Olen ystävystynyt noin puoli vuotta sitten erään naisen kanssa.Olemme osittain "pakonkin" sanelemana tiiviisti yhteydessä. Olen parisuhteessa. Ihastuin alussa ystävääni. Puhuimme asian avoimesti läpi tyttöystäväni ja ystäväni kanssa.Ihastus loppui. Olen tuntenut sen jälkeen ikäänkuin voimakasta sisaruksellista välittämistä . Ystäväni on myös tutustunut meillä paremmin tyttöystävääni. Tulevat hyvin toimeen. Minulla ei ole koskaan ollut aiemmin naispuolista ystävää, lukuunottamatta tyttöystävät. Tulen jotenkin naisten kanssa paremmin juttuun. Puhumme ystäväni kanssa ihan kaikesta ja tuemme toisiamme, kun molemmilla on välillä hankalaa. Toki puhun kaikesta myös tyttöystäväni kanssa. Tunnen kuitenkin kovaakin ikävää ystävääni kohtaan, kun tiedän että emme näe vähään aikaan. Rakastan tyttöystävääni, en halua ikinä erota. En tunne mitään seksuaalista virittyneisyyttä ystävääni kohtaan edes halatessa, emmekä myöskään ikinä flirttaile julkisesti tai salassa. Kysynkin onko normaalia tuntea voimakastakin ikävää naispuoleista ystävääni kohtaan, kun olen parisuhteessa?
Minulla ei oikeastaan koskaan ole ollut ketään oikeaa ystävää ei naista eikä miestä, kuin tyttöystäväni.Siksi en tiedä mikä on normaalia ja sallittua tunnetta ja mikä ei.Yhdessä tyttöystäväni kanssa olemme olleet 10 vuotta ja hän on aidosti onnellinen, että olen löytänyt "omankin" ystävän, kun olen aika yksinäinen kotini ulkopuolella. Tyttöystävälläni kun on ollut aina omiakin ystäviä tai kavereita, ei tosin miespuolisia kovin läheisesti.
Asialliset vastaukset otetaan kiitollisena vastaan :)
Minulla ei oikeastaan koskaan ole ollut ketään oikeaa ystävää ei naista eikä miestä, kuin tyttöystäväni.Siksi en tiedä mikä on normaalia ja sallittua tunnetta ja mikä ei.Yhdessä tyttöystäväni kanssa olemme olleet 10 vuotta ja hän on aidosti onnellinen, että olen löytänyt "omankin" ystävän, kun olen aika yksinäinen kotini ulkopuolella. Tyttöystävälläni kun on ollut aina omiakin ystäviä tai kavereita, ei tosin miespuolisia kovin läheisesti.
Asialliset vastaukset otetaan kiitollisena vastaan :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei kai kaveriensa ikävöimisessä ole mitään vikaa. Platoninen rakkaus voi kohdistua vaikka koiraan.
Minulla on molemman sukupuolen työkavereita joita en kaipaa ollenkaan, teen vain työtäni heidän seurassaan, mutta sitten on sellaisia ihmisiä joidenka kanssa voin varauksetta olla oma itseni. Sukupuolirajoissa hankalaa on mm. se mitä muut ajattelevat siitä, onneksi sentään homoepäilyjä ei synny yhtä usein.
Ei ole mitenkään kummaa että ikävöit ystävääsi, tunnet kumminkin aika varmasti että hän on kuin osa perhettä, kun tuo niin paljon sisältöä elämääsi ja olette niin läheisiä :)
Kiitos vastauksista. Mukava kuulla, että olette samaa mieltä, kuin itsekin sisimmässäni. Kyselin nimenomaan siksi, kun jotkut kaverit tosiaan ainakin selän takana tuntuvat epäilevän ja maiskuttelevan tilanteella. Antaapa heidän jauhaa, mitä jauhavat ihan rauhassa.