FAKTOJA ELÄMÄSTÄ?!?

"Onko olemassa se elämän suuri rakkaus, että kun sen tapaa nin tietää että tämän kanssa haluaa olla ilman muttia ja epäröintiä?"

Voi olla, että tietää. Joskus tietäminen tulee vasta muttien ja epäröintien jälkeen.

"Jos tuntuu että suhteella ei ole tulevaisuutta lukuisista syistä (välimatka, tulevaisuuden haaveet)voiko sellaisessa suhteessa elää onnellisena,vai onko se väärin toista kohtaan?"

On se väärin, jos toinen odottaa sitä tulevaisuutta. Jos molemmat ovat samalla asenteella, suhde on ok.

"Tapahtuuko rakastuminen hetkessä vai vaatiiko se aikaa ja tutustumista?kuinka kauan?"

Joskus tapahtuu, joskus ei. Ylärajaa ajalle ei ole.

"Mistä tietää että on oikeasti rakastunut?"

Siitä, että epäilyksiä ei ole ainakaan kovin paljon. Enimmäkseen on varma olo.

"Onko sitoutumiskammo oikeasti ongelma pään sisällä vai eikö kumppani vain ole "se oikea"?"

Molemmat ovat mahdollisia.

"Tottuuko sinkkuuteen niin rutinoidusti että on vaikeaa kuvitella elämää kenenkään kanssa jaettuna?"

Ei.

"Miksi silloin kun ei ole ketään haluaisi että olisi joku joka rakastaisi ja jota rakastaisi, mutta kun on joku se ei "riitäkään"vaan haluaa lisää tai jonkun muun?"

Siksi että ihmisen itsetuntemus on puutteellinen. Hän ei vielä tiedä, mitä haluaa eikä sen vuoksi ole voinut tehdä itseään onnelliseksi.

"Miten voi elää suhteessa jos aina vilkuilee ympärillee etsien "unelmien miestä"?ja haaveilee muista ihmisistä.. Loppuuko se ajan myötä?onko se vain sinkkuuden myötä totuttu tapa vai tapahtuuko näin kaikille?"

Ei mitenkään. Voi se loppua kypsymisen ja oikean kumppanin löytymisen myötä. Varmaan se tapahtuu useimmille ainakin jossakin elämänvaiheessa.

Vastaisiko joku minua viisaampi seuraaviin elämääkin suurempiin ja ongelmallisempiin kysymyksiin:

- ei välttämättä viisaampi, mutta yritetään.


Onko olemassa se elämän suuri rakkaus, että kun sen tapaa nin tietää että tämän kanssa haluaa olla ilman muttia ja epäröintiä?

- en tiedä


Jos tuntuu että suhteella ei ole tulevaisuutta lukuisista syistä (välimatka, tulevaisuuden haaveet)voiko sellaisessa suhteessa elää onnellisena,vai onko se väärin toista kohtaan?

- on väärin, jos on varma ettei tule toimimaan. Jos epäröi, on väärin luovuttaa, jos sydän sanoo toisin.


Pitäisikö sellainen suhde lopettaa ennen kuin se kunnolla alkaakaan vain siksi ettei tunnu että se jatkuisi loputtomiin?

- vastaus tuli jo edellä.


Vai pitäisikö vain elää hetkessä ja ajatella syitä ja seurauksia vasta myöhemmin(onko silloin jo liian myöhäistä?)
- parempi elää hetkessä, jos suhteella on kuitenkin mahdollisuus oonnistua.


Tapahtuuko rakastuminen hetkessä vai vaatiiko se aikaa ja tutustumista?kuinka kauan?

- ensin ihastutaan, sitten rakastutaan kukin omalla aikataulullaan, ja lopulta joko rakastetaan tai huomataan ettei rakastakaan. Kullakin omalla aikataululla.


Mistä tietää että on oikeasti rakastunut?ettei yksinäisyyden pelko ja tunteet sokaise?

- kun huomaa kestävänsä myös tavallista arkea kumppanin kanssa, ja kokee rakastavansa tätä silti, virheistä huolimatta. Näkee asiat sellaisina kuin ovat, eikä katsele niitä ruusunpunaisten lasien läpi.


Onko sitoutumiskammo oikeasti ongelma pään sisällä vai eikö kumppani vain ole "se oikea"?

- on oikea ongelma, mutta toki kumppanikin voi olla väärä. Ongelma on, että haetaan kumppanista virheitä kaivamalla, kun ei uskalleta luottaa, että tämä voisi tosiaan olla "se oikea".


Tottuuko sinkkuuteen niin rutinoidusti että on vaikeaa kuvitella elämää kenenkään kanssa jaettuna?

- Näin taitaa olla. Kun tottuu ajattelemaan vain itseään, on vaikea huomioida toista.


Miksi silloin kun ei ole ketään haluaisi että olisi joku joka rakastaisi ja jota rakastaisi, mutta kun on joku se ei "riitäkään"vaan haluaa lisää tai jonkun muun?

- koska olet sitoutumiskammoinen.


Miten voi elää suhteessa jos aina vilkuilee ympärillee etsien "unelmien miestä"?ja haaveilee muista ihmisistä..

- huonosti.


Loppuuko se ajan myötä?

- Riippuu itsestäsi haluatko muutosta.


onko se vain sinkkuuden myötä totuttu tapa vai tapahtuuko näin kaikille?

- ei tapahdu kaikille, ehkä totuttu tapa.


ps.ei saa ottaa vakavasti,mutta tuollaiset kysymykset pyörivät päässäni jatkuvasti,enkä löydä vastausta!?!?Olenko menettänyt järkeni vai tulossa jopa hulluksi:)

- aika vakavissaan olen :) Tuskin hullussa tulossa tms., lienee ihan normaalia?


En haluaisi ajatella järjellä näitä asioita vaan elää vaan viis tulevaisuudesta tai seurauksista.

- järkikin on hyvä asia, mutta ehkä tunteet ovat kuitenkin ne, jotka voivat tehdä sinut lopulta onnelliseksi.


En halua sitoutua liiaksi(esim muuttaa yhteen)sillä se on liian lopullisen tuntuista, siitä ei ole enää pakotietä jos alkaakin ahdistaa tai haluamaan jonkun muun

- eli edelleen sitoutumiskammoa. Mikään muu ei ole lopullista kuin kuolema. Opettele elämään tässä ja nyt, päivä kerrallaan sydämen ääntä kuunnellen.

En uskalla faktoiksi vastauksiani luetella. Pitäis olla jo yhden kappaleen elämiä elänyt, jotta vois tarkastella...

Onko olemassa suuri rakkaus... Luulen ja haluan uskoa niin. Mielestäni suuresti voi rakastua hyvinkin erilaisiin ihmisiin. JOkaiselle on varmasti 2200410 sitä oikeaa maailmassa. Ensimmäinen suuri rakkaus voi päättyä kipeään eroon, mutta toinen voi olla yhtä hyvin se suuri rakkaus. Ensimmäisellä kerralla mielestäni sitä empii enemmän. Toisella jo tietää paremmin eikä epäröi.

Jos tuntuu, ettei suhteella ole tulevaisuutta, en usko, että siinä voi elää onnellisena. Mielestäni suhteen yksi perusasia on tulevaisuus-faktori. Täältä hautaan. Joitain asioita sietää hetken, tottakai kuten välimatkaa. Itse kyllä olen breikannut ihan siksi, että välimatka olisi jatkunut hyvin pitkään ja ajanut varmasti meidät erilleen. Etäällä sitä vain kasvaa eri suuntiin helposti.

Mä ihastun hetkessä, mutta joudun lämmittelemään muuten itseäni pidempään.

Sinkkuuteen rutinoituu kai jollain tasolla, mutta paluu parisuhteeseen on helppoa.

En itse olisi onnellinen suhteessa jossa etsisin koko ajan ympäriltä ja vilkuilisin alinomaan. Sellaisen pistän poikki jo kunnioittaakseni kumppania. Ehkä karua ja raakaa, mutta suhteessa ja parisuhde asioissa pitää ja ollaankin itsekkäin motiivein. Nimenomaan pitää olla itsekäs, jos haluaa elää onnellisena. Itsekkyys tässä on myös kunnioitusta toista kohtaan.