävän käynneistä.Kävin myös 2v eron jälkeen eroseminaarin ja se helpotti kummasti-olis pitäny mennä heti eron jälkeen.3 v on erosta ja poismuutosta-nyt vasta alkaa uskoa että se on totta-vihan piikkejä nousee vieläkin ja se on hyvä kun kaikki tulee ulos!Oli se paha tunne sillon kun ex lähti kans risteilylle ja etelänmatkalle-perheestä piittaamatta.Nyt ei tarvitse pelätä mitää-on oma elämä ja lapset on hyväksynyt ero ja kaikille se oli lopuksi vain hyvä asia-että se näyttely loppu-kun emme enää tulleet toimeen keskenämme.Mutta eroprosessi kesti pitkään.En ole vielä ketään uutta hakenut.sillä minä ensin olen opetellut elämään itseni kanssa-yksinäisyys on toivotettava tervetulleeksi elämään eron jäljeen!Kun sen hyväksyy -kaikki menee omalla painollaan lopuksi-ei mitään väkisin vääntöä enää missään.Itseä ei enää pelkää ja sillon ei pelkää muitakaan-on valmis elämään-lopulta aurinko paistaa!