Havahduin pohtimaan, mikä elämäntilanteessani on pahinta, ja totesin, että se ei ole sinkkuus itsessään, vaan eräänlainen selkeän päämäärän puute.
Olen päämäärätietoinen, ja pitkän tähtäimen suunnitelmien tekeminen sujuu minulta luonnostaan. Teen niitä, vaikka ei olisi tarvettakaan. Tykkään siitä, että niitä on, jotta voin vaihtaa hyväksi toteamastani suunnitelmasta toiseen, kun sellainen tuntuu olevan tarpeen.
Vastaavasti en kuulu niihin ihmisiin, joiden on helppo elää hetkessä ja nauttia jokaisesta päivästä sellaisena kuin se tulee. Elämä on opettanut minut siihenkin siinä määrin kuin on tarpeen, mutta sellainen ei ole minulle kovin luontainen olotila.
Haluan olla menossa jonnekin, ja haluan tietää edes suunnilleen, minne olen menossa. Haluan kokea, että kun teen elämässäni valintoja, olivat ne sitten suuria tai pieniä, niin ne ainakin enimmäkseen vievät minua johonkin tiettyyn, haluamaani suuntaan.
Yhteinen tulevaisuus elämänkumppanin kanssa on se päämäärä, jonka haluaisin parhaani mukaan ottaa huomioon valinnoissani. Haluaisin hyödyntää suunnittelijan kykyjäni ja taipumuksiani elämän rakentamisessa yhdessä elämänkumppanin kanssa.
Nyt päämääränä on kuitenkin vasta pääseminen tuohon tavoiteltuun tilanteeseen. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että pyrin välttämään valintoja, jotka voisivat rajoittaa mahdollisuuksiani päästä päämäärääni. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että yritän parhaani mukaan nauttia siitä, mitä elämä tuo eteeni. Teen suunnitelmia, mutta niissä on paljon sellaista, mitä olisin valmis muuttamaan, jos sopiva elämänkumppani löytyisi. Teen tietysti myös varasuunnitelmia toivoen, että niitä ei tarvitsisi toteuttaa.
Turhauttavinta sinkkuudessa vaikuttaisi siis minulle olevan se, että en pysty hyödyntämään sitä, minkä koen suurimmaksi vahvuudekseni omassa elämässäni niin hyvin kuin haluaisin, ja se, että vaikka olen määrätietoinen ja aikaansaava, niin tässä tapauksessa tavoitteeseen pääseminen on harvinaisen paljon kiinni muustakin kuin vain minusta itsestäni.
Olen päämäärätietoinen, ja pitkän tähtäimen suunnitelmien tekeminen sujuu minulta luonnostaan. Teen niitä, vaikka ei olisi tarvettakaan. Tykkään siitä, että niitä on, jotta voin vaihtaa hyväksi toteamastani suunnitelmasta toiseen, kun sellainen tuntuu olevan tarpeen.
Vastaavasti en kuulu niihin ihmisiin, joiden on helppo elää hetkessä ja nauttia jokaisesta päivästä sellaisena kuin se tulee. Elämä on opettanut minut siihenkin siinä määrin kuin on tarpeen, mutta sellainen ei ole minulle kovin luontainen olotila.
Haluan olla menossa jonnekin, ja haluan tietää edes suunnilleen, minne olen menossa. Haluan kokea, että kun teen elämässäni valintoja, olivat ne sitten suuria tai pieniä, niin ne ainakin enimmäkseen vievät minua johonkin tiettyyn, haluamaani suuntaan.
Yhteinen tulevaisuus elämänkumppanin kanssa on se päämäärä, jonka haluaisin parhaani mukaan ottaa huomioon valinnoissani. Haluaisin hyödyntää suunnittelijan kykyjäni ja taipumuksiani elämän rakentamisessa yhdessä elämänkumppanin kanssa.
Nyt päämääränä on kuitenkin vasta pääseminen tuohon tavoiteltuun tilanteeseen. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että pyrin välttämään valintoja, jotka voisivat rajoittaa mahdollisuuksiani päästä päämäärääni. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että yritän parhaani mukaan nauttia siitä, mitä elämä tuo eteeni. Teen suunnitelmia, mutta niissä on paljon sellaista, mitä olisin valmis muuttamaan, jos sopiva elämänkumppani löytyisi. Teen tietysti myös varasuunnitelmia toivoen, että niitä ei tarvitsisi toteuttaa.
Turhauttavinta sinkkuudessa vaikuttaisi siis minulle olevan se, että en pysty hyödyntämään sitä, minkä koen suurimmaksi vahvuudekseni omassa elämässäni niin hyvin kuin haluaisin, ja se, että vaikka olen määrätietoinen ja aikaansaava, niin tässä tapauksessa tavoitteeseen pääseminen on harvinaisen paljon kiinni muustakin kuin vain minusta itsestäni.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ai sinä olet Teemu aikaansaava? No aika outoa, jos 35 vuotiaana ei ole saanut aikaan esim. minkäänlaista työpaikkaa tai asiallista elämää hankituksi, vaan teini-ikäisen on asenteet ja hölmöt käyttäytymiskuviot päällä?
En nyt kyllä luonnehtisi sinua aikaansaavaksi ja suunnitelmalliseksi.
En mielestäni sanallakaan vihjannut, ettenkö olisi saanut hankituksi asiallista elämää, kuten mieluisia harrastuksia ja työpaikkaa.
Tässä oli kyse sinkkuudesta, ei elämästä yleisesti.
"Se tarkoittaa käytännössä sitä, että yritän parhaani mukaan nauttia siitä, mitä elämä tuo eteeni. Teen suunnitelmia, mutta niissä on paljon sellaista, mitä olisin valmis muuttamaan, jos sopiva elämänkumppani löytyisi."
Noinhan sen pitää mennäkin. Elämä on ihan liian lyhyt tuhlattavaksi odottamiseen, kannattaa nauttia siitä ja tarttua tilaisuuksiin tehdä asioita nyt eikä "sitten kun".
No mikä on sitten sun ongelma Teemu? Miksi olet niin katkera ja vihan täyttämä, jos elämä on mielestäsi liian lyhyt tuhlattavaksi?
Ja sehän on aivan liian lyhyt katkeruudessa mätänemiseen.
35 vuotiaan Teemun on myös ihan hassua kutsua itseään late bloomeriksi. Termi viittaa kyllä ihan muihin kuin aikuisiin teineihin.
Nostanpa tämän pintaan, josko tällä kertaa tulisi enemmän kuin yksi asiallinen kommentti. Avautuminenhan tämä oli enemmän kuin keskustelun avaus, mutta ehkä jollakulla on jotain sanottavaa :)
Ilmeisesti koet vain leijuvasi ikäänkuin ilmassa. Kuplassa vailla painovoimaa.
Kyllähän ihmisellä on hyvä olla tavoitteita...Voit esimerkiksi tienata rahaa ja opiskella kieliä, et voit muuttaa viidenkympin jälkeen ulkomaille kaakkois-aasiaan tai teneriffalle eläkepäiviä viettämään.
Sitten on lyhyen aikavälin tavoitteet mitä kenelläkin..
Luulen, että tiedät kuka on se sinulle sopiva, muttet saa aikaiseksi aloitetta ja aloittaa elämää hänen kanssaan. Hän tulee sanomaan kyllä, kulta;)